keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Miltä näyttää?

Susien joukossa

Se Bismarckin tokaisu oli jotain sellaista, että "älkää luulko, että politiikasta syrjässä pysyminen varjelee teitä sen seurauksilta". Bismarck on aito kaukana menneisyydessä elänyt saksalainen rautakansleri, oikea duunarien pieksijä, mutta tässä hän osui naulan kantaan.

Jokaisen toivoisi tietävän ja muistavan, että luulo ei ole tiedon väärtti. Joka päivä kuitenkin joutuu pettymään. Tämä nykyinen hallitus, joka on saanut ansiokkaan sixpack nimityksen erotukseksi aikaisemmasta punamullasta, sateenkaaresta ja ties mistä. Parempi olisi ollut susilauma, wolfpack. Lienee selvää, että Kataisen (40 v) johtaman työväen Kokoomuksen ja sen hallituksessa istuvat demareiden Urpilaisen (35 v), vasemmistoliiton Arhinmäen (34 v) ja muidenkin pienten takinkääntöä väistämättä seuraa raatelevaa politiikkaa.

Takinkääntöjä on nähty ennenkin, mutta tämä on vertaansa vailla, kun samaan aikaan tehtiin paitsi takinkääntö myös sudenpentujen lailla voltti taaksepäin kahdella kierteellä. Voi vain toivoa, että vastaavaa ei tulla enää näkemään. Tosin eduskunnassa olevat puolueet ovat niin pahasti latvasta lahonneita, että niiltä voi onnistua mikä tahansa konnuus.

o o o

Kreikan vakuustöppäily oli hurja näyttö hallituksen keskenkasvuisuudesta. Kun Kreikan velka-asiasta tehdään tilinpäätös, Katainen (70) ja Urpilainen (65) istuvat harmaina eläkeläisinä keinutuoleissa. Viimeistään silloin kuntauudistus, koulutuksen alasajo ja jo nyt nähtävissä olevien monin verroin suurempia ongelmia seuraa maata järisyttävää itkua ja hammasten kiristystä.

Kuntauudistusta ja koulutuksen alasajoa perustellaan väestörakenteen ja väestön tarpeiden muutoksilla. Valitettavasti nykyinen nuorten hallussa oleva hallitus ei ole asioista perillä. Heille on opetettu vain helppoja hokemia – työllisyyden turvaaminen, ennustettavuus, työssäkäyntialueet, pieni syntyvyys ja ikääntyvä väestö. Ne on helppo muistaa, mutta hokemina ovat täyttä potaskaa.

Virallisen tilaston mukaan syntyvyys on laskenut 1950 lähtien. Nyt syntyvyys on jo hieman kasvanut. Ennusteessa arvellaan, että eläkeläisten määrä on 2060 lähes kaksinkertainen. Mutta suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä joten ikääntyneiden määrä pysyy nykytasolla. Se voi jopa laskea, kun kuntauudistus keskittää terveyden- ja sairaanhoidon yhä harvemman saataville.

o o o

Nuorten ja ikääntyvien työllistymisestä on syksyn mittaan puhuttu ja puhuttu. Sivujuonteena on työurien pidentäminen. Näihin ongelmiin on muka haettu ratkaisua. Puhetta on riittänyt, mutta ratkaisuja ei ole löytynyt, kun näissä oloissa niitä ei ole. Syy on selvä – puuttuu työtä, josta saisi elämiseen riittävän palkan.

Viimevuonna 1 148 224 palkansaajaa, 44 prosenttia kakista, sai vuosipalkkana 10 424 euroa, 869 euroa kuukaudessa. Tilastokeskuksen tuntitilastojen mukaan keskipalkka oli 7,57 euroa tunnissa, mutta kuten tiedetään työvoimatutkimus tuottaa tilastoihin haamutunteja. Kun ne poistetaan, palkka oli 10,53 euroa tunnissa. Mikä piru tässä on vikana? Ensimmäinen karmea vika on tienkin työn puute, kun näin suuri osa palkkatyöläisistä saa tehdä töitä vain puolen vuoden verran. Siitä sitten seuraa, että kun työläisiä on enemmän kuin työtä on tarjolla, niin palkkoja poljetaan julki ja salaa. Yksinäinen duunari ajattelee pakon edessä ja vasten tahtoaan, että pieni leipä on parempi kuin leipäjonossa jonotettu leipä.

Sanotaan, että köyhyys periytyy ja että köyhäkin voi olla onnellinen. Äsken joku demarien kansanedustaja selitti, että kun on tilillä miljoona ja palkka kymppitonni kuukaudessa, niin sillä tulee ihan mukavasti toimeen. Totta. Ihminen tottuu kaikkeen – sekä köyhyyteen että rikkauteen. Se vain tuntuu karvaalta, että jokainen toivoo lottojonossa saavansa rikkautta, mutta todellisuus kulkee tasan päinvastaiseen suuntaan. Nykymaailma opettaa ja totuttaa yhä useamman elämään köyhästi ja yhä köyhemmin.

o o o

Silloin tällöin kuulee sanottavan, että kapitalismi on tullut tiensä päähän. Se ei kuitenkaan ole tosi, sillä tällä hetkellä ei ole sellaista järjestäytynyttä voimaa, joka lopettaisi ylikypsyneen kapitalistisen järjestelmän. Siksi se jatkaa, kun lisääntyvään köyhyyteen opitaan ja totutaan. Tilanne kuitenkin jatkuvasti heikkenee ja kansan toivottomuus lisääntyy.

Kapitalismi muuttuu yhä sietämättömämmäksi. Työvoima 2025 tutkimuksesta (TM) voi laskea, että 2050 mennessä tuotanto kasvaa parhaimmillaan 64 prosenttia, keskimäärin 1,6 prosenttia vuodessa. Tutkimuksen mukaan työn tuottavuus laskee alle puoleen perinteisestä, vain 144 prosenttia, keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa.

Näistä seuraa, että virallistenkin lukujen mukaan työ vähenee 4,1 miljardista työtunnista 2,7 miljardiin tuntiin, 34 prosenttia. Työttömyysaste nousisi rajuun 42,3 prosenttiin. Jos työtunnit jakaantuisivat kaikille tasan, niin henkilötyövuosi lyhenee 1 690 tunnista 1 063–1 154 tuntiin jolloin nykyisen kieron laskutavan mukaan työttömyysaste olisi 4,2–11,8 prosenttia. Meno on niin julmaa, että heikkopäistä hirvittää – kuljemme kohti umpikujaa!

Näin käy vain parhaassa tapauksessa eli tuottavuus pysyy alhaisella tasolla ja tuotanto kasvaa ilman lamoja. Siinä palkkatyöläisten toimeentulo huononee pikkuhiljaa niin, että palkkojen ja voittojen osuus tuotannosta nousee 2040-luvulla yhtä suuriksi. Sinä aikana uudet köyhyyteen vajoavat tottuvat köyhyyteensä. Jos tällainen muutos tapahtuisi vuodessa, olisi helvetti irti.

Kapitalistit yliluonnollisen rikkautensa kanssa ovat hekin vaikeuksissa. Tuotannon hiipuessa myös todellisen rikastumisen mahdollisuudet hiipuvat. Jokainen kapitalisti katsoo vain omaa etuaan. Yhdelläkään ei ole muuta mahdollisuutta jos haluaa pysyä kapitalistina – susien joukossa on ulvottava susien lailla. Siksi pidäkkeetön, pohjaton ahneus, on hyppelyä kriisistä kriisiin.

EU, vapaakauppa rahakeinotteluineen ja nykyinen hallitus suosivat suurpääomaa. Se on lisääntyvän työttömyyden ja kurjuuden raatelevaa oikeiston politiikkaa. Niistä on päästävä eroon.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.