30.5.11

Kestävyysvaje

MISTÄ TULEE KESTÄVYYSVAJE?

Hallitusneuvottelut pidetään paksun sumuverhon takana. Tihkunut tieto kestävyysvajeesta näyttää olevan suuri huijaus. TV 1 uutisissa kerrottiin, että sen muodostavat valtion, kuntien ja eläkerahastojen velat.

Tähän eläkerahastojen velkaan on koira haudattu ja se koira on varsinainen jättiläinen, kromosomikoira!

Eläkerahastoissa ei ole velkaa. Rahastot ovat kasvaneet melkoisella vauhdilla, sillä 1980 niiden koko oli 6,7 miljardia euroa, mutta 2009 ne olivat 124,6 miljardia euroa – eli 117,9 miljardia euroa suuremmat.

TV 1 uutisten mukaan julkinen vuoden 2008 velka oli noin 62 miljardia euroa. Syyskuussa 2009 alkaa jyrkkä kasvu. Suomen Pankin mukaan se on parin vuoden kuluttua 108 miljardia. Kestävyysvaje kasvaisi kahdessa 46 miljardia euroa, 74 prosenttia.

Mikä tämän jyrkän kasvun selittää?

Vakuutusmatematiikalla lasketaan eläkevastuu eli se, paljonko eläkerahastoissa pitää olla varoja, että myös tulevaisuuden eläkkeet voidaan maksaa. 30.9.2009 tapahtui eläkevastuissa radikaali muutos, kun Tilastokeskus julkaisi uuden väestöennusteen. Siinä yli 64 vuotiaiden määrä kaksinkertaistui, joten vastuu tulevista eläkkeistä myös kaksinkertaistui.

Väestökehitys voidaan varsin tarkasti laskea. Kaudella 1960–2009 alaikäisten määrä on supistunut 452 tuhannella, 34 prosenttia. Seuraavan viidentoista vuoden aikana elossa olevien ikääntyneiden määrä kasvaa nykyisestä vain hieman, jos lainkaan. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2040 heitä kuitenkin olisi 1,6 miljoonaa, mutta syntyneiden ja kuolleisuuden perusteella määrä näyttää jäävän 0,9 miljoonaan tai sen alle.

Jää nähtäväksi kasvaako kestävyysvaje eläköitymishuijauksesta vai Euroopan suurpankeille annettavien avustusten vuoksi – ehkä molempien? Joka tapauksessa hallitusneuvotteluissa puuhataan kestävyysvajeella todellista suurenluokan puhallusta!

Kai Kontturi

28.5.11

Keinottelua

RAHOITUSKRIISIT

Viimeinenkin (2009) lama alkoi Marxin tarkoittamasta rahakriisistä. "… vekselien valtava määrä edustaa pelkkiä huijausliiketoimia, jotka nyt paljastuvat ilmapalloiksi ja halkeavat; edelleen se edustaa vieraalla pääomalla harjoitettuja, mutta epäonnistuneita keinotteluja; ja vihdoin tavarapääomia, jotka ovat menettäneet arvoaan tai ovat suorastaan kaupaksikäymättömiä; tai pääoman palautumisia, jotka eivät enää koskaan voi toteutua." (Pääoma 3. osa s. 486, Progress 1980).

Marxin mukaan pääoman kierto tuotantoprosessissa on R – T – R', jossa raha (R) sijoitetaan tavaran (T) tuottamiseen ja tavara vaihdetaan suurempan rahaan (R'). Marx kuitenkin toteaa, että raha "hallitsee yksityisen kapitalistin näköpiiriä ja on hänen laskelmiensa perustana". Siitä johdonmukaisena seurauksena on, että yksityinen kapitalisti pyrkii mahdollisimman helppoon rahan hankkimiseen. Asiaa auttaa, jos rahalla voi tehdä rahaa ilman tavaratuotantoa, jolloin kapitalistin toiminta perustuu kaavaan R – R'. Se vaatii monipuolista hinta- ja arvopaperikeinottelua, joka pumppaa rahamarkkinoille ilmaa, synnyttää ansiotonta hinnan nousua.

Tässä vekselit edustavat kaikkia niitä ennen tuntemattomia arvopapereita, joilla harjoitetaan tavara- ja arvopaperipörsseissä huijausliiketoimia, joka 90-luvulta lähtien on kasvanut räjähdysmäisesti. Niihin osallistuvat yksityiset sekä tuotannon ja kaupan yritykset, mutta ennen muuta suuret hedge- ja muut rahastot, eläke- ja vakuutuslaitokset sekä pankit. Ne myyvät kehittämiään erilaisia velka-, osuus- ja arvopapereita, joita nimitetään harhaanjohtavasti tuotteiksi. Nordea nimitti omia "tuotteitaan" jopa merenneidoiksi (Mermaid). Maailma arvopaperien määrässä vuonna 2009 oli virtuaalirahaa 691 967 miljardia dollaria. Samana vuonna maailman bkt oli 57 937 miljardia dollaria, 8 % virtuaalirahan määrästä (Lähteet: BIS ja IMF).

Kukaan ei tiedä paljonko arvopaperimarkkinoilla, arvopaperien hinnoissa oli ja on ilmaa. Joka tapauksessa ne "paljastuivat ilmapalloiksi ja halkesivat". Ilmapallot eivät kuitenkaan kokonaan haljenneet. Niihin tuli vain reikiä, joita hallitukset paikkasivat sadoilla miljardeilla verodollareilla. Pankkien valtiolainoihin, osake- ja tavarapörsseihin jäi vielä valtavat määrät virtuaalirahaa. Keinottelu jatkuu. Kuluttajille toimitettavien tavaroiden keinotteluhinnat kasvavat kunnes maksukyky lopahtaa. Kaikesta tästä koituu suurpankeille tappioita, jotka halutaan siirtää veronmaksajien maksettaviksi ja rahamarkkinoilla turvaamiseksi kuten sanonta kuuluu. Rahamarkkinoiden, jotka ovat kasvaneet yli äyräidensä, yli kaiken käsityskyvyn. Niillä syntyneet voitot maksaa turmioon joutuneet kapitalistit, mutta ennen kaikkea tavallista ihmistä riistetään keinotekoisesti korotettujen hintojen ja verojen maksajat, jotka samalla menettävät julkisia palveluja. Kansojen riisto muuttuu yhä kovemmaksi.

Tällä hetkellä suurimmat vedätykset tapahtuvat raaka-ainemarkkinoilla, joilla futuuri, termiini ja johdannaiskaupoilla halutaan määrätä tavaroiden hinnat kuukausia, jopa vuosia ennen niiden valmistumista ja saamista markkinoilla. Esimerkiksi kahvitonni ja raakaöljyn barellin hinnat ovat nousseet yli tuottajien tuotantokustannuksien sata jopa sataviisikymmentä prosenttia. Sitä ei tiedä kukaan kuinka monta kertoo ja koska nämä keinotekoiset yliarvostukset purkautuvat ylituotanto- ja pankkikriiseinä. Tutkijoiden yksimielinen näkemys tuntuu olevan, että tulevaisuudessa globaali talous kasvaa hitaasti. Se merkitsee, että työttömyys pahenee ja johtaa tuotannon ja rahamaailman kasvaviin ja lopulta kokonaan ylipääsemättömiin vaikeuksiin, epäonnistuneisiin keinotteluihin, jossa pääoman palautumisia ei enää voi toteutua.

Jää nähtäväksi paljonko aikaa kuluu, ennekuin kapitalistinen tuotantotapa on lopullisessa umpikujassa.

Kai Kontturi

26.5.11

Miltä näyttää 2050

MUSTIA PILVIÄ TUEVAISUUDEN AAMUNKOITTEESSA

Autuaasti kuopattu Työministeriö on tehnyt työpoliittisessa tutkimussarjassa erinomaisen ansiokasta tutkimustyötä. Niistä Työvoima 2025 antaa hyvän näköalan vuosikymmenien päähän. Yksityiskohtaisimmat tiedot ulottuvat vuoteen 2030, mutta monet asiat ulottuvat vuoteen 2050 saakka.

Virallisten tutkimusten suurin ongelma on politiikka, joka asettaa niille tavoitteet. Jos ja kun tutkitut faktat viittaavat tulevaisuudessa todellisiin vaikeuksiin, lukuja käsitellään tarkoituksenmukaisesti, että tuloksista huolimatta saataisiin julkisuuteen myönteinen viesti. Siksi tulevaisuuden odotuksia joko kaunistellaan tai kauhistellaan ennen muuta ns. yrittäjien taloudellisista tarpeista riippuen.

Työvoima. Selkein tulevaisuuden kauhistelu on koskenut väestön ikääntymistä, josta eläkevakuutus on höpöttänyt yli kaksikymmentä vuotta. Se on valittanut väestön ikääntymisestä, eläkevarojen riittämättömyydestä, maksujen ja eläkeiän korottamisen välttämättömyydestä ja työssäoloajan pidentämistä, vaikka sillä ei ole ollut mitään näyttöä valitustensa tueksi. Lopulta Tilastokeskus tuli eläkevakuutuksen avuksi. Syyskuussa 2009 se julkaisi ja vuoteen 2060 ulottuvan väestöennusteen. Ennusteessa ei ole muuta merkittävää kuin yli 64 vuotiaiden määrän lisääminen runsaalla 660 tuhannella (64 %). Se vedettiin hihasta sillä ennuste on mahdoton syntyneistä ja vielä elossa olevien perusteella.

Väestöennusteen kannalta merkittävää on, että työikäisten määrä ei sanottavasti muuttunut. Niinpä 2050 heitä on 3,5 miljoonaa. Jos väestöstä huolehtiminen pysyy entisellään, niin työvoimaa on saman verran kuin nytkin, 2,6 miljoonaa (74 % työikäisistä). Mikäli väestöstä huolehdintaan siten kuin Työvoima 2025 edellyttää, työvoimaa olisi 2,9 miljoonaa henkeä (83 % työikäisistä). Näin meillä on jatkossakin käytettävissä 4,6–5,1 miljardia työtuntia.

Tuotanto. Työministeriön Työvoima 2025 selvityksen aineistossa tuotannon ja investointien todennäköinen kehitys toimialoittain on tutkittu ja selvitetty niin perusteellisesti kuin mahdollista. Sen mukaan tuotanto kasvaa ensin kymmenisen vuotta 2 sitten 1,7 ja lopulta enää prosentin vuodessa. Tuotannon määrällisen kasvun laskemisessa on ongelma, kun viralliset tahot laskevat tuotannoksi bruttokansantuotteen (bkt), joka on todellisesta koko tuotannosta vajaan puolet. Yli puolet eli kaksi kertaa vuodessa vaihtuva varasto on noiduttu olemattomiin.

Mikäli kaudella 2011–50 tuotanto kehittyy tasaisella trendillä hieman selvitystä paremmin, niin kasvu olisi 74 prosenttia, keskimäärin 1,8 prosenttia vuodessa. Ennusteen mukaan olisi vain 59 prosenttia, keskimäärin 1,5 prosenttia vuodessa. Mutta jos kasvu voi jäädä myös sitä hennomaksi esimerkiksi 47 prosenttiin, keskimäärin 1,2 prosenttiin vuodessa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana oli kaksi lamaa, mutta jos lamojen sykli lyhenee (globaalin finanssikeinottelun, tuottavuuden tuotantoa nopeamman ja työttömyyden kasvun, suhteellisen liikatuotannon ja kulutuskysynnän hiipumisen vuoksi) lamoja voi olla hyvinkin kolme. Silloin kasvu todennäköisesti jäisi katastrofaaliseen 36 prosenttiin, keskimärin 0.9 prosenttiin vuodessa..

Pitkällä aikavälillä kokonaistuotannon ja bkt:n määrät eroavat merkittävästi toisistaan samoista kasvuluvuista huolimatta, sillä sama prosentti on määränä enemmän sadasta kuin viidestäkymmenestä. Siksi kokonaistuotannon määrä kasvaa nopeammin kuin bkt:n määrä. Tässä sillä ei lopputuloksen kannalta ole vaikuttavaa merkitystä, kun myös työn tuottavuus molemmissa laskentatavoissa eroavat vastaavalla tavalla.

Työvoima 2025 selvityksen suurin ongelma on työn tuottavuus. Sen perusteena on aina bkt. Bkt on porvarillinen laskelma, joka korreloimattomana tilastona johtaa harhaan, kun se leikkaa yli puolet tuotannosta olemattomiin. Se jää tuottavuuden ulkopuolelle. Vuona 2005 tuotannosta leikattiin 51,8 prosenttia, mutta 2009 merkittävästi enemmän eli 55,2 prosenttia, joten leikkauksella oli selvä vaikutus bkt:n ja työn tuottavuuden määrään. Tässä tuotanto on aina leikkaamaton kokonaistuotanto. Siten, jos halutaan, "välituotteen" jne. leikkauksen suuruus on vakio.

Tuottavuus. 1980-luvulla työn tuottavuus, tuotanto jaettuna työtunneilla, kasvoi keskimäärin 5,0 prosenttia vuodessa. 90-luvulla kasvu hidastui 4,8 prosenttiin, mutta niin sanotun it-kriisin vuoksi se romahti 2000-luvun alussa 2,2 prosenttiin. Täten kaudella 1980–2010 työn tuottavuus kasvoi 170 prosenttia, keskimäärin 5,7 prosenttia vuodessa.

Työn tuotavuus on kapitalisteille henki ja elämä. Siksi sen nostamiseksi tehdään kaikki mahdolliset temput. Lisätään ja kehitetään uusia patentteja, lisätään tekniikkaa, vähennetään työn fyysistä rasittavuutta, mutta lisää työn vauhtia ja sen henkistä rasittavuutta, muutetaan työaikoja ja kehitetään työn valvontaa muuttamalla organisaatioita sekä logistista tekniikkaa – sanalla sanoen lisätään palkkatyöläisten työn voimaperäisyyttä, riistoa.

Ottaen huomioon muuttuneet olosuhteet kaikesta huolimatta voidaan arvioida, että tuottavuuden kasvu olisi todella heikkoa, vuosittain vain 2,2 prosenttia. Siitä kertyisi neljässäkymmenessä vuodessa kumulatiivisesti tuottavuuden kasvuksi 139 prosenttia. Se olisi kumulatiivisesti keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa eli 38 prosenttia heikompi kuin edellisen kolmenkymmenen vuoden tuottavuus.

Työllisyys. Tämänkaltaiset eväät tulevaisuudelle ovat suorastaan kammottavat. Mikäli työvoimalla on työtunteja vain 4,6 miljardia tuntia, silloinkin työttömyys räjähtää käsiin. Jos 2050 mennessä tuotanto kehittyy selvitystä paremmin ja olisi 526,5 miljardia euroa (+74 %) ja työn tuottavuus 193 euroa tunti (+139 %), niin työtunteja tehtäisiin 2,7 miljardia. Näin työttömyys olisi 1,9 miljardia tuntia ja 41 prosenttia. Mutta jos tänä aikana lamoja on kolme, silloin parhaassa tapauksessa tuotanto kasvaa 59 prosenttia, johon tarvitaan 2,3 miljardia työtuntia ja työttömyys olisi 2,3 miljardia tuntia ja 50 prosenttia!

Lopuksi. Lienee sanomattakin selvää, että moisia näköalojen on vaikea edes kuvitella. Niiden edessä jokainen porvarillinen asiantuntija hyppää vähintään seinälle ja kurkkutorvi levällään huutaa – ei pidä paikkaansa, mieletöntä hullun houreita. Mutta millä voisi osoittaa, että uusilla innovaatioilla, joita ei edes ole näköpiirissä, on katetta. Sekin pitää osoittaa, että uusi maaprändi, jota sitäkään ei edes ole olemassa, voisi myönteisesti vaikutta tuotantoon.

Tuotannon,tuottavuuden ja työllisyyden kehitys antaa kuvan todellisesta kestävyysvajeesta. Niissä näkyvät kansalaisten suojattomuus globaalin suurpääoman riistoa vastaan. Kapitalismi markkinatalouksineen ajautuu umpikujaan. Siksi ja ennen perusteellisempia uudistuksia on erottava EU:sta, eurosta sekä luovuttava tavaroiden ja pääomien vapaasta liikkumisesta. On varauduttava myrskyyn, jota ennustavat tulevaisuuden aamunkoitteessa näkyvät mustat pilvet.

Kai Kontturi

25.5.11

Rikottiinko?

PERUSTUSLAKI - MIKSI?

Suomella ei ole hallitusta. Pääministeri Kiviniemi jätti vaalien jälkeen hallituksen eronpyynnön presidentille, joka sen hyväksyi. Samalla presidentti toivoi, että hallitus jatkaisi toimitusministeriönä kunnes uusi hallitus on nimitetty. Kuten jo nimityksestä (toimitusministeristö) näkyy, sillä ei ole mitään poliittisia oikeuksia eikä velvoitteita. Se hoitaa vain juoksevia rutiinitehtäviä, eikä voi tehdä poliittisia lakialoitteita.

Suurivaliokunta ei ole päättävä elin vaan ja ainoastaan hallituksessa ja eduskunnassa tehtyjen lakiesitysten valmistelija. Lain voi eduskunnassa panna vireille hallitus tai kansanedustaja. Eduskunta lähettää aloitteen suureenvaliokuntaan tai muuhun asianomaiseen valiokuntaan, jonka valmistelun jälkeen eduskunta hyväksyy tai hylkää valiokunnan esityksen. Eduskunta tekee lopulliset päätökset.

Nyt kun suurivaliokunta on yksin käsitellyt ja antanut valtuutuksen poliittisesti merkittävässä asiassa, Portugalin miljardituesta, se on ilmeisesti syyllistynyt perustuslain rikkomiseen.

Rikkomusta laajentaa, syventää ja tekee erittäin vakavaksi toimitusministeriön ilmoitus eduskunnalle Portugalin miljardituesta. Perustuslaki ei tunne toimitusministeriön ilmoitusta eduskunnalle, joka ei myöskään voi sitä käsitellä, kun sillä mitaan vain hallituksen luottamus.

Näin ollen eduskunta ei voi käsitellä toimitusministeristön tiedonantoa, kun hallitusta ei ole, Perustuslakia on ilmiselvästi rikottu.

Kauko Juhantalo vietiin valtakunnan oikeuteen 10.10.1993 ministerinä lahjuksen vaatimisesta. Juhantalon asia oli yhteiskunnalliselta vaikutukseltaan olematon verrattuna valtionvarain ministerin toimialaan kuuluvan ja toimitusministerin hoitaman poliittisesti merkittävän Portugalille annettavan miljardin euron asia.

Valtakunnan oikeuden saa koolle, kun kymmenen kansanedustajaa. On mielenkiintoista nähdä löytyykö eduskunnasta niitä, jota vaativat Perustuslain rikkojat valtakunnan oikeuteen. Toimitusministerinä pääministerin asioita hoitava Mari Kiviniemi suojasi itsenä valtakunnan oikeudelta kieltäytymällä tiedonannon esittelystä eduskunnalle.

Jää nähtäväksi onko Peruslailla taaskaan mitään merkitystä.

Kai Kontturi

Luokista

ELÄMÄÄKIN SUUREMPI

Näin vaalien ja muiden kultamitallien jälkeen kannattaa pohtia elämääkin suurempia asioita. Kuten jokainen tietää suomalaiset jakaantuvat kahden kerroksen väkeen. Tässä ei luulisi olevan mitään epäselvää. Mutta on kuin onkin, sillä jokainen ei vielä tiedä miksi alakerrassa elellään palkkatyöllä ja siitä saaduilla eläkkeillä, omalla työllä, ja miksi yläkerrassa eletään muita leveämmin.

Kovin monille on salaisuus, että lapsia lukuun ottamatta alakerrassa on 3,6 miljoonaa, neljä viidesosaa väestä. Heillä keskitulo oli 16 200 euroa vuodessa. Yläkerrassa on 0,9 miljoonaa, yksi viidesosa, mutta heillä keskitulo oli 56 600 euroa. Tämän joukon huipulla patsasteli 3 818 tulonsaajaa 0,1 prosenttia kaikista. Heillä vuositulo oli 630 tuhatta, siis 52 500 euroa kuukaudessa!

Yläkerros hallitsee ja omistaa tuotantopääomat. Niiden tuomalla voimalla he sanelevat miten maa makaa. He ovat kapitalistien luokkaa. Alakerros on entisiä tai nykyisiä palkkatyöläisiä. Niitä jotka juoksevat työn perässä ja elääkituuttavat. He kuuluvat työväenluokkaan.

Näiden luokkien välillä on sovittamaton etujen ristiriita. Tätä luokka-asemaansa työläiset eivät näytä hoksaavan. Itse kukin puuhaa vain omiaan tai oman pienessä porukassa. Palkkatyöläiset ovat heikkoja sekä luokkana että poliittisesti. Siksi he altistuvat kovenevalle riistolle. Palkoilla ja työttömyyskorvauksilla on yhä vaikeampi tulla toimeen, pysyä hengissä.

Vaikka palkkatyöläiset ovat koulutuksen, ammatin, jopa palkankin vuoksi erilaisia, niin heidän välillään ei ole sovittamatonta ristiriitaa. Sitä ei joko tiedetä tai se on unohtunut. Tämän päivän suurin ongelma on palkkatyöläisten heikko luokkatietoisuus. Siinä onkin työväenpuolueiden elämää suurempi tehtävä!

o o o

Aikoinaan meille selitettiin, että EU pitää inflaatiopeikon poissa pöydistämme. Nyt kuitenkin ruikutetaan, että inflaatio ylittää jo palkankorotukset ja reaalipalkat laskee. Nykyaikana inflaation syy on pankkikriiseissä rahamarkkinoilla, virtuaalirahassa, jota on yli kuusisataatuhatta miljardia dollaria. Summa on suuruudeltaan käsittämätön. Mistä se on kotoisin?

Viimevuoden keväällä kahvitonni maksoi 1375 dollaria. Silloin Matti teki kahvin tuottajien kanssa sopimuksen. Hän lupasi maksaa tänä vuonna siitä 2000 dollaria. Sopimus tehtiin. Mutta nyt Matti myy sopimuksen Pekalle 100 dollarilla. Se on Matille voittoa, jonka hän sai käyttämättä siihen senttiäkään rahaa. Nyt Pekka arveli, että sato jää vaatimattomaksi joten kahvi menee kaupaksi kuin kuumille kiville. Mutta siinä on kuitenkin riski. Sen pelossa hän päätti tarjota sopimusta Kallelle, joka maksoikin siitä 200 dollaria. Näin Pekka sai pois omansa ja 100 prosenttia voittoa. Nyt Kalle myi kahvin kulutukseen 2500 dollarilla ja sai itselleen voittoa 300 dollaria, 150 prosenttia.

Virtuaalirahaa oli 2000 dollaria kahvitonnia kohti. Se oli markkinoille pumpattua virtuaalirahaa, puhdasta ilmaa, jossa oli raju 625 dollarin voittotavoite. Se onnistui. Lisäksi johdannaiskaupoista tuli nettoa 500 dollaria. Raakakahvin tonnihinta nousi 1125 dollaria, 82 prosenttia. Näin syntyi inflaatiota. Siinä palkoilla ei ollut osaa eikä arpaa!

Mutta, jos sato olisi ollut todella runsas ja kysyntä heikko, niin hinta olisi jäänyt alas ja keinottelijat olisivat kärsineet tappioita, kun kahvista oli joka tapauksessa maksettava sovittu 2000 dollaria. Siitä olisi syntynyt mahtava finanssikriisi, lama. Näin vedätetään kaikkia hintoja. Esimerkiksi raakaöljyssä on tällä hetkellä vedätystä noin 360 prosenttia.

Onko nyt kaikki selvää? No ei se mitään, sillä systeemi on kaikkine hienouksineen monin tavoin paljon mutkikkaampi, mutta aina noiden väärintekijöiden sormet ovat veronmaksajien kukkaroissa. Siitä euromaat ovat antaneet meille kouluesimerkin.

o o o

Maailman tuotantopääomat ovat keskittyneet ani harvojen omistukseen. Nykyaikana työntuottavuus mitataan maailmalaajuisesti. Siksi tuotantoa viedään sinne, missä tuotanto-olosuhteet ovat parhaat ja työvoima halvinta ja/tai sinne, missä ovat suuret maksukykyiset markkinat. Sen vuoksi, ainakin toistaiseksi, maailmassa tuotettuihin tavaroihin tarvitaan yhä vähemmän työtä.

Jatkuvasti paheneva työttömyys on tullut jäädäkseen. Siksi maailman talousongelmat pahenevat. Siitä johtuu, että suurpankkien keinottelusta (esim. yksin Nordealla on keinottelua varten 63 (hedge) rahastoa) on tullut kapitalisteille tärkeä tekijä. Kiinteistöjen, asuntojen, osakkeiden, velkakirjojen, valuuttojen, korkojen ja ties mille kaikelle keinotellulle se kehittää yhä mutkikkaampia käytäntöjä, mutta ja aina sen sormet ovat miljardien ihmisen, veronmaksajien – myös sinun ja minun taskuissa.

Kapitalistinen maailma on ajautumassa tietämättään jopa tahtomattaankin sellaiseen umpikujaan, josta ei pääse pois. Perinteisesti ahneus ajaa sitä tavaroiden tuotantoon, joka ylittää maksukykyisen kysynnän. Syntyy suhteellinen liikatuotanto. Se korjataan tuotantoa supistamalla ja vähentämällä työvoimaa, siis lamalla.

Tavaroitten liikatuotannon pulaa ei ole aikoihin koettu, kun rahamarkkinalamat ovat keskittäneet pääomia ja karsineet työpaikkoja tuottavuuden parantamisen nimissä. Edessä olevina aikoina ja pohjattoman ahneuden seurauksena laman syyt ilmaantuvat yhä useammin. Lamojen välit lyhenevät. Uudet lamat seuraavat toisiaan entistä nopeammin.

Maailman talouden kapitalistinen kriisiytyminen lisää väistämättä työttömyyttä ja kurjuutta. Se on henkeäsalpaava näköala. Siihen on suurena syynä palkkatyöläisten heikkoakin heikompi luokkatietoisuus. Sen parantamisessa on työväenpuolueiden elämää suurempi haaste, tehtävä.

Palkkatyöläinen yksin on kapitalistin edessä avuton. Palkkatyöläisten yhdistyminen muodostaa työväenluokan voiman, joka muuttaa talouden suunnan; on erottava EU:sta ja vapaakaupasta, on suojattava suomalaiset pääomat, yritykset, maatalous ja ihmisten työ ulkomaalaisia tuhovaikutuksia, halpatuontia ja pääomien vientiä vastaan.

Siinä on elämää suurempi tehtävä!

Kai Kontturi

5.5.11

Vankeja

VANKILEIRIEN SAARISTO UUDELLA MANTEREELLA

Nyt Helsingin Sanomat uutisoi (4.5.11) Pohjois-Korean jumalattomista vankimääristä, jotka Amnesty oli nähnyt avaruudesta. Samasta aiheesta Helsingin Sanomat (5.5.11) jatkaa kertomalla Niilo Koljosen Suomalainen vankileiriraportti. Siinä sanotaan, että Neuvostoliitossa oli jopa 60 miljoonaa vankia. Oliko?

1930-luvulla Neuvostoliitossa oli vaikea aikaa. Silloin vankeja oli noin 610 vankia 100 tuhatta asukasta kohden. Koljosella on oma omituinen kästys asiasta. Totuus kuitenkin on, että vuonna 1939 Neuvostoliiton väkiluku oli 194,1 miljoonaa, joista 135,9 miljoonaa oli työikäisiä. Heistä puolet 68 miljoonaa oli miehiä joten Koljosen mukaan vapaalla jalalla oli 8 miljoonaa miestä. Näin rankkaan valheeseen ei kyennyt edes itse Göbbels!

Tutkijoilla, Wikipedian ja HS:n arkistoissa on tiedot, että Yhdysvalloissa on ylivoimaisesti eniten maailmassa vankeja sekä määrällisesti että suhteellisesti. 1970-luvun alusta lähtien USA:n vankien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti – 200:sta nykyiseen 766 vankiin sataatuhatta asukasta kohden, 2,4 miljoonaan.

2000-luvulla ehdonalaisten määrä on ollut yli 4 miljoonaa. Kun vankilat ovat täyttyneet, ehdonalaisten (elektronisilla pannoilla vartioitujen!) määrä on kasvanut. Eritasoisesta vankeustuomiosta kärsii yli 6,4 miljoonaa, 2,0 prosenttia väestöstä – 2000 tuomittua jokaista sataatuhatta asukasta kohden. Se on lähes yhtä paljon kuin Baltiassa on asukkaita!

Luulisi, että uskomattomat vankimäärät tulevat kalliiksi. Mutta ja toisaalta vangit ovat hyvää liiketoimintaa mm. yksityisille vankiloille. Se on myös ilmaista työvoimaa, jota sälytetään halvalla. Jokaisen vangin on oltava koko ajan näkyvissä. Vankien säilytys tulee halvaksi selleissä, joista yksi on avoin kalteriseinä. Niissä on WC-pöntöt joten vangeilla ei ole edes vähäistä yksityisyyttä. Vankien omat raa'at jengit ja hierarkiat tekevät ihmishengestä halpaa tavaraa, joka omalla tavalla palvelee tätä uuden mantereen vankileirien tuntematonta saaristoa. Siellä vangeilla ei ole ihmisarvoa.

Kaiken lisäksi USA:n vankiloissa vaihtuvuus on hidasta. Oikeusviraston (Bureau of Justice Statistics) tilaston mukaan vuodessa vaihtuu noin 75 tuhatta vankia. Siitä voi laskea, että nykyiset vangit vapautuisivat keskimäärin 30 vuodessa.

Jotkut kirjailijat ovat romaaneissaan ja Hollywood elokuvissaan kertoneet vankien kurjuudesta, joista itse Göbbelsin tapaan on aina tehty valheellinen, vain ohimenevä jännittävä seikkailu.

Kai Kontturi

3.5.11

Portugalin velka

SUURI VALIOKUNTA EI VOI PÄÄTTÄÄ PORTUGALIN TUESTA!

Vaalikauden lopussa vanhan eduskunta hajosi ja sen mukana myös hallitus, joka jatkaa pelkkänä toimitusministeriönä. Sen ministereillä ole poliittisia oikeuksia eikä po0liittista valtaa. Toimitusministeriö voi hoitaa vain rutiiniasioita.

Nyt näyttää siltä, että perustuslaki on taas vaarassa. Perustuslain mukaan asia kun asia on pantava vireille eduskunnassa. Vireille pantua asia lähetetään valmisteltavaksi asianomaiseen valiokuntaan ja vasta valiokunnan valmistelun jälkeen eduskunta tekee päätöksen, jonka hallitus panee toimeen.

Mutta nyt, kun ei saada lain mukaan vireille ennen tukipaketin takarajaa 16.5, Jyrki Katainen aikoo panna mutkat suoriksi. Hänen sanoo, että Suomen osalta Portugalin miljardivelat pankeille hoidetaan sopimalla kolmen eduskuntaryhmän kesken. Päätöksen sopimuksesta tekee suuri valiokunta, joka antaa valtakirjan Jyrki Kataiselle (hän sanoi minulle!).

Jos näin todella tapahtuu, se on vähintään kummallista. Lain mukaan valiokunta ei voi tehdä ja vielä vähemmän panna toimeen päätöksiä ohi hallituksen ja eduskunnan. Kummallista olisi sekin, jos uusi hallitus antaisi tiedonannon ja mittaisi luottamuksensa asiassa, johon sillä ei ole osaa eikä arpaa.

Se jää nähtäväksi toistuuko tässä sama järkyttävä perustuslain rikkominen kuin EU:n ja euroon liittymisen yhteydessä. Toistuuko tässä sekin, että perustuslaki pannaan myöhemmin uusiksi siten, että sen mukaan mitään rikkomusta ei olisi tapahtunut. Sekin jää nähtäväksi. Jos niin tehdään, eduskunnasta tulee pelkkä kumileimasin.

Kai Kontturi

2.5.11

Vain lisäarvo on voittoa

LISÄARVO ON TODELLISTA VOITTOA

Lisäarvo on kiihottanut porvarien ja työläisten mieliä puolesta ja vastaan. Keskeinen syy kiihkoon on sen, että Marxin teoriaa lisäarvosta ei kukaan, missään eikä koskaan ole aiemmin todistanut. Suurin syy on ollut aineiston puute. Nyt puute on poistettu. Se on Euroopan unionin ainoa (tahaton) ansio. EU:n vaatimuksesta kansantalouden tilinpidon uudistaminen toteutettiin Suomessa 1998. Silloin tuli ensimmäisen kerran näkyviin kansantalouden kokonaistuotanto, joka on bkt:n yli verraten kaksinkertainen.

Kokonaistuotanto teki mahdolliseksi selvittää Marxin tarkoittama liikkuva pääoma ja sen jakaantumisen vaihtelevaan ja pysyvään pääomaan. Tässä pitää korostaa, että pysyvä pääoma ei ole tuotannon välineitä, vaan tuotannossa alati kiertävää pääomaa, saatavia ja tavaroita. Kirjanpitotermillä se on vaihtuvia vastaavia.

Esimerkissä lisäarvosta on jätettävä joitakin yksityiskohtaisia tilastokäsittelyitä, joilla ei kuitenkaan ole merkitystä itse laskentarakenteen ymmärtämisen kannalta. Vuoden 2009 liikkuva pääoma saadaan, kun kokonaistuotannosta (336,7 mrd.e) vähennetään nettopalkat ja nettovoitot, toimintaylijäämät (74,4), välittömät ja välilliset verot ja sotumaksut (76,6). Jäännös (185,7) on liikkuvaa pääomaa. Siinä on ilmaista työtä yhtä paljon kuin sitä on suhteellisesti palkkoina kokonaistuotannossa (20,8 %). Kun ilmainen työ vähennetään liikkuvasta pääomasta, jäännös on pysyvää pääomaa (147,1).

Kun nyt kokonaistuotannosta vähennetään pysyvä pääoma jää työn arvo, kansantulo 189,6 mrd.e. Siinä on palkkoja 70,0 ja ilmaisena lisätyönä syntynyttä lisäarvoa 119,6 mrd.e Lisäarvon suhdeluku on 171 prosenttia. Mutta palkat ja lisäarvo joutuvat vielä kapitalistien itselleen maksamien jättipalkkojen, verojen ja maksujen vuoksi uudelleen ja lopulliseen jakoon. Lopullisessa jaossa palkkojen netto oli 33,9 ja lisäarvoa 155,7. Lisäarvosta on siirretty sosiaaliturvaan ja julkiseen talouden nettona yhteensä 82,2 mrd.e. Lopuksi kapitalistien nettovoitto oli 73,5 mrd.e joten työnarvosta anastetun lisäarvon suhde palkkoihin (73,5/33,9*100) kasvoi ja on nyt 217 prosenttia.

Kapitalistien todellinen nettovoitto on siis 2,3 kertaa suurempi kuin kansantalouden tilinpidossa oleva bruttovoitto. Kapitalistien nettovoitossa on palkattomana lisätyönä siis ilmaiseksi saatua kiinteää, esimerkiksi rakennuksia ja rakennelmia, pääomaa 21,6 sekä tuotantovälineitten kulumisen uusimisen ja lisäyksen 47,3 miljardia euroa. Kulutukseen voitosta käytettiin 4,6 miljardia euroa. Kun 2009 oli lamavuosi, voitosta ei jäänyt vapaita pääomia säästöön, 2008 jäi 12,2 mrd.e.

Tästä huolimatta lisäarvon suhdeluku oli vuonna 1990 loppujaossa ensijakoa pienempi, mutta 2009 suurempi. Tähän pätkätöiden räjähdysmäisen kasvun lisäksi vaikutti 1993 tehty yritys- ja pääomaverojen puolittaminen, kun niistä leikattiin puolet pois. Siirtymällä vapaakauppaan saatiin aikaan sekin, että 1990 voiton suhdeluku eli lisäarvon suhde sijoitettuun pääomaan kasvoi kymmenessä vuodessa 16,5 prosentista 23,7 prosenttiin. Sen jälkeen se laski 21,9, mutta 2007 se nousi uuteen ennätykseen 24,5 prosenttiin, mutta 2009 se "romahti" 21,3 prosenttiin.

Nykyisin maailmaa hallitseva bkt perustuu 250 vuotta vanhaan Smithin talousteoriaan. 100 vuotta myöhemmin Marx totesi, että virheensä ansiosta Smith onnistuu noitumaan olemattomiin vuosituotteen pysyvän arvo-osan. Niinpä bkt on vain korreloimaton tilastokokoelma, joka piilottaa työn arvon ja siitä kapitalistien anastaman lisäarvon. Sen sijaan Marx vaati tuotannon arvon rehellistä mittaamista – korreloivaa tuloslaskelmaa!

Kai Kontturi