torstai 26. toukokuuta 2011

Miltä näyttää 2050

MUSTIA PILVIÄ TUEVAISUUDEN AAMUNKOITTEESSA

Autuaasti kuopattu Työministeriö on tehnyt työpoliittisessa tutkimussarjassa erinomaisen ansiokasta tutkimustyötä. Niistä Työvoima 2025 antaa hyvän näköalan vuosikymmenien päähän. Yksityiskohtaisimmat tiedot ulottuvat vuoteen 2030, mutta monet asiat ulottuvat vuoteen 2050 saakka.

Virallisten tutkimusten suurin ongelma on politiikka, joka asettaa niille tavoitteet. Jos ja kun tutkitut faktat viittaavat tulevaisuudessa todellisiin vaikeuksiin, lukuja käsitellään tarkoituksenmukaisesti, että tuloksista huolimatta saataisiin julkisuuteen myönteinen viesti. Siksi tulevaisuuden odotuksia joko kaunistellaan tai kauhistellaan ennen muuta ns. yrittäjien taloudellisista tarpeista riippuen.

Työvoima. Selkein tulevaisuuden kauhistelu on koskenut väestön ikääntymistä, josta eläkevakuutus on höpöttänyt yli kaksikymmentä vuotta. Se on valittanut väestön ikääntymisestä, eläkevarojen riittämättömyydestä, maksujen ja eläkeiän korottamisen välttämättömyydestä ja työssäoloajan pidentämistä, vaikka sillä ei ole ollut mitään näyttöä valitustensa tueksi. Lopulta Tilastokeskus tuli eläkevakuutuksen avuksi. Syyskuussa 2009 se julkaisi ja vuoteen 2060 ulottuvan väestöennusteen. Ennusteessa ei ole muuta merkittävää kuin yli 64 vuotiaiden määrän lisääminen runsaalla 660 tuhannella (64 %). Se vedettiin hihasta sillä ennuste on mahdoton syntyneistä ja vielä elossa olevien perusteella.

Väestöennusteen kannalta merkittävää on, että työikäisten määrä ei sanottavasti muuttunut. Niinpä 2050 heitä on 3,5 miljoonaa. Jos väestöstä huolehtiminen pysyy entisellään, niin työvoimaa on saman verran kuin nytkin, 2,6 miljoonaa (74 % työikäisistä). Mikäli väestöstä huolehdintaan siten kuin Työvoima 2025 edellyttää, työvoimaa olisi 2,9 miljoonaa henkeä (83 % työikäisistä). Näin meillä on jatkossakin käytettävissä 4,6–5,1 miljardia työtuntia.

Tuotanto. Työministeriön Työvoima 2025 selvityksen aineistossa tuotannon ja investointien todennäköinen kehitys toimialoittain on tutkittu ja selvitetty niin perusteellisesti kuin mahdollista. Sen mukaan tuotanto kasvaa ensin kymmenisen vuotta 2 sitten 1,7 ja lopulta enää prosentin vuodessa. Tuotannon määrällisen kasvun laskemisessa on ongelma, kun viralliset tahot laskevat tuotannoksi bruttokansantuotteen (bkt), joka on todellisesta koko tuotannosta vajaan puolet. Yli puolet eli kaksi kertaa vuodessa vaihtuva varasto on noiduttu olemattomiin.

Mikäli kaudella 2011–50 tuotanto kehittyy tasaisella trendillä hieman selvitystä paremmin, niin kasvu olisi 74 prosenttia, keskimäärin 1,8 prosenttia vuodessa. Ennusteen mukaan olisi vain 59 prosenttia, keskimäärin 1,5 prosenttia vuodessa. Mutta jos kasvu voi jäädä myös sitä hennomaksi esimerkiksi 47 prosenttiin, keskimäärin 1,2 prosenttiin vuodessa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana oli kaksi lamaa, mutta jos lamojen sykli lyhenee (globaalin finanssikeinottelun, tuottavuuden tuotantoa nopeamman ja työttömyyden kasvun, suhteellisen liikatuotannon ja kulutuskysynnän hiipumisen vuoksi) lamoja voi olla hyvinkin kolme. Silloin kasvu todennäköisesti jäisi katastrofaaliseen 36 prosenttiin, keskimärin 0.9 prosenttiin vuodessa..

Pitkällä aikavälillä kokonaistuotannon ja bkt:n määrät eroavat merkittävästi toisistaan samoista kasvuluvuista huolimatta, sillä sama prosentti on määränä enemmän sadasta kuin viidestäkymmenestä. Siksi kokonaistuotannon määrä kasvaa nopeammin kuin bkt:n määrä. Tässä sillä ei lopputuloksen kannalta ole vaikuttavaa merkitystä, kun myös työn tuottavuus molemmissa laskentatavoissa eroavat vastaavalla tavalla.

Työvoima 2025 selvityksen suurin ongelma on työn tuottavuus. Sen perusteena on aina bkt. Bkt on porvarillinen laskelma, joka korreloimattomana tilastona johtaa harhaan, kun se leikkaa yli puolet tuotannosta olemattomiin. Se jää tuottavuuden ulkopuolelle. Vuona 2005 tuotannosta leikattiin 51,8 prosenttia, mutta 2009 merkittävästi enemmän eli 55,2 prosenttia, joten leikkauksella oli selvä vaikutus bkt:n ja työn tuottavuuden määrään. Tässä tuotanto on aina leikkaamaton kokonaistuotanto. Siten, jos halutaan, "välituotteen" jne. leikkauksen suuruus on vakio.

Tuottavuus. 1980-luvulla työn tuottavuus, tuotanto jaettuna työtunneilla, kasvoi keskimäärin 5,0 prosenttia vuodessa. 90-luvulla kasvu hidastui 4,8 prosenttiin, mutta niin sanotun it-kriisin vuoksi se romahti 2000-luvun alussa 2,2 prosenttiin. Täten kaudella 1980–2010 työn tuottavuus kasvoi 170 prosenttia, keskimäärin 5,7 prosenttia vuodessa.

Työn tuotavuus on kapitalisteille henki ja elämä. Siksi sen nostamiseksi tehdään kaikki mahdolliset temput. Lisätään ja kehitetään uusia patentteja, lisätään tekniikkaa, vähennetään työn fyysistä rasittavuutta, mutta lisää työn vauhtia ja sen henkistä rasittavuutta, muutetaan työaikoja ja kehitetään työn valvontaa muuttamalla organisaatioita sekä logistista tekniikkaa – sanalla sanoen lisätään palkkatyöläisten työn voimaperäisyyttä, riistoa.

Ottaen huomioon muuttuneet olosuhteet kaikesta huolimatta voidaan arvioida, että tuottavuuden kasvu olisi todella heikkoa, vuosittain vain 2,2 prosenttia. Siitä kertyisi neljässäkymmenessä vuodessa kumulatiivisesti tuottavuuden kasvuksi 139 prosenttia. Se olisi kumulatiivisesti keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa eli 38 prosenttia heikompi kuin edellisen kolmenkymmenen vuoden tuottavuus.

Työllisyys. Tämänkaltaiset eväät tulevaisuudelle ovat suorastaan kammottavat. Mikäli työvoimalla on työtunteja vain 4,6 miljardia tuntia, silloinkin työttömyys räjähtää käsiin. Jos 2050 mennessä tuotanto kehittyy selvitystä paremmin ja olisi 526,5 miljardia euroa (+74 %) ja työn tuottavuus 193 euroa tunti (+139 %), niin työtunteja tehtäisiin 2,7 miljardia. Näin työttömyys olisi 1,9 miljardia tuntia ja 41 prosenttia. Mutta jos tänä aikana lamoja on kolme, silloin parhaassa tapauksessa tuotanto kasvaa 59 prosenttia, johon tarvitaan 2,3 miljardia työtuntia ja työttömyys olisi 2,3 miljardia tuntia ja 50 prosenttia!

Lopuksi. Lienee sanomattakin selvää, että moisia näköalojen on vaikea edes kuvitella. Niiden edessä jokainen porvarillinen asiantuntija hyppää vähintään seinälle ja kurkkutorvi levällään huutaa – ei pidä paikkaansa, mieletöntä hullun houreita. Mutta millä voisi osoittaa, että uusilla innovaatioilla, joita ei edes ole näköpiirissä, on katetta. Sekin pitää osoittaa, että uusi maaprändi, jota sitäkään ei edes ole olemassa, voisi myönteisesti vaikutta tuotantoon.

Tuotannon,tuottavuuden ja työllisyyden kehitys antaa kuvan todellisesta kestävyysvajeesta. Niissä näkyvät kansalaisten suojattomuus globaalin suurpääoman riistoa vastaan. Kapitalismi markkinatalouksineen ajautuu umpikujaan. Siksi ja ennen perusteellisempia uudistuksia on erottava EU:sta, eurosta sekä luovuttava tavaroiden ja pääomien vapaasta liikkumisesta. On varauduttava myrskyyn, jota ennustavat tulevaisuuden aamunkoitteessa näkyvät mustat pilvet.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.