29.8.12

Amerikkalainen unelma

AMERIKKALAINEN UNELMA

Suunnilleen sata vuotta sitten syntyi mantra amerikkalaisesta unelmasta. Sitä on kaikin tavoin hellitty ja esitelty maailmalle. Tarkkasilmäiset ovat huomanneet, että se ei ole kasvanut eikä aikuistunut. Se on kokenut kätkytkuoleman.

Vankileirien saaristo

Presidentti Barack Obama kirjoitti viimevuoden viimeisenä päivänä lain (NDAA), jonka perusteella kenet tahansa ja milloin tahansa voidaan vangita määräämättömäksi ajaksi ilman syytteen nostamista ja oikeuden käyntiä. Kukaan ei ole enää turvassa hallinnon mielivallalta. Laki sallii väestön mielivaltaisen terroin.
 
Jos ja kun vankien määrä on kasvanut entiseen tapaan 2,8 prosenttia vuodessa, niin jo nyt ongelmana on kaikkien aikojen maailmanennätys 2,6 miljoonaa vankia. He ovat täyttäneet todella kurjat, ihmisoikeuksia halveksivat vankilat. Osaa vangeista kidutetaan pitämällä heitä jopa vuosia täydellisessä erityksessä. Vankiloiden tilanpuutteen vuoksi ehdonalaisessa vapaudessa on yli 5 miljoonaa tuomittua.
 
Ilta-Sanomat kertoo 17.2.12 käsittämättömän julmasta elinkautisesta vankeustuomiosta ilman armahdusmahdollisuutta, jonka sai 25-vuotias musta muslimimies. Toisin kuin meillä, elinkautinen tarkoittaa elinkautista. Tuomion tekee erityisen julmaksi, täysi epäinhimilliseksi eristys. Se on yksinäisyyttä ilman vieraita, ilman puhelinoikeutta ja kosketusta muihin vankeihin. Vanki joutuu olemaan yksi sellissään 23 tuntia vuorokaudessa. Hän saa ulkoilla vain tunnin päivässä ja senkin eristetyllä pihalla. Lienee selvää, että tämän kidutuksen seurauksena hän menettää järkensä. 
 
Tuomio tuli epäonnistuneesta itsemurha-aikomuksesta matkustajakoneessa – paratiisista tuli painajainen todellinen helvetti.
 
50 miljoonaa näkee nälkää
 
Televisiossa on pyörinyt amerikkalaista sarja ”suurin pudottaja”. Siinä amerikkalaiset päivittelivät lihavuuttaan. He kummastelivat sen syitä varsinkin, kun samaan aikaan väestöstä joka kuudes näkee nälkää. Asia ei herättänyt sen kummempaa keskustelua. Toteamus riitti
 
Jos uskomme näitä yhdysvaltalaisia, ja miksi emme uskoisi, niin mitä tarkoittaa joka kuudes? Se on 17 sadasta - siis 50 miljoonaa nälkäänäkevää, joiden ihmisoikeuksiaan poljetaan julmalla tavalla. Se ei kiinnosta kuin poliisia. Tosin emme tiedä, moniko vankiloissa istuvasta tai ehdonalaisessa olevasta on varastanut nälkäänsä.
 
Muun muassa näistä syistä Yhdysvalloissa ani harva saavuttaa 65 vuoden iän. Nämä sorretut eivät kiinnosta ”demokraattista” hallintoa. Sen sijaan heitä kiinnostaa Syyria, jonka 23 miljoonainen väestö on ottanut miljoonan Yhdysvaltojen pommituksia kotoaan paennutta irakilaista. YK:n turvallisuusneuvosto ei ole antanut Yhdysvalloille lupaa Syyrian pommittamiseen.
 
Maailman mediaa johdetaan röyhkeästi harhaa. Yhdysvaltojen sotaretket ovat kaukana sen omalta maaperältä. Ne ovat öljy- ja aseteollisuuden mittava bisnes ja raakaa sisäpolitiikkaa. Sillä ohjataan mielenkiinto nälkä- ja muista sisäisistä ongelmista maapallon toisella puolella sitä muka uhkaaviin turvallisuusongelmiin.
 
Jää nähtäväksi kuinka kauan Yhdysvaltojen göbbelsmäinen valhepropaganda kykenee hallitsemaan kansaansa ja kuinka kauan maailma sietää sen rajatonta röyhkeyttä.
 
Kaukotappaminen
 
Helsingin Sanomat (HS) kirjoitti (23.7.) pääkirjoituksessaan ”Kaukotappaminen haastaa Yhdysvaltain moraalia” ja kertoo The New York Timesiin viitaten, että Yhdysvalloissa tehdään joka tiistai päätökset kuka kulloinkin tappolistalle valituista tapetaan huipputeknisillä miehittämättömillä lentokoneilla ja ohjuksilla. HS:n mukaan listalla ovat ”al-Qaidan, Talebanin tai vastaavien ryhmien toimijoita”. HS ei ole huomannut, että sekin todistaa Yhdysvaltojen moraalittomuutta eikä sitä, että ”toimijat” voivat tarkoittaa ketä tahansa.
 
Helsingin Sanomat kysyi ”Millä ehdoilla oikeusvaltio saa tappaa ihmisiä?”. Oikeusvaltiossa vastaus on yksiselitteinen; ei millään ja kaikkein vähiten vieraiden maiden alueilla! Mutta Yhdysvalloilla on kehittyneiden teollisuusmaiden kurjuudesta syntyvä maailmaennätys.
 
Presidentti George W. Bush totesi 2002 valtakunnan tilaa koskevassa puheessaan, että Yhdysvalloissa on yli 65 vuotiaita 12 sadasta. Samoin tulee olemaan myös vuonna 2050. Euroopassa heitä on 18 sadasta. Näin Eurooppaan verraten USA:ssa ennen 65 vuoden ikää 17 miljoonaa ihmistä ajetaan enneaikaisesti hautaan.
 
USA on militaristinen valtio, joka käy jatkuvasti eri puolilla maailmaa paikallissotia ja miehittää 136 maata. Niissä sillä on yli 700 sotilastukikohtaa, joissa on raskasta sotakalustoa ja viisisataatuhatta sotilasta. Ne turvaavat Yhdysvaltojen kansallisia etuja. Mutta - mitkä ovat sellaisia kansallisia etuja, joita ei ole muillakin maailman mailla? Mistä tulee Yhdysvaltojen etuoikeus, jonka kansainvälinen yhteisö hyväksyy?!
 
Yhdysvallat ei siis ole oikeus- vaan moraaliton militaristinen poliisivaltio, joka käyttää häikäilemättä omankäden oikeutta. Paljoa aikaa ei ole kulunut siitä, kun Yhdysvaltojen militaristisen poliisivaltion presidentti Barack Obama antoi määräyksen, että Osaman Bin Laden on tapettava. Presidentti itse asettui television ääreen seuraamaan, kun hänen käskynsä aseettoman miehen murhasta toteutettiin toisella puolella maapalloa. Mistä ja keneltä USA:n presidentti on saanut oikeuden määrätä kenet tahansa tapettavaksi? Oletetun Bin Ladenin murha oli julkisena ennen kuulumaton ja röyhkeydessään vertaansa vailla. Miksi kansainvälinen yhteisö sallii Yhdysvaltojen harjoittaman jatkuvan tappamisen?
       
Yhdysvaltojen vieraiden maiden miehittäminen, jatkuva lennokeilla ja ohjuksilla kaukotappaminen ovat moraalitonta ja rikollista. Se on tuomittavaa yhden suurvallan harjoittamaa muiden maiden riistoa, globaalia valtioterrorismia.

 
Kai Kontturi

27.8.12

Historiaa


Salattua ja unohdettua historiaa
 

Neuvostoliitossa 1927, kun talonpojat vielä kyntivät peltonsa puuauroilla ja äestivät puusahroilla, hyväksyttiin ensimmäinen viisivuotis-suunnitelma. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin lokakuussa 1957 juhlittiin lokakuun vallankumouksen ja sosialismin saavutuksia lähettämällä ensimmäinen Sputnik avaruuteen. Juhlittiin sosialismin ihmettä!  
 
Venäjän sosialistinen lokakuun 1917 vallankumous oli lähes veretön. Sa vaati vain kahdentoista ihmisen hengen. Vasta sen jälkeen maassa käytiin sisällissota, jossa nujerrettiin porvariston ja kulakkien vastarinta. Niiden vuoksi maassa oli huutava elintarvikepula. Siksi turvauduttiin sotakommunismiin – pakko-ottoihin. Se päättyi niin sanottuun uuteen talouspolitiikkaan (NEP). Sillä avattiin markkinoita yksityisille tuottajille. NEP hieman helpotti sotien köyhdyttämän ja alikehittyneen maan todella alkeellisen maan oloja.

Maan johtajana V. I. Lenin korosti, että sosialismi on yhtä kuin koko maan sähköistäminen. Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 J.V. Stalinista tuli Neuvostoliiton uusi johtaja. Hänen vastuullaan olivat puna-armeija, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, mutta myös köyhtyneen maan kansantalous, jonka teollisuus oli olematonta, maataloudessa pellot kynnettiin puuauroilla ja äestettiin risusahroilla.    

Tänä aikana maassa riehuivat myös erilaiset poliittiset virtaukset ja käsitykset siitä mitä on tehtävä. Leninin, Stalinin ja puolueen suunnitelmallisen toiminnan vastaista linjaa edusti Trotski, jota tukivat Kamenev, Zinojev ja Buharin. Keskuskomitea kuitenkin asettui Stalinin kannalle. Siten vuonna 1927 hyväksyttiin ensimmäinen viisivuotissuunnitelma. Siitä alkoi kansantalouden, teollisuuden, neuvostotilojen ja kollektiivitalouksien valtava rakennustyö.

Vuonna 1927 yksityiset viljelijät, kulakit tuottivat myyntiin viljaa 130 miljoonaa ja kolhoosit 35 miljoonaa puutaa, mutta jo 1930 kollektiivitilat tuottivat viljaa myyntiin yli 400 miljoonaa puutaa.  Kehitys kulki jo vauhdilla. Niinpä kesäkuussa 1930 Stalin totesi, että olemme ”jo maatalousmaasta teollisuusmaaksi muuttumisen kynnyksellä”. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ansiosta vuosina 1930–33 teollisuustuotanto yli kaksinkertaistui. Traktoreita, leikkuupuimureita ja yleensäkin kaikkia maatalouskoneita tuottavien tehtaiden rakentamista joudutettiin. Samalla valtio perusti kone- ja traktoriasemia palvelemaan kolhooseja.

Puolueen edustajakokouksessa 1930 Stalin totesi, että Neuvostoliitto oli yleisesti 50–100 vuotta jäljessä kehittyneimmistä maista ja korosti, että ne on tavoitettava kymmenessä vuodessa ja niin myös tapahtui. Toinen viisivuotissuunnitelama hyväksyttiin 1932. Sen toteuttaminen vaati vain 4 vuotta ja 3 kuukautta. Suunnitelma aikana sähkön tuotantoon rakennettiin jättimäisiä voimalaitoksia, jotka turvasivat teollisuustuotannon kasvun. Teollisuus tuotti maataloudelle jo 456 tuhatta traktoria, 129 tuhatta leikkuupuimuria, 146 tuhatta kuorma-autoa. Maatalous oli jo siirtynyt uuteen aikaan. Puuaurat ja risusahrat oli korvattu koneilla. Vuosina 1927–37 kansantalous kasvoi 40 prosentin vuosivauhdilla. Vuonna 1937 teollisuustuotanto oli yli 800 prosenttia suurempi kuin vuonna1913.

Ihmiskunnan historia ei tunne yhtä nopeaa kehityksen aikakautta. Esimerkiksi Suomessa ei vielä 1950- luvullakaan osattu edes haaveilla leikkuupuimureista. Nopea kehitys Neuvostoliitossa ei olisi ollut mahdollista ilman oikeita tavoitteita, ilman elinolojen jatkuvaa parantumista. Siksi kansa osallistui työhön suurella innolla ja antaumuksella. Ilman sitä uuden yhteiskunnan rakentaminen ei olisi onnistunut. Innostus synnytti työn sankareiden, iskurityöläisten, stahanovilaisten ja putilovilaisten kansaliikkeet. Siksi suunnitelmat toteutettiin aina ennen määräaikaa. 

Samalla kaudella kapitalistinen maailma kärsi Yhdysvalloista alkaneesta syvästä lamasta. Osakekurssit romahtivat ja konkurssit olivat arkipäivää. Erityisen kurjassa asemassa olivat mustat ja kymmenet miljoonat työttömät. Koko kapitalistisessa maailmassa tuotanto laski, nälän ja köyhyyden vuoksi menehtyi miljoonia, miljoonia ihmisiä.

Saksassa suunnatonta kurjuutta, hyperinflaatiota hyväksikäyttäen ja juutalaisten omaisuutta varastaen, tuhoamalla työväenliikkeen fyysisesti ja sitä vastaan kohdistetuilla provokaatioilla sekä suuryritysten tuella Hitler nousi valtaan. Heti ensi töikseen (1932) Hitler ilmoitti Saksan tavoitteeksi uuden elintilan valtaamisen, Neuvostoliiton ja bolševismin hävittämisen. Juutalaisten tuhoaminen tuli ohjelmaan vasta myöhemmin.

Nyt sodan uhatessa Stalinin johtama Neuvostoliiton Kommunistinen puolue joutui kansantalouden kehittämisen rinnalla miettimään myös puolustusteollisuuden kehittämistä. Lykätäkseen sodan alkua ja saadakseen lisäaikaa Neuvostoliitto teki Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Lisäaikaa tuli, mutta olemattoman vähän, kun sotaa julistamatta Saksa valapattoisesti hyökkäsi Neuvostoliittoon jo juhannuksena 1941. Koko kapitalistinen maailma oli varma, että Neuvostoliitto ei kestä pitkään. Suomikin liittyi mukaan sotaan Saksan rinnalla. Meillä selitettiin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää ja että Neuvostoliitto on vain savijaloilla seisova jättiläinen. Se kaatuu nopeasti ja miehet pääsevät jo syksyllä sadonkorjuuseen.

Neuvostoliitto ja Stalin valtion johtajana joutuivat uuden ja mielettömän haasteen eteen. Maan talous, elintarvikkeiden, energian ja teollisuuden tuotanto olivat vielä keskeneräisiä – armeijasta ja sotateollisuudesta puhumattakaan. Siksi Saksa tehokkaan sotakoneen edessä Neuvostoliitto joutui perääntymään ja evakuoimaan kaikki mahdollinen kauas itään. Sinne oli rakennettava uudelleen siviilituotanto ja luotava kokonaan uusi sotateollisuus. Urakka ylittää hurjimmatkin mielikuivat.

Nyt Neuvostoliiton oli järjestettävä myös armeija, joka pystyi taistelemaan seitsemäntuhannen kilometrin pituisella rintamalla, kykenisi pysäyttämään hyökkääjän ja lopulta kääntämään perääntymisen etenemiseksi. Menetetyt viljavat läntiset alueet oli saatava takaisin. Sota vaati paitsi mahtavan laivaston ja ilmavoimien materiaalisen rakentamisen myös niiden käytön oppimisen. Se vaati maavoimien varustamisen käsiaseilla, tykistöllä, panssarivaunuilla ja muulla moottoriajoneuvo- ja viestikalustolla. Se vaati vähenevällä miestyövoimalla naisilta suunnattomia ponnistuksia sekä siviilien että valtavan, kasvavan armeijan aseistamisen, vaatettamisen ja ruokkimisen. Mielettömien ponnistelujen jälkeen kaikki tämä onnistui ja Saksan ja sen liittolaisten armeijat hävitettiin.

Stalin kykeni motivoimaan puolueen keskuskomitean, puolueen ja koko kansan ponnistuksiin, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen. Stalin kykeni rakentamaan strategian, jonka hyväksyivät myös pääesikunta, armeijoiden komentajat ja rintamakomentajat, koko armeija sekä koko kotirintama. Lopulta armeija oli valmis vastahyökkäyksen Stalingradin, Moskovan ja Leningradin linjalla, johon Hitlerin johtaman Saksan armeija oli pysäytetty. Lopuksi neuvostoarmeija valtasi Berlinin ja pysäytti etenemisensä Elbellä.

Se vaati uskomattoman suuret aineelliset uhraukset. Inhimilliset menetykset olivat suunnattomat, sillä jokaisesta perheestä joku menehtyi välittömästi saksalaisten toimesta, kaatui tai haavoittui sotilaana tai siviilinä. Kansan kärsimykset olivat mittaamattomat.

Yhdysvaltalainen Moskovassa koko sodan aikana lehtimiehenä toiminut Albert Axell toteaakin, että Neuvostoliitto (sosialismi) olisi hävinnyt sodan ilman Stalinia.  

1930-luvun kapitalistisen maailman syvä talouslama ja Neuvostoliiton samanaikainen huikea talouskasvu sekä sodassa varmaan häviöön tuomitusta selviäminen voittajana oli valtava pettymys kapitalismille. Sodan päätyttyä seitsemänkymmentä prosenttia Euroopan puoleisesta Neuvostoliitosta oli tuhottu maan tasalle. Stalinin johdolla aloitettiin – Mustalta mereltä Stalingrad ja Leningrad sekä niistä länteen koko Euroopan puoleinen alue – kiivas jälleenrakennustyö, joka etenin vauhdilla. 

Neuvostoliiton väkiluku vuonna 1919 oli 138 miljoonaa. Jos Stalin olisi aikanaan tapattanut väitetyt 55 miljoonaa omaa kansalaista, se olisi merkinnyt väestöstä lähes joka toisen teloitusta. Väite on siis mieletön. Ja toisekseen, jäljelle jääneillä 83 miljoonalla, joista sota otti vielä 26 miljoonaa henkeä, Neuvostoliitto ei mitenkään olisi voinut voittaa natsi-Saksaa ja puhdistaa koko Eurooppa fasismista.

Näihin satuihin perustuu jatkuvasti toistettu hokema, että väkivalta kuului Neuvostoliiton luonteeseen. Väestötilastot kertovat, että Stalin kuollessa Neuvostoliiton väkiluku oli 159,2 miljoonaa, 21,2 miljoonaa suurempi kuin 1919. Kun sodassa menehtyi 26,2 miljoonaa, todellinen kasvu oli vähintään 47,2 miljoonaa, joka on keskimäärin 1,0 prosenttia vuodessa.

Samaan aikaan Suomessa vastaava väkiluvun kasvu oli 0,4 prosenttia vuodessa. Hidas kasvu selittyy maan väkivaltaisella luonteella ja poliittisilla vainoilla. Vasta Stalinin saneleman rauhansopimuksen ehtojen seurauksena Suomessa lopetettiin keskitysleirit ja vapautettiin poliittiset vangit sekä lopetettiin poliittiset vainot. Stalinin armosta oikeisto pääsi tosi vähällä, kun se suostui häätämään maasta Hitlerin kaksisataatuhatta hampaisiin asti aseistettua sotilasta. Siksi Stalinille riitti Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin lakkauttaminen, Valtiollisen poliisin uudelleen järjestely ja muutama olematon sotarikos- ja asekätkentätuomio.   

Stalinin oli Neuvostoliiton johdossa 29 vuotta. Sinä aikana alikehittyneestä maasta Neuvostoliitto kasvoi koko maailman tunnustamaksi ja kiistattomaksi suurvallaksi ja selviytyi maailmasodasta voittajana. Siitä oli tullut taiteen, tieteen, tekniikan sekä talouden ja puolustuksen kiistaton suurvalta. Maailman historiaa koki sosialismin ihmeen. Kapitalismi on aina pitänyt sosialismia olemassaolonsa suurimmaksi uhaksi. Siksi Stalin ja sosialistisen rakennustyön suunnattomien saavutusten vuoksi oli unohdettava ja mustamaalattava.

Kun Josif Vissarionovits Stalinin kuoli 1953. Neuvostoliiton johtoon syntyi niin suuri aukko, että uusi johto tunsi itsensä riittämättömiksi sen täyttäjinä. Sen sijaan, että se olisi jatkanut kansantalouden ja väestön jatkuvan hyvinvoinnin kehittämisen, se valitsi toisen tien. Natsi-Saksasta saadusta voiton perusteella koko maailma variksenpoikasia myöden tiesi ja tunnusti Neuvostoliiton asevoimien voiman ja uudistumiskyvyn. Siitä huolimatta uusi puolueen ja valtion johto ryhtyi kapitalismin kanssa todella kalliiseen sapelien kalisteluun, asevarustelukilpaan. Samaan aikaan mahtinsa osoituksena uusi valtionjohtaja takoi YK:n yleiskokouksessa kengällä pöytää ja lahjoitti alikehittyneille kolmansille maille satoja ja taas satoja miljardeja dollareita, jotka valuivat velkojen maksuina kapitalistisille maille, kapitalisteille. Se oli lännen kulta-aikaa.

Moisiin virheisiin Stalin ei olisi koskaan sortunut. Uusi johto, omaa erinomaisuutta korostaakseen, leimasi Stalinin saaman kunnioituksen palvonnaksi ja hänelle viaksi. Voimantunnossa uusi johto ja Kommunistinen puolue tuomitsivat sen yksilöpalvontana. Sitä hyväksikäyttäen ja todellisuutta vääristellen sosialismin kiistattomat saavutukset salattiin ja unohdettiin. Stalin leimattiin tyranniksi ja hirmuhallitsijaksi. Niinpä tänään lähes kaikki oikealta vasemmalle ovat siinä käsityksessä, että väkivalta oli muka Neuvostoliitolle ominaista ja kuului sen luoteeseen. Historian totuudet on lakaistu maton alle.  

Sosialismi ajettiin alas tarkan suunnitelman mukaan ja Neuvostoparlamentti hajotettiin panssareilla ja tykeillä. Tässä vallankaappauksessa yli tuhat ihmistä menetti henkensä. Sen jälkeen entisten vauraiden neuvostotasavaltojen väestö on kapitalismiin siirtymisen myötä supistunut vauhdilla. Yksin Venäjällä väestö on supistunut noin 27 miljoonalla hengellä, lähes kuusitoista prosenttia.

Kapitalistien propaganda on onnistunut niin täydellisesti, että lähes kaikki maailma kommunistisetkin puolueet ovat täysin kritiikittömästi nielleet Stalinista ja sosialismista maailmalle levitetyt vääristelyt ja valheet. Mutta – historian tuomari tulee ne aikanaan oikaisemaan! 

Kai Kontturi

Lähteet: NKP historia (Petroskoi 1945 ja 1959),
NKP: XXII edustajakokouksen aineistoa (Moskova 1961)

2.8.12

Työvuosi


Laiskuutta vai työn puutetta?

Eilen (1.8) oli radiossa ja TV:ssä melkoinen meteli suomalaisten laiskuudesta. Tekevät vuodessa liian vähän työtunteja. Tilastokeskuksen mukaan 1 634 tuntia, mutta palkansaajien luvun perusteella vain 1 518 tuntia, kun Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen haamutunnit poistetaan, työtunteja tehdään enää 1 378 tuntia.

Typerän suoraviivaisuuden perusteella suomalaiset ovat todella laiskaa porukkaa. Sillä ei näytä olevan mitään merkitystä, että työväenliike on taistellut 8 tunnin työpäivän ja viisipäiväisen työviikon ja kohtuulliset lomaoikeudet ainakin niille, joilla on vakinainen täysiaikainen työ. Työttömillä ja pätkätyöläisillä ”lomaa” on ihan liikaakin.   

Ruokottominta kuitenkin on se, että todellisuudessa palkansaajista 46 prosenttia (1,28 miljoonaa) saa työn puutteen vuoksi tehdä töitä (2011) Tilastokeskuksen mukaan 1 230 tuntia vuodessa (7,04 e/t), mutta todellisuudessa vain 924 tuntia (9,37 e/t). Siis molemmissa tapauksissa vuosipalkaksi saa olemattomat 8 658 euroa. 

Tilastokeskuksen palkkasumman ja edellisen vuoden verotietojen perusteella kaikki tämä on helposti laskettavissa. Tilastokeskus hyvänä kapitalismin renkinä ja tavan mukaan liioittelee kaikkia työllisyys- ja palkka-asioita joten todellisuus saattaa osoittautua ennakoitua huonommaksi. Vasta marraskuussa, kun verotus valmistuu, saadaan lopullisesti oikeat tiedot.
Kai Kontturi