Terveisiä

Terveisiä Neuvostoliitosta

Neuvostoliitto sosialismeineen oli niin kova juttu, että sen aikana porvarit nukkuivat todella huonosti. Vielä nytkin, kun se on hajotettu aivan loistavalla, hienosti onnistuneella petossarjalla, jonka kruunasi parlamentin hävittäminen tykeillä, kapitalisteilla on sosialismin pelon vuoksi uniongelmia.

 

Helsingin Sanomat (6.9.12) teki jälleen sivun kokoisen Neuvostoliiton tietämyksen rimanalituksen.

Sen perustana on kaiken sivistyneen käytöksen rimanalitus, kun Kansallisteatterin itänaapurista on tehty iäkkäiden haastatteluihin perustuva ”Neuvostoliitto – tarina Uskosta” -näytelmä. Haastatteluissa iäkkäistä ”Nuoremmat muistavat Neuvostoliiton pääkaupungin Leningradin, jossa oli pulaa kaikesta ja kulkeakin sai vain oppaan kanssa.”.

Siinä peräti opetusneuvos Aino Rytkönen nostettiin itänaapurin asiantuntijaksi, sillä hän muistelee käyneensä Leningradissa ainakin kolme kertaa. Hän kertoo, että ruoka oli suorastaan ällöttävää, ”sellaista, että Suomessa sitä ei olisi kyllä syönyt. Aivojakin.”.

Koko juttu todistaa kuinka ikääntyneiden päät ovat pehmentyneet ja kuinka porvarillinen propaganda on onnistunut loistavasti. Teatterin 80-luvulla syntyneet aivopestyt älyköt kirjoittivat, kuten jutusta voi päätellä, haastatteluista kaksi näytelmää ymmärtämättä haastattelujen idioottimaisuutta. Samaan loveen lankesivat myös Hesarin toimittajat, mutta toivottavasti kaikki tietävät, että heidän aivonsa on pesty jo toimittajakoulussa.    

Neuvostoliitto ja sosialismi olivat niin kova juttu, että se herättää kapitalisteissa suunnatonta kauhua. Se on yksi syy miksi kukaan ei Euroopassa millään tavoin puutu erilaisiin uusnatsien kasvaviin ituihin, joita kaiken maailman kynäilijät, elokuvan ja teatterintekijät istuttavat fiktioillaan ja suuren rahan tuella – mainonnalla, joka ylittää jopa kansainvälisen kritiikin ja kaikki uutiskynnykset. Ketään ei häiritse esimerkiksi se, että Virossa 27–30.7 on uskomattomalla röyhkeydellä viettetty natsien Waffen SS:n juhlia – julkisesti!

Kai Kontturi

Kunnat rikkovat lakia

Kunnat rikkovat lakia – käskystä!

Monet asiat menevät helposti yli ymmärryksen. Yksi koko maahan ja jokaiseen tavalla tai toisella vaikuttava asia on kuntien luvallinen kirjanpitojen väärentäminen.

Parikymmentä vuotta sitten kuntien kirjanpitolaki muutettiin vastaamaan EU kelpoisuutta ja yritysten kirjanpitoa, kun tuotannon hinnat piti saada vertailukelpoisiksi. Laki muutettiin ja kaiken piti olla kunnossa. Mutta kun kuntien tuotanto osoittautui hinnaltaan täysin ylivoimaiseksi, pääministeri Esko Ahon porvarihallitus asetti kirjanpitolautakunnan ja antoi sille tehtävän helpottaa yritysten kilpailuasemaa.

Niinpä kirjanpitolautakunta määräsi, että kuntien on otettava taseisiinsa kaikki poistettu kiinteä omaisuus ja vastaisuudessa siitä on tehtävä yritysten tapaan reippaat poistot. Joissakin tapauksissa omaisuus kuitenkin vaikutti liian halvalta, joten sen arvoa korotettiin jopa tuntuvasti. Näin kaikille hallinnonaloille ilmestyi tyhjästä kalliita lattioita ja seiniä. Kun niitä oli hoidettava ja nyt vielä tehtävä poistoja tilojen käyttäjiltä päiväkodeilta, kouluilta, terveysasemilta, sairaaloilta, vanhusten hoidolta jne. ryhdyttiin perimään vuokraa.

Vuokraa siis peritään tiloista, jotka kuntalaiset ovat jo kertaalleen veroilla maksaneet, mutta nyt ne joudutaan maksamaan yhä uudelleen ja uudelleen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen ja kunnalliset palvelut ovat aiheettomia ja kohoavien vuokrien vuoksi todellista kalliimpia.

Jos yksityinen yritys palauttaa taseeseen kuluna poistettua omaisuutta tai tekee aiheettomia arvon korotuksia, se syyllistyy kirjanpitorikokseen, joka johtaa leivättömän pöydän ääreen. Mutta kun hallitus syyllistyy lain rikkomiseen yksikään lainlaatija tai mikään asiaa tunteva taho ei ole siihen, siis selvään lain rikkomiseen puuttunut.

Tähän samaan operaatioon liittyi Ahon porvarihallituksen valtionosuuksien muuttaminen yhdeksi summaksi. Aiemmin valtion osuudet oli tarkoin korvamerkitty. Jokaiselle pennille oli määritellyt mihin tarkoitukseen ne on käytettävä. Näin valtio huolehti siitä, että koulutus, lasten-, terveyden-, sairaanhoito jne. asiat tuli kunnolla hoidettua.

Muutoksen jälkeen kunnat saivat itse päättää mihin valtionapu käytetään. Näin tasainen kehitys muuttui sattumanvaraiseksi. Samalla puolueet saivat pestyä kätensä kuntien ongelmista ja valtion osuuksien leikkaaminen muuttui helpommaksi. Tässä asiassa valtio oli jo ennakkoon päättänyt valtionosuuksien leikkaamisesta, sillä tähän samaan operaatioon liittyi myös verouudistus.

Ahon porvarihallituksen veret seisauttava verouudistus toteutettiin 1993, kun yritys-, pääoma-, osinko- ja myyntivoittoverotus leikattiin puoleen. Sen seurauksena veroaste laski 45 prosentin tasosta 38 prosentin tasolle. Muutos oli niin järisyttävä, että se oli jotenkin salattava. Se hoitui tel-maksuilla, joita alettiin kolmenkymmenen vuoden jälkeen ja täysin perusteettomasti nimittämään veroksi. Sen ansiosta veroaste nousi entiselle tasolle. 

Verotulot kuitenkin romahtivat. Osaksi sen vuoksi seuraavissa vaaleissa sos.demit saivat vaalivoiton ja puolueen puheenjohtaja Paavo Lipposesta tehtiin pääministeri, joka muodosti demarivetoisen porvarihallituksen. Se aloitti nyt puolestaan veret seisauttavat valtion menojen leikkaukset. Leikkaukset tehtiin markoissa, jotka euroissa laskien nousivat lähelle 12 miljardia euroa. Tähän verraten valtionvarain ministeri Jutta Urpilainen on vielä koulutyttö.  

Tel-maksujen nimittäminen veroksi mahdollisti myös EU:n höynäyttämisen. Valtio laski EU:lle velaksi velat, joista se oli vähentänyt tel-rahastot muka valtion saatavina. Tel-rahoilla ei ole mitään tekemistä valtion kanssa. Ne ovat yksityisille vakuutusyhtiöille maksettuja yksityisiä varoja. Harhautus oli valtava, mutta läpi meni, kun Suomi muka täytti velkakriteerin. 

Kuten sanottu monet asiat menevät helposti yli ymmärryksen. Jokaiseen ja pitkää tavalla tai toisella vaikuttavina asioina ovat ainakin valtion perimien yritys- ja pääomaverojen röyhkeä puolittaminen, valtionapujen leikkaaminen sekä kuntien kirjanpitojen väärentäminen. Kun puolueiden sana kuluu ylhäältä alas, nämä mielettömyydet kannattaa pitää mielessä.

Jos kunnat eivät saa tehdä kirjanpitoaan virallisesti oikein, niin sen voi tehdä vaivattomasti rinnakkaisena. Se toisi kuntatalouteen läpinäkyvyyttä ja olisi kuntalaisten etu.  

Kai Kontturi

Miltä näyttää

Onko se sitä miltä näyttää?

Kapitalismia vaivaa jatkuvat ja ikuiset kriisit. Niistä on seurannut tavallisten palkkatyöläisten toimeentulon vaikeutuminen ja työn jatkuva väheneminen. Työn vähenemistä ei suurin surminkaan haluta tunnustaa, eikä tehdä siitä numeroa. Päinvastoin. Kaikin keinoin vakuutetaan, että työllisyys on ihan ok.

Aina heinäkuussa Tilastokeskus tekee vuoden ”tilinpäätöksen”. Tilinpidon taulukoiden mukaan viimevuonna kokonaistuotanto kasvoi edellisvuodesta 2,9 ja bruttokansantuote, bkt 2,7 prosenttia. Luvut ovat uudelleen käsiteltyjä. Edellisestä vuodesta leikattiin hurjat 1,3 prosenttia. Ilman sitä bkt kasvoi vain 1,4 prosenttia, eikä niin miltä näyttää.     

o o o    

EU:n käskystä meillä siirryttiin 1998 työvoimatutkimukseen. Sen ansiosta työmarkkinoille ilmestyi haamuja.  Uuden tilastoinnin ensimmäisen vuotena työllisyystilastoihin ilmestyi haamuja kuusi prosenttia. Joustavuutensa ansiosta viimevuonna haamuja oli yli kymmenen prosenttia ja työllisyys näytti todellisuutta paremmalta.

Tilastokeskuksen bkt:n mukaan viimevuonna työn tuottavuus parani vain 0,1 prosenttia, kun töitä tehtiin 4 217,6 miljoonaa tuntia. Luvussa on 390,1 miljoonaa haamujen tekemää tuntia. Sen ansiosta työttömyysaste jäi 9,5 prosenttiin.

Kun tuottavuuden kasvu on kapitalisteille suorastaan elinehto, niin poistamalla tuotannosta haamut työtunneiksi jää 3 826,9 miljoonaa tuntia. Sen perusteella työn tuottavuuden kasvuksi tulee 0,6 prosenttia. Nyt työttömyyteen haaskattiin 883,1 miljoonaa työtuntia, josta tulee työttömyysasteeksi 17,9 prosenttia.

Viimeisen verotilaston mukaan palkkaa sai 2 777 118 henkeä. Jos viimevuonna palkkaa saaneita oli saman verran, niin haamujen kanssa työvuoden pituus on 1 634 ja ilman haamuja 1 378 tuntia. Tämän matematiikan perusteella suomalaiset ovat laiskaa, suorastaan patalaiskaa porukkaa. Siltä näyttää, mutta totuus on toinen.

o o o

Jo edellisvuonna palkkaerot olivat kasvaneet suorastaan älyttömiin mittoihin. Kun kaikista palkkaa saaneista lähes miljoona yhdeksänsataatuhatta (66,7 %) sai keskimäärin 1 364 euroa kuukaudessa, niin neljätoistatuhattakolmesataa (0,5 %) sai lähes kymmenkertaisen palkan – keskimäärin 12 150 euroa kuukaudessa.

Tässä suhteessa tuskin mikään on muuttunut. Tilastokeskuksen mukaan viimevuonna palkkoja maksettiin noin 78,3 miljardia euroa. Siitä voidaan varovasti laskea, että yli 35 000 ansainneita oli hieman aikaisempaa vähemmän, noin 31,1 prosenttia kaikista palkansaajista. Loput 68,9 prosenttia sai palkkaa 1 423 euroa kuukaudessa. Mutta tässä piilee varsinainen työllisyyden ja toimeentulon juju, sillä myös tämä joukko jakaantuu kahtia – vakinaisiin ja pätkätyöläisiin. Vakinaisia oli 22,9 prosenttia kaikista palkansaajista. Heidän palkkansa oli 2 833 euroa kuukaudessa.

Vakinaiset tekivät täyden työvuoden, mutta miljoona kolmesataatuhatta (46,0 %) pätkätyöläistä, teki töitä vain osan vuotta – virallisesti 1230 työtuntia, mutta ilman haamuja 924 tuntia, joista tulee 5,8 täyttä työkuukautta. Virallisten tuntien mukaan heillä keskituntipalkka oli 7 euroa ja 4 senttiä, mutta todellisten tuntien mukaan 9 euroa ja 36 senttiä. Ihan riippumatta siitä montako työtuntia tekivät, joka tapauksessa heidän vuosipalkkana oli vain 8 658 euroa, keskimäärin 721 euroa vuoden jokaisena kuukautena.

o o o

Kansantaloudessa sijoitetun pääoman tuottoprosentti oli 90-luvun lopulle saakka 14–16 prosentin tasolla, niin 2001 se oli 27,4 prosenttia. Voitto oli kivunnut huikealla nopeudella uudelle huikealle tasolle. Sen jälkeen se laski muutaman vuoden kunnes 2007 saavutti uuden ennätyksen 28,6 prosenttia. Viimevuonna sijoitetun pääoman tuotto oli edelleen huikeat 26,8 prosenttia.

Katsottakoon asiaa miltä kantilta tahansa, niin EU, vapaakauppa ja euro osoittautuvat aina yksin omistajakapitalistien ikiomaksi projektiksi. Sen seurauksena työllisyys on heikentynyt ja ennen EU:ta ja vapaakauppaa tuntemattomasta pätkätyöstä on tullut arkipäivää. Samalla tuloerot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Pätkätyöt ja pienet palkkatulot ovat ensisijaisesti nuorimpien riesa, mutta siltä eivät välty muutkaan. Pätkätyöläistenkin on elettävä. Siksi onnekkaammat joutuvat heitä tavalla tai toisella avustamaan jos suinkin mahdollista. Kun yleinen palkkatason on heikko se vääjäämättä aiheuttaa avuttomuutta, turhautumista, tuskastumista, masennusta ja lopulta työkyvyttömyyttä.

o o o   

Valtionvarain ministeri Urpilaisen hallituksen solidaarisuusvero tarkoittaa, että yli satatuhatta ansainneiden ja vuoden 2010 mukaan keskimääräisestä 14 789 euron kuukausitulosta rokotetaan verona entisen 35 prosentin sijasta 36,5 prosenttia. Siten vero kasvaa 5 181 eurosta 5 398 euroon, jonka jälkeen käteen jää nettona 9 391 euroa kuukaudessa. Se on julmasti enemmän kuin pätkätyöläisten koko vuoden bruttotulo. Solidaarisuusvero ei siis ole lähimaillakaan sitä miltä sen halutaan näyttävän ja kuulostavan.

Kun tavallisten palkkaveroihin ei tehdä indeksitarkistuksia ja kun alv nousee kautta linjan, niin se todella tuntuu pienituloisten kukkarossa, mutta suurituloisten solidaarisuusvero on heille yks hailee. Tällaista on kokoomus-demari-vasemmistoliiton solidaarisuus!

Kapitalismia vaivaa jatkuvat ja ikuiset kriisit. Niistä seuraa tavallisten palkkatyöläisten jatkuva toimeentulon vaikeutuminen ja työn väheneminen. Lopettamalla Euroopan elättäminen, eroamalla EU:sta, eurosta ja vapaakaupasta, sekä suojaamalla kotimarkkinatuotanto ulkomaista halpatuontia vastaan saadaan ainakin tilapäinen helpotus.  

Kai Kontturi