Vain lisäarvo on voittoa

LISÄARVO ON TODELLISTA VOITTOA

Lisäarvo on kiihottanut porvarien ja työläisten mieliä puolesta ja vastaan. Keskeinen syy kiihkoon on sen, että Marxin teoriaa lisäarvosta ei kukaan, missään eikä koskaan ole aiemmin todistanut. Suurin syy on ollut aineiston puute. Nyt puute on poistettu. Se on Euroopan unionin ainoa (tahaton) ansio. EU:n vaatimuksesta kansantalouden tilinpidon uudistaminen toteutettiin Suomessa 1998. Silloin tuli ensimmäisen kerran näkyviin kansantalouden kokonaistuotanto, joka on bkt:n yli verraten kaksinkertainen.

Kokonaistuotanto teki mahdolliseksi selvittää Marxin tarkoittama liikkuva pääoma ja sen jakaantumisen vaihtelevaan ja pysyvään pääomaan. Tässä pitää korostaa, että pysyvä pääoma ei ole tuotannon välineitä, vaan tuotannossa alati kiertävää pääomaa, saatavia ja tavaroita. Kirjanpitotermillä se on vaihtuvia vastaavia.

Esimerkissä lisäarvosta on jätettävä joitakin yksityiskohtaisia tilastokäsittelyitä, joilla ei kuitenkaan ole merkitystä itse laskentarakenteen ymmärtämisen kannalta. Vuoden 2009 liikkuva pääoma saadaan, kun kokonaistuotannosta (336,7 mrd.e) vähennetään nettopalkat ja nettovoitot, toimintaylijäämät (74,4), välittömät ja välilliset verot ja sotumaksut (76,6). Jäännös (185,7) on liikkuvaa pääomaa. Siinä on ilmaista työtä yhtä paljon kuin sitä on suhteellisesti palkkoina kokonaistuotannossa (20,8 %). Kun ilmainen työ vähennetään liikkuvasta pääomasta, jäännös on pysyvää pääomaa (147,1).

Kun nyt kokonaistuotannosta vähennetään pysyvä pääoma jää työn arvo, kansantulo 189,6 mrd.e. Siinä on palkkoja 70,0 ja ilmaisena lisätyönä syntynyttä lisäarvoa 119,6 mrd.e Lisäarvon suhdeluku on 171 prosenttia. Mutta palkat ja lisäarvo joutuvat vielä kapitalistien itselleen maksamien jättipalkkojen, verojen ja maksujen vuoksi uudelleen ja lopulliseen jakoon. Lopullisessa jaossa palkkojen netto oli 33,9 ja lisäarvoa 155,7. Lisäarvosta on siirretty sosiaaliturvaan ja julkiseen talouden nettona yhteensä 82,2 mrd.e. Lopuksi kapitalistien nettovoitto oli 73,5 mrd.e joten työnarvosta anastetun lisäarvon suhde palkkoihin (73,5/33,9*100) kasvoi ja on nyt 217 prosenttia.

Kapitalistien todellinen nettovoitto on siis 2,3 kertaa suurempi kuin kansantalouden tilinpidossa oleva bruttovoitto. Kapitalistien nettovoitossa on palkattomana lisätyönä siis ilmaiseksi saatua kiinteää, esimerkiksi rakennuksia ja rakennelmia, pääomaa 21,6 sekä tuotantovälineitten kulumisen uusimisen ja lisäyksen 47,3 miljardia euroa. Kulutukseen voitosta käytettiin 4,6 miljardia euroa. Kun 2009 oli lamavuosi, voitosta ei jäänyt vapaita pääomia säästöön, 2008 jäi 12,2 mrd.e.

Tästä huolimatta lisäarvon suhdeluku oli vuonna 1990 loppujaossa ensijakoa pienempi, mutta 2009 suurempi. Tähän pätkätöiden räjähdysmäisen kasvun lisäksi vaikutti 1993 tehty yritys- ja pääomaverojen puolittaminen, kun niistä leikattiin puolet pois. Siirtymällä vapaakauppaan saatiin aikaan sekin, että 1990 voiton suhdeluku eli lisäarvon suhde sijoitettuun pääomaan kasvoi kymmenessä vuodessa 16,5 prosentista 23,7 prosenttiin. Sen jälkeen se laski 21,9, mutta 2007 se nousi uuteen ennätykseen 24,5 prosenttiin, mutta 2009 se "romahti" 21,3 prosenttiin.

Nykyisin maailmaa hallitseva bkt perustuu 250 vuotta vanhaan Smithin talousteoriaan. 100 vuotta myöhemmin Marx totesi, että virheensä ansiosta Smith onnistuu noitumaan olemattomiin vuosituotteen pysyvän arvo-osan. Niinpä bkt on vain korreloimaton tilastokokoelma, joka piilottaa työn arvon ja siitä kapitalistien anastaman lisäarvon. Sen sijaan Marx vaati tuotannon arvon rehellistä mittaamista – korreloivaa tuloslaskelmaa!

Kai Kontturi