keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Luokista

ELÄMÄÄKIN SUUREMPI

Näin vaalien ja muiden kultamitallien jälkeen kannattaa pohtia elämääkin suurempia asioita. Kuten jokainen tietää suomalaiset jakaantuvat kahden kerroksen väkeen. Tässä ei luulisi olevan mitään epäselvää. Mutta on kuin onkin, sillä jokainen ei vielä tiedä miksi alakerrassa elellään palkkatyöllä ja siitä saaduilla eläkkeillä, omalla työllä, ja miksi yläkerrassa eletään muita leveämmin.

Kovin monille on salaisuus, että lapsia lukuun ottamatta alakerrassa on 3,6 miljoonaa, neljä viidesosaa väestä. Heillä keskitulo oli 16 200 euroa vuodessa. Yläkerrassa on 0,9 miljoonaa, yksi viidesosa, mutta heillä keskitulo oli 56 600 euroa. Tämän joukon huipulla patsasteli 3 818 tulonsaajaa 0,1 prosenttia kaikista. Heillä vuositulo oli 630 tuhatta, siis 52 500 euroa kuukaudessa!

Yläkerros hallitsee ja omistaa tuotantopääomat. Niiden tuomalla voimalla he sanelevat miten maa makaa. He ovat kapitalistien luokkaa. Alakerros on entisiä tai nykyisiä palkkatyöläisiä. Niitä jotka juoksevat työn perässä ja elääkituuttavat. He kuuluvat työväenluokkaan.

Näiden luokkien välillä on sovittamaton etujen ristiriita. Tätä luokka-asemaansa työläiset eivät näytä hoksaavan. Itse kukin puuhaa vain omiaan tai oman pienessä porukassa. Palkkatyöläiset ovat heikkoja sekä luokkana että poliittisesti. Siksi he altistuvat kovenevalle riistolle. Palkoilla ja työttömyyskorvauksilla on yhä vaikeampi tulla toimeen, pysyä hengissä.

Vaikka palkkatyöläiset ovat koulutuksen, ammatin, jopa palkankin vuoksi erilaisia, niin heidän välillään ei ole sovittamatonta ristiriitaa. Sitä ei joko tiedetä tai se on unohtunut. Tämän päivän suurin ongelma on palkkatyöläisten heikko luokkatietoisuus. Siinä onkin työväenpuolueiden elämää suurempi tehtävä!

o o o

Aikoinaan meille selitettiin, että EU pitää inflaatiopeikon poissa pöydistämme. Nyt kuitenkin ruikutetaan, että inflaatio ylittää jo palkankorotukset ja reaalipalkat laskee. Nykyaikana inflaation syy on pankkikriiseissä rahamarkkinoilla, virtuaalirahassa, jota on yli kuusisataatuhatta miljardia dollaria. Summa on suuruudeltaan käsittämätön. Mistä se on kotoisin?

Viimevuoden keväällä kahvitonni maksoi 1375 dollaria. Silloin Matti teki kahvin tuottajien kanssa sopimuksen. Hän lupasi maksaa tänä vuonna siitä 2000 dollaria. Sopimus tehtiin. Mutta nyt Matti myy sopimuksen Pekalle 100 dollarilla. Se on Matille voittoa, jonka hän sai käyttämättä siihen senttiäkään rahaa. Nyt Pekka arveli, että sato jää vaatimattomaksi joten kahvi menee kaupaksi kuin kuumille kiville. Mutta siinä on kuitenkin riski. Sen pelossa hän päätti tarjota sopimusta Kallelle, joka maksoikin siitä 200 dollaria. Näin Pekka sai pois omansa ja 100 prosenttia voittoa. Nyt Kalle myi kahvin kulutukseen 2500 dollarilla ja sai itselleen voittoa 300 dollaria, 150 prosenttia.

Virtuaalirahaa oli 2000 dollaria kahvitonnia kohti. Se oli markkinoille pumpattua virtuaalirahaa, puhdasta ilmaa, jossa oli raju 625 dollarin voittotavoite. Se onnistui. Lisäksi johdannaiskaupoista tuli nettoa 500 dollaria. Raakakahvin tonnihinta nousi 1125 dollaria, 82 prosenttia. Näin syntyi inflaatiota. Siinä palkoilla ei ollut osaa eikä arpaa!

Mutta, jos sato olisi ollut todella runsas ja kysyntä heikko, niin hinta olisi jäänyt alas ja keinottelijat olisivat kärsineet tappioita, kun kahvista oli joka tapauksessa maksettava sovittu 2000 dollaria. Siitä olisi syntynyt mahtava finanssikriisi, lama. Näin vedätetään kaikkia hintoja. Esimerkiksi raakaöljyssä on tällä hetkellä vedätystä noin 360 prosenttia.

Onko nyt kaikki selvää? No ei se mitään, sillä systeemi on kaikkine hienouksineen monin tavoin paljon mutkikkaampi, mutta aina noiden väärintekijöiden sormet ovat veronmaksajien kukkaroissa. Siitä euromaat ovat antaneet meille kouluesimerkin.

o o o

Maailman tuotantopääomat ovat keskittyneet ani harvojen omistukseen. Nykyaikana työntuottavuus mitataan maailmalaajuisesti. Siksi tuotantoa viedään sinne, missä tuotanto-olosuhteet ovat parhaat ja työvoima halvinta ja/tai sinne, missä ovat suuret maksukykyiset markkinat. Sen vuoksi, ainakin toistaiseksi, maailmassa tuotettuihin tavaroihin tarvitaan yhä vähemmän työtä.

Jatkuvasti paheneva työttömyys on tullut jäädäkseen. Siksi maailman talousongelmat pahenevat. Siitä johtuu, että suurpankkien keinottelusta (esim. yksin Nordealla on keinottelua varten 63 (hedge) rahastoa) on tullut kapitalisteille tärkeä tekijä. Kiinteistöjen, asuntojen, osakkeiden, velkakirjojen, valuuttojen, korkojen ja ties mille kaikelle keinotellulle se kehittää yhä mutkikkaampia käytäntöjä, mutta ja aina sen sormet ovat miljardien ihmisen, veronmaksajien – myös sinun ja minun taskuissa.

Kapitalistinen maailma on ajautumassa tietämättään jopa tahtomattaankin sellaiseen umpikujaan, josta ei pääse pois. Perinteisesti ahneus ajaa sitä tavaroiden tuotantoon, joka ylittää maksukykyisen kysynnän. Syntyy suhteellinen liikatuotanto. Se korjataan tuotantoa supistamalla ja vähentämällä työvoimaa, siis lamalla.

Tavaroitten liikatuotannon pulaa ei ole aikoihin koettu, kun rahamarkkinalamat ovat keskittäneet pääomia ja karsineet työpaikkoja tuottavuuden parantamisen nimissä. Edessä olevina aikoina ja pohjattoman ahneuden seurauksena laman syyt ilmaantuvat yhä useammin. Lamojen välit lyhenevät. Uudet lamat seuraavat toisiaan entistä nopeammin.

Maailman talouden kapitalistinen kriisiytyminen lisää väistämättä työttömyyttä ja kurjuutta. Se on henkeäsalpaava näköala. Siihen on suurena syynä palkkatyöläisten heikkoakin heikompi luokkatietoisuus. Sen parantamisessa on työväenpuolueiden elämää suurempi haaste, tehtävä.

Palkkatyöläinen yksin on kapitalistin edessä avuton. Palkkatyöläisten yhdistyminen muodostaa työväenluokan voiman, joka muuttaa talouden suunnan; on erottava EU:sta ja vapaakaupasta, on suojattava suomalaiset pääomat, yritykset, maatalous ja ihmisten työ ulkomaalaisia tuhovaikutuksia, halpatuontia ja pääomien vientiä vastaan.

Siinä on elämää suurempi tehtävä!

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.