19.6.10

USA seisoo savijaloilla

USA - savijaloilla seisova jättiläinen

Kreikkaa syytetään tilastojensa väärentämisestä, mutta mitä isot edellä sitä pienet perässä. USA:n bruttokansantuote, bkt, lasketaan ns. hedonisella hintaindeksillä, jolla sitä parannellaan mielivaltaisesti. Parantelu on hirvittänyt maan omiakin kriitikoita, jotka jo iät ajat sitten totesivat, että bkt:n laskeminen on aivan liikaa laskijoiden mieltymysten varassa.

USA kertoo maailmalle, että sen bkt vuonna 2009 oli 14 270 miljardia dollaria. Siinä olisi kasvua vuoteen 2003 verraten, kuudessa vuodessa, 33,0 prosenttia, keskimäärin huikeat 5,5 prosenttia vuodessa.

Todellisuus on toisen näköinen. USA:ssa bkt olisi ilman romahdusta ilmeisesti yltänyt kohtuulliselle kasvun tasolle. Ennakkotiedon mukaan vuoden 2009 USA:ssa bkt laski vuodessa 2,5 prosenttia, 11 961 miljardiin dollariin. Kuudessa vuodessa kasvua olikin 11,5 prosenttia, keskimäärin 1,9 prosenttia vuodessa.

Itse asiassa kehitys voi hyvinkin olla samaa luokkaa Suomen kanssa eli romahdus vähintään 7,5 prosenttia. Tähän suuntaa viittaavat rajut pankki- ja finessikriisit. Siihen viittaa myös se, että velanantajille, maan suuruuden imagon ruokkimista ja itsetunnon ylläpitämistä varten kaudella 2003–2009 luovalla (!) tilinpidolla tulokset on jatkuvasti pantu näyttämään todellisuutta paremmalta. Todellista bkt:tä on kasvatettu vauhdilla, kun haamutuotannon osuus on kasvanut jo 19,3 prosenttiin.

USA:ssa virallisten ennakkotietojen mukaan bkt oli 46 452 dollaria, mutta todellisuudessa 38 936 dollaria per asukas. Suomessa bkt oli 49 295 dollaria asukasta kohden. Ero Suomen hyväksi on virallisestikin suuri, 6,1 prosenttia, mutta todellisuudessa huikeat 10 359 dollaria, 26,6 prosenttia Suomen bkt:n suuremmasta (7,5 %) laskusta huolimatta!

Vuosittaisten informaatioiden perusteella sen kasvu on ollut kauppataseen suuren alijäämän, teollisuuden ulkomaille siirron ja kotimaisen tavaratuotannon alasajon vuoksi varsin hidasta. Tilannetta kuvaa talouden rakenne (Suomen luvut ovat suluissa). Maatalouden osuus bkt:stä on 1,2 (3,3). Teollisuuden osuus on enää 21,9 (40,4), joka kansantalouden kivijalkana on rapautunut, muuttunut saveksi. Palvelujen osuus on huikea 76,9 (56,3) prosenttia. Pääsääntöisesti lisäarvoa tuottamatonta palvelusektoria tarvitaan ulkomailla tuotetun lisäarvon ja voittojen hyödyntämiseen.

Työllisyys on avainasia kaikissa maissa. USA:ssa vuonna 2009 työvoimaa oli työmarkkinoiden käytössä 154,5 miljoonaa. Ennakkotietojen ja tilastopuutteiden vuoksi on pakko turvautua varovaisiin laskelmiin. Yrittäjiä ja vakituisessa työsuhteessa näyttää olleen 75,4 miljoonaa. He tekivät töitä keskimäärin 218,8 tuntia kuukaudessa. Osa-aika- ja pätkätöitä teki 64,1 miljoonaa keskimäärin 103,6 tuntia kuukaudessa. Heillä työaika oli alle puolet normaalista työvuodesta. Pitkäaikaistyöttömiä oli 15,0 miljoonaa ja työttömyysaste 9,7 prosenttia. Osa-aika- ja pätkätöissä sekä kokonaan työttömiä oli yhteensä 51,2 prosenttia työvoimasta.
Syrjäytettyjä työvoiman ulkopuolelle siirrettyjä oli 30,7 miljoonaa, 16,7 prosenttia työikäisistä. Osa heistä istui vankiloissa, loput olivat muista syistä työvoiman ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan työikäisistä työvoimaksi saadaan 75 prosenttia. Suomessa oli 76,3 prosenttia. Euroopassa on maita, esimerkiksi Tanska, jossa työvoimaksi lasketaan 81 prosenttia työikäisistä.

USA:ssa omaisuus on erittäin vahvasti keskittynyt pienelle joukolle. Heidän osinko- ja pääomatulonsa ovat huikeat. Lisäksi on muuten etuoikeutettujen suurituloisten sekä hyvin toimeentulevien ja keskituloisten vakinaiseen työsuhteeseen armoitettujen joukko. Tuloerot ovat valtavat. Osa-aika- ja pätkätöitä tehdään yleensä pienellä palkalla. Heitä ja kokonaan syrjäytettyä on yhteensä 109,8 miljoonaa henkeä – 53,1 prosenttia työikäisestä väestöstä.

Tuotannon suhteen näkymät ovat kaikissa kehittyneissä teollisúusmaissa varsin heikot. Niissä näyttää siltä, että tuotanto kasvaa tuottavuutta hitaammin, joka merkitsee jatkuvaa työn vähenemistä. USA:n tilanne on muita ongelmallisempi, kun teollisuuden osuus bkt:stä on vain viidennes. Se ei ole enää teollisuus- vaan palvelujen maa, joka pelaa finansseilla ja imuroi niillä itselleen muissa maissa syntyneitä lisäarvoja, todellisia voittoja sekä pääomien uudelleenjakoa ja keinottelussa syntyviä virtuaalivoittoja.

Teollisuuden kuihtuminen aiheuttaa koko yhteiskuntaan vakavia ongelmia. Pahimmat ovat työllisyyden ja sen seurauksena oman lisäarvon kuihtuminen, kauppataseen alijäämä – pieni vienti ja suuri tuonti. Halvan työvoiman maista tapahtuva tavaroiden tuonti ja ulkomailla syntyneiden voittojen kotiuttaminen ovat ulkomailla tehdyn oikean lisäarvon tuontia. Osa siitä on jatkuvuuden turvaamiseksi pakko jakaa liiketoiminnalle välttämättömyydeksi muodostuneelle palvelusektorille.

USA:n kansantaloudesta on tullut täysin riippuvainen ulkomaisesta tuotannosta ja ulkomaiden hyväntahtoisuudesta.

Kaikkien muutosten ja ennen muuta teollisuuden supistumisen ja veropolitiikan seurauksena valtion talous on ajautunut vaikeuksiin. Tulot eivät riitä menoihin. Hetki sitten mediassa kerrottiin, että Suomi on joutunut valtioiden rupusakkiin, kun budjetin alijäämä ylittää kolme prosenttia bkt:stä. Missähän sakissa on USA, jonka alijäämä jatkuvasti kasvaa ja oli jo viimevuonna 1 488 miljardia, 12,6 prosenttia!?

Helsingin Sanomat kertoi (23.9.08), että USA:n 2009 budjetissa puolustus- ja turvallisuusmenojen osuus oli 23,9 (Suomessa 4,0) prosenttia. Valtavat menot selittyvät sillä, että USA on syövän tavoin levittänyt etäispesäkkeitään kaikkialle. Sen sotilastukikohtia on 132 maassa yhteensä 702 kappaletta. Se selittyy myös sodilla, joita se käy Lähi-idässä. Sotilastukikohdat ovat turvaamassa USA:n kansallisia etuja, lisäarvon ja voittojen hankintaa.

Terveydenhoidon ja sosiaaliturvan osuus on 40,1 (14,8) prosenttia, joka tekee 40 320 dollaria (Suomessa 8 679 euroa) asukasta kohden. Sopii ihmetellä kuka ja kuinka näitä valtion miljardeja rahastetaan, haaskataan, kun kansalaiset saavat julkisina palveluina vain ensiavun tasoisen sairaanhoidon.

Budjettitietojen perusteella alijäämässä puolet on sotilasmenoihin ja toinen puoli finanssikriisin, ei niiden petoksen vuoksi velkaantuneiden kotitalouksien vaan ennen muuta suurten pankkien ongelmien, ratkaisemiseksi käytettyä rahaa. Koko valtion velka (2009) oli 11 300 miljardia dollaria. Mm. Wikipedia tietää, että velan määrä oli jo kuluvan vuoden alussa ylittänyt 13 000 miljardien dollarin rajan. Tämä on sellaista hulluutta, jota ei ihan heti usko eikä ymmärrä.

USA:ssa syntyi amerikkalainen unelma. Siitä tuli koko kansan, jopa koko maailman, huumetta. Se on suuruudenhullu ylivertaisuuden kuvitelma, jota vastaavaa ei ole missään muualla. Se on uskonnon sekaista hurmoshenkistä kansalaismielisyyttä, nationalismia, jossa jopa kurjuus ok, kun se on oman ja vapaan valinnan kurjuutta!

Amerikkalainen unelma on edelleen kapaloissaan. Väestön enemmistön toimeentulo on peräti kurjaa. 65 vuoden iän saavuttaa vain 12,5 prosenttia väestöstä. Sen kapitalistisen tulevaisuuden näköalat ovat todella synkät. Maailman suurin kansantalous on rapakunnossa, se on savijaloilla seisova jättiläinen.

Kai Kontturi

9.6.10

EK:n ohjelma

Madonlukuja ja vaaran vuosia

Luultavasti jokainen on kuullut puhuttava kahdestakymmenestä perheestä tai on ainakin kuullut Kristiina Halkolan niistä laulavan. Mutta kuinka moni on kuulut puhuttavan Yrjö Enteestä. Enne huomasi, että Suomen omistaa ja sen asioista päättää tämä piskuinen suurpääoman omistajien joukko.

Tuohon Enteen aikaan hallitukset hajosivat tuhkatiheään. Siitä Enne ajatteli, ettei sen ole väliä, kun todellinen hallitus on kahdenkymmenen perheen Teollisuusliitossa. Sen hallitus istuu ja pysyy vaikka poliittiset hallitukset vaihtuvat.

Nykyään kaikki hokevat, että aika on muuttunut. Totta. Enää ei ole Teollisuusliittoa, mutta nyt on sitä paljon mahtavampi Elinkeinoelämän Keskusliitto, EK. Sen hallitus on maan todellinen hallitus. Sen takana ovat rahat. Niiden voimalla se lukee madonluvut ja sanelee mihin suuntaan maata on vietävä.

o o o

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on pitkään jankuttanut eläkepommista, työurien pidentämisestä ja eläkkeelle pääsyn myöhentämisestä. EK edeltäjineen on saanut paljon aikaan. Eläkelakeja on jatkuvasti korjattu ja aina huonompaan suuntaan.

Todella suuri uudistus astui voimaan 2005. Nyt eläkettä kertyy 18–52 ikävuosina 1,5 prosenttia ja 52–63 vuosina 1,9 prosenttia palkasta. Siitä saattaa kertyä eläkettä 60 prosenttia koko työelämän aikana tienatusta palkasta. Mutta – kun yli puolet työvoimasta on tuomittu pienipalkkaisiin pätkätöihin, on laskettavissa, että heidän eläkkeet jäävät todella kurjiksi. Jos on töissä 67 ikävuoden loppuun, tulee eläkkeen superkarttuma 4,5 prosenttia palkasta. Se parantaa eläkettä jopa tuntuvasti.

Eläkejärjestelmä on siis vahvasti työuran pidentämiseen kannustava järjestelmä. Siinä on kuitenkin kaksi ongelmaa; työntekijän jaksaminen ja työantajan halu pitää loppuun kaluttuja työntekijöitä superkarttuman töissä. Työelämä on muuttunut niin kylmän karuksi, että työura ei pitenekään, vaikka eläkkeelle pääsy ennen eläkeikää kokonaan estettäisiin.

Moni mahdoton asia on jo mahdollista. Vähäisintä eivät ole paskapuheet väestön ikääntymisestä. Tilaston mukaan vuonna 2008 oli 1946–90 syntyneestä 3 433 384 hengestä hengissä 1 778 776. Nyt Tilastokeskus väittää, että vuonna 2055 on 65 täyttäneitä 1 733 777 henkeä. Siis 1946 jälkeen syntyneistä ei enää kukaan kuole enne vuotta 2055. Tämä uskomaton pölvästimäisyys sisältyy suurpääoman kauhustrategiaan – kuka heidät elättää, kun työvoimakin loppuu!

Ennuste on mennyt läpi koko maan kuin häkä. Siihen uskovat kaikki kuin kirveen silmään. Sitä käytetään mm. eläkkeiden elinaikakertoimessa ja se puree todella kipeästi. Jos tänä vuonna joutuu 1600 euron kuukausieläkkeelle 55 vuotiaana, niin elinaikakeroin leikkaa siitä 91 euroa ja 60 vuotiaalta 35 euroa. Ne rahat jäävät eläkevakuutusyhtiöiden kasinopeleihin!

Tilastokeskus pelaa omituista peliä. Yhtäältä se väittää väestön ikääntyvän vauhdilla ja toisaalta kohtuullisesti vaikkakin on perusteettoman komeasti. 1950 syntyneiden elinajan odote 31.9.09 ennusteessa on vähintään 105 vuotta ja HS 4.6.10 jutussa miehet/naiset keskimäärin 85 vuotta. Siis jesuiittojen tapaan: tarkoitus pyhittää keinot!

o o o

Kauhunäkymät eivät jää tähän. Toukokuun lopulla Elinkeinoelämän Keskusliitto, EK, esitti uudelle hallitukselle ohjelmalliset tavoitteet. Kahdenkymmenen perheen Erkon äänitorvi julkaisi siitä ja sen neljäntoista kohdan vaatimuslistan eduskuntavaalien jälkeen tulevalle hallitukselle. EK:n tueksi se julkaisi päivää myöhemmin toisen jutun, jossa sanottiin, että "Maamme on yrittäjyyden edellytysten suhteen pohjasakkaa muihin maihin verrattuna.".

EK:n vaatimuksista kertova juttu oli koristeltu kaaviolla yhtiöverokannasta, jonka ensimmäinen vuosi oli 1993. Silloin OECD ja EU maissa yhtiöverokanta oli 38, mutta Suomessa 25 prosenttia. Suomi alensi yhtiöverokantansa ensimmäisenä ja – peräti puolella! Suomi aloitti alentamiskilpailun ja muut tulivat perässä. Sellaista pohjasakkaa!

Kaikki teollisuusmaat ovat taloutensa kanssa todella kusessa. Siksi Suomi voisi olla taas tiennäyttäjä. Nyt yhtiöverokanta voitaisiin palauttaa entiselleen, siis kaksinkertaistaa.

EK kuitenkin vaatii tasan päinvastaista. Se vaatii, että yhtiöverokantaa on alennettava 20 prosenttiin ja eikä pääomaveroa saa nostaa puhumattakaan siitä, että se muutettaisiin progressiiviseksi. Lisäksi se vaatii, että tappiolliselle yritykselle on palautettava sen aiemmin maksamat verot. Myös energia- ja sähköverosta on luovuttava. Suurpääoman säkki on pohjaton…

Se vaatii, että julkista sektoria on ajettava alas ja toiminnat ulkoistettava ja julkiset liikelaitokset lopetettava, yksityistettävä. Lukukausimaksut korkeakouluissa on otettava käyttöön. Työttömyyden sosiaaliturva on lopetettava ja joustavat työsuhteet on turvattava lailla. Työuria on pidennettävä.

o o o

Tässä olivat pähkinänkuoressa Elinkeinoelämän Keskusliiton madonluvut eduskuntavaalien jälkeen tulevalle hallitukselle. Nyt tiedämme mihin suuntaan EK ohjaa Kokoomusta, Kepua, RKP:tä ja vihreitä, mutta myös demareita, joilla on vahvat perinteet kuunnella ja toimia siten kuin suuren rahan isoiset sanovat ja tahtovat.

Kun Vasemmistoliiton ryhdistäytymisestä ei ole takeita, elämme vaaran vuosia. Heistä vasemmalla on suurpääoman pyrkimyksille ainoa todellinen vaihtoehto. Radikaalin vasemmiston on jo korkea aika, tavalla tai toisella, yhdistää voimansa. Se on sinulle ja minulle, meille kaikille, koulutuksesta ja ammatista riippumatta ainoa todellinen mahdollisuus, jolla voi turvata valtavan enemmistön edut ja oikeudet!

Kai Kontturi

3.6.10

Kuntien talous

Investoinnit lopettavat päiväkoteja, kouluja, terveysasemia…

Helsingin kaupungin 2009 tilinpäätöksen mukaan tilikauden ylijäämä poistojen jälkeen on 22,1 miljoonaa. Se ei ole tosi, sillä todellinen ylijäämä on 519,1 miljoonaa euroa. Heti ja ensi näkemältä voi ihmetellä mistä tulosten erilaisuus johtuu, viittaako se heikkoon ymmärrykseen, väärinkäsitykseen, tiedon puutteeseen vai peräti menetelmien tietoiseen ja vaarallisiin puutteisiin?

1990-luvun alussa tehtiin kuntien kirjanpitouudistus. Sillä kuntien ja yksityisen sektorin kirjanpidot piti saada yhdenmukaisiksi, että hintavertailut olisivat vertailukelpoiset. Vaikka tavoite oli hyvä, niin metsään meni. Yritykset ja poliitikot oivalsivat EU:n vaatimuksia ennakoiden, että yksityinen ei millään ilveellä rehellisin keinoin pysty kilpailemaan julkisen sektori kanssa. Hintakilpailussa yksityinen sektori velkaisena ja voitonhimoisena jää aina ja väistämättä toiseksi velattomalle ja voittoa tavoittelemattomalle kuntasektorille. Niinpä kapitalistien ovelat lobbarit onnistuivat vakuuttamaan politiikan päältäpäsmärit uudistusohjeiden välttämättömyydestä. Asianomainen valtion taho, kirjanpitolautakunta, sai tehtävän, jolla oli korjattava yksityisen kannalta mahdoton kilpailutilanne.

Korjaus tehtiin. Kirjanpitolautakunta antoi ohjeet, joiden mukaan kokonaan veroille maksetut kiinteistöt, rakenteet, rakennelmat jne. on uudelleen laskettava omaisuudeksi ja otettava taseisiin käyvällä uushankintahinnalla. Sen jälkeen päiväkodeilta, kouluilta, terveysasemilta, sairaaloilta jne. pitää periä tuota omaisuutta vastaava käyvä vuokra sillä perusteella, että vuokrilla muka maksetaan poistot poistetusta ja kokonaan veroilla maksetuista tiloista.

Näillä toimilla kuntien (palvelu-) tuotanto saatiin näyttämään todellista paljon kalliimmalta. Tilojen käyttäjien on siis maksettava veroilla jo ennakkoon maksetuista tiloista vuokraa eli tilat maksatetaan kuntalaisilla yhä uudelleen ja uudelleen. Vuokrat ovat tehneet kaikesta kunnallisesta tuotannosta näennäisen kallista ja usein yksityistä kalliimpaa. Niillä on viety kuntien kilpailukyky. Tilanne on kuntalaisten kannalta joka suhteessa uskomaton ja myös täysin järjetön. Jos yksityinen yritys ottaisi omaisuudekseen kuluina maksettua tai muuten poistettua omaisuutta se syyllistyisi rikolliseen menettelyyn, kirjanpitorikokseen ja pomot pantaisiin linnaan.

Joka tapauksessa kirjanpito-ohjeet ovat taanneet sen, että yksityiset yritykset ovat saaneet suuren kilpailuedun. Siitä huolimatta usein ne pystyvät kilpailemaan kuntien kanssa vain kepulikonstein tai noukkimalla pullasta vain rusinat. Tällaisen nipin napin tilanteen tekee ymmärrettäväksi se, että yritysten on tahkottava omistajilleen mieluiten muhkeaa voittoa!

Kirjanpitolautakunnan ohje johti kirjanpidon väärentämiseen ja väestön harhaanjohtamiseen. Kirjanpitolaki edellyttää, että vain todelliset tulot ovat tuloja ja kulut kuluja. Nyt kuitenkin kunnat tekevät paitsi haamupoistoja poistetusta ja kokonaan maksetusta omaisuudesta ja vielä "unohtavat" omaisuuden myynnistä saadut myyntivoitot. Menettely johtaa mielettömiin lopputuloksiin.

Helsingissä vuoden 2009 tilinpäätöksen ylijäämää oli 22,1 miljoonaa euroa. Se ei kuitenkaan ole tosi. Kun unohdetaan mielivaltaiset poistot ja rahastosiirrot ja lasketaan vain todelliset tulot, tilanne muuttuu. Toiminta- ja verotulojen sekä menojen jälkeen jää vuosikate, jonka lisäksi tulee satunaiset tulot ja omaisuuden myynnin myyntivoitot. Kaikki ne ovat ylijäämää, jota kertyi 519,1 miljoonaa euroa. Toisin sanoen tilivuoden aikana kaupungin tulot oli yhteensä 4 583,0 ja menot 4 063,9 miljoonaa. Niistä jäi ylijäämää 519,1 miljoonaa, josta käytettiin investointeihin em. 632,3 miljoonaa joten todellinen tulos oli alijäämäinen 113,2 miljoonaa euroa!

Lienee varmaa, että valtuustoista ei löydy ainuttakaan, joka viitsisi, osaisi tai edes haluaisi selvittää talouden todellista tulosta. Sokeasti luotetaan siihen mitä virkamiehet sanovat, vaikka heistäkin vain ani harva, jos kukaan, tietää mitä kunnassa on tapahtunut ja on tapahtumassa. Sokea luottamus on uhkapeliä, joka johtaa kunnallisten palvelujen näivettymiseen, saatavuuden heikkenemiseen ja veronkorotuksista huolimatta niiden jyrkkenevään alasajoon ja lopulta valtavaan velkaantumiseen.

Kummallisuudet jatkuvat talousarviossa 2010. Sen mukaan poistojen jälkeen ja kun myyntivoitot "unohdetaan" alijäämää olisi 46 miljoonaa. Oikaistu todellisten tulojen, menojen ja 788,4 miljoonan investointien jälkeen alijäämä on 483,2 miljoonaa euroa. Helsingin tulossuunnitelman mukaan vuosina 2011 ja 2012 virallinen ylijäämä olisi ennakoidun huonon tulokehitykseen ja menojen supistusten jälkeen 80,2 ja 151,6 miljoonaa. Kirjanpidon mukaan tilanne ei ole mikään erityisen paha.

Tietoisesti vääristelty kirjanpito on hämäävä. Suunnitelmien todellinen tulojen ja toimintamenojen jälkeen ylijäämät ovat 428,1 ja 530,3 miljoonan, joten kaikki palveluja heikentävät leikkauslistat ovat aiheettomia, elleivät peräti rikollisia. Tuloihin verraten ylisuurten ellei peräti öykkärimäisten investointien vuoksi alijäämää syntyy 325,9 ja 237,8 miljoonaa euroa.

Helsingin kaupungin oikeistolainen Jussi Pajusen politiikka on pitkään suosinut investointeja palvelujen kustannuksella. Viidessä vuodessa toiminnalliset kulut kasvoivat 27, mutta investoinnit 50 prosenttia. Suunnitelmien mukaan kolmessa vuodessa kaupunki velkaantuu vähintään 1 046,9 miljoonaa euroa. Se on lähes puolet kaupungin sosiaali- ja terveysmenoista.

Kuntien suurista eroista huolimatta koko maassa tilanne on samankaltainen. Kuluvan vuoden talousarvioissa on kirjattu alijäämäksi 813,9 miljoonaa euroa. Kaikkien kuntien oikaistu ylijäämä on 781,5 miljoonaa. Sen pitäisi riittää investointeihin. Vanhojen investointien yllä- ja kunnossapito on kirjattu ja kirjataan kuntien menoihin. Investointeja tehdään paljon ylijäämää enemmän eli 2 813,5 miljoonaa joten tuloksen alijäämä kasvaa 2 032,0 miljoonaan. Jos valtio ei ota myönteistä vastuuta kunnista ne joutuva turvautumaan pitkäaikaisen velan lisäämiseen 1 720,5 miljoonalla eurolla. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, valtio ei korvaansa lotkauta.

Yli varojen investoimisen vuoksi leikkauslistat ovat paitsi tarpeettomia myös mahdottomia, kun kaikkia tai edes puolia päiväkoteja, kouluja, terveysasemia jne. ei voi lakkauttaa. Siitä huolimatta porvarillinen politiikka vaatii tuottavuuden parantamista ennen muuta sosiaali-, terveys-, opetus- ja sivistystoimen aloilla. Kun kuntien henkilöstökulut ovat toimintatuloja suuremmat ja 38 prosenttia kaikista tuloista, siksi niistä saa suurimmat säästöt – siitä syntyy suurin tuottavuuden kasvu!

Tulevaisuudessa niin globaali kuin Suomenkin talous kasvaa hitaasti. Työttömyys ei hellitä. Jatkossa työtä tarvitaan entistä vähemmän. Siksi porvarillinen politiikka ajaa kunnat ja koko julkisen talouden ennen näkemättömään velkaantumiseen. Kansan kurjistuminen kiihtyy ja maa ajautuu vauhdilla Kreikan tapaan velkojensa vangiksi, pelkäksi korkojen maksajaksi.

Kai Kontturi