torstai 3. kesäkuuta 2010

Kuntien talous

Investoinnit lopettavat päiväkoteja, kouluja, terveysasemia…

Helsingin kaupungin 2009 tilinpäätöksen mukaan tilikauden ylijäämä poistojen jälkeen on 22,1 miljoonaa. Se ei ole tosi, sillä todellinen ylijäämä on 519,1 miljoonaa euroa. Heti ja ensi näkemältä voi ihmetellä mistä tulosten erilaisuus johtuu, viittaako se heikkoon ymmärrykseen, väärinkäsitykseen, tiedon puutteeseen vai peräti menetelmien tietoiseen ja vaarallisiin puutteisiin?

1990-luvun alussa tehtiin kuntien kirjanpitouudistus. Sillä kuntien ja yksityisen sektorin kirjanpidot piti saada yhdenmukaisiksi, että hintavertailut olisivat vertailukelpoiset. Vaikka tavoite oli hyvä, niin metsään meni. Yritykset ja poliitikot oivalsivat EU:n vaatimuksia ennakoiden, että yksityinen ei millään ilveellä rehellisin keinoin pysty kilpailemaan julkisen sektori kanssa. Hintakilpailussa yksityinen sektori velkaisena ja voitonhimoisena jää aina ja väistämättä toiseksi velattomalle ja voittoa tavoittelemattomalle kuntasektorille. Niinpä kapitalistien ovelat lobbarit onnistuivat vakuuttamaan politiikan päältäpäsmärit uudistusohjeiden välttämättömyydestä. Asianomainen valtion taho, kirjanpitolautakunta, sai tehtävän, jolla oli korjattava yksityisen kannalta mahdoton kilpailutilanne.

Korjaus tehtiin. Kirjanpitolautakunta antoi ohjeet, joiden mukaan kokonaan veroille maksetut kiinteistöt, rakenteet, rakennelmat jne. on uudelleen laskettava omaisuudeksi ja otettava taseisiin käyvällä uushankintahinnalla. Sen jälkeen päiväkodeilta, kouluilta, terveysasemilta, sairaaloilta jne. pitää periä tuota omaisuutta vastaava käyvä vuokra sillä perusteella, että vuokrilla muka maksetaan poistot poistetusta ja kokonaan veroilla maksetuista tiloista.

Näillä toimilla kuntien (palvelu-) tuotanto saatiin näyttämään todellista paljon kalliimmalta. Tilojen käyttäjien on siis maksettava veroilla jo ennakkoon maksetuista tiloista vuokraa eli tilat maksatetaan kuntalaisilla yhä uudelleen ja uudelleen. Vuokrat ovat tehneet kaikesta kunnallisesta tuotannosta näennäisen kallista ja usein yksityistä kalliimpaa. Niillä on viety kuntien kilpailukyky. Tilanne on kuntalaisten kannalta joka suhteessa uskomaton ja myös täysin järjetön. Jos yksityinen yritys ottaisi omaisuudekseen kuluina maksettua tai muuten poistettua omaisuutta se syyllistyisi rikolliseen menettelyyn, kirjanpitorikokseen ja pomot pantaisiin linnaan.

Joka tapauksessa kirjanpito-ohjeet ovat taanneet sen, että yksityiset yritykset ovat saaneet suuren kilpailuedun. Siitä huolimatta usein ne pystyvät kilpailemaan kuntien kanssa vain kepulikonstein tai noukkimalla pullasta vain rusinat. Tällaisen nipin napin tilanteen tekee ymmärrettäväksi se, että yritysten on tahkottava omistajilleen mieluiten muhkeaa voittoa!

Kirjanpitolautakunnan ohje johti kirjanpidon väärentämiseen ja väestön harhaanjohtamiseen. Kirjanpitolaki edellyttää, että vain todelliset tulot ovat tuloja ja kulut kuluja. Nyt kuitenkin kunnat tekevät paitsi haamupoistoja poistetusta ja kokonaan maksetusta omaisuudesta ja vielä "unohtavat" omaisuuden myynnistä saadut myyntivoitot. Menettely johtaa mielettömiin lopputuloksiin.

Helsingissä vuoden 2009 tilinpäätöksen ylijäämää oli 22,1 miljoonaa euroa. Se ei kuitenkaan ole tosi. Kun unohdetaan mielivaltaiset poistot ja rahastosiirrot ja lasketaan vain todelliset tulot, tilanne muuttuu. Toiminta- ja verotulojen sekä menojen jälkeen jää vuosikate, jonka lisäksi tulee satunaiset tulot ja omaisuuden myynnin myyntivoitot. Kaikki ne ovat ylijäämää, jota kertyi 519,1 miljoonaa euroa. Toisin sanoen tilivuoden aikana kaupungin tulot oli yhteensä 4 583,0 ja menot 4 063,9 miljoonaa. Niistä jäi ylijäämää 519,1 miljoonaa, josta käytettiin investointeihin em. 632,3 miljoonaa joten todellinen tulos oli alijäämäinen 113,2 miljoonaa euroa!

Lienee varmaa, että valtuustoista ei löydy ainuttakaan, joka viitsisi, osaisi tai edes haluaisi selvittää talouden todellista tulosta. Sokeasti luotetaan siihen mitä virkamiehet sanovat, vaikka heistäkin vain ani harva, jos kukaan, tietää mitä kunnassa on tapahtunut ja on tapahtumassa. Sokea luottamus on uhkapeliä, joka johtaa kunnallisten palvelujen näivettymiseen, saatavuuden heikkenemiseen ja veronkorotuksista huolimatta niiden jyrkkenevään alasajoon ja lopulta valtavaan velkaantumiseen.

Kummallisuudet jatkuvat talousarviossa 2010. Sen mukaan poistojen jälkeen ja kun myyntivoitot "unohdetaan" alijäämää olisi 46 miljoonaa. Oikaistu todellisten tulojen, menojen ja 788,4 miljoonan investointien jälkeen alijäämä on 483,2 miljoonaa euroa. Helsingin tulossuunnitelman mukaan vuosina 2011 ja 2012 virallinen ylijäämä olisi ennakoidun huonon tulokehitykseen ja menojen supistusten jälkeen 80,2 ja 151,6 miljoonaa. Kirjanpidon mukaan tilanne ei ole mikään erityisen paha.

Tietoisesti vääristelty kirjanpito on hämäävä. Suunnitelmien todellinen tulojen ja toimintamenojen jälkeen ylijäämät ovat 428,1 ja 530,3 miljoonan, joten kaikki palveluja heikentävät leikkauslistat ovat aiheettomia, elleivät peräti rikollisia. Tuloihin verraten ylisuurten ellei peräti öykkärimäisten investointien vuoksi alijäämää syntyy 325,9 ja 237,8 miljoonaa euroa.

Helsingin kaupungin oikeistolainen Jussi Pajusen politiikka on pitkään suosinut investointeja palvelujen kustannuksella. Viidessä vuodessa toiminnalliset kulut kasvoivat 27, mutta investoinnit 50 prosenttia. Suunnitelmien mukaan kolmessa vuodessa kaupunki velkaantuu vähintään 1 046,9 miljoonaa euroa. Se on lähes puolet kaupungin sosiaali- ja terveysmenoista.

Kuntien suurista eroista huolimatta koko maassa tilanne on samankaltainen. Kuluvan vuoden talousarvioissa on kirjattu alijäämäksi 813,9 miljoonaa euroa. Kaikkien kuntien oikaistu ylijäämä on 781,5 miljoonaa. Sen pitäisi riittää investointeihin. Vanhojen investointien yllä- ja kunnossapito on kirjattu ja kirjataan kuntien menoihin. Investointeja tehdään paljon ylijäämää enemmän eli 2 813,5 miljoonaa joten tuloksen alijäämä kasvaa 2 032,0 miljoonaan. Jos valtio ei ota myönteistä vastuuta kunnista ne joutuva turvautumaan pitkäaikaisen velan lisäämiseen 1 720,5 miljoonalla eurolla. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, valtio ei korvaansa lotkauta.

Yli varojen investoimisen vuoksi leikkauslistat ovat paitsi tarpeettomia myös mahdottomia, kun kaikkia tai edes puolia päiväkoteja, kouluja, terveysasemia jne. ei voi lakkauttaa. Siitä huolimatta porvarillinen politiikka vaatii tuottavuuden parantamista ennen muuta sosiaali-, terveys-, opetus- ja sivistystoimen aloilla. Kun kuntien henkilöstökulut ovat toimintatuloja suuremmat ja 38 prosenttia kaikista tuloista, siksi niistä saa suurimmat säästöt – siitä syntyy suurin tuottavuuden kasvu!

Tulevaisuudessa niin globaali kuin Suomenkin talous kasvaa hitaasti. Työttömyys ei hellitä. Jatkossa työtä tarvitaan entistä vähemmän. Siksi porvarillinen politiikka ajaa kunnat ja koko julkisen talouden ennen näkemättömään velkaantumiseen. Kansan kurjistuminen kiihtyy ja maa ajautuu vauhdilla Kreikan tapaan velkojensa vangiksi, pelkäksi korkojen maksajaksi.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.