Keinottelua eläkkeillä

JULMAA PELIÄ ELÄKKEILLÄ

Tulevaisuuden väestöennusteessa on haamuja samana verran kuin ihmisiä, jotka saavuttavat eläkeiän. Ennusteisiin synnytettyjen haamujen vuoksi kaikki torvet toitottavat, että väestö ikääntyy. Eläketurvakeskuksessa samoin kuin kaikissa eläkevakuutusyhtiöissä on pilvin pimein hyvin koulutettuja vakuutusmatemaatikkoja. He laskevat ja arvioivat kuinka paljon on kerättävä eläkevakuutusmaksuja, että niillä voidaan hoitaa eläkkeet.

On täysin käsittämätöntä, että vakuutusmatemaatikot eivät voi olla enää huolissaan laskelmiensa onnistumisesta. Heidät on pakotettu uskomaan muiden ennusteisiin. Ehkä he itse tykönään ja syvässä hiljaisuudessa kärsivät tuskansa. Monet heistä tietävät, että kaikki 1976–90 syntyneet, eivät voi olla elossa vuonna 2055. Niin on kuitenkin ennusteeseen kirjoitettu.

Työeläkejärjestelmä synnytettiin aikoinaan niin sanotuksi jakojärjestelmäksi. Sen mukaan eläkemaksuilla piti maksaa eläkkeet ja osan piti rahastoida. Tarkoituksena oli, että eläkemaksujen takaisinlainauksella tuetaan yritysten investointeja ja turvata niiden rahoitusta.

Parikymmentä vuotta sitten kaikki muuttui. Viisikymmentätuhatta yritystä ajettiin alas ja loput myytiin ulkomaille. Yritysten ulkomaille myynnin vuoksi rahaa virtasi suomalaisten kapitalistien taskuihin. Rahaa olivat kaikki paikat väärällään, mutta yritykset eivät enää tarvinneet takaisinlainausta. Siksi kapitalistit veivät paitsi omat myös eläkerahastojen rahat (535,0 miljardia euroa) ulkomaille ja pääasiassa keinotteluun.

Iät ja ajat kapitalistit ovat vaatineet enemmän rahaa eläkerahastoihin, kun niistä sai halpaa lainaa investointeihin. Nyt sitä vaaditaan kapitalistien rahamarkkinakeinotteluun, vaikka ei sitä ääneen sanotakaan. Totuus näkyy tilastoissa. Eläkerahoista 78 prosenttia on kiinni arvopapereissa.

Keinottelussa tulee aina väillä takkiin. Erityisen huonoja vuosia olivat 2000 luvun alku ja jälleen 2007 ja 2008. Siitä huolimatta eläkerahastot ovat kasvaneet vauhdilla. Nyt niiden määrä on huikeat 138,8 miljardia euroa.

Kukaan ei tiedä paljonko rahastoissa on ulkomaisten arvopaperisijoitusten vuoksi ilmaa. Voi kuvitella, että samaan aikaan, kun arvoja alenee eli ilmaa virtaa ulos, samaan aikaan sitä paikataan uusilla "tuottavilla" sijoituksilla. Vaarana on, että jonain päivänä paikkavärkit loppuvat ja kupla räjähtää. Pelin tekee erityisen vaaralliseksi se, että pelikenttä on ulkomailla, kaukana kotinurkilta. Pelipaikan muutos on tapahtunut erittäin nopeasti. 1990 luvun lopussa eläkerahoista 90 prosenttia oli kotimaassa, mutta 2010 enää 10 prosenttia.

Julma peli vaatii kovia panoksia. Tässä pelissä ihmiset on säikytelty haamuilla, pötypuheilla väestön ikääntymisestä ja vanhushuoltosuhteen kaksinkertaistumisella. Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa vanhuksia olisi yhtä työikäistä kohti kaksinkertainen määrä nykyiseen verraten. Ennuste olisi edellyttänyt, että aikanaan olisi pitänyt syntyä kolme miljoonaa ihmistä enemmän kuin syntyi. Kun ei syntynyt, vajaus täytettiin haamuilla, jotka eivät odota eläkkeitä eikä hoivaa!

Kukaan tiedän mitä ulkomailla oleville rahoille tapahtuu. Pelko on kuitenkin syvällä vakuutusyhtiöiden sieluissa. Siksi ja kun työeläkemaksut eivät enää lisäänny paremman työllisyyden ansiosta, ovat eläkemenot painettava mahdollisimman alas, että raha edes jotenkin riittäisi jos käy huonosti. Toisaalta myös vakuutusyhtiöiden oikeita tuloja pitää hissata ylös. Niinpä hallitus myönsi näille vakuutusyhtiöiden haukoille oikeuden ottaa vuosittain itselleen yhteensä 600–700 miljoonaa riihikuivaa euroa – puolet ihmisten pienistä palkkapusseista ja puolet verottomasta palkasta.

Suurin todellinen puhallus eläkkeistä tehtiin jo muutamia vuosia (2005) sitten, kun työeläkelaki pantiin uusiksi. Silloin kaikki työssäkäyvät saatiin riemusta hihkumaan, kun entisen 23 vuoden sijasta eläkkeet kertyvät nyt 18 ikävuodesta. Tässä suuren propagandajuhlan melskeessä ihmisille jätettiin selittämättä mitä uudistus todella merkitsi. Jätettiin kertomatta, että työura pitenee 40 vuodesta 45 tai jopa 48 vuodeksi. Sekin jätettiin kertomatta, että vastaisuudessa uudet eläkkeet pienenevät radikaalisti.

Uuden eläkelain perustana ovat työuran aikana kertynyt palkkasumma ja tehdyt työkuukaudet. Ensimmäisen 35 vuoden (420 kk) palkoista kertyy 1,5 prosenttia eläkettä. Seuraavan 10 vuoden (120 kk) aikana 1,9 prosenttia. Työura on 45 vuotta siis 540 kuukautta. Superkarttuma 4,5 prosenttia tulee ikävuosien 63–67 töistä jos niitä jaksaa tai saa tehdä. Tämän perusteella voi laskea pari esimerkkiä.

Karkeasti ottaen tulevaisuuden eläkkeet voidaan kuvat niin, että se, joka 45 vuoden aikana saa olla 540 kuukautta töissä ja tienaa keskimäärin 1 750 euroa kuukaudessa, yhteensä 945 000 euroa. Siitä tulee 1 273 euron kuukausieläke.

Pätkätöitä on pitkään tehnyt lähes puolet työvoimasta. Kukaan ei ole osoittanut, että työtuntien määrä lisääntyisi ja työllisyys paranisi merkittävästi. Päinvastoin. Sen vuoksi voi arvioida, että puolet työvoimasta tekee (parhaassakin tapauksessa?) vain 315 kuukauden mittaisen työuran ja saa palkkasummaksi 469 000 euroa, josta saa 625 euron kuukausieläkkeen.

Pätkätyöt on kohtalon kysymys työssäkäyvän väestön toimeentulon kannalta, mutta myös tehokas eläkeleikkuri. Herrat ajattelevat suuressa viisaudessaan, että kun opit pätkätöiden ansiosta elämään pienellä palkalla, opit tulemaan toimeen myös pienellä eläkkeellä ja kaikki on hyvin. Tämä on julmaa peliä!

Eläkevakuutusyhtiöiden rahastoilla tuetaan kapitalistista keinottelua. Niiden oikealla rahalla paikataan rahamarkkinoiden kasvavia kuplia. Mutta yli 600 tuhannen miljardin virtuaalirahan kupla on liian suuri kenenkään paikattavaksi. Vaikka väestöennusteen haamut otettaisiin tosissaan, niin mitkään uudet eläkkeiden leikkaukset eivät pelasta edessä olevalta rahamarkkinoiden katastrofilta.

Tulevan katastrofin pahimmilta seurauksilta voimme suojautua irtaantumalla pääomien ja tavaroiden vapaasta liikkumisesta. Pitää erota EU:sta ja suojata kotimainen tuotanto ulkomaisten suuryritysten, suurpääoman julmalta ylivallalta.

Kai Kontturi