Taloudesta 2010

PALKKA, LISÄARVO JA PÄÄOMA

Lienee sanomattakin selvää, että suurten pääomien alkuperä ja suuret rahavirrat ovat kansalaisille mystiikkaa ja jäävät "omaan arvoonsa". Useimmille oma talouden koko on riittävä. Yleensä vain luotetaan siihen, mitä valtamedia kertoo. Tavallisille ihmisille riittää luottamus sen luomaa yleiseen mielipiteeseen.

Harvaa Matti Meikäläistä kiinnostaa kuka ja minkälaista mielivaltaa ja huijausta harjoittaa suurissa asioissa. Yleisesti tiedetään tai vaistotaan, että tilastot valehtelevat, kun niiden mukaan jos yksi syö koko kanan, niin tilaston mukaan kaksi söi puoli kanaa. Tästä taisi syntyä hokema; ensin on valhe, sitten on emävalhe ja lopulta tilasto.

Ja näin se meneekin. Siksi kaikkia tilastoja on katseltava kriittisesti. Niin kuin tiedetään suurinta bisnestä, kansantaloutta, mitataan bruttokansantuotteella (bkt). Se on tietoinen huijaus, joka perustuu irrallisiin tilastoihin, eivätkä korreloi minkään kanssa. Bkt on YK:ssa sen alkuaikoina hyväksytty valtioiden väliseksi mittariksi. Siksi se on käytössä kaikkialla maailmassa, eikä kukaan rohkene asettaa sitä kyseenalaiseksi. Huijaus jatkuu. Esimerkiksi Yhdysvallat kykenee sen ansiosta esiintymään todellisuutta merkittävästi suurempana ja tehokkaampana taloutena. Jokaisen, joka tuntee kirjanpidon alkeet, näkee jo otsaluullaan, että bkt on pelkää huuhaata.

Bkt:lle ei ole ollut vaihtoehtoa. Vaihtoehto on puuttunut sen vuoksi, että ennen kansalliset tilastolaitokset eivät julkaisseet taloutensa kokonaistuotantoa. EU:ssa se on käytössä ja sen ansiosta se tuli käyttöön myös meillä. Nyt kun se tiedetään, voidaan tehdä korreloiva kirjanpito, poistaa epäjohdonmukaisuudet ja kirjanpidossa tuntematon mutta bkt:ssä tunnettu "tilastoero". Kirjanpidolla saadaan tuloslaskelma.

Kansantalouden tuloslaskelma

Kansantalouden korreloivassa kirjanpidossa, tuloslaskelmassa tulopuolella ovat kokonaistuotanto, josta vähennetään palkkojen ja toimintaylijäämien netto, välittömät ja välilliset verot ja sotumaksut. Jäännös on vaihtuvat vastaavat (varastot). Menopuolella ovat kokonaistuotanto, josta vähennetään vaihtuvat vastaavat (varastot), kulutus, viennin ja tuonnin netto. Jäännös on uutta pääomaa. Näin kaikki osat vaikuttavat toisiinsa, korreloivat keskenään.

Eihän tämä ole kovin vaikeaa, eihän?

Selvä. Nyt voidaan konkreettisesti jatkaa, että saataisiin tieto miten maa makaa kansan kannalta. Ensimmäiseksi on selvitettävä kapitalistien tuotantopanos, pysyvän pääoman määrä. Se on osa tuloslaskelman vaihtuvia vastaavia, osa liikkuvaa pääomaa. Tuloslaskelmasta nähdään, että vaihtuvat vastaavat on käytetty ja uusittu kaksi kertaa vuodessa. Siksi siinä on työtä suhteessa yhtä paljon kuin palkkoja on kokonaistuotannossa. Kun tämä työn osuus vähennetään vaihtuvista vastaavista, jäännöksenä on kapitalistien tuotantoon sijoittamaa heidän ikiomaa pääomaa. Se on pysyvää pääomaa.

Palkat ja lisäarvo

Heti kärkeen on huomautettava, että kaikki tuotanto on pelkkää ihmisen tekemää työtä. Tämä on tiedetty jo sataviisikymmentä vuotta. Jos esimerkiksi jostain talosta poistetaan siihen käytetty kaikki työ, jäljelle jää vain aineet sellaisina kuin ne tavataan luonnossa. Ensi kuulemalta se voi vaikuttaa aikamoiselta, mutta niin se vain on.

Vuonna 2010 bruttokansantuote oli 180,3 miljardia. Mutta kun kapitalistien pysyvä pääoma oli 148,8 miljardia euroa jää todelliseksi kansantuotteeksi 202,7 miljardia euroa. Se on kokonaan ihmisten työn tulosta. Jakamalla kansantuote työtunneilla, saadaan työn arvoksi 54,16 euroa tunnissa. Vuodessa se kasvoi 3,60 euroa.

Viime vuonna maksettuja palkkoja oli 74,6 miljardia euroa. Mutta niissä ovat mukana kapitalistien itselleen ja suurille johtajilleen maksamat palkat. Niiden keskimääräinen tuntipalkka oli 54,16 euroa eli sama kuin koko kansantulo työtunnissa. Näin heidän palkkansa oli tavallisten palkkatyöläisten työstä otettua lisäarvoa. Kun se siirretään pois palkoista, niin todellinen palkkasumma on 61,2 miljardia euroa, 16,35 euroa tunnissa. Vuodessa se kasvoi 1,04 euroa.

Kun kansantuotteesta vähennetään palkat, jäännös on lisäarvo. Kapitalistien ja johtajien palkkojen siirron jälkeen lisäarvo kasvoi 141,5 miljardiin euroon, joka on palkkoihin verraten 231,2 %. Todellinen lisäarvo on nyt 37,81 euroa tunnissa. Vuodessa se kasvoi 2,56 euroa.

Viime vuonna palkkatyöläisten riisto koventui rajusti, kun lisäarvo kasvoi 2,24 kertaa nopeammin kuin palkat. Vaikka kansantaloudessa puhutaan miljardeista, niin todellisuuden perustana on aina yksi työtunti. Tämän selvittäminen ei ole kovinkaan kummallista, se vaatii innostusta ja pakerrusta.

Pääoma

Pääomaa tuotannossa oli vuoden lopussa tuotantovälineinä 382,9 ja vaihtuvia vastaavia (liikkuvaa pääomaa) 188,9, yhteensä 579,2 miljardia euroa. Siinä on edellisestä vuodesta kasvua 18,8 miljardia euroa, 3,4 %. Kun lisäarvo on todellista voittoa, niin sijoitetun pääoman tuotto oli 24,7 prosenttia. Vuonna 1990 sijoitetun pääoman tuotto oli 16,9 % ja 2001 ennätyksellinen 25,7 %. Siitä se on milloin laskenut milloin kasvanut saavuttamatta ennätystasoa.

Vaikka sijoitetun pääoman tuotto on kasvanut huikeasti, siitä ei ole ollut meille suurta iloa. Pätkä- ja osa-aikatyöt, todellinen työn puute, on ennennäkemättömällä tasolla, mutta valtajulkisuudessa se suorastaan käännetään päälaelleen.

Suunnatonta iloa tuntee vain pieni suurpääoman joukko. Kahdessakymmenessä vuodessa se on vienyt pääomia ulkomaille vauhdilla, väellä ja voimalla. Viedyn rahan määrä on jo 535 miljardia euroa. Se on lähes yhtä suuri määrä kuin maan koko tuotantopääoma. Vuodesta 1990 pääomien vienti on kasvanut 1 845,5 prosenttia.

Valtamediassa luotu yleinen mielipide on sokeaa uskoa, joka ylettyy alhaalta ylös asti – tavallisista ihmisistä asiantuntija tasolle saakka. Siksi palkkatyöläisiä, työväenluokkaa, on helppo ohjailla kapitalistien haluamaan suuntaan. Mitä paremmin palkkatyöläiset tuntevat talouden perusteet ja sisällön, sitä paremmin he voivat puolustaa etujaan.

Kai Kontturi

Lähteet:
Karl Marx: Pääoma
Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito
Suomen Pankki: Ulkomainen varallisuus sijoituslajeittain