Onko suunta muuttunut?
Kokoomuksen edellinen presidentti Juho Kustaa Paasikivi
totesi sodan jälkeen, että katsomalla karttaa näemme maamme geopoliittisen aseman.
Sille emme voi mitään. Se on myönnettävä, sillä ”tosiasioiden tunnustaminen on
viisauden alku”. Siitä asti Suomen
ulkopolitiikassa on toistettu ja toteutettu hyviä suhteita naapureihin. Sen
ansiosta Suomi on rikastunut.
Venäjän asevoimien komentajan Suomen vierailulla pitämä
erittäin maltillisesta puheesta media tekemällä teki jonkinlaisen idästä uhkia
tihkuvan vihapuheen. Siihen ansaan menivät kaikki, vaikka valtamedia ei puhetta
julkaissut ja vaikka vain kovin harva toimittaja on sen lukenut. Se on
kuitenkin julkaistu sosiaalisessa mediassa, josta vain ani harva on sen löytänyt
ja vielä harvempi sen ajatuksella lukenut.
Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi mediassa on moneen
kertaan toistettu presidentti Sauli Niinistöä myöden, että Suomi tekee (ulkopoliittiset
ja puolustukselliset) päätöksensä itsenäisesti yhteistoiminnassa pohjoismaiden,
EU:n mahdollisuuksien ja Naton kumppanuuden mukaan.
Tässä mediamyrskyssä ei sanottu sanaakaan hyvistä
naapuruussuhteista. Miksi? Onko
ulkopoliittinen linja itänaapuriin muuttunut? Eikö tosiasioiden tunnustaminen
enää merkitse mitään?
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.