13.2.11

Työn arvo

Kaikki todellinen rikkaus on työnarvoa

Parisen vuotta sitten tutkija Pertti Honkanen on kuulemma laskenut työn arvoksi 30 euroa tunnissa. Toimittaja Marko Korvelan mukaan se tarkoittaa, että jos kaikki työssä käyvät saisivat yhtä suurta palkkaa, tuntipalkka olisi ennen veroja ja muita maksuja tuo 30 euroa (TA 7.1.11). Tässä veljet hapuilevat säkkipimeässä. Ensinnäkin Honkasen laskelma on täysin hakoteillä ja toiseksi Korvelan ajatus on noitunut lisäarvo olemattomiin.

Vuoden 2008 palkkasumma jaettuna todellisilla työtunneilla (haamutunnit poistettu) keskimääräiseksi tuntipalkaksi tulisi 18,12 euroa, joten Honkasen mukaan erotus 11,88 euroa olisi lisäarvoa ja lisäarvon suhdeluku olisi 65,6 %.

Tuon vuoden virallinen kansantulo oli 156,1 miljardia euroa. Se jaettuna todellisilla työtunneilla työnarvo olisi ollut 38,70 euroa tunnissa ja lisäarvo 8,70 euroa, 73,2 % Honkasen laskelmaa suurempi. Näinkään se ei kuitenkaan mene. Se menee toisin, sillä virallinen bkt on vain vajaan puolet kokonaistuotannosta, eikä sen eri osat korreloi keskenään. Bkt on monilta osin selittämätön ja mielivaltainen, eikä se ole tuloslaskelma. Siksi siitä johdettu kansantulo on vain omalaatuinen tapa kansantalouden mittaamiseen.

Marxin ajatus työnarvosta on, että kaikki talot, tavarat, laitteet jne. ovat pelkkiä ihmisen työn yhdistyksiä, työn luomuksia. Jos niistä poistettaisiin kaikki työ, jäljelle jäisi vain aineet sellaisina kuin tapaamme ne luonnossa. Kaikki todellinen rikkaus on siis yksin työnarvoa. Mutta miten se saadaan kansantaloudessa näkyviin, todistettua todeksi?

EU:n liittymisestä seurasi yksi, vain yksi hyvä asia nimittäin se, että kansantalouden tilinpito oli uudistettava. Nyt tilinpidossa pitää julkistaa kokonaistuotanto, josta tavan mukaan vähennetään joku merkillinen "välituote" ja jäännös on bruttokansantuote (bkt). Vasta kokonaistuotannon julkistaminen teki mahdolliseksi selvittää Marxin osoittamat liikkuvan ja pysyvän pääoman sekä lisäarvon. Ne saadaan, kun kokonaistuotannosta vähennetään nettopalkat ja -voitot, verot ja maksut, joiden jäännös on liikkuvaa pääomaa. Kun siitä vähennetään ilmainen ns. lisätyö, jonka määrä on suhteellisesti yhtä suuri kuin palkat kokonaistuotannossa, jäännös on pysyvä pääoma.

Pysyvä pääoma (ei sisällä tuotannonvälineitä) on omistajien ikiomaa pääomaa. Kun vuoden 2008 pysyvä pääoma 161,2 vähennetään kokonaistuotannosta 367,0, jäännös on 205,8, jossa on palkkoja 73,1 ja jäännös 132,7 mrd.€ on lisäarvoa. Kansantulo, siis työnarvo, työtunneilla jaettuna on 51,02 euroa tunnissa. Kun siinä on palkkaa 18,12 euroa, on erotus 32,89 euroa ilmaista työtä, lisäarvoa. Lisäarvon suhde palkkaan on 181,5 %. Mutta kun palkoissa on kapitalistien itselleen maksamia jättipalkkoja, ne pitää siirtää lisäarvoon ja työtunneista on vähennettävä haamutunnit. Sen jälkeen tuntipalkka on 14,95 ja lisäarvo 36,07 euroa, joka on 203,6 % suurempi kuin Honkasen laskelma. Nyt lisäarvon suhdelukukin on 241,3 %. Tässä on paljastunut porarillisen taloustieteen harkittu petos.

Lisäarvo on ilmaista työtä, jonka kapitalistit haluavat salata. Mutta siinä ei ole kaikki, sillä kansantulo, työnarvo, joutuu vielä uudelleen jakoon, jonka jälkeen 2009 siinä oli nettopalkkoja (17,9 %) ja nettovoittoja (38,8 %) sekä nettoina sosiaaliturva (12,0 %) ja julkisen talouden tulot (31,3 %). Kaudella 1990- 2009 tuloerot kasvoi jyrkästi, sillä nettopalkat kasvoivat 11,2 miljardia, mutta nettovoitot 40,4 miljardia euroa. Kansantulon jaossa palkkojen osuus supistui 5,8 prosenttiyksikköä, mutta voittojen kasvoi 4,4 prosenttiyksikköä.

Itse asiassa Marxin arvoteoria teoriana on nyt tehnyt tehtävänsä. Siitä on tullut käytännön (kirjanpito-) kysymys. Sitä Marx edellytti sanoessaan, että "Ihmisen täytyy todistaa käytännössä ajattelunsa totuudellisuus, so. sen todellisuus ja voima, sen tämänpuolisuus.". Siihen Marxin omat elinpäivät eivät riittäneet. Nyt se on korreloiva kirjanpitojärjestelmä, joka noudattaa hyvää kirjanpitotapaa ja tuottaa kansantalouden tuloslaskelman. Se tuottaa myös työnarvon ja lisäarvon, jotka käytännön asiana eivät enää vaadi teorian tuntemista.

Kansantalouden tilinpito tuottaa ongelmistaan huolimatta arvokasta tietoa, josta on helposti tehtävissä kansantalouden tuloslaskelma. Se on työväenluokalle tärkeä, että sen ei tarvitse haparoida pimeässä.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.