Helsinki 2010

HELSINGIN HUIKEA VOITTO – ÄLYTÖN INVESTOINTI

Parikymmentä vuotta sitten uudistettiin kunnallinen kirjanpitolaki. Sen tarkoituksena oli tehdä yritysten ja kuntien kirjanpidoista vertailukelpoisia. Sen laki olisikin tehnyt, mutta valtion kirjanpitolautakunta antoi kunnille sitovat ohjeet lain "soveltamisesta". Sillä tuhottiin uudistuksen tarkoitus ja ohjattiin kunnat väärentämään kirjanpitoaan.

Kirjanpitolautakunnan ohjeen mukaan kuntien omistama verovaroilla tuotettu tai muuten kokonaan poistettu kiinteä omaisuus oli vuoden 1992 jälkeen kirjattava (uushankintahinnasta?) kuntien omaisuustaseisiin. Jos joku yritys tekisi niin, se syyllistyisi kirjanpitorikokseen. Nyt kunnat tekevät poistoja verovaroilla kokonaan maksetusta ja siten kokonaan poistetusta omaisuudesta. Se on kirjapitolain kirjaimen ja hengen vastainen menettely, väärentämistä – ja se jatkuu. Hurjimmillaan se näkyy rikkaassa Helsingissä.

Helsingin todellinen tilinpäätös on ns. konsernitilinpäätös. Siinä ovat mukana myös kaupungin liikelaitokset. Sen mukaan 2010 tuloslaskelma osoittaa ylijäämää 418,2 miljoonaa. Siihen on kuitenkin lisättävä (aiheettomat) poistot 514,8 miljoonaa euroa, jotka ovat kaupungin saamaa riihikuivaa rahaa. Riihikuivaa rahaa ovat myös omaisuuden myyntivoitot 626,5 miljoonaa. Näistä ja nyt ylijäämäksi tulee huikea 1 559,5 miljoonaa euroa. Siitä käytettiin investointeihin 1 531,4 miljoonaa euroa, jonka jälkeen jäi vielä ylijäämää 28,1 miljoonaa euroa.

Talousarvion 678,9 miljoonan investoinnit ylitettiin 852,5 miljoonalla eurolla, 126 prosentilla. Maa- ja vesialueet sekä koneet ja kalustot lisääntyivät vain 68,5 miljoonalla, joten on pakko ihmetellä millä kaupunki pystyi suunnittelemaan ja toteuttamaan aiotuista yli kaksikertaiset investoinnit. Se vaikuttaa täysin mahdottomalta. Mutta, kun omaisuuden myyntivoittoja eikä investointeja ei tarvitse kirjata tuloslaskelmaan, niin homma haisee – ainakin ja vähintään se vaatii hyvät ja pitävät selitykset!

Kuntien taloudenhoidon seuraaminen on kirjanpitoväärennösten vuoksi lähes mahdotonta ja antaa hyvät mahdollisuudet keinottelulle. Siksi kuntalaiset joutuvat maksamaan investoinnit vuokrien kautta moneen kertaan – itse asiassa iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen – kun yritysten ja kuntien kirjanpidot ole vertailukelpoiset.

Kai Kontturi