Salattua
ja unohdettua historiaa
Neuvostoliitossa 1927,
kun talonpojat vielä kyntivät peltonsa puuauroilla ja äestivät puusahroilla,
hyväksyttiin ensimmäinen viisivuotis-suunnitelma. Kolmekymmentä vuotta
myöhemmin lokakuussa 1957 juhlittiin lokakuun vallankumouksen ja sosialismin
saavutuksia lähettämällä ensimmäinen Sputnik avaruuteen. Juhlittiin sosialismin
ihmettä!
Venäjän sosialistinen lokakuun 1917 vallankumous
oli lähes veretön. Sa vaati vain kahdentoista ihmisen hengen. Vasta sen jälkeen
maassa käytiin sisällissota, jossa nujerrettiin porvariston ja kulakkien
vastarinta. Niiden vuoksi maassa oli huutava elintarvikepula. Siksi
turvauduttiin sotakommunismiin – pakko-ottoihin. Se päättyi niin sanottuun uuteen
talouspolitiikkaan (NEP). Sillä avattiin markkinoita yksityisille tuottajille. NEP
hieman helpotti sotien köyhdyttämän ja alikehittyneen maan todella alkeellisen
maan oloja.
Maan johtajana V. I. Lenin korosti,
että sosialismi on yhtä kuin koko maan sähköistäminen. Leninin kuoleman jälkeen
vuonna 1924 J.V. Stalinista tuli Neuvostoliiton uusi johtaja. Hänen vastuullaan
olivat puna-armeija, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, mutta myös köyhtyneen
maan kansantalous, jonka teollisuus oli olematonta, maataloudessa pellot
kynnettiin puuauroilla ja äestettiin risusahroilla.
Tänä aikana maassa riehuivat myös
erilaiset poliittiset virtaukset ja käsitykset siitä mitä on tehtävä. Leninin,
Stalinin ja puolueen suunnitelmallisen toiminnan vastaista linjaa edusti
Trotski, jota tukivat Kamenev, Zinojev ja Buharin. Keskuskomitea kuitenkin asettui
Stalinin kannalle. Siten vuonna 1927 hyväksyttiin ensimmäinen viisivuotissuunnitelma.
Siitä alkoi kansantalouden, teollisuuden, neuvostotilojen ja
kollektiivitalouksien valtava rakennustyö.
Vuonna 1927 yksityiset viljelijät, kulakit
tuottivat myyntiin viljaa 130 miljoonaa ja kolhoosit 35 miljoonaa puutaa, mutta
jo 1930 kollektiivitilat tuottivat viljaa myyntiin yli 400 miljoonaa
puutaa. Kehitys kulki jo vauhdilla.
Niinpä kesäkuussa 1930 Stalin totesi, että olemme ”jo maatalousmaasta
teollisuusmaaksi muuttumisen kynnyksellä”. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman
ansiosta vuosina 1930–33 teollisuustuotanto yli kaksinkertaistui. Traktoreita,
leikkuupuimureita ja yleensäkin kaikkia maatalouskoneita tuottavien tehtaiden rakentamista
joudutettiin. Samalla valtio perusti kone- ja traktoriasemia palvelemaan
kolhooseja.
Puolueen edustajakokouksessa 1930
Stalin totesi, että Neuvostoliitto oli yleisesti 50–100 vuotta jäljessä kehittyneimmistä
maista ja korosti, että ne on tavoitettava kymmenessä vuodessa ja niin myös
tapahtui. Toinen viisivuotissuunnitelama hyväksyttiin 1932. Sen
toteuttaminen vaati vain 4 vuotta ja 3 kuukautta. Suunnitelma aikana sähkön
tuotantoon rakennettiin jättimäisiä voimalaitoksia, jotka turvasivat teollisuustuotannon
kasvun. Teollisuus tuotti maataloudelle jo 456 tuhatta traktoria, 129 tuhatta
leikkuupuimuria, 146 tuhatta kuorma-autoa. Maatalous oli jo siirtynyt uuteen
aikaan. Puuaurat ja risusahrat oli korvattu koneilla. Vuosina 1927–37 kansantalous
kasvoi 40 prosentin vuosivauhdilla. Vuonna 1937 teollisuustuotanto oli yli 800
prosenttia suurempi kuin vuonna1913.
Ihmiskunnan historia ei tunne yhtä
nopeaa kehityksen aikakautta. Esimerkiksi Suomessa ei vielä 1950- luvullakaan
osattu edes haaveilla leikkuupuimureista. Nopea kehitys Neuvostoliitossa ei
olisi ollut mahdollista ilman oikeita tavoitteita, ilman elinolojen jatkuvaa
parantumista. Siksi kansa osallistui työhön suurella innolla ja antaumuksella. Ilman
sitä uuden yhteiskunnan rakentaminen ei olisi onnistunut. Innostus synnytti
työn sankareiden, iskurityöläisten, stahanovilaisten ja putilovilaisten
kansaliikkeet. Siksi suunnitelmat toteutettiin aina ennen määräaikaa.
Samalla kaudella kapitalistinen maailma
kärsi Yhdysvalloista alkaneesta syvästä lamasta. Osakekurssit romahtivat ja
konkurssit olivat arkipäivää. Erityisen kurjassa asemassa olivat mustat ja
kymmenet miljoonat työttömät. Koko kapitalistisessa maailmassa tuotanto laski,
nälän ja köyhyyden vuoksi menehtyi miljoonia, miljoonia ihmisiä.
Saksassa suunnatonta kurjuutta,
hyperinflaatiota hyväksikäyttäen ja juutalaisten omaisuutta varastaen, tuhoamalla
työväenliikkeen fyysisesti ja sitä vastaan kohdistetuilla provokaatioilla sekä
suuryritysten tuella Hitler nousi valtaan. Heti ensi töikseen (1932) Hitler
ilmoitti Saksan tavoitteeksi uuden elintilan valtaamisen, Neuvostoliiton ja bolševismin
hävittämisen. Juutalaisten tuhoaminen tuli ohjelmaan vasta myöhemmin.
Nyt sodan uhatessa Stalinin johtama
Neuvostoliiton Kommunistinen puolue joutui kansantalouden kehittämisen rinnalla
miettimään myös puolustusteollisuuden kehittämistä. Lykätäkseen sodan alkua ja
saadakseen lisäaikaa Neuvostoliitto teki Saksan kanssa
hyökkäämättömyyssopimuksen. Lisäaikaa tuli, mutta olemattoman vähän, kun sotaa
julistamatta Saksa valapattoisesti hyökkäsi Neuvostoliittoon jo juhannuksena
1941. Koko kapitalistinen maailma oli varma, että Neuvostoliitto ei kestä
pitkään. Suomikin liittyi mukaan sotaan Saksan rinnalla. Meillä selitettiin,
että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää ja että Neuvostoliitto on vain savijaloilla
seisova jättiläinen. Se kaatuu nopeasti ja miehet pääsevät jo syksyllä
sadonkorjuuseen.
Neuvostoliitto ja Stalin valtion
johtajana joutuivat uuden ja mielettömän haasteen eteen. Maan talous, elintarvikkeiden,
energian ja teollisuuden tuotanto olivat vielä keskeneräisiä – armeijasta ja
sotateollisuudesta puhumattakaan. Siksi Saksa tehokkaan sotakoneen edessä Neuvostoliitto
joutui perääntymään ja evakuoimaan kaikki mahdollinen kauas itään. Sinne oli
rakennettava uudelleen siviilituotanto ja luotava kokonaan uusi sotateollisuus.
Urakka ylittää hurjimmatkin mielikuivat.
Nyt Neuvostoliiton oli järjestettävä myös
armeija, joka pystyi taistelemaan seitsemäntuhannen kilometrin pituisella
rintamalla, kykenisi pysäyttämään hyökkääjän ja lopulta kääntämään perääntymisen
etenemiseksi. Menetetyt viljavat läntiset alueet oli saatava takaisin. Sota
vaati paitsi mahtavan laivaston ja ilmavoimien materiaalisen rakentamisen myös
niiden käytön oppimisen. Se vaati maavoimien varustamisen käsiaseilla,
tykistöllä, panssarivaunuilla ja muulla moottoriajoneuvo- ja viestikalustolla. Se
vaati vähenevällä miestyövoimalla naisilta suunnattomia ponnistuksia sekä
siviilien että valtavan, kasvavan armeijan aseistamisen, vaatettamisen ja ruokkimisen.
Mielettömien ponnistelujen jälkeen kaikki tämä onnistui ja Saksan ja sen
liittolaisten armeijat hävitettiin.
Stalin kykeni motivoimaan puolueen keskuskomitean,
puolueen ja koko kansan ponnistuksiin, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen.
Stalin kykeni rakentamaan strategian, jonka hyväksyivät myös pääesikunta,
armeijoiden komentajat ja rintamakomentajat, koko armeija sekä koko kotirintama.
Lopulta armeija oli valmis vastahyökkäyksen Stalingradin, Moskovan ja
Leningradin linjalla, johon Hitlerin johtaman Saksan armeija oli pysäytetty.
Lopuksi neuvostoarmeija valtasi Berlinin ja pysäytti etenemisensä Elbellä.
Se vaati uskomattoman suuret aineelliset
uhraukset. Inhimilliset menetykset olivat suunnattomat, sillä jokaisesta
perheestä joku menehtyi välittömästi saksalaisten toimesta, kaatui tai
haavoittui sotilaana tai siviilinä. Kansan kärsimykset olivat mittaamattomat.
Yhdysvaltalainen Moskovassa koko sodan
aikana lehtimiehenä toiminut Albert Axell toteaakin, että Neuvostoliitto
(sosialismi) olisi hävinnyt sodan ilman Stalinia.
1930-luvun kapitalistisen maailman syvä
talouslama ja Neuvostoliiton samanaikainen huikea talouskasvu sekä sodassa varmaan
häviöön tuomitusta selviäminen voittajana oli valtava pettymys kapitalismille. Sodan
päätyttyä seitsemänkymmentä prosenttia Euroopan puoleisesta Neuvostoliitosta
oli tuhottu maan tasalle. Stalinin johdolla aloitettiin – Mustalta mereltä
Stalingrad ja Leningrad sekä niistä länteen koko Euroopan puoleinen alue –
kiivas jälleenrakennustyö, joka etenin vauhdilla.
Neuvostoliiton väkiluku vuonna 1919 oli
138 miljoonaa. Jos Stalin olisi aikanaan tapattanut väitetyt 55 miljoonaa omaa
kansalaista, se olisi merkinnyt väestöstä lähes joka toisen teloitusta. Väite
on siis mieletön. Ja toisekseen, jäljelle jääneillä 83 miljoonalla, joista sota
otti vielä 26 miljoonaa henkeä, Neuvostoliitto ei mitenkään olisi voinut
voittaa natsi-Saksaa ja puhdistaa koko Eurooppa fasismista.
Näihin satuihin perustuu jatkuvasti
toistettu hokema, että väkivalta kuului Neuvostoliiton luonteeseen.
Väestötilastot kertovat, että Stalin kuollessa Neuvostoliiton väkiluku oli 159,2
miljoonaa, 21,2 miljoonaa suurempi kuin 1919. Kun sodassa menehtyi 26,2 miljoonaa,
todellinen kasvu oli vähintään 47,2 miljoonaa, joka on keskimäärin 1,0 prosenttia
vuodessa.
Samaan aikaan Suomessa vastaava
väkiluvun kasvu oli 0,4 prosenttia vuodessa. Hidas kasvu selittyy maan
väkivaltaisella luonteella ja poliittisilla vainoilla. Vasta Stalinin saneleman
rauhansopimuksen ehtojen seurauksena Suomessa lopetettiin keskitysleirit ja
vapautettiin poliittiset vangit sekä lopetettiin poliittiset vainot. Stalinin
armosta oikeisto pääsi tosi vähällä, kun se suostui häätämään maasta Hitlerin
kaksisataatuhatta hampaisiin asti aseistettua sotilasta. Siksi Stalinille riitti
Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin lakkauttaminen, Valtiollisen poliisin
uudelleen järjestely ja muutama olematon sotarikos- ja asekätkentätuomio.
Stalinin oli Neuvostoliiton johdossa 29
vuotta. Sinä aikana alikehittyneestä maasta Neuvostoliitto kasvoi koko maailman
tunnustamaksi ja kiistattomaksi suurvallaksi ja selviytyi maailmasodasta
voittajana. Siitä oli tullut taiteen, tieteen, tekniikan sekä talouden ja
puolustuksen kiistaton suurvalta. Maailman historiaa koki sosialismin ihmeen. Kapitalismi
on aina pitänyt sosialismia olemassaolonsa suurimmaksi uhaksi. Siksi Stalin ja
sosialistisen rakennustyön suunnattomien saavutusten vuoksi oli unohdettava ja mustamaalattava.
Kun
Josif Vissarionovits Stalinin kuoli 1953. Neuvostoliiton johtoon syntyi niin
suuri aukko, että uusi johto tunsi itsensä riittämättömiksi sen täyttäjinä. Sen
sijaan, että se olisi jatkanut kansantalouden ja väestön jatkuvan hyvinvoinnin kehittämisen,
se valitsi toisen tien. Natsi-Saksasta saadusta voiton perusteella koko maailma
variksenpoikasia myöden tiesi ja tunnusti Neuvostoliiton asevoimien voiman ja
uudistumiskyvyn. Siitä huolimatta uusi puolueen ja valtion johto ryhtyi
kapitalismin kanssa todella kalliiseen sapelien kalisteluun, asevarustelukilpaan.
Samaan aikaan mahtinsa osoituksena uusi valtionjohtaja takoi YK:n
yleiskokouksessa kengällä pöytää ja lahjoitti alikehittyneille kolmansille
maille satoja ja taas satoja miljardeja dollareita, jotka valuivat velkojen
maksuina kapitalistisille maille, kapitalisteille.
Se oli lännen kulta-aikaa.
Moisiin
virheisiin Stalin ei olisi koskaan sortunut. Uusi johto, omaa erinomaisuutta
korostaakseen, leimasi Stalinin saaman kunnioituksen palvonnaksi ja hänelle
viaksi. Voimantunnossa uusi johto ja Kommunistinen puolue tuomitsivat sen
yksilöpalvontana. Sitä hyväksikäyttäen ja todellisuutta vääristellen
sosialismin kiistattomat saavutukset salattiin ja unohdettiin. Stalin
leimattiin tyranniksi ja hirmuhallitsijaksi. Niinpä tänään lähes kaikki
oikealta vasemmalle ovat siinä käsityksessä, että väkivalta oli muka Neuvostoliitolle
ominaista ja kuului sen luoteeseen. Historian totuudet on lakaistu maton alle.
Sosialismi
ajettiin alas tarkan suunnitelman mukaan ja Neuvostoparlamentti hajotettiin
panssareilla ja tykeillä. Tässä vallankaappauksessa yli tuhat ihmistä menetti
henkensä. Sen jälkeen entisten vauraiden neuvostotasavaltojen väestö on kapitalismiin
siirtymisen myötä supistunut vauhdilla. Yksin Venäjällä väestö on supistunut noin
27 miljoonalla hengellä, lähes kuusitoista prosenttia.
Kapitalistien
propaganda on onnistunut niin täydellisesti, että lähes kaikki maailma kommunistisetkin
puolueet ovat täysin kritiikittömästi nielleet Stalinista ja sosialismista
maailmalle levitetyt vääristelyt ja valheet. Mutta – historian tuomari tulee ne
aikanaan oikaisemaan!
Kai
Kontturi
Lähteet:
NKP historia (Petroskoi 1945 ja 1959),
NKP:
XXII edustajakokouksen aineistoa (Moskova 1961)