tiistai 28. helmikuuta 2012

Tuottavuus

TUOTTAVUUS – MITÄ SE ON?

Kapitalismissa kaikki kasvatus ja koulutus päiväkodeista yliopistoihin saakka on tiukasti sidottu sen ideologiaan. Se on viattomien lasten, nuorten, aikuisten ja vanhustenkin tehokasta aivopesua, joka on tehnyt ihmisistä porvarillisen ideologian orjia. Heistä on tehty nöyriä, jotka eivät uskalla eivätkä ylirasitettuina viitsi tai jaksa ajatella. Siksi kansalle voidaan syöttää valheita valheiden perään. Huikeat huijaukset perustuvat kolmesataa vuotta sitten esitettyyn ideaan (Smith) bruttokansantuotteeseen. Se noituu olemattomiin yli puolet tuotannosta. Noitumiseen liittyvät monenlaiset haamuselvitykset työvoimatutkimuksesta väestöennusteisiin.

Porvarilliset kansantalouden selittäjät eivät ole koskaan päässeet kärryille siitä mitä ovat kokonais- ja työn tuottavuus, vaikka tieto on ollut käytettävissä sataviisikymmentä vuotta. Se ei kuitenkaan ole saavuttanut asiantuntijoita tai he eivät ole itse sitä oivaltaneet. Kaikki arvo on vain ihmisen työtä. Jos tavaroista "vähennetään kaikki erilaisten hyödyllisten töiden kokonaissumma… jää aina jäljelle perusaine, joka on jo olemassa luonnossa ilman ihmisen vaikutusta.". Tavarat ovat pelkkiä "kahden tekijän, luonnonaineen ja työn yhdistyksiä." (Marx). Siitä johtuen asiantuntijat eivät tiedä, että tuotannosta ei voi noitua mitään olemattomiin ja että kapitalistisen tuotannon ainoa tarkoitus on aiemmin tehdyn kapitalisoituneen työn, pääoman, uusintaminen ja lisäys.

Tuotanto

Epäselvyydet kansantaloudessa aiheuttaa ongelmia poliitikoille ja lainsäätäjille. Siksi syntyy lakeja ja säännöksiä, jotka eivät ole kansalaisten eduksi. Syntyy harhakuvitelmia. Niistä järkyttävimpiin kuuluu väite, että vapaakauppa on hyväksi. Miksi siis vaivautua valmistamaan tavaroita, jotka voi ostaa halvalla ulkomailta? Ongelma on siinä, että ostamiseen pitää olla varaa, eikä sitä synny tyhjästä. ilman tuottavaa työtä.

Tuottavaa työtä tehdään valmistamalla tavaroita teollisuudessa, rakentamisessa ja maataloudessa. Erilaiset palvelut eivät tuota uutta arvoa, ne ovat tuottamatonta työtä. Tavaroita tuottavan työn uusi arvo on lisäarvoa, josta osa ohjataan tuottamattomaan, mutta yhteiskunnallisesti välttämättömään työhön, palveluihin. Jos ja kun tätä tuotannon kaksinaisluonnetta ei tunneta, ymmärretä tai ei haluta tunnustaa, syntyy vahingollisia, kansan kannalta vääriä päätöksiä ja lakeja.

Kapitalisteja ei kiinnosta tuottavatko he hyödyllisiä vai hyödyttömiä tavaroita ja palveluita. Heitä kiinnostaa vain voitto. Tähän ja vapaakauppaan liittyy kuvitelma, että rahalla voi tehdä rahaa. Erityisesti suurpääoman omistajia käsiin on jo keskittynyt ratkaiseva osa tavaratuotannosta. Siksi he ovat nyt kiinnostuneita rahalla rahan tekemiseen. Sen seurauksena rahamarkkinat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Oleellista on se, että kasvu on digitaalitekniikalla luotua keinotekoista, virtuaalirahaa, jolla ei ole reaaliarvoa. Se on kapitalistien suurimittaista keinottelua, jolla kupataan heikompia sijoittajia ja lopulta veronmaksajia, sillä se aiheuttaa nopeasti toistuvia finanssikriisejä.

Vapaakaupan seurauksena kahdessakymmenessä vuodessa uutta arvoa tuottavan työn osuus on laskenut ja tuottamattoman työn osuus kasvanut. Kaudella 1991–2010 palvelujen osuus Suomessa kasvoi 58,9 prosentista 66,5 prosenttiin, kun suomalaisia pääomia vietiin ulkomaille 535 miljardia euroa. Teollisuuden siirtäminen ulkomaille on supistanut tuottavan työn osuutta. Ulkomaisesta kysynnästä riippuvan viennin ja ulkomaisen tuonnin osuus ovat kaksinkertaistuneet ja kriisien riskit kasvaneet. Vapaakaupan seurauksena työllisyys on täysin riippuvaisia ulkomaista.

Yhdysvallissa palvelujen osuus oli jo 76,9 prosenttia. Sen tuonti on vientiä suurempi ja kauppataseen alijäämä on yli 45 prosenttia. Siitä seuraa maksutase- ja työllisyysongelmat, jotka osaltaan kiihdyttävät valtion velkaantumista.

Bkt ei sisällä uusintamista joten sen muodostavat palkat, voitot, verot ja sotumaksut. Se on noitunut olemattomiin yli puolet tuotannon arvosta välituotteilla, veroilla ja tukimaksuilla. Bkt onkin vain YK:ssa sovittu määrätynlainen tilastokokoelma. Se on pelkkä sopimus, joka lopputulos ei ole sidoksissa mihinkään todelliseen, sillä sen luvut eivät korreloi keskenään. Siksi sitä voidaan manipuloida.

Manipuloinnista loistava esimerkki on Yhdysvallat. Siellä toteutetaan ns. hedonista laskentatapaa. Sen mukaan tämän vuoden innovaatiot, tulevat nautintaoikeudet, lasketaan vuoden tuloksi, vaikka todellisuudessa ne tuottavat jotain vasta jossain tulevaisuudessa. Tämä bkt:n hedoninen luova lisä on kasvanut vajaassa kymmenessä vuodessa lähteestä riippuen 2 192,8 – 2 333,3 miljardiin dollariin so. 17,9 – 19,2 prosenttiin. Siksi sen ja muidenkin maiden todellisesta tuottavuudesta ei saada oikeaa tietoa.

Kokonaistuotannossa ovat liikkuva pääoma (varastot ja myyntisaatavat) ja kaikki palkat ja voitot sekä niiden verot ja sosiaaliturvamaksut. Liikkuva pääoma on bkt:tä suurempi ja suurempi kuin olemattomiin noiduttu välituote sekä siihen liitetyt verot ja tukimaksuineen. Sen toisena puolena ovat liikkuva pääoma sekä kulutus, kauppatase (viennin ja tuonnin yli-alijäämä) ja uuden ei tuotannollisen pääoman muodostus. Näin syntyy kansantaloudesta laskelma. Siinä kaikki summat korreloivat keskenään. Se muodostaa Marxin tarkoittaman kansantalouden tuloslaskelman.

Työn tuottavuus

Usein mediassa ja kirjallisuudessa kerrotaan ja väärin todistetaan, että työn tuottavuus olisi yhtä kuin reaaliarvoinen bruttokansantuote/työntekijämäärä. Siinä ensimmäinen virhe on bkt, joka kuten sanottu on alle puolet kokonaistuotannosta. Kuten sanottu bkt on vain eräänlainen häivähdys todellisuudesta. Toinen virhe on työtekijämärän käyttö. Työntekijöiden työvuosien pituudet vaihtelevat suuresti joten, kun työntekijämäärä kasvaa tuottavuus supistuu, vaikka todellisuudessa työn tuottavuus kasvaa, kun henkilöiden työtuntien määrä laskee.

Oikea työn tuottavuus saadaan, kun kokonaistuotannon reaalihintainen määrä, jaetaan tehdyillä työtunneilla. Eräiden mielestä se ei ole tosi, kun työtunnit eivät ole homogeenisiä. Sillä ei kuitenkaan ole kansantalouden mitassa mitään merkitystä, kun jokainen työtunti on osa kokonaistuotantoa. Siten työtuntien määrä, muodostaa kokonaistuotannon niiden eroista riippumatta.

Kansantalouden tuloslaskelma tehdään käyvään eli nimellishintaan. Se siis sisältää rahan arvon muutokset, inflaation. Siksi työn tuottavuuskin lasketaan toiseen kertaan eli nimellishintaan, mutta kun rahanarvon muutoksia, inflaatiota on mahdoton ennakoida, sitä ei voi, kannata, käyttää tulevaisuuden arvioinnissa.

Kokonaistuottavuus

Kokonaistuottavuuden kanssa porvarilliset taloustieteilijät eivät ole päässeet sinuiksi. Siksi he eivät ole päässeet todellisuuden kärryille. Niinpä he ovat kehitelleet monenlaisia ja viisaan näköisiä mutkikkaita kapitalistisen ideologian läpitunkemia päättömiä yhtälöitä. Lukemattomien muuttujien ja yksityisen kapitalistin yksin, toisista riippumattomien päätösten vuoksi ne ovat jokseenkin aina epäonnistuneet ja epäonnistuvat myös vastaisuudessa. Olkoon miten tahansa, kapitalismissa tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa yksityisten suurkapitalistien valtioita suuremmiksi kasvaneen päätösvallan vuoksi.

Kokonaistuottavuus on joka tapauksessa täsmälleen sama kuin tuotanto ja työn tuottavuus, joilla on sekä nimellinen että määrään perustuva arvo. Tämä näyttää ylittävän porvarillisten tutkijoiden ymmärryksen. Asia on niin yksinkertainen, että akateemikoiden mielestä se voi olla tosi. Siksi heidän on mahdotonta uskoa, että kun kokonaistuotannosta vähennetään kapitalistien ikioma pysyvä pääoma, saadaan tulokseksi työnarvo. Ja edelleen – vähentämällä työn arvosta palkat jäännös on lisäarvo.

Pysyvä pääoma ei ole tuotannon välineitä, kiinteää pääomaa, vaan jatkuvasti tuotannossa kiertävää pääomaa, joka kulutetaan ja uusitaan keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Molempien käyttö ja kuluminen korvataan lisäarvosta, joka sisältää myös niiden määrälliset muutokset.

Esimerkki. 2010 kokonaistuotanto siis kokonaistuottavuus, oli 351,5 miljardia euroa. Kun se jaetaan todellisilla tehdyillä 3 742 miljoonalla työtunnilla, yhden tunnin työn tuottavuus oli 93,93 euroa. Siinä oli sijoitettua pysyvää pääomaa 148,8 miljardia euroa, joka on 39,76 euroa tunnissa. Kun se vähennetään kokonaistuottavuudesta, jää tehdyn työn arvoksi 202,7 miljardia euroa, 54,16 euroa työtunnissa. Työn arvossa oli palkkoja 16,35 euroa ja lisäarvoa 37,81 euroa. Lisäarvoa oli palkkaan verraten 231,3 prosenttia. Tässä palkoista on siirretty lisäarvoon kaikki sellaiset palkat, jotka ylittivät työn arvon eivätkä kasvattaneet senttiäkään jaettavaa kakkua.

Työn arvo on kansantuloa, jonka palkat ja lisäarvo jaetaan uudelleen. Verotuksella ja maksuilla niistä otetaan osa sosiaaliturvaan ja osa julkisiin menoihin. Lopuksi jää nettotuloina palkat, sotu, julkisen talouden tulot ja yksityiset voitot. Vuonna 2010 työn arvosta siis kansantulon 202,7 miljardista eurosta käytettiin kulutukseen 142,8 miljardia. Lopulla 59,9 miljardilla eurolla korvattiin tuotannon välineitten kuluminen ja lisäys, varastojen käyttö ja lisäys sekä muun kiinteän pääoman lisäys. Loput olivat säästöjä, vapaata pääomaa.

Lopuksi

Kaikki tuottavuus on siis yksin työ tulosta. Porvarillisten taloustieteilijöiden ongelmien ydin on siinä, että heitä ei ole saavuttanut oikea jo sata viisikymmentä vuotta vanha tieto tai he eivät ole itse oivaltaneet kaiken arvon, pääoman, olevan ihmisten palkatta tekemää työtä. Näyttää selvältä, että he eivät ole oivaltaneet edes yhteiskunnallisesti välttämättömän työn sisältöä – työn kaksinaisluonnetta tuottavaa ja tuottamatonta työtä. Sen vuoksi tuottavuus yleensä ja sen mukana koko kansantalous jää heille epäselväksi ja muuttuu mielikuvatehtailuksi.

Toisaalta tekniikan ja työtaidon kehittyessä työn kaksinaisluonteeseen kuuluvat konkreettinen ja abstraktinen työ etääntyvät toisistaan, kun kapitalistisessa järjestelmässä voitto on tärkeintä. Sen ja globaalin vapaakaupan seurauksena tulevaisuudessa tuotanto näyttää kasvavan työn tuottavuutta hitaammin joten työn tarve koko ajan vähenee ja työttömyys lisääntyy.

Työttömyyden, köyhyyden ja pahoinvoinnin lisääntyminen vaatii todella radikaaleja muutoksia, että tulevaisuus käännetään parempaan suuntaan ja alati kasvavaa tuottavuus, tulonjako, muutetaan oikeudenmukaiseksi. Muutos vaatii ennakkoluulotonta, mutta tietoista irtaantumista kapitalismin ideologian ja ylikansallisen pääoman orjuudesta.

Kai Kontturi

PS. Varastojen, liikkuvan ja pysyvän pääoman, selvittämisen yhtälö ja mallit ovat tämän blogin vuoden 2010 helmikuussa otsikolla "Marx kojaa Smithin virheitä".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.