31.8.10

Näkymiä tulevaisuuteen

Kohti vaikeampia aikoja

Lamat seuraavat toisiaan aiempaa nopeammin. Niiden seuraukset jäävät nähtäväksi. Työllä on syntynyt todellinen rikkaus, johon ei kuulu virtuaalitalous. Se on pelkkää huuhaata, jolla kaiken maailman keinottelijat kasvattavat maailmantalouteen ilmakuplaa. Virtuaalirahalla pelaaminen on nykyaikana lamojen syntymisen suurimpia syitä. Siksi lamojen sykli on lyhentynyt.

Nykyajan porvarillisten päättäjien puheissa on lempiaiheena työurien pidentäminen, että työvoima riittää ja että lapset ja vanhukset voidaan elättää. Siksi myös julkiset menot on pidettävä kurissa ja kuntien määrää on supistettava. Ne eivät ole vaalipuheita, vaan raakaa leikkausten ennakointia, joilla pohjustetaan seuraavaa vaalikautta. Vaalipuheissa julistetaan ilosanomaa.

Mutta mihin olemme todella menossa? Onko yleinen suunta parempaan vai huonompaan?

Oikeisto ja monet muutkin ovat sitä mieltä, että 2050 mennessä väestö ikääntyy ja työvoima vähenee ja väestön huoltosuhde kasvaa. Siksi työuria on pidennettävä. Ennusteen mukaan jokaista työikäisen sataa henkeä kohden lapsia ja vanhuksia olisi 76 – siis 21 nykyistä enemmän. Se tulee kalliiksi. Ennusteessa on tietoinen ja poliittisesti tarkoituksenmukainen virhe. Ennusteen mukaan 1945 jälkeen syntyneiden ja nyt elossa olevien pitäisi olla hengissä myös 2050, vaikka joka päivä heistä joku kuolee. Kun virhe korjataan ja otetaan huomioon eliniän piteneminen, yli 64 vuotiaiden määrä supistuu lähes puolella – 835 tuhannella! Sen jälkeen huoltosuhde on sama kuin nykyisin 55.

Tähän liittyy myös julkisten menojen kurissapitäminen, vaikka niiden tarve kasvaa. Kuvitellaan, että kuntien vähentäminen vähentää hallintokuluja. Myös koulujen ja terveysasemien keskittämisen suuremmiksi tehokkaimmiksi yksiköiksi pienentää kuluja. Sillä ei ole merkitystä, että ne etääntyvät pienten lasten, vammaisten ja vanhusten ulottumattomiin. Taka-ajatuksena siis pilkottaa luonnollisen poistuman kiihdyttäminen.

Nämä oikeiston tavoitteet perustuvat pörssikeinottelijoiden, yritysten, pankkien, vakuutusyhtiöiden ja yleensä suurituloisten jatkuviin pyrkimyksiin voittojen lisäämiseksi. Sitä palvelee myös verojen alentaminen. Kapitalistit haluavat voittonsa kehityksen suunnasta riippumatta.

Työministeriön "Työvoima 2025"-selvitys on arvio talouden pitkän ajan kehityksestä. Sen perusteella voidaan tehdä kuvaus siitä missä ollaan vuonna 2050. Kuten luonnollista, niin ministeriön selvitykseen sisältyy seikkoja, jotka piilottavat raadolliset lopputulokset.

Selvityksen tavoitteellisen kehityksen työvoimatase päättyy vuoteen 2030. Siinä työikäisistä työvoimaa on 83,1 prosenttia, joka 2050 olisi työvoimana 2 671 000. Se on 166 tuhatta nykyistä työikäisten ennustetta pienempi, joten nyt työvoimaa olisi 2 870 000. Työtuntien lähtökohtana eivät ole todelliset vaan työvoimatutkimuksen luvut. Ne sisältävät suuren määrän tekemättömiä työtunteja, haamutunteja. Kun nämä ongelmat korjataan, saadaan ilmeinen kuva talouden kehityksestä.

Mikäli kokonaistuotanto, joka on eri asia kuin bkt, kehittyy selvityksen mukaan reaalisesti ensin 2 sitten 1,7 ja lopuksi 1 prosenttia vuodessa, niin vuonna 2050 se voisi olla 522 miljardia euroa. Jos työn tuottavuus romahtaa lähes puoleen entisestä, kuten selvitys ennustaa, silloin se olisi 163 euroa tunnissa ja tuotantoon tarvittaisiin 3 202 miljoonaa tuntia työtä. Kun työvoimaa on käytössä 5 066 miljoonaa tuntia, työttömyyteen jää 1 860 miljoonaa tuntia, 36,7 prosenttia. Työurien pidentämiselle ei työn jättimäisen puutteen vuoksi ole mitään tarvetta!

Virallisissa tilastoissa tämä kurjuus piilotetaan kätevästi työvoimatutkimuksella. Siinä 1 450 000 työllistä tekee pätkätöitä viisi täyttä työkuukautta ja työttömiä on 125 000 henkeä ja työttömyysaste on 4,4 prosenttia. Mutta missään ei näy, että 1 575 000 hengeltä puuttuu työtä ja palkkaa seitsemän kuukautta! Kaiken tämän fiksut porvaritkin tietävät. He tietävät, että se alentaa palkkatasoa ja että tässä on kyse tavoitetaseesta. Kun asioita tarkastellaan selvityksen perus- tai heikon kehityksen tasolla, näköalat huononevat.

Jo nyt valtio ja kunnat ovat taloutensa kanssa lujilla. Velkaa tehdään. Velkaantumisen estämiseksi näin vaalien alla puhutaan varovasti menojen leikkaamisesta ja tuottavuustehokkuudesta. Jatkuvasti vihjaillaan menokurista, kuntien yhdistämisestä, työurien pidentämisestä, tuloverojen helpotuksista, välillisten verojen nostosta jne. Kaikki nämä liittyvät talousnäkymiin ja ovat oikeiston tavoitteita kapitalistien voittojen kasvattamiseen tai vähintään turvaamiseen. Vaalien alla niistä puhutaan varovasti. Nyt vain valmistellaan alitajuista yleistä mielipidettä, että julmat säästöpäätökset voidaan tehdä vaalien jälkeen.

Mikäli eduskuntapuolueet säilyttävät asemansa edes suurin piirtein, oikeiston tavoitteet muutetaan todellisuudeksi hokemalla taas vanhaa fraasia – ei ole vaihtoehtoa!

Edellisen laman aikoihin työllisyyden nimissä tehtiin suuri verouudistus. Pääoma- ja yritysveroja pienennettiin 44 prosenttia, progressiivinen osinkovero poistettiin kokonaan, mutta osa siitä on palautettu tasaverona. Tänään osinkojen veronalennus on keskimäärin 61 prosenttia. Viimeiset, hetki sitten tehdyt hurjat omaisuusveron ja kela-maksun poisto lisäsivät kapitalistien saalista lähes miljardilla eurolla. Verot alennettiin, vaikka ne ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin edellytys.

Verojen alentaminen on syynä julkisen talouden ongelmiin. Se on virhe, joka pitää korjata. Lisäksi julkista taloutta rasittaa työttömyys, tuhannen miljoonan työtunnin puuttuminen. Sanotaan, että maamme talous on riippuvainen viennistä, mutta unohdetaan, että vapaakaupan oloissa tuonti kasvaa viennin kasvaessa. Vain suurpääoman jättivoitot riippuvat viennistä. Ongelma on siinä, että suurikaan vienti ei juuri lisää työllisyyttä, eikä työllistävää kotimarkkinatuotantoa. Suurikaan vienti ei ole parantanut työllisyyttä edes 1990 tasolle, vaikka työvoima on lisääntynyt sadallatuhannella.

Vastaisuudessa lamat seuraavat toisiaan aiempaa nopeammin. Maalaamatta piruja seinälle tulevaisuus kulkee kohti huonompaa, kohti todella vaikeita aikoja. Siksi on koottava yhteen, yhdeksi voimaksi, nyt hajallaan olevan työväenluokan voimat taisteluun paremman toimeentulon puolesta, irtaantumiseksi lamojen sykliä lyhentävästä virtuaalitaloudesta ja EU:sta työllistävän kotimarkkinatuotannon suojaamiseksi sekä itsemääräämisoikeuden palauttamiseksi.

Kai Kontturi

Tuloksia 2009

Uskottava tarina

Viimevuonna asiat menivät päin mäntyä. Hyvän tavan mukaan ne tilastoitiin. Samalla vanhat tilastot pantiin uusiksi, että asiat näyttäisivät nätimmiltä, sellaisilta, joita olisi kiva katsella ja jotka turvaisivat yhteiskuntarauhaa. Kapitalistit eivät suurin surminkaan halua totuutta esiin. Uskottava tarina riittää.

Nykymaailmassa huijaukset ovat yleinen ja meilläkin maan tapa. Virallisten ja puolivirallisten laitosten tilastohuijaukset ovat mahdollisia ja välttämättömiä yhteiskuntarauhan vuoksi. Ilman niitä maailman raadollisuus olisi näkyvissä. Siinä porvarilliset puolueet tarinoineen olisivat ylipääsemättömissä vaikeuksissa.

Mutta ei, eivät ole kun syntymästä saakka meidät opetetaan nöyriksi, uskomaan esivaltaan, isään, poikaan ja pyhään henkeen – siihen yliluonnolliseen, jolta eniten kärsivä saa kirkkaamman kruunun. Siksi kaiken maailman huijaukset menevät helposti läpi ja porvarilliset puolueet valheineen ovat turvassa.

Elämämme lujaksi perustaksi rakennetaan sokea usko. Vain jossain ylhäällä on kaikki viisaus, jonka kyseenalaistaminen ei kuulu asiaan eikä hyviin tapoihin. Siksi nykyaikaa hallitsevat viralliset ja virattomat pötypuheet, jotka opetetun nöyryyden ja uskon vuoksi uppoavat ihmisiin kuin häkä. Sokea usko on henkistä laiskuutta.

Meihin jokaiseen vaikuttavina aikamme suurina huijauksina ovat kuntien (aiheettomat vuokrat ja poistot) kirjanpidon ja kansantalouden (tilastojen jatkuva muuttelu) tulosten väärentäminen sekä roisi valhe, väestön ikääntymisestä. Sitä kaikki höpöttävät. Ketään ei kiinnosta se, että 1946–95 syntyneet ja jokaisen nyt elossa olevan pitäisi olla hengissä myös neljänkymmenen vuoden kuluttua!

o o o

Heinäkuun puolivälissä julkaistiin viimevuoden tuotannon, työtuntien ja tuottavuuden tilastot. Samalla, kuten sanottu, kaikki aiempien vuosien julkaistut luvut pantiin taas kerran uusiksi. Lukuja rukkaamalla maailma näyttää kauniimmilta.

Rukkaaminen on mahdollista senkin vuoksi, että koko kapitalistinen maailma nojaa 1700-luvun puolenvälin teoriaan (BKT), vaikka se on aikoja sitten todistettu vääräksi. Siksi se on pelkkä tilastokokoelma, jonka kaksi puolta on väkisin runnottu yhtä suuriksi ikään kuin se olisi kirjanpitoa! Kun se on pelkkä tilastokokoelma, sen lukuja voidaan mulkata mielin määrin.

Ongelma on siinä, että BKT:ssä on vain vuoden aikana lopputuotteet. Ne muka saadaan, kun kokonaistuotannosta vähennetään ns. välituotteet, jotka kuulemma on ostoja toisilta yrityksiltä. Mitä nämä yritykset ovat, sitä ei kukaan osaa selittää, eipä tietenkään, kun niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Olematon on uskon asia. Todellisuudessa kyse on varastoista, joka myydään ensimmäisenä ja tilalle hankitaan uusi niin että vuoden lopussa on uusittu varasto. Siitä alkaa seuraava vuosi. Näin se menee, porvarillisen koulutuksen saaneet eivät sitä ymmärrä, tiedä.

o o o

Työn tuottavuus on kapitalisteille a ja o, mutta nyt se uhrattiin työllisyyspropagandaan. Tilastokeskuksen muokattujen tilastojen mukaan viimevuonna BKT supistui 8,0, työtunnit 4,7 ja työn tuottavuus rajut 3,5 prosenttia. Samassa tilastossa kokonaistuotanto supistui 9,5 ja tuottavuus älyttömät 4,8 prosenttia. Vastaavaa katastrofaalista tilasto ei ole ennen nähty. Näiden molempien lukujen mukaan töitä teki 2,454 miljoonaa henkeä. Työttöminä oli 220,8 tuhatta henkeä (8,2 %).

Toisin katsoen virallinen tilasto osoittaa, että töitä olisi tehty noin 2,25 miljoonaa henkilötyövuotta. Työttömyyteen kului 420 tuhatta työvuotta (15,7 %). Mutta tänä ja viimevuonna julkaistujen, siis mulkkaamattomien lukujen mukaan kokonaistuotanto supistui 6,5 ja tuottavuus paranin 0,6 prosenttia. Sen mukaan töitä olisi tehty 2,05 miljoonaa vuotta ja työttömyyteen haaskattiin 620 tuhatta työvuotta (23,2 %).

Työttömyysprosenttien suuri ero johtuu tietoisesta huijauksesta, mm. siitä, että yli miljoona henkeä oli muka työllisiä, vaikka työn puuttumisen vuoksi he tekivät töitä vain kuusi kuukautta. Siksi heiltä jäi palkkaa saamatta 8-12 miljardin euroa! Jos tuottavuus olisi ollut edes lähellä 90-luvun tasoa, työttömyysluvut ja palkkojen menetykset olisivat vielä paljon, paljon suuremmat.

o o o

Harva se päivä hehkutetaan, että lama on ohi. Pötyä. Lamaa edeltäneen vuoden tuotannon tasolle päästään vasta neljän tai viiden vuoden kuluttua. Jatkossa tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin ja työn tarve vähenee. Työpaikat voivat vielä lisääntyä, mutta silloin työaika ja palkat pienenevät. Kun jatkossakin työvoimaa on tarjolla vähintään nykyinen määrä, palkkatyöläisiä rasittava lama ei mene enää koskaan ohi!

Vapaakaupan vuoksi olemme vaikeuksissa. Monet tuotannon alat ja niiden osaaminen ovat jo kuihtuneet ja moni on vähin erin kuihtumassa olemattomiin. Jo ennen kuluvan vuosisadan puoltaväliä työn puute uhkaa kaksinkertaistua. Ministeri Katainenkin sen tietää. Kokoomus luottaa ihmisten tiedon vajeeseen ja sokeaan uskoon. Se on varma, että ihmiset uskovat sen suoltamaan paskaan. Kataisen mielestä suomalainen on rakennettu niin, että tyhmänä äänestäjänä hän arvostaa sitä, joka kertoo uskottavimman tarinan.

Uskottava tarina on vain tarina. Se ei tuo leipää pöytään. Väliaika lamasta lamaan on lyhentynyt, eikä "nousukausi" riitä laman jälkien siivoamiseen. Nousukaudella saadut korjaukset eivät enää koskaan riitä lamaa edeltäneen tason saavuttamiseen ellei tehdä todella suuria muutoksia, että elo tulisi, olisi ja näyttäisi ihan oikeasti paremmalta.

Siksi on erottava EU:sta ja vapaakaupasta. Suomalainen työ ja tuotanto on suojattava ulkomaisia varkaita, suurpääomaa vastaan. Palkkatyöläisten asiat ja kansantalous on pantava kuntoon. Kapitalistien etujen ensisijaisuudesta on siirryttävä työläisten etujen ensisijaisuuteen. Siihen eivät pelkät tarinat riitä!

Kai Kontturi

21.8.10

USA:n sotilasmenot

Että maailma olisi turvallisempi paikka elää

Yhdysvaltojen puolustusministeriön, Pentagonin 16.8 julkaistun raportin mukaan Kiina kasvattaa merkittävästi sotilaallista voimaansa. Sen vaikutuksen torjumiseksi myös Japanin olisi lisättävä sotilaallista voimaansa.

Kysymys on siitä, että Yhdysvallat haluaa pitää vallassaan 702 sotilastukikohdallaan 132 miehittämänsä maata. Lisäksi se haluaa hallita kaikkia maailman merireittejä. Maailman alistamista sotavoimalla valtaansa se perustelee kansallisilla eduilla ikään kuin sillä olisi jotain sellaisia myötäsyntyisiä etuja, joita ei ole muilla mailla.

Sotilaallisella ja osin taloudellisella voimallaan se lypsää maailman maista suunnattomia voittoja. Ne eivät ole kansallisia etuja – vaan yksin kapitalistisia voittoja, joiden hankkimisen se haluaa varmistaa sotavoimalla. Samalla se turvaa myös liittolaistensa osallistumisen voittojen hankintaan ulkomailta. Myös liittolaisilla on suuret sotilasmenot, joilla se turvaa omat etunsa.

Yhdysvaltojen kansalliset, (kapitalistiset) edut ovat viimevuosikymmeninä korostuneet, kun sen kilpailukyky maailman markkinoilla on erittäin heikko. Siitä johtuu, että sen aineellinen tuotanto, ainoa lisäarvo lähde, on enää 25 prosenttia bkt:stä. Pysyäkseen kunnossa se imee iilimadon tavoin itseensä muulla maailmassa tuotettua lisäarvoa. Yhdysvaltojen "kansallisten etujen" kääntöpuolena on ennen muuta köyhien, mutta luonnonvaroiltaan rikkaiden, maiden ja kansojen pysyminen köyhinä ja kurjuudessa. Alikehittyneet maat tarjoavat myös halpaa työvoimaa.

Vuonna 2009 USA:lla sotilasmenot olivat 738,0 miljardia dollaria, 2444 dollaria asukasta kohti. Toisella eli itäisellä suunnalla Venäjän ja Kiinan puolustusmenot olivat yhteensä 117 miljardia dollaria, 81 dollaria asukasta kohti. USA:n verraten niiden sotilasmenot olivat vain 3,3 prosenttia asukasta kohti!

USA:n huikeiden imperialististen sotilasmenojen lisäksi se vaatii erityisesti Nato-liittolaisilta hurjia panostuksia (3 % bkt:stä) kansalaisten toimeentulon kustannuksella. USA rahoittaa taloudellisesti heikkojen liittolaistensa sotilasmenoja suoraan julki ja salaa. Esimerkiksi Israel saa siltä vuosittain taloudellista tukea noin 70 miljardia dollaria. Aivan äsken kerrottiin, että USA lahjoittaa sille mm. 80 huipputeknistä hävittäjää. Miksi ne annetaan Israelille juuri nyt? Palestiinalaisten poistamiseksi kartalta, yleensä arabeja vastaan vai vain Iranin ydin ja muiden joukkotuhoaseiden hävittämiseksi?

Kiinan puolustusmenojen pikkuruisesta kasvusta ei kenenkään kannata olla huolissaan niin kauan kun USA:n lentotukialukset ja niiden saattuelaivastot kumppaneineen harjoittelevat Kiinan ja Pohjois-Korean merirajoilla. Kun Kiinan sotilasmenot ovat sitä luokkaa, että sen lentotukialukset parveilevat Atlantilla, Meksikon lahdella, Kalifornian ja Alaskan rannikon tuntumassa, vasta sitten kannattaisi huolestua – eli ei koskaan.

USA:n mielettömän suuret sotilasmenot syntyvät yhtäältä yksityisestä asetuotannosta ja sen kehittämästä huippu kalliista aseteknologiasta ja niistä saatavista äärimmäisen suurista voitoista. Aseteollisuuden lobbarit ovat kahdensadan vuoden aikana onnistuneet luomaan aseille vaihtuvilla uhkakuvilla uskomattoman kysynnän. Toisaalta siitä, että se pullistelee lihaksiaan ja harjoittaa sapelinkalistelua ympäri maailmaa turvatakseen kolonialistiset "kansalliset etunsa" ja laajentaakseen imperialistista vaikutusalaa.

Voi olla, että Kiina kasvattaa sotilaallista voimaansa, mutta se on täysin olematonta USA:n ja sen Nato-liittolaisten kasvaneiden, ennestäänkin suurten sotilasmenojen uhan edessä. Ilmeisesti kukaan ei tiedä USA:n oman alueen todellisten puolustusmenojen tarvetta. Luultavasti Venäjän ja Kiinan mallia varovasti mukaillen sen puolustusmenoihin näyttäisi riittävän 74 miljardia, 239 dollaria asukasta kohden. Erotuksen 664 miljardia euroa, 2142 euroa asukasta kohden se voisi käyttää ne sen talouttaan uhkaavan katastrofin torjumiseen, koulutuksen ja sosiaaliturvan kehittämiseen – ja maailma olisi paljon turvallisempi paikka elää!

Kai Kontturi