USA seisoo savijaloilla

USA - savijaloilla seisova jättiläinen

Kreikkaa syytetään tilastojensa väärentämisestä, mutta mitä isot edellä sitä pienet perässä. USA:n bruttokansantuote, bkt, lasketaan ns. hedonisella hintaindeksillä, jolla sitä parannellaan mielivaltaisesti. Parantelu on hirvittänyt maan omiakin kriitikoita, jotka jo iät ajat sitten totesivat, että bkt:n laskeminen on aivan liikaa laskijoiden mieltymysten varassa.

USA kertoo maailmalle, että sen bkt vuonna 2009 oli 14 270 miljardia dollaria. Siinä olisi kasvua vuoteen 2003 verraten, kuudessa vuodessa, 33,0 prosenttia, keskimäärin huikeat 5,5 prosenttia vuodessa.

Todellisuus on toisen näköinen. USA:ssa bkt olisi ilman romahdusta ilmeisesti yltänyt kohtuulliselle kasvun tasolle. Ennakkotiedon mukaan vuoden 2009 USA:ssa bkt laski vuodessa 2,5 prosenttia, 11 961 miljardiin dollariin. Kuudessa vuodessa kasvua olikin 11,5 prosenttia, keskimäärin 1,9 prosenttia vuodessa.

Itse asiassa kehitys voi hyvinkin olla samaa luokkaa Suomen kanssa eli romahdus vähintään 7,5 prosenttia. Tähän suuntaa viittaavat rajut pankki- ja finessikriisit. Siihen viittaa myös se, että velanantajille, maan suuruuden imagon ruokkimista ja itsetunnon ylläpitämistä varten kaudella 2003–2009 luovalla (!) tilinpidolla tulokset on jatkuvasti pantu näyttämään todellisuutta paremmalta. Todellista bkt:tä on kasvatettu vauhdilla, kun haamutuotannon osuus on kasvanut jo 19,3 prosenttiin.

USA:ssa virallisten ennakkotietojen mukaan bkt oli 46 452 dollaria, mutta todellisuudessa 38 936 dollaria per asukas. Suomessa bkt oli 49 295 dollaria asukasta kohden. Ero Suomen hyväksi on virallisestikin suuri, 6,1 prosenttia, mutta todellisuudessa huikeat 10 359 dollaria, 26,6 prosenttia Suomen bkt:n suuremmasta (7,5 %) laskusta huolimatta!

Vuosittaisten informaatioiden perusteella sen kasvu on ollut kauppataseen suuren alijäämän, teollisuuden ulkomaille siirron ja kotimaisen tavaratuotannon alasajon vuoksi varsin hidasta. Tilannetta kuvaa talouden rakenne (Suomen luvut ovat suluissa). Maatalouden osuus bkt:stä on 1,2 (3,3). Teollisuuden osuus on enää 21,9 (40,4), joka kansantalouden kivijalkana on rapautunut, muuttunut saveksi. Palvelujen osuus on huikea 76,9 (56,3) prosenttia. Pääsääntöisesti lisäarvoa tuottamatonta palvelusektoria tarvitaan ulkomailla tuotetun lisäarvon ja voittojen hyödyntämiseen.

Työllisyys on avainasia kaikissa maissa. USA:ssa vuonna 2009 työvoimaa oli työmarkkinoiden käytössä 154,5 miljoonaa. Ennakkotietojen ja tilastopuutteiden vuoksi on pakko turvautua varovaisiin laskelmiin. Yrittäjiä ja vakituisessa työsuhteessa näyttää olleen 75,4 miljoonaa. He tekivät töitä keskimäärin 218,8 tuntia kuukaudessa. Osa-aika- ja pätkätöitä teki 64,1 miljoonaa keskimäärin 103,6 tuntia kuukaudessa. Heillä työaika oli alle puolet normaalista työvuodesta. Pitkäaikaistyöttömiä oli 15,0 miljoonaa ja työttömyysaste 9,7 prosenttia. Osa-aika- ja pätkätöissä sekä kokonaan työttömiä oli yhteensä 51,2 prosenttia työvoimasta.
Syrjäytettyjä työvoiman ulkopuolelle siirrettyjä oli 30,7 miljoonaa, 16,7 prosenttia työikäisistä. Osa heistä istui vankiloissa, loput olivat muista syistä työvoiman ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan työikäisistä työvoimaksi saadaan 75 prosenttia. Suomessa oli 76,3 prosenttia. Euroopassa on maita, esimerkiksi Tanska, jossa työvoimaksi lasketaan 81 prosenttia työikäisistä.

USA:ssa omaisuus on erittäin vahvasti keskittynyt pienelle joukolle. Heidän osinko- ja pääomatulonsa ovat huikeat. Lisäksi on muuten etuoikeutettujen suurituloisten sekä hyvin toimeentulevien ja keskituloisten vakinaiseen työsuhteeseen armoitettujen joukko. Tuloerot ovat valtavat. Osa-aika- ja pätkätöitä tehdään yleensä pienellä palkalla. Heitä ja kokonaan syrjäytettyä on yhteensä 109,8 miljoonaa henkeä – 53,1 prosenttia työikäisestä väestöstä.

Tuotannon suhteen näkymät ovat kaikissa kehittyneissä teollisúusmaissa varsin heikot. Niissä näyttää siltä, että tuotanto kasvaa tuottavuutta hitaammin, joka merkitsee jatkuvaa työn vähenemistä. USA:n tilanne on muita ongelmallisempi, kun teollisuuden osuus bkt:stä on vain viidennes. Se ei ole enää teollisuus- vaan palvelujen maa, joka pelaa finansseilla ja imuroi niillä itselleen muissa maissa syntyneitä lisäarvoja, todellisia voittoja sekä pääomien uudelleenjakoa ja keinottelussa syntyviä virtuaalivoittoja.

Teollisuuden kuihtuminen aiheuttaa koko yhteiskuntaan vakavia ongelmia. Pahimmat ovat työllisyyden ja sen seurauksena oman lisäarvon kuihtuminen, kauppataseen alijäämä – pieni vienti ja suuri tuonti. Halvan työvoiman maista tapahtuva tavaroiden tuonti ja ulkomailla syntyneiden voittojen kotiuttaminen ovat ulkomailla tehdyn oikean lisäarvon tuontia. Osa siitä on jatkuvuuden turvaamiseksi pakko jakaa liiketoiminnalle välttämättömyydeksi muodostuneelle palvelusektorille.

USA:n kansantaloudesta on tullut täysin riippuvainen ulkomaisesta tuotannosta ja ulkomaiden hyväntahtoisuudesta.

Kaikkien muutosten ja ennen muuta teollisuuden supistumisen ja veropolitiikan seurauksena valtion talous on ajautunut vaikeuksiin. Tulot eivät riitä menoihin. Hetki sitten mediassa kerrottiin, että Suomi on joutunut valtioiden rupusakkiin, kun budjetin alijäämä ylittää kolme prosenttia bkt:stä. Missähän sakissa on USA, jonka alijäämä jatkuvasti kasvaa ja oli jo viimevuonna 1 488 miljardia, 12,6 prosenttia!?

Helsingin Sanomat kertoi (23.9.08), että USA:n 2009 budjetissa puolustus- ja turvallisuusmenojen osuus oli 23,9 (Suomessa 4,0) prosenttia. Valtavat menot selittyvät sillä, että USA on syövän tavoin levittänyt etäispesäkkeitään kaikkialle. Sen sotilastukikohtia on 132 maassa yhteensä 702 kappaletta. Se selittyy myös sodilla, joita se käy Lähi-idässä. Sotilastukikohdat ovat turvaamassa USA:n kansallisia etuja, lisäarvon ja voittojen hankintaa.

Terveydenhoidon ja sosiaaliturvan osuus on 40,1 (14,8) prosenttia, joka tekee 40 320 dollaria (Suomessa 8 679 euroa) asukasta kohden. Sopii ihmetellä kuka ja kuinka näitä valtion miljardeja rahastetaan, haaskataan, kun kansalaiset saavat julkisina palveluina vain ensiavun tasoisen sairaanhoidon.

Budjettitietojen perusteella alijäämässä puolet on sotilasmenoihin ja toinen puoli finanssikriisin, ei niiden petoksen vuoksi velkaantuneiden kotitalouksien vaan ennen muuta suurten pankkien ongelmien, ratkaisemiseksi käytettyä rahaa. Koko valtion velka (2009) oli 11 300 miljardia dollaria. Mm. Wikipedia tietää, että velan määrä oli jo kuluvan vuoden alussa ylittänyt 13 000 miljardien dollarin rajan. Tämä on sellaista hulluutta, jota ei ihan heti usko eikä ymmärrä.

USA:ssa syntyi amerikkalainen unelma. Siitä tuli koko kansan, jopa koko maailman, huumetta. Se on suuruudenhullu ylivertaisuuden kuvitelma, jota vastaavaa ei ole missään muualla. Se on uskonnon sekaista hurmoshenkistä kansalaismielisyyttä, nationalismia, jossa jopa kurjuus ok, kun se on oman ja vapaan valinnan kurjuutta!

Amerikkalainen unelma on edelleen kapaloissaan. Väestön enemmistön toimeentulo on peräti kurjaa. 65 vuoden iän saavuttaa vain 12,5 prosenttia väestöstä. Sen kapitalistisen tulevaisuuden näköalat ovat todella synkät. Maailman suurin kansantalous on rapakunnossa, se on savijaloilla seisova jättiläinen.

Kai Kontturi