maanantai 11. huhtikuuta 2011

Pankkitukea

Irtiottoja

Vaalit tulee ja menee. Muutokset eduskunnassa eivät lupaa muutoksia mihinkään muuhun. Sama meno kuin ennekin jatkuu. Palkkatyöläisiä ja eläkeläisiä kyykytetään jatkossa kuten ennenkin. Roikkumalla olemattoman pienellä painolla EU:n ja euron takin liepeissä, on alistuttava isoisten pöydiltä putoaviin pieniin murusiin.

Suuret määräävät talouden tahdin. Se jarruttaa paitsi talouden kasvua myös sen sisällön muuttumista. Suomen talous pienuudestaan huolimatta tuottaa paremmin kuin koskaan ennen. Mutta tuottavuus ei näy eikä tunnut palkkatyöläisten kukkarossa. Pari vuotta sitten tuotettiin uutta arvoa joka ikisen työtunnin aikana 50,56 euroa. Siitä palkkatyöläisille jäi verojen ja sotumaksujen jälkeen nettona 9,04 euroa, mutta kapitalistit saivat 19,60 euroa – 117 prosenttia enemmän. Näiden erotus jäi niin sanotulle julkiselle taloudelle.

Kaikki tietävät eläkkeiden pienuuden ja eläkeläisten kurjuuden. Mutta kuinka moni tietää, että eläkerahastot kasvavat niin kovalla vauhdilla, että eläkeyhtiöiden ranteita pakottaa. Eläkerahasto ovat kasvaneet vauhdilla. Niiden perustamisesta lähtien keskimäärin 2,7 miljardia euroa vuodessa ja viimeisen kymmenen vuoden aikana vauhti on kiihtynyt lähes kolminkertaiseksi.

Yksin eläkevakuutusyhtiöt Varma ja Ilmarinen palauttivat suuryhtiöille 160 miljoonaa eli 162 euroa jokaista vanhuuseläkeläistä kohden. Siis – eläkeläisten rahoja lahjoitettiin yrityksille. Se oli eläkeläisten sammon ryöstö! Niillä ei ole mitään tekemistä yritysten kanssa, sillä palkkatyöläiset maksavat itse eläkkeensä. Ne ovat kaikki osa palkkaa, jonka työantajat vain tilittävät eläkerahastoihin ja Kelalle. Puheet työantajamaksuista ovat pelkkää pötyä.

Näistä kaikesta syntyy tulojen sietämätön ero. Tulonjako voisi olla myös päinvastainen, jolloin palkat olisivat kaksikertaiset lisäarvoon verraten. Mutta työväenjärjestöjen heikkouden ja porvareille annetun vallan vuoksi tässä ollaan eikä parempaa ole tiedossa. Päinvastoin. Siksi tulevaisuus vaatii palkkatyöläisiltä sosiaalista oivallusta; irtiottoa kapitalistien ylivallasta!

o o o

Harvoin tulee ajatelleeksi, että virallisen tiedon mukaan maailman bkt on noin 8 306 dollaria asukasta kohden. Se on käsittämättömän pieni. Meillä se on yli viisinkertainen. Lienee selvää, että sen vuoksi sadat miljoonat elävät pelkällä pyhällä hengellä lyhyen elämän. Näin siitä riippumatta, että maapallo on täynnä rikkauksia, joita hallitsevat tai peräti omistaa ani harva.

Jo syntynyttä rikkautta on pilvin pimein. Siitä huolimatta pari vuotta sitten EU-valtiot tukivat omien maidensa yksityisiä pankkeja 3 800 miljardilla eurolla, 5 000 miljardia dollaria. Sen jälkeen on tuotannon ulkopuolella keinotteluun sijoitettuna hirvittävä määrä – 692 tuhatta miljardia dollaria. Se ylittää ihmisen käsityskyvyn, mutta hahmottuu, kun todetaan, että se on 98 900 dollaria maailman väestön henkeä kohden.

Tuon hirvittävän pääoman omistavat harvat todelliset suuryritykset, -pankit ja -säätiöt. Niiden takana on aina ihmisiä, jotka omistavat niistä vähintään määräävän osan. Nuo suunnattomat varat on sijoitettu kaikennäköisiin arvopapereihin ja erilaisten tavaroiden tulevaisuuden hintaodotuksiin - termiineihin, futuureihin ja niiden monenkirjaviin johdannaissopimuksiin, fiktiivisen rahan johdannaismarkkinoille.

Kapitalisti tietävät muita paremmin, että näillä fiktiivisen rahan markkinoilla on omat vaaransa. He tietävät, että niille syötetään aina myös vahvasti vääriä tuotto-odotuksia, ilmaa. Heidän ongelmana on tietämättömyys – he eivät tiedä kuinka paljon ilmaa jo on eivätkä sitä, paljonko ilmaa voi vielä kertyä ennekuin kupla alkaa vuotaa. Sen jokainen pölvästikin pankkimies tietää, että kun vuoto alkaa siinä aina jollekin käy köpölisti.

o o o

Jos kuvitellaan, että jo nyt johdannaismarkkinoilla on ilmaa vain pari-kolme prosenttia, niin kuplan suuruus on 14 000 – 21 000 miljardia dollaria. Sen kerralla purkautumista kapitalistinen talous rahajärjestelmineen ei kestäisi. Mikäli tai kun se purkautuu vain osittain, silloin nykyinen viidentoista vuoden lamasykli lyhenee merkittävästi ja lama seuraa toistaan entistä nopeammin.

Tämän kaiken tietäen EU rakentaa puskureita, joilla maksetaan suurkapitalistien pankkien laman laskut, luottotappiot. Ensin rakennetaan väliaikainen 440 miljardin ja sen jälkeen vakinainen 700 miljardin euron vakuusrahasto joten puskuriksi tulee 1 140 miljardia euroa, 1 550 miljardia dollaria. Riittääkö se EU:n pankeille, sitä ei tiedä kukaan, mutta arvata voi – ei riitä!

Kaikki tämä vakuusraha otetaan veronmaksajilta. Asiaa hämmennetään selittämällä, että ei siihen rahaa tarvita kuin muutama sata miljoona. Loput ovat pelkkiä vakuuksia. 1990-luvulla lukemattomat suomalaiset saivat käytännön kokemusta siitä, mitä takaus tarkoittaa. Jos velallinen ei maksa, takaaja maksaa!

EU:n vakuusrahastot kerätään vain 17 euromaan veronmaksajilta. Esimerkiksi Ruotsi ei ole euromaa, joten se ei ole maksumieskään. Ruotsalaisilla on taas oivallinen mahdollisuus pilkata suomalaisten typeryyttä, sisäänrakennettua idiotismia.

o o o

Maailman rahamarkkinoilla on todella suuria ja monenlaisia onnenonkijoita. Valtiot ovat suurpankkien kuppauksen tosi kiitollisia kohteita. Kun valtiot joutuvat maksuvaikeuksiin, EU:n vakuusrahastot tulevat apuun, euromaat maksavat. Se on EU:n perustuslain vastaista sillä sen artikla 122 kieltää unionin avun, 123 kieltää keskuspankin avun ja 125 kieltää jäsenmaiden yhteisvastuun.

EU tekee irtiottoa omasta perustuslaistaan. Siksi meidän, sinun ja minun, on oman etumme ja turvallisuutemme vuoksi syyttä tehdä irtiottoa tuhoisasta eurosta ja EU:sta sekä tuhoisasta tavaroiden ja pääomien vapaasta liikkumisesta, globalisaatiosta.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.