tiistai 9. helmikuuta 2010

Marx korjaa Smithin virheitä

Marx korjaa Smithin virheitä

Ikiajat on tiedetty, että kapitalisti on riistäjä ja työläinen riistetty. Kapitalistit tietävät asemansa, mutta työläiset eivät. Siksi kapitalistit toimivat halujensa mukaan ja työläiset alistuvat riistolle.   

Lähes kolmesataa vuotta sitten Adam Smith (1723–90) kehitti kansantaloustieteen teorian, jonka mukaan kansantalouden tuotanto on palkat, korko- ja maakorko eli sanalla sanoen palkka ja voitto. Tämä on edelleen käytäntönä kansantalouden tilinpidossa, josta nykyään käytetään nimitystä bruttokansantuote, BKT. Smithin teorian mukaan kokonaistuotannosta puolet jätetään BKT-tilaston ulkopuolelle. Se ei ole eikä pyrikään olemaan kansantalouden tuloslaskelma.

Sata vuotta myöhemmin Karl Marx (1818–83) julkaisi kansantaloustieteen arvostelua teoksessa "Pääoma" uuden kansantaloustieteen teorian. Siinä Marx toteaa, että "A. Smithin ensimmäisenä virheenä on se, että hän samaistaa vuotuisen tuotearvon ja vuotuisen arvotuotteen. Jälkimmäinen on pelkkä kuluneen vuoden työn tuote; edellinen sisältää sitä paitsi kaikki arvoainekset, jotka kulutettiin vuosituotetta tuotettaessa, mutta tuotettiin sitä edellisen ja osaksi vielä aikaisempienkin vuosien kuluessa: tuotantovälineet, joiden arvo vain ilmaantuu uudelleen – joiden arvoa kuluneen vuoden työ ei tuottanut eikä uusintanut. Tämän virheensä avulla A. Smith onnistuu noitumaan vuosituotteen pysyvän arvo-osan olemattomiin.".

 

Marxin ajatuksen mukaan työ on kaiken aineellisen rikkauden lähde. "Jos vähennetään se kaikkien erilaisten hyödyllisten töiden kokonaissumma, mikä… (tavaroihin) sisältyy, niin jää aina jäljelle perusaine, joka on olemassa luonnossa ilman ihmisen vaikutusta.".


Adam Smithin teorian mukainen kansantalouden bruttokansantuote on ennalta sovittu tilastokokoelma, joka antaa runsaasti tilaa poliittiselle manipuloinnille. Se ei toimi hyvän kirjanpitotavan mukaan, eivätkä sen luvut korreloi eivätkä mene tasan. Sen sijaan Marxin arvoteorian mukainen tuloslaskelma korreloi sen luvut menevät tasan ja noudattavat hyvää kirjanpitotapaa.

Voiton suhdeluku vaatii tuloslaskelmaa, josta voidaan laskea lisäarvo. Voiton suhdeluku kuvaa kansantalouden voiton tasoa, lisäarvon suhdetta sijoitettuun pääomaan. Kapitalistisessa järjestelmässä voiton suhdelukua rasittaa sen laskutendenssin laki. Voiton suhdelukua ei ole selvitetty joten sitä pidetään varsin monimutkaisena. Marxin ajattelun, monipuolisten ja laajojen selvitysten edessä tavalliset lukijat mutta myös parhaat tutkijatkin ovat menneet päästään pyörälle. Itse asiassa monimutkaiselta se näyttää vain siksi, että Marxin kansantalouden teorioita ei ole käytännössä todennettu, todistettu. Ns. kriisiteorian ymmärtämistä haittaa haluttomuus tai siitä sanotun huolimaton lukeminen.

Marxin kaikki perustelut ovat niin kovaa tavaraa, että niitä on vain avuttomina vihattu tai ihailtu. Radikaalitkin tutkijat seisovat niiden edessä pala kurkussa tai parhaassa tapauksessa selittävät niitä omin tavoin ja sanoin. Vaikuttaa siltä, että taloustieteilijät eivät ole perehtyneet Marxin filosofiaan, joka muotoutui jo paljon ennen "Pääomaa". Marxin muotoilema materialistinen ja historiallinen filosofia, jonka hän jätti historian hiirten nakerreltavaksi, tunnetaan nimellä "Teesejä Feuerbachista". Teesissä kaksi Marx kirjoittaa, että "Kysymys, vastaako inhimillistä ajattelua esineellinen totuus, ei ole teorian, vaan käytännön kysymys. Ihmisen täytyy todistaa käytännössä ajattelunsa totuudellisuus, so. sen todellisuus ja voima, tämänpuolisuus. Kiista käytännöstä eristäytyvän ajattelun todellisuudesta tai epätodellisuudesta on puhtaasti skolastinen kysymys.".

Marxilta loppui aika. Se ei riittänyt edes "Pääoman" kolmannen kirjan loppuun asti. Siksi Marxin teorian kansantalouden arvotuotteesta ja tuotearvosta sekä lisäarvon ja voiton suhdeluvun todistaminen jäivät myöhempien sukupolvien tehtäväksi. Sama koskee ns. kriisiteoriaa, joka on tänään päivittelyn aiheena.  Jotkut kuvittelevat, että se perustuu alikulutukseen vaikka se perustuu kapitalistisen kilpailun synnyttämän suhteellisen liikaväestön (työttömyyden) kasvuun ja siitä seuraavaan suhteelliseen liikatuotantoon. Näitä jälkipolvet eivät ole todistaneet lujan porvarillisen kasvatuksen ja porvarilliseen ja ainoaan oikeaan taloustieteeseen sitoutumisen tai sitten pelkän henkisen laiskuuden vuoksi.

Vaikka Marxin teoriat ovat yleispäteviä, mutta ongelmana on, että niiden todentaminen on puuttunut. Niitä ei ole todistettu siitäkään huolimatta, että Adam Smithin sata vuotta Marxin teoriaa vanhempaan teoriaan perustuva bruttokansantuote on asiallisesti yhtä tyhjän kanssa. Se on mielivaltainen tilastokokoelma, joka ei mittaa kansantalouden kannattavuutta. BKT on mieletön senkin vuoksi, että sen osat eivät korreloi. Marxin teoriat arvotuotteesta ja tuotearvosta ovat kuitenkin suhteellisen helposti todistettavissa.   
Seuraavissa arvotuotteen, tuotearvon ja pääoman muodostuksen kaavoissa C' = kokonaistuotanto, v = palkat, p = voitot, t = välittömät verot, t' = välittömät ja välilliset verot, s = sosiaaliturvamaksut ja C = liikkuva pääoma sekä w = kulutus, e = vienti, i = tuonti ja c' = pääoman muodostus.

Arvotuote on ensimmäinen osa, joka selittää yksinkertaisen uusintamisen. Se on Marxin teorioiden avain ja kuvataan kaavalla C'=C+v+m. Siitä tunnetaan kokonaistuotanto (C') ja palkat (v), mutta ei liikkuvaa pääomaa (C) eikä lisäarvoa (m). Liikkuva pääoma saadaan esiin kansantalouden tilinpidon luvuista kaavalla C'-(v+p-t)-(t'+s)= C eli kokonaistuotanto - (palkat + voitot - välittömät verot) - (välittömät ja välliset verot + sotumaksut) = liikkuva pääoma. Kääntäen siitä tulee kansantalouden tuotannon synty; C+(v+p-t)+(t'+s)= C'. Lisäarvo saadaan kaavalla C'-C-v = m eli kokonaistuotanto - liikkuva pääoma – palkat= lisäarvo m.  

Kansantalouden tuotannon toinen osa eli pääoman muodostus, saadaan kaavalla C'-C-w-e+i=c' siis kokonaistuotanto - liikkuva pääoma - kulutus - vienti + tuonti = pääoman muodostus c'. Kääntäen saadaan kansantalouden tuotannon käyttö; C+w-e+i+c'= C'.

Näin on selvinnyt (2006) yksinkertainen uusintaminen; C' 322,9 – C 170,5 – v 64,7= m 87,7 miljardia euroa. Siinä lisäarvon suhdeluku m' on 87,7/64,7*100= 135,5 %.

Tuotearvon kaava on C= c+v+m. Nyt tilanne on muuttunut, sillä C= kokonaistuotanto ja palkat= v ovat edelleen tunnettuja, mutta ei tunneta pysyvää pääomaa c ja lisäarvoa m. Pysyvä pääoma saadaan, kun liikkuvasta pääomasta 170,5 vähennetään lisätyön arvo 34,2, joka on yhtä suuri, kuin palkkojen osuus kokonaistuotannossa. Ilmainen lisätyö on liikkuvaan pääomaan piiloutunutta lisäarvoa. Kun se siirretään liikkuvasta pääomasta lisäarvoon, saadaan kasautuva ja laajennettu lisäarvo. Uudeksi lisäarvon suhdeluvuksi m' tulee 121,8/64,7*100 = 188,4 % (Taulukko 1).


Taulukko 1

Yhteiskunnallinen lisäarvo v. 2006 (Käyvin hinnoin mrd.€)
Työtunnit oikaistu

             2006.
  Euroa
  Suhde-




Yksikköä
      %
    tunti
  luku %
Kokonaistuotanto (C')

322,9
100,0
81,83

Työvoiman työtunnit milj.tuntia
4958,9
100,0


Työtunnit milj.tuntia

3946,2
79,6


Kokonaistuotanto (C')





 + palkat, uusjako


64,7
20,0
16,40
20,0
 + voitot, uusjako


41,2
12,8
10,44
12,8
  - välittömät verot


-29,2
-9,0
-7,40
-9,0
 + verot jne. maksut

75,7
23,4
19,18
23,4
 + liikkuva pääoma (C), jossa




    pysyvä po (c)

136,3




    vaihteleva po (v)
34,2
170,5
52,8
43,21
52,8
Kokonaistuotanto (C)

322,9
100,0
81,83
100,0
Lisäarvot






1. lisäarvo (m)


121,9
188,4
30,88
188,4
    palkat (v)


64,7

16,40

Kansantulo


186,6



2. lisäarvo (m) plus suurpalkat
132,2
243,3
33,50
243,3
    palkat (v) miinus suurpalkat
54,3

13,77

Kansantulo


186,6



3. lisäarvo (m), tehdyt tunnit €/tunti


33,50
305,7
    palkat (v), työvoiman tunnit € tunti


10,96

Lisäarvo € asukasta kohden
25295
100,0



               































Kun kokonaistuotannosta 322,9 vähennetään pysyvä pääoma 136,3, saadaan kansantulo 186,6, josta vähennetään palkat 64,7, saadaan lisäarvo 121.9.

Bruttokansantuotteen osat eivät korreloi, mutta tämä Marxin periaatteen mukainen tuotannon tuloslaskelman (Liite) molemmat puolet, synty ja käyttö, korreloivat keskenään ja vastaavat hyvää kirjanpitotapaa.

Kasautuva ja laajennettu lisäarvo ja palkat ovat (2006) siis kansantulo 186,6. Se joutuu vielä uudelleen ja lopulliseen jakoon. Lopullisessa jaossa palkat, sosiaaliturva, julkisen talouden tulot ja yksityiset voitot ovat nettosummina. Lopulta ja vihoviimein tuotantoprosessin tuloksena niistä muodostuvat sekä kulutusvaranto että pääomavaranto eli kulutus 122,2 ja pääoman uusintaminen ja lisäys 64,4. Pääomavaranto sisältää tuotantovälineiden uusintamisen 14,2 ja lisäyksen 10,7, muun kiinteän 10,8 ja liikkuvan pääoman lisäyksen (pysyvä 14,8 plus vaihteleva 2,3) 17,1 ja viimein vapaata pääomaa 11,6.   

Uudelleenjaossa palkoista on vähennettävä ne palkat, jotka on katsottava omistajien voitonjaoksi. Uudelleenjaon (2006) jälkeen palkkoja oli 54,3 ja lisäarvoa 132,3 miljardia euroa. Lisäarvossa oli sosiaaliturvaa 27,9, tuotannon välineiden uusintamista 14,2, liikkuvan pääoman 17,1 ja kiinteän pääoman lisäystä 21,5 sekä voittoja ja jättipalkkoja 51,6 miljardia euroa.

Kansantulosta käytettiin kulutusvarantoon, kulutukseen, 122,2 joten pääomavarantoon jäin 64,4, jossa on pääoman muodostusta 52,8 ja säästöjä ts. vapaata pääomaa 11,6 miljardia euroa.    

Voiton suhdeluku p' saadaan vertaamalla kasautuvaa ja laajennettua lisäarvon määrää tuotannon kokonaispääomaan, kiinteään ja liikkuvaan pääomaan. Vuonna 1985 voiton suhdeluku oli 14,7 prosenttia, 1990 se oli hieman suurempi 16,6 prosenttia. Vapaakaupan aiheuttaman talouden rakennemuutoksen seurauksena se nousi hyppäyksellisesti vuoden 2001 huikeaan 24,3 prosenttiin. Vuonna 2008 ja oli alle huipputason 23,9 prosenttia. Sen jälkeen, kun voitonsuhdeluku oli hyppäyksen omaisesti noussut uudelle tasolle, laskutendenssin laki taas vaikuttaa (Taulukko 2).


  Taulukko 2

Voiton suhdeluku p'







Kokonaispääoma

Lisäarvon
Voiton
Liikkuva


kiinteä*
liikkuva
yhteensä
Lisäarvo
suhdeluku
suhdeluku
kiinteästä

Vuosi
c
c+v
C
m
m'
p'
pääomasta


mrd.€
mrd.€
mrd.€
mrd.€
%
%
%

1
2
3
4
6
8
9
11
1
1985
188,0
60,1
248,1
36,5
144,5
14,7
32,0
2
1990
263,0
81,9
344,9
57,4
149,5
16,6
31,1
3
1995
254,3
94,2
348,5
64,7
174,9
18,6
37,0
4
2000
272,5
131,7
404,2
96,0
196,0
23,8
48,3
5
2001
282,9
131,0
413,9
100,6
190,9
24,3
46,3
6
2002
292,4
138,0
430,4
98,3
181,3
22,8
47,2
7
2003
301,8
137,6
439,4
100,6
178,3
22,9
45,6
8
2004
311,8
146,4
458,2
105,9
180,5
23,1
47,0
9
2005
321,8
153,4
475,2
113,2
183,8
23,8
47,7
10
2006
332,5
170,5
503,0
121,9
188,4
24,2
51,3
11
2007
345,0
186,2
531,2
130,6
191,0
24,6
54,0
12
2008
353,5
201,3
554,8
132,7
181,5
23,9
56,9
1985-08 %
88,0
234,8
123,6
263,7



* Kiinteässä pääomassa mukana viljelysmaa ja metsäomaisuus.



 Vuodesta 2000 eteenpäin järjestelmän laskema pääoma.































Jo nyt voi ennakoida, että jossain ajassa voiton suhdeluku saattaa hyvinkin painua taulukon lähtötasolle 14,7 prosenttiin.

Kaudella 1985–2008 voiton suhdeluvun tekijät ovat muuttuneet. Kiinteä pääoma on kasvanut 88 prosenttia, mutta liikkuva pääoma 234,8 prosenttia. Ennen vuotta 1990 liikkuva pääoma oli kiinteään pääomaan verraten 31–32 prosenttia, mutta 2000 se oli yli 48,3 ja 2008 jo yli puolet 51,3 prosenttia. Kiinteän pääoman hitaan kasvun vuoksi kokonaispääoma kasvoi vain 123,5 prosenttia, kun lisäarvo ensijaossa kasvoi 263,7 prosenttia.

Jokainen kansantalouden toimija, kapitalisti, miettii yksin ja itse tykönään pääomasijoituksen kannattavuutta. Jos sijoittaminen ennalta näyttää kannattavan ja kokonaispääoman määrä kasvaa voiton suhdeluku laskee, ellei lisäarvon kasvu kompensoi pääoman lisäystä. Jos investoinnit lisääntyvät nopeasti, myös työvoiman kysynnällä on taipumus lisääntyä ja kallistua joten yleinen keskimääräinen voiton suhdeluku laskee. Vain jos kansantaloudessa lisäarvon määrä kasvaa nopeammin kuin kokonaispääoma, yleinen keskimääräinen voiton suhdeluku kasvaa. Voiton suhdeluku ei voi aina kasvaa, ei myöskään laskea, mutta taistelu tavara- ja työmarkkinoilla on sen alituisena uhkana. Siksi yleinen keskimääräisen voiton suhdeluku pyrkii alentumaan. Se on laskutendenssin laki.

Suomessa ennustetaan, että tuotantorakenne muuttuu palvelutuotannon suuntaan ja hokeman mukaan syntyy palveluyhteiskunta. Palvelujen suhteellinen osuus tuotannosta kasvaa ja oma lisäarvon tuotanto vähenee. Yhä suurempi osa lisäarvosta syntyy ulkomailla. Tuonnin mukana osa siitä siirtyy Suomeen osto- ja myyntihinnan erotuksena, myyntimarginaalina. Kilpailu markkinoilla ja tuotantopääomien keskittyminen sekä ulkomaisten monopolien vaatima enimmäisvoitto pienentää marginaalia. Tuonnissa on lisäarvoa jatkuvasti vähemmän. Se on uhka voiton suhdeluvulle.

"Voittoasteiden laskutendenssin teoria" eli yleinen keskimääräinen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki ei sellaisenaan ole kovin monimutkainen. Siinä on vain m/C*100= p' eli lisäarvo/kokonaispääoma*100= voiton suhdeluku. Kansantalouden mitassa se on ylinen keskimääräinen voiton suhdeluku. Siinä lisäarvo ratkeaa työläisten ja kapitalistien välisessä taistelussa. Sen sijaan kapitalistit yksin ja toisistaan riippumatta päättävät pääomasta. Siinä on uhka voiton suhdeluvulle.

Tämän päivän lama alkoi Marxin tarkoittamasta rahakriisistä. "… vekselien valtava määrä edustaa pelkkiä huijausliiketoimia, jotka nyt paljastuvat ilmapalloiksi ja halkeavat; edelleen se edustaa vieraalla pääomalla harjoitettuja, mutta epäonnistuneita keinotteluja; ja vihdoin tavarapääomia, jotka ovat menettäneet arvoaan tai ovat suorastaan kaupaksikäymättömiä; tai pääoman palautumisia, jotka eivät enää koskaan voi toteutua." (Pääoma 3. osa s. 486, Progress 1980). Yleensä sykleittäin toistuva taantuma ja lama ovat talouspulia, jotka syntyvät suhteellisesta liikatuotannosta. Lyhyesti sanottuna työn tuottavuus kasvaa ja syrjäyttää tuotannosta työvoimaa, syntyy suhteellista liikaväestöä, työttömyyttä, ostovoima ja kysyntä heikkenevät. Varastot (Vaihtuvat vastaavat) kasvavat, kierto hidastuu ja kannattavuus heikkenee. Varastojen pienentämiseksi tuotantoa supistetaan, joka edelleen lisää työttömyyttä – syntyy suhteellisen liikatuotannon talouspula.  

Tämän päivän rahakriisissä vekselit edustavat ennen tuntemattomia arvopapereita, joilla harjoitetaan tavara- ja arvopaperipörsseissä huijausliiketoimia. Arvopapereilla keinottelu, huijaaminen onnistuu vain niin kauan kuin reaalitaloudesta siirtyy uutta rahaa arvopaperikauppaan. Niihin osallistuvat yksityiset sekä tuotannon ja kaupan yritykset, mutta ennen muuta suuret hedge- ja muut rahastot, eläke- ja vakuutuslaitokset sekä pankit. Ne myyvät kehittämiään erilaisia velka-, osuus- ja arvopapereita, joita nimitetään harhaanjohtavasti tuotteiksi. Nordea nimitti omia "tuotteitaan" jopa merenneidoiksi (Mermaid). Vuonna 2005 arvopaperien määrä maailmassa oli 446 402 miljardia dollaria ja määrän kasvuvauhti oli yli 10 prosenttia vuodessa (Bank of International Settlements/ Pekka Tiainen/KÄ 3/07).

Marxin mukaan pääoman kierto tuotantoprosessissa on R – T – R', jossa raha sijoitetaan tavaran tuottamiseen ja tavarat vaihdetaan suurempan rahaan. Marx kuitenkin toteaa, että raha "hallitsee yksityisen kapitalistin näköpiiriä ja on hänen laskelmiensa perustana". Siitä johdonmukaisena seurauksena on, että yksityinen kapitalisti pyrkii mahdollisimman helppoon ansaitsemiseen. Asiaa auttaa, jos rahalla voi tehdä rahaa ilman tavaratuotantoa, jolloin kapitalistin toiminta supistuu kaavaan R – R'. Se vaatii monipuolista keinottelua, joka kasvattaa kaikkia arvoja ja pumppaa niihin ilmaa, synnyttää ansiotonta arvonnousua.

Suomalaisten kapitalistien innokkuutta osallistua rahalla rahan tekemiseen kuvastaa hyvin se, että tuotanto- ja myyntivoittoja sekä eläkelaitosten hallussa olevia varoja on viety ulkomaille enemmän kuin on maan koko tuotantopääoman arvo. Kukaan ei tiedä paljonko siitä yli 300 miljardin euron määrästä on jo häipynyt ja vielä häipyy taivaan tuuliin.      

Kukaan ei tiedä paljonko arvopaperimarkkinoilla, arvopaperien hinnoissa, oli ja on ilmaa. Joka tapauksessa ne paljastuivat ilmapalloiksi ja halkesivat. Ilmeisesti ilmapallot eivät kokonaan haljenneet. Niihin tuli kuitenkin reikiä, joita hallitukset paikkasivat sadoilla miljardeilla dollareilla. Siitä huolimatta osake- ja tavarapörsseihin jäi vielä valtavat määrät ilmaa muista arvopapereista puhumattakaan. Esimerkiksi Nokian osakkeet ylittävät sen oman pääoman kolmesataa prosenttia ja raakaöljyn barellin hinta ylittää sen tuotantokustannukset voittoineen noin sataviisikymmentä prosenttia.

Sitä ei tiedä kukaan kuinka ja koska nämä keinotekoiset yliarvostukset purkautuvat. Tutkijoiden yksimielinen näkemys tuntuu kuitenkin olevan, että tulevaisuudessa globaali talous kasvaa hitaasti. Se merkitsee, että työttömyys pahenee ja johtaa tuotannon ja rahamaailman kasvaviin ja lopulta kokonaan ylipääsemättömiin vaikeuksiin, epäonnistuneisiin keinotteluihin, jossa ennen muita pienten ja keskisuurten sijoittajien pääomat ovat kaupaksikäymättömiä eikä palautumisia voi enää toteutua.

Kai Kontturi



   Liite

KANSANTALOUS vv. 1990 ja 2006, käyvin hinnoin







            1990.
            2006.
  Muutos 1990-06



  mrd.€   
        %    
  mrd.€   
        %    
  mrd.€   
        %
1 Vaihtuvat vastaavat

81,9
52,0
170,5
52,8
88,6
108,3
   Palkat             

38,8
24,6
64,7
20,0
25,9
66,8
   Omaisuus- ja yrittäjätulot
11,5
7,3
41,2
12,8
29,7
257,1
   Välittömät verot

-15,4
-9,8
-29,2
-9,0
-13,8
89,6
2 Yhteensä


34,9
22,2
76,7
23,8
41,8
119,6
   Välittömät verot

15,4
9,8
29,2
9,0
13,8
89,6
   Välilliset verot

13,5
8,6
23,2
7,2
9,7
71,8
   Työnantajan sotu

9,1
5,8
16,7
5,2
7,6
82,5
   Vakuutettujen sotu

2,2
1,4
6,1
1,9
3,9
183,4
   Pakolliset maksut

0,5
0,3
0,5
0,2
0,0
-4,1
3 Yhteensä


40,7
25,9
75,7
23,4
35,0
85,9
4 Yhteensä  

157,5
100,0
322,9
100,0
165,4
105,0









Pääoman muodostus

  mrd.€   
        %    
  mrd.€   
        %    
  mrd.€   
        %
1 Vaihtuvat vastaavat

81,9
52,0
170,5
52,8
88,6
108,3
2 Kulutus


63,3
40,2
122,2
37,8
58,9
93,1
   josta yksityinen

44,3
28,1
85,9
26,6
41,6
93,8
   ja julkinen


18,9
12,0
36,3
11,2
17,4
91,7
3 Vienti-tuonti

-1,5
-0,9
8,7
2,7
10,2
           -
   josta vienti


20,0
12,7
74,4
23,0
54,4
271,7
   miinus tuonti

21,5
13,6
65,7
20,3
44,2
205,7
4 Pääoman muodostus            
13,9
8,8
21,5
6,7
7,6
55,1
5 Yhteensä


157,5
100,0
322,9
100,0
165,4
105,0


               







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.