29.8.11

USA on maksukyvytön

USA ON MAKSUKYVYTÖN

Standard & Poor's (S&P) heikensi Yhdysvaltojen luottoluokitusta. S&P:lle taisi sattua vahinko, kun se jossain ihmeen rehellisyyden puuskassa meni tekemään moisen mokan. Ilmeisesti sylttytehtaalta, Bilderberg?, Yhdysvaltojen valtionvarain ministeriö sai ohjeen selittää, että S&P:llä oli laskelmissaan 2000 miljardin dollarin virhe.

Jos Standard & Poor's teki virheen, niin USA:n virhe oli budjettiin verraten 85 %, bkt:n verraten 16 % ja valtion velkaan 14 %. Virhe on täysin käsittämätön. Käsitettäväksi sen saattaa tehdä Yhdysvaltojen luova ns. hedoninen bruttokansantuotteen (bkt) laskentatapa. Viimeisen seitsemän vuoden aikana todellinen bkt on kasvanut keskimäärin 2,4 % vuodessa, mutta luovan laskutavan mukaan 5,8 %. Siinä on ihmettä kerrakseen.

Viimevuonna (2010) todellinen bkt oli enintään 12 288 miljardia dollaria, mutta "luovan" virallisen laskutavan mukaan 14 487 miljardia dollaria. Erotus on 2 199 miljardia dollaria. Sitäkö USA:n valtiovarain ministeriö sanoo S&P:n virheeksi?

Yhdysvaltojen velka on kasvanut vauhdilla, jos ja kun se ensivuoden lopussa saavuttaa äsken hyväksytyn enimmäismäärän 16 500 miljardia dollaria. Tänään voi ennakoida, että ensi- tai ainakin seuraavan vuoden lopussa velan määrä on "luovasta" bkt:stä 115 % ja todellisesta 130 %. Kymmenessä vuodessa sen velka on kasvanut hulppeat 177 %.

Yhdysvallat on suuri maa, jolla pitäisi olla potentiaalia vaikka muille jakaa. Mutta eipä näytä olevan. Se kulkee vauhdilla Kreikan tietä kohti umpikujaa. Sen ensimmäinen ongelma on sotilasmenot ja 132 maassa olevat 702 sotilastukikohdat, jotka yhdessä ovat tänä vuonna mielettömät 755 miljardia dollaria (2 451 $/asukas). Ne ovat sen taloutta kalvava syöpä. Vaikka se tiedetään, niistä pidetään kiinni irvishampain, kun suurpääoma tarvitsee niitä turvaamaan sen ja muka Yhdysvaltojen kansallisia etuja.

Toinen ongelma on tuotannon rakenne. Suhteellisen lyhyessä ajassa siitä on tullut palveluyhteiskunta. Sen bkt:stä palvelujen osuus on 77 % ja jalostuksen osuus 23 %. Palvelutuotanto on sitä kuuluisaa toinen toisensa paidan pesua, joka ei tuota senttiäkään lisäarvoa. Kaikki lisäarvo, todellinen voitto, syntyy jalostuksessa, maataloudessa, raaka-aineiden ja rakennusten, teiden ja muiden tavaroiden tuotannossa. Nykyisin sen osuus on hiipunut olemattomiin ja kun tavarat hankitaan ulkomailta, niin vain harvat rikastuvat niissä piilevän voiton ansiosta. Mutta, yhteiskunta velkaantuu ulkomaankaupan alijäämän vuoksi.

Yhdysvalloilla on valtava julkinen velka ja jatkuva ulkomaankaupan alijäämä. Sillä on kaksoisvaje, josta se ei pääse helpolla irti. Suurpääomaa se ei häiritse, sillä sen tulolähteet ovat hampaisiin asti aseistettujen sotilastukikohtien suojelemilla ulkomailla.

Standard & Poor's alensi USA:n luottoluokitusta tietäen, että Yhdysvallat on maksukyvytön. Se oli varoitussignaali. Toistaiseksi se selviää maksamalla korot ja lyhennykset uudella lainalla, kasvattamalla (ulkomaista) velkaa. Ajan mittaan velan hoitaminen velalla muuttuu mahdottomaksi. Tähän liittyy vielä suurempi ongelma. Samanaikaisesti USA:n kasvavan velan kanssa maailmalla muhii vähintään 650 tuhannen miljardin dollarin virtuaalirahan potti, jossa yhdysvaltalaisilla lienee hallitseva rooli.

Virtuaalirahaan on padottu huikea määrä pelkkiä toiveita, odotuksia huikeista voitoista. Kukaan ei tiedä paljonko siinä on ilmaa. Kukaan ei tiedä koska kansojen maksukyky loppuu eikä enää riitä tavaroiden termiineillä, futuureilla ja johdannaisilla määräämiin hintoihin. Kukaan ei tiedä sitäkään kumpi ongelma, USA:n velka vai virtuaalirahan potti, purkautuu ensin. Joka tapauksessa molemmat voivat aiheuttaa, aiheuttavat, ennen näkemättömän finanssikriisin, maailmalaajuisen syvän lamaantumisen.

Yhdysvallat on suurvalta, joka voi yrittää selvitä veloistaan jättämällä ne maksamatta. Jo nykyisen 15 000 miljardin dollarin velkojen mitätöiminen kaataisi pankkeja ja sekoittaisi rahamarkkinat pohjiaan myöden. Toisena mahdollisuutena on väläytetty mahdollisuutta painaa lisää dollareita. Sekin tarkoittaisi velan mitätöimistä arvottomalla rahalla, joka myös sekoittaisi rahamarkkinat ja aiheuttaisi talouden lamaantumisen.

Yhdysvaltojen eikä koko maailman raha-, pörssi- ja tavaratuotantomarkkinat eivät pysty irrottamaan USA:ta sen kaksoisvajeesta. Kun yksityinen sektori, markkinat, joiden nimiin propagandan tekijät vannovat, eivät pysty ratkaisemaan kansantalouden ongelmia, olisi politiikkojen otettava markkinat haltuunsa. Ensimmäisenä Yhdysvaltojen olisi supistettava sotilasmenonsa ja toiseksi turvauduttava protektionismiin. Vain siten se voi suojella ja turvata tuotantonsa ulkomaiselta halpatuonnilta.

Suojautumisen jälkeen se voi ottaa käyttöön kotimaassa mineraalivaransa ja elvyttää teollisuutensa. Se on ainoa rehellinen tapa yrittää selvitä pahenevasta talousahdingosta. Mutta, kun se ei palvele yksityisen suuren rahan valtavia ulkomaisia etuja, niin meno jatkuu entiseen malliin; Yhdysvallat valvoo sotavoimallaan kansallisia, mutta todellisuudessa vain sen ylikanallisen suurpääoman suunnattomia etuja.

Vastoin yleistä käsitystä Yhdysvaltojen talouden tuottavuus on perin heikko, kun se lepää liiaksi kalliiden palvelujen, mittavan tuonnin, ulkomaankaupan ja budjettialijäämän varassa. Työttömyys ja kurjat pienipalkkaiset pätkätyöt hallitsevat työmarkkinoita joten enemmistön kukkarot ovat jo tyhjät. Lisäksi kansan enemmistön (mm. asunnot) omaisuus on pilkottu ja siirretty suuromistajien haltuun. Vankilat ovat ylikansoitettuja. Vankien määrä on ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimmat.

Näistä mittaamattomista kansan tulo- ja varallisuusongelmista johtuu, että pankit ja muut rahalaitokset joutuvat väistämättä uusien ja yhä vain lyhentyvien lamasyklien kynsiin. Siksi Standard & Poor's ja muut luottoluokittajat joutuvat jossain vaiheessa, ehkä hyvinkin pian, edelleen heikentämään Yhdysvaltojen luottoluokitusta. Kun yksityinen sektori, markkinat, eivät halua eivätkä kykene korjaamaan kansantalouden vaiettuja, mutta valtavia ja paisuvia ongelmia – edessä on ajautuminen umpikujaan.

Kai Kontturi

21.8.11

Alaluokka kasvaa


KYLMÄÄVÄT NÄKÖALAT

Sanotaan, että maa on kasvamassa keskiluokkaiseksi. Väite on puhdasta oikeistolaista valhepropagandaa. Sillä on omat tavoitteensa. Ensiksi se, että väitetään luokkia olevan enemmän kuin kaksi perusluokkaa, kapitalistien luokka ja työväenluokka. Toiseksi se, että työväenluokka kutistuu ja kolmanneksi, että keskiluokkaistuminen tarkoittaa toimeentulon ja hyvinvoinnin kasvua.

Tosiasiassa palkkatyöläisiä ei ole koskaan ollut niin paljon eikä työväenluokka niin suuri kuin se on tänään. Palkkatyöläiset eivät itse tiedä, että työläisinä, halusivat tai ei, he kuuluvat työväenluokkaan. Sillä kylmäävä totuus on, että neljä viidesosaa palkansaajista on vieraan palveluksessa, eikä kukaan heistä ei ole turvassa. Lopputili voi tulla minä hetkenä hyvänsä.

Väite keskiluokkaisuudesta on mennen talven lumia. Vuonna 1990 työllisiä oli 2,35 miljoonaa ja työttömiä 199 tuhatta. Työlliset tekivät töitä vuoden aikana normaalit 1 764 tuntia. Vuonna 2010 tilanne oli kokonaan toinen. Silloin työllisiä oli 2,62 miljoonaa ja pitkäaikaistyöttömiä noin 55 tuhatta. Työlliset tekivät vuodessa virallisten työtuntien mukaan 1 564 tuntia, mutta kun tilastosta poistetaan työvoimatutkimuksen haamutunnit, vuosityöaika onkin 1 423 tuntia. Riippumatta siitä, kumpaa pitää oikeana, tehtyjen työtuntien määrä ei ole lähelläkään vuoden 1990 tuntimäärää.

Oleellista on se, että työllisistä yrittäjät ja vakinaiset tekivät normaalin työvuoden, mutta lähes 1,2 miljoonaa, 45 % työllisistä, teki virallisen tilaston mukaan 1 214 työtuntia (7,4 kuukautta), mutta todellisuudessa vain 887 tuntia (5,4 työkuukautta). Olkoon työtuntien määrää kumpi tahansa, niin nämä pätkä- ja osa-aikaiset työläiset saivat palkkana vain 10 424 euroa.

Tämän mukaan kehitys ei kulje hyvinvoinnin ja keskiluokkaisuuden suuntaan. Päinvastoin. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kehitys on kulkenut ja kulkee pahoinvoinnin suuntaan. Jatkossa ja ajan kuluessa työväenluokka entisestään kurjistuu ja yhä useampi löytää itsensä pienituloisten pätkätyöläisten "alaluokasta".

Nyt näyttää siltä, että vuonna 2050 työvoimaa on 2,7–2,8 miljoonaa henkeä. He tarvitsevat 4,8–4,9 miljardia työtuntia. Tuottavuuden todella hitaan, mutta sitä hitaamman tuotannon kasvun seurauksena tarjolla on vain 3,1–3,2 miljardia työtuntia. Niistä työvuoden pituudeksi tulee vaivaiset 1 202 työtuntia. Silloin täyden työvuoden tekee enää 42 % ja pätkä- ja osa-aikaisia on 55 % työvoimasta. Pätkätyöläisille jää 740 työtuntiin (4,5 kuukautta). Silloin yli vuoden työttöminä on 3 % työvoimasta.

Ennustettavissa oleva tulevaisuus näyttää selkäpiitä kylmäävältä. Maa suistuu työtä vailla olevaksi kurjasti toimeentulevaksi liikaväestön "alaluokaksi", mikäli työväenluokka, se on palkkatyöläiset!, eivät tee asialle jotain todella radikaalia.

Kai Kontturi


20.8.11

KGB ja natsit

KÄÄNETTY PÄÄLAELLEEN

Sirpa Pääkkönen kirjoitti (HS 20.8.11) Neuvostoliiton ja KGB:n aiheuttamasta Liettuan karmeasta historiasta. Se mukaan KGB tappoi 20 000 ja karkotti 28 000 ihmistä. Tämän karmeuden edessä toimittaja Pääkkönenkin ihan herkistyy.

Jutun lopussa, ihan vain sivulauseena, pienenä kuriositeettina, kaiken nähnyt kulttuuritoimittaja Sirpa Pääkkönen toteaa, että natsimiehityksen aikana tapettiin 200 000 juutalaista. Hän ei sanonut, että tapettiin vähintään sen verran, sillä todellinen luku on suurempi. Lisäksi hän jätti kertomatta, että liettualaiset natsit tappoivat myös 50 000 Liettuan virkamiestä ja -naista. Tämän kammottavuuden edessä Pääkkönen ei ollut millänsäkään, vaikka nimenomaan sen edessä hänen olisi pitänyt herkistyä – mutta ei!

Sodan jälkeen näistä vähintään 250 000 liettualaisen joukkomurhasta Neuvostoliiton KGB otti tai sai kiinni vain olemattoman pienen 48 000 natsien joukon.

Neuvostoliiton KGB epäonnistui tai oli hellämielinen, kun se ei kyennyt puhdistamaan Liettuaa, Latviaa ja Viroa natsijulmureista. Vielä tänäkin päivänä entiset SS-miehet ja heidän perillisensä juhlivat merkkipäiviään julkisesti.

On uskomatonta, että fasistit ja natsit näissä maissa ovat saaneet tekemänsä julmuudet anteeksi. Historia on käännetty päälaelleen – syyllinen on nyt syytön ja syytön syyllinen!

Kai Kontturi

4.8.11

Taloudesta 2010

PALKKA, LISÄARVO JA PÄÄOMA

Lienee sanomattakin selvää, että suurten pääomien alkuperä ja suuret rahavirrat ovat kansalaisille mystiikkaa ja jäävät "omaan arvoonsa". Useimmille oma talouden koko on riittävä. Yleensä vain luotetaan siihen, mitä valtamedia kertoo. Tavallisille ihmisille riittää luottamus sen luomaa yleiseen mielipiteeseen.

Harvaa Matti Meikäläistä kiinnostaa kuka ja minkälaista mielivaltaa ja huijausta harjoittaa suurissa asioissa. Yleisesti tiedetään tai vaistotaan, että tilastot valehtelevat, kun niiden mukaan jos yksi syö koko kanan, niin tilaston mukaan kaksi söi puoli kanaa. Tästä taisi syntyä hokema; ensin on valhe, sitten on emävalhe ja lopulta tilasto.

Ja näin se meneekin. Siksi kaikkia tilastoja on katseltava kriittisesti. Niin kuin tiedetään suurinta bisnestä, kansantaloutta, mitataan bruttokansantuotteella (bkt). Se on tietoinen huijaus, joka perustuu irrallisiin tilastoihin, eivätkä korreloi minkään kanssa. Bkt on YK:ssa sen alkuaikoina hyväksytty valtioiden väliseksi mittariksi. Siksi se on käytössä kaikkialla maailmassa, eikä kukaan rohkene asettaa sitä kyseenalaiseksi. Huijaus jatkuu. Esimerkiksi Yhdysvallat kykenee sen ansiosta esiintymään todellisuutta merkittävästi suurempana ja tehokkaampana taloutena. Jokaisen, joka tuntee kirjanpidon alkeet, näkee jo otsaluullaan, että bkt on pelkää huuhaata.

Bkt:lle ei ole ollut vaihtoehtoa. Vaihtoehto on puuttunut sen vuoksi, että ennen kansalliset tilastolaitokset eivät julkaisseet taloutensa kokonaistuotantoa. EU:ssa se on käytössä ja sen ansiosta se tuli käyttöön myös meillä. Nyt kun se tiedetään, voidaan tehdä korreloiva kirjanpito, poistaa epäjohdonmukaisuudet ja kirjanpidossa tuntematon mutta bkt:ssä tunnettu "tilastoero". Kirjanpidolla saadaan tuloslaskelma.

Kansantalouden tuloslaskelma

Kansantalouden korreloivassa kirjanpidossa, tuloslaskelmassa tulopuolella ovat kokonaistuotanto, josta vähennetään palkkojen ja toimintaylijäämien netto, välittömät ja välilliset verot ja sotumaksut. Jäännös on vaihtuvat vastaavat (varastot). Menopuolella ovat kokonaistuotanto, josta vähennetään vaihtuvat vastaavat (varastot), kulutus, viennin ja tuonnin netto. Jäännös on uutta pääomaa. Näin kaikki osat vaikuttavat toisiinsa, korreloivat keskenään.

Eihän tämä ole kovin vaikeaa, eihän?

Selvä. Nyt voidaan konkreettisesti jatkaa, että saataisiin tieto miten maa makaa kansan kannalta. Ensimmäiseksi on selvitettävä kapitalistien tuotantopanos, pysyvän pääoman määrä. Se on osa tuloslaskelman vaihtuvia vastaavia, osa liikkuvaa pääomaa. Tuloslaskelmasta nähdään, että vaihtuvat vastaavat on käytetty ja uusittu kaksi kertaa vuodessa. Siksi siinä on työtä suhteessa yhtä paljon kuin palkkoja on kokonaistuotannossa. Kun tämä työn osuus vähennetään vaihtuvista vastaavista, jäännöksenä on kapitalistien tuotantoon sijoittamaa heidän ikiomaa pääomaa. Se on pysyvää pääomaa.

Palkat ja lisäarvo

Heti kärkeen on huomautettava, että kaikki tuotanto on pelkkää ihmisen tekemää työtä. Tämä on tiedetty jo sataviisikymmentä vuotta. Jos esimerkiksi jostain talosta poistetaan siihen käytetty kaikki työ, jäljelle jää vain aineet sellaisina kuin ne tavataan luonnossa. Ensi kuulemalta se voi vaikuttaa aikamoiselta, mutta niin se vain on.

Vuonna 2010 bruttokansantuote oli 180,3 miljardia. Mutta kun kapitalistien pysyvä pääoma oli 148,8 miljardia euroa jää todelliseksi kansantuotteeksi 202,7 miljardia euroa. Se on kokonaan ihmisten työn tulosta. Jakamalla kansantuote työtunneilla, saadaan työn arvoksi 54,16 euroa tunnissa. Vuodessa se kasvoi 3,60 euroa.

Viime vuonna maksettuja palkkoja oli 74,6 miljardia euroa. Mutta niissä ovat mukana kapitalistien itselleen ja suurille johtajilleen maksamat palkat. Niiden keskimääräinen tuntipalkka oli 54,16 euroa eli sama kuin koko kansantulo työtunnissa. Näin heidän palkkansa oli tavallisten palkkatyöläisten työstä otettua lisäarvoa. Kun se siirretään pois palkoista, niin todellinen palkkasumma on 61,2 miljardia euroa, 16,35 euroa tunnissa. Vuodessa se kasvoi 1,04 euroa.

Kun kansantuotteesta vähennetään palkat, jäännös on lisäarvo. Kapitalistien ja johtajien palkkojen siirron jälkeen lisäarvo kasvoi 141,5 miljardiin euroon, joka on palkkoihin verraten 231,2 %. Todellinen lisäarvo on nyt 37,81 euroa tunnissa. Vuodessa se kasvoi 2,56 euroa.

Viime vuonna palkkatyöläisten riisto koventui rajusti, kun lisäarvo kasvoi 2,24 kertaa nopeammin kuin palkat. Vaikka kansantaloudessa puhutaan miljardeista, niin todellisuuden perustana on aina yksi työtunti. Tämän selvittäminen ei ole kovinkaan kummallista, se vaatii innostusta ja pakerrusta.

Pääoma

Pääomaa tuotannossa oli vuoden lopussa tuotantovälineinä 382,9 ja vaihtuvia vastaavia (liikkuvaa pääomaa) 188,9, yhteensä 579,2 miljardia euroa. Siinä on edellisestä vuodesta kasvua 18,8 miljardia euroa, 3,4 %. Kun lisäarvo on todellista voittoa, niin sijoitetun pääoman tuotto oli 24,7 prosenttia. Vuonna 1990 sijoitetun pääoman tuotto oli 16,9 % ja 2001 ennätyksellinen 25,7 %. Siitä se on milloin laskenut milloin kasvanut saavuttamatta ennätystasoa.

Vaikka sijoitetun pääoman tuotto on kasvanut huikeasti, siitä ei ole ollut meille suurta iloa. Pätkä- ja osa-aikatyöt, todellinen työn puute, on ennennäkemättömällä tasolla, mutta valtajulkisuudessa se suorastaan käännetään päälaelleen.

Suunnatonta iloa tuntee vain pieni suurpääoman joukko. Kahdessakymmenessä vuodessa se on vienyt pääomia ulkomaille vauhdilla, väellä ja voimalla. Viedyn rahan määrä on jo 535 miljardia euroa. Se on lähes yhtä suuri määrä kuin maan koko tuotantopääoma. Vuodesta 1990 pääomien vienti on kasvanut 1 845,5 prosenttia.

Valtamediassa luotu yleinen mielipide on sokeaa uskoa, joka ylettyy alhaalta ylös asti – tavallisista ihmisistä asiantuntija tasolle saakka. Siksi palkkatyöläisiä, työväenluokkaa, on helppo ohjailla kapitalistien haluamaan suuntaan. Mitä paremmin palkkatyöläiset tuntevat talouden perusteet ja sisällön, sitä paremmin he voivat puolustaa etujaan.

Kai Kontturi

Lähteet:
Karl Marx: Pääoma
Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito
Suomen Pankki: Ulkomainen varallisuus sijoituslajeittain

Kurjuutta

Ei kurjuutta kummempaa

Suurpääoman pankkien lobbareilla on pitänyt kiirettä vuoden pari. Eikä turhaan. Heidän loistavin oivallus on selkäpiitä karmiva – Kreikka menee konkurssiin! Tätä oivallusta lobbarit ovat käyneet vakuuttamassa jokaiselle vaikuttavalle europäättäjillä. Eikä turhaan.

Viesti on mennyt hyvin perille. Suomen onnettomat paita ja peppu, valtion rahakirstun vartijat Katainen ja Urpilainen ovat tippa linssissä ja ääni väristen valittaneet Euroopan vaarallista tilannetta. Jos Kreikka menee konkurssiin, sinä, ellei peräti koko maailman siitä kärsi. Siksi, ja että maailma pelastuisi, Kreikalle on annettava miljarditolkulla apua.

Katainen ja Urpilainen uhittelevat, että ei miljardeja heru ilman vakuuksia. Ne ovat tehneet Euroopan mallioppilaasta häirikön. Suuret euroherrat päättivätkin, että paskat siitä, annetaan suomalaisille silmälumetta. Syntyi epämääräinen "tarvittaessa perustetaan vakuusjärjestelyt". Kuitenkin kuten parhaat farisealaiset, herra Katainen ja rouva Urpilainen röyhistelevät rintojaan – täältä pesee, takuut saatiin, vaikka ei saatu ainuttakaan rahaksi muutettavaa vakuutta, panttia!

Mistä tässä on kyse? Maailmalla kukaan ei ole kuullut eikä nähnyt, että joku valtio olisi jossain joskus mennyt konkurssiin. Kyse on pankeista! Ne lapioivat Kreikalle rahaa ilman vakuuksia vaikka pankit jos ketkään tietävät vakuuksien merkityksen. Pankit tiesivät, että valtiolta ei saa sellaisia pantteja, jotka voisi realisoida. Siksi ne tyytyvät korkoina voittoihin, miljardeihin miljardien jälkeen.

Suurpankit ottivat tietoisen riskin ja kuten sanotaan, riskin palkkana on voitto – tai tappio. Nyt kun tuli turpiin, pankit panivat lobbarinsa asialle. Ne halusivat sormensa veronmaksajien kukkaroihin ja myös saivat.

o o o

Suuremmin ei ole korostettu, että USA on Kreikan tiellä. Se on maksukyvytön. Globalisaatio on ajanut sen siihen jamaan, että tulot eivät riitä menoihin. Siksi sen pitää ottaa loputtomasti uutta velkaa ja lopulta tulee pää vetävän käteen – uutta velkaa se ei enää saa joten velat jää maksamatta.

Tosin se voisi helposti poistaa sille normaalin yli 700 miljardin alijäämän. USAn sotilasbudjetti on 755 miljardia dollaria, 2451 dollaria asukasta kohden. Sen tarvitsee vain lopettaa 132 maassa olevat 702 sotilastukikohtaa ja kotiuttaa niillä olevat puolimiljoonaa sotilasta ja siviiliä kalustoineen, sekä hillitä mielettömiä sotateollisuuden hankintoja. Kiinassa puolustusmenot ovat 56 dollaria asukasta kohti. Supistamalla menonsa Kiinan tasolle USA säästäisi 734 miljardia dollaria. Se lopettaisi alijäämän, mutta se ei riitä velanmaksuun!

o o o

Heinäkuussa ilmestyivät tiedot siitä kuinka maassa maa makaa. Viime vuonna työvoimasta oli yrittäjiä 10,2, vakinaisessa työsuhteessa 43,7, pätkätöissä 44,1 ja yli vuoden työttömiä 2,0 prosenttia. Tähän on tultu – palkkatyöläisten enemmistö 1,2 miljoonaa tekee pienellä palkalla pätkätöitä!

Ikuinen riesa on virallinen työvoimatutkimuksen haamutunnit. Sen ja ennakkotiedon mukaan pätkätöissä olisi tehty 7,4 täyttä työkuukautta. Kun tilastosta puhdistetaan haamutunnit pois, tuntipalkaksi tulee vuosityöajaksi 5,4 täyttä kuukautta. Olkoon tämä miten tahansa, niin molemmissa tapauksissa vuosipalkaksi tulee vaivainen 10 424 euroa (869 e/kk). Siitä otetaan verot joten palkkatyöläisten enemmistön on tultava toimeen todella, todella vähällä.

Alle kymmenen prosentin työttömyysaste on päätähuimaava petos. Virallisten tilaston mukaan työtunneista jäi käyttämättä 13,4 prosenttia. Tanskassa työikäisistä työvoimaksi lasketaan 81 prosenttia ja 2010 meillä alle 76 prosenttia. Kun syrjäytetyt ja haamutunnit otetaan huomioon, työtunneista jäi käyttämättä 26,2 prosenttia!

Työvoimapulasta ei siis ole tietoakaan. Tämän hetken arvion mukaan nykyistä lamaa edeltänyt tuotannon taso saavutetaan 2013 tienoilla. Vaikka työn tuottavuus kasvaisi todella hitaasti, niin se kuitenkin kasvaa tuotantoa nopeammin ja työ vähenee ja työttömyystuntien määrä kasvaa.

o o o

Virallinen työn arvo tunnissa saadaan, kun bkt jaetaan tehdyillä työtunneilla. Viime vuonna se oli 43,98 euroa. Bkt on kuitenkin vain poliittisesti tarkoituksenmukainen tilastokokoelma joten oikean kirjanpidon mukaan työnarvo on 54,17 euroa tunnissa. Siinä on palkkaa 19,93 ja lisäarvoa 34,24 euroa.

Mutta palkoissa on mukana myös kapitalistien ydinjoukon jättipalkat, sellaiset joiden määrä on yhtä suuri kuin työn arvo. Näitä jättipalkkoja sai 5,4 prosenttia palkansaajista, keskimäärin 95 597 euroa vuodessa. Se on kokonaan lisäarvoa joten oikea keskimääräinen tuntipalkka on 16,35 ja lisäarvo 37,81 euroa. Lisäarvo oli palkkaan verraten 231,3 prosenttia. 1990 palkka oli 8,98 ja lisäarvo 14,12 euroa ja niiden suhde 157,2 prosenttia.

Viimevuonna myös sijoitetun pääoman tuotto oli komea – 24,7 prosenttia, kun 1990 se oli 16,9 prosenttia!

o o o

Kaikilla mittareilla mitattuna kapitalisteilla meni paremmin kuin hienosti, mutta työläisillä oli palkallisia työtunteja keskimäärin henkeä kohti vähemmän kuin koskaan. Työväenluokan riisto on koventunut sietämättömäksi. Nuo riisto uhrit, ennen muita pätkätyöläiset, tietävät mitä on köyhyys ja kurjuus. Siihen heidät on vähin erin opetettu ja sen he ovat oppineet – kuka paremmin kuka huonommin.

Tätä ja siihen totuttua sietämätöntä tilannetta ei tunnusteta, vaikka se on jo joukkomittaista alistumista. Puolueet ovat unohtaneet luokkatietoisuuden. Siksi työväenluokka on poliittisesti voimaton. Tämän puutteen korjaamisella on uskomaton tarve ja todella kova kiire – työllisyys huononee ja työttömyys ja pahoinvointi lisääntyvät koko ajan.

Työttömyyden ja köyhyyden poistaminen on mahdollista, kun suurpääoman ja -pankkien yksipuolista ja mieletöntä valtaa rajoitetaan ja kun suomalainen työ ja yrittäjät suojataan ulkomaista pääomaa vastaan. Se onnistuu, mutta vain työväenluokan joukkovoimalla.

Kai Kontturi