sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Työväen viihtyvyys

Vain hyvä renki

Kaikki silmäätekevät ruikuttavat työurien pidentämisen välttämättömyydestä. Osana siihen kuuluu itku väestön ikääntymisestä ja työvoiman loppumisesta. Valitetaan, että porukka on laiskaa tai ei muuten vaan viihdy töissä. Kaikessa ruikutuksessa ja itkussa rötösherrat vuodattavat pelkkiä krokotiilin kyyneleitä.

Pian sodan jälkeen kapitalistit valittivat, että työläiset viihtyvät huonosti töissä. Jo miljoonan vuotta sitten, 50-luvun puolivälissä, tein tutkielman: "Työväen viihtyvyys sosiaalisena ongelmana". Väitin oman kokemuksenkin perusteella, että viihtymättömyyden ja työhyvinvoinnin oikeat syyt olivat kapitalistien pohjattomassa ahneudessa ja pienissä palkoissa.

Noista ajoista maailma on työläisten kannalta muuttunut huonommaksi, vaikka päältä katsoen voisi muuta luulla. Nyt vilua ja nälkää nähdään vain erilaisissa oloissa. Työväenliikkeen aatteellisuuden alasajo on mahdollistanut kovenevan riiston. Siksi työn puute, pätkätyöt ja hyvinvointivaltion leipäjonot ovat kasvaneet mielettömiin mittoihin. Kapitalistit ja poliitikot tietävät, että puheet väestön ikääntymisestä ovat puppua eikä työvoima lopu – vain työ vähenee. Vallan kahvassa ja siihen pyrkivät puhuvat työttömyydestä siksi, kun kaikki muutkin siitä puhuvat, mutta paheneva työn puute ei oikeasti kiinnosta ketään. Vain voitot ja tuottavuus kiinnostavat!

o o o

Tuottavuudesta puhutaan aina kun vaan sielu sietää. Siihen kuuluvat myös vaatimukset työurien ja eläkeiän pidentämisestä. Niiden tavoitteena on lisätä pääoman tuottavuutta, lisätä kapitalistien voittoja.

Kuten kaikki tietävät, niin työn tuottavuus tarkoittaa tuotannon määrää työtunnissa. Virallisesti se saadaan, kun bkt jaetaan tehdyillä tunneilla. Sen tuloksena on kuitenkin väärä tieto, sillä bkt on vain puolet kokonaistuotannosta, kun toinen puoli noidutaan olemattomiin. Eikä tässä kaikki, sillä työtunteihin noidutaan mielettömän määrän haamutunteja. Siten työllisyys näyttää paremmalta ja tuottavuus huonommalta. Tästä johtuu, että koko bkt on pelkkää huuhaata. Se on kapitalismille vain hyvä renki. Siksi se on käytössä kaikkialla.

Hieman oikaisten voi sanoa, että kun bkt:stä vähennetään kiinteän pääoman kuluminen, jäännöksenä on kansantulo. Sen pitäisi olla työn arvo eli palkat ja lisäarvo. Mutta ei ole, sillä bkt keinottelulla todellisesta kansantulosta on piilotettu noin neljännes. Tässä on porvarillisen taloustieteen petos, sillä piilotettu osa on kokonaan ilmaista työtä, lisäarvoa.

Kapitalistien kannalta työn tuottavuuden kasvu on helpoin tie voittojen kasvattamiseen. Siinä ei tarvita tuotannon eikä kansantulon kasvua, sillä se kasvattaa välittömästi voittoa, mutta ei palkkaa. Työn tuottavuuden kasvu on yhtä aikaa voiton lisäyksen ja työn vähentämisen automaatti.

Tämän kapitalistit tietävät ja voi olla, että sen tietää jotkut poliitikotkin. He tietävät senkin, että työn vähentyminen ja työttömyyden lisääntyminen vaarantavat yhteiskuntarauhaa. Siksi he puhuvat jatkuvasta kasvusta, vaikka tietävät, että tuonnin kasvu ja pääomien vienti pois maasta hidastavat kasvua elleivät kokonaan estä sitä.

Varsinainen raju tuonti ja pääomien maastavienti alkoi 1999 eli pian sen jälkeen, kun pääoma-, osinko- ja yritysverot oli alennettu puoleen. Lisäksi 2000-luvulla tehdyistä mahtavista uusista verohelpotuksista, omaisuusveron ja kelamaksujen poistamisesta huolimatta työ on jatkuvasti vähentynyt.

Työikäisten määrä on kasvanut sadallatuhannella, mutta työtä tehdään vähemmän kuin 1990, kun sitä ei yksinkertaisesti ole. Kaikesta huolimatta taas vaaditaan yritysveron alentamista. Kepu vaatii kahden prosenttiyksikön (7,7 %) ja Kokoomus neljän prosenttiyksikön (15,4 %) alennusta. He tietävät hyvin, että vapaakaupan oloissa tuotannon kasvu ja työllisyyden paraneminen on halpatuonnin vuoksi yhä vaikeampaa. Siksi aina kun työn tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin, työn tarve, työ vähenee, mutta voitto kasvaa. Tämän sorttinen ruletti – tuottavuuden tuotantoa nopeampi ja työttömyyden kasvu – on tullut jäädäkseen. Menemme kohti umpikujaa.

o o o

Yrityksille tärkeintä on voitto. Niiden ainoa tehtävä on hankkia omistajille voittoa. Työssä viihtyvyydellä ja työhyvinvoinnilla siinä ei ole osaa eikä arpaa. Tärkeintä on se mitä jää viivan alle.

Eduskuntavaaleissa valitaan kansantaloudesta päättävät. Oikeistopuolueet ja niitä usein tukevat demarit sekä vasurit huolehtivat yritysten omistajien hyvinvoinnista, ei muiden. Se tarkoittaa, että kansantulosta, työnarvosta, yhä pienempi osa olisi palkkoja ja yhä suurempi osa lisäarvoa. Lisäksi lisäarvosta entistä suuremman osan pitäisi valua suoraan kapitalistien taskuihin. Siinä on kysymys kapitalistien ja palkkatyöläisten välisestä luokkataistelusta.

Kun palkoista ja yksityisistä voitoista vähennetään verot ja maksut nähdään, että 1990 jälkeen kansantulosta palkkojen osuus on supistunut ja voittojen osuus kasvanut. Palkkatulojen osuus supistui yksitoista miljardia euroa. Muutos onnistui työn tuottavuuden, työttömyyden kasvun ja ruokottomien veronalennusten ansiosta. Palkkataso jäi heikoksi ja työttömyydessä menetettiin suorastaan mielettömät määrät palkkoja. Kurjuus lisääntyi.

Tulevalla vaalikaudella on mahdollisuus tulonjaon oikaisemiseen jopa riippumatta siitä kuinka tuotanto kasvaa. Tulonjako on pantava uusiksi. Se kuitenkin edellyttää, että palkkatyöläisiltä on aitoa poliittista tahtoa panna kapitalistien pohjaton ahneus ja pääomien maastavienti aisoihin. Se edellyttää, että tarpeetonta tuontia rajoitetaan ja korvataan suomalaisella työllä. Se edellyttää aitoa poliittista tahtoa muuttaa kehityksen suunta!

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.