Kunnat rikkovat lakia

Kunnat rikkovat lakia – käskystä!

Monet asiat menevät helposti yli ymmärryksen. Yksi koko maahan ja jokaiseen tavalla tai toisella vaikuttava asia on kuntien luvallinen kirjanpitojen väärentäminen.

Parikymmentä vuotta sitten kuntien kirjanpitolaki muutettiin vastaamaan EU kelpoisuutta ja yritysten kirjanpitoa, kun tuotannon hinnat piti saada vertailukelpoisiksi. Laki muutettiin ja kaiken piti olla kunnossa. Mutta kun kuntien tuotanto osoittautui hinnaltaan täysin ylivoimaiseksi, pääministeri Esko Ahon porvarihallitus asetti kirjanpitolautakunnan ja antoi sille tehtävän helpottaa yritysten kilpailuasemaa.

Niinpä kirjanpitolautakunta määräsi, että kuntien on otettava taseisiinsa kaikki poistettu kiinteä omaisuus ja vastaisuudessa siitä on tehtävä yritysten tapaan reippaat poistot. Joissakin tapauksissa omaisuus kuitenkin vaikutti liian halvalta, joten sen arvoa korotettiin jopa tuntuvasti. Näin kaikille hallinnonaloille ilmestyi tyhjästä kalliita lattioita ja seiniä. Kun niitä oli hoidettava ja nyt vielä tehtävä poistoja tilojen käyttäjiltä päiväkodeilta, kouluilta, terveysasemilta, sairaaloilta, vanhusten hoidolta jne. ryhdyttiin perimään vuokraa.

Vuokraa siis peritään tiloista, jotka kuntalaiset ovat jo kertaalleen veroilla maksaneet, mutta nyt ne joudutaan maksamaan yhä uudelleen ja uudelleen iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen ja kunnalliset palvelut ovat aiheettomia ja kohoavien vuokrien vuoksi todellista kalliimpia.

Jos yksityinen yritys palauttaa taseeseen kuluna poistettua omaisuutta tai tekee aiheettomia arvon korotuksia, se syyllistyy kirjanpitorikokseen, joka johtaa leivättömän pöydän ääreen. Mutta kun hallitus syyllistyy lain rikkomiseen yksikään lainlaatija tai mikään asiaa tunteva taho ei ole siihen, siis selvään lain rikkomiseen puuttunut.

Tähän samaan operaatioon liittyi Ahon porvarihallituksen valtionosuuksien muuttaminen yhdeksi summaksi. Aiemmin valtion osuudet oli tarkoin korvamerkitty. Jokaiselle pennille oli määritellyt mihin tarkoitukseen ne on käytettävä. Näin valtio huolehti siitä, että koulutus, lasten-, terveyden-, sairaanhoito jne. asiat tuli kunnolla hoidettua.

Muutoksen jälkeen kunnat saivat itse päättää mihin valtionapu käytetään. Näin tasainen kehitys muuttui sattumanvaraiseksi. Samalla puolueet saivat pestyä kätensä kuntien ongelmista ja valtion osuuksien leikkaaminen muuttui helpommaksi. Tässä asiassa valtio oli jo ennakkoon päättänyt valtionosuuksien leikkaamisesta, sillä tähän samaan operaatioon liittyi myös verouudistus.

Ahon porvarihallituksen veret seisauttava verouudistus toteutettiin 1993, kun yritys-, pääoma-, osinko- ja myyntivoittoverotus leikattiin puoleen. Sen seurauksena veroaste laski 45 prosentin tasosta 38 prosentin tasolle. Muutos oli niin järisyttävä, että se oli jotenkin salattava. Se hoitui tel-maksuilla, joita alettiin kolmenkymmenen vuoden jälkeen ja täysin perusteettomasti nimittämään veroksi. Sen ansiosta veroaste nousi entiselle tasolle. 

Verotulot kuitenkin romahtivat. Osaksi sen vuoksi seuraavissa vaaleissa sos.demit saivat vaalivoiton ja puolueen puheenjohtaja Paavo Lipposesta tehtiin pääministeri, joka muodosti demarivetoisen porvarihallituksen. Se aloitti nyt puolestaan veret seisauttavat valtion menojen leikkaukset. Leikkaukset tehtiin markoissa, jotka euroissa laskien nousivat lähelle 12 miljardia euroa. Tähän verraten valtionvarain ministeri Jutta Urpilainen on vielä koulutyttö.  

Tel-maksujen nimittäminen veroksi mahdollisti myös EU:n höynäyttämisen. Valtio laski EU:lle velaksi velat, joista se oli vähentänyt tel-rahastot muka valtion saatavina. Tel-rahoilla ei ole mitään tekemistä valtion kanssa. Ne ovat yksityisille vakuutusyhtiöille maksettuja yksityisiä varoja. Harhautus oli valtava, mutta läpi meni, kun Suomi muka täytti velkakriteerin. 

Kuten sanottu monet asiat menevät helposti yli ymmärryksen. Jokaiseen ja pitkää tavalla tai toisella vaikuttavina asioina ovat ainakin valtion perimien yritys- ja pääomaverojen röyhkeä puolittaminen, valtionapujen leikkaaminen sekä kuntien kirjanpitojen väärentäminen. Kun puolueiden sana kuluu ylhäältä alas, nämä mielettömyydet kannattaa pitää mielessä.

Jos kunnat eivät saa tehdä kirjanpitoaan virallisesti oikein, niin sen voi tehdä vaivattomasti rinnakkaisena. Se toisi kuntatalouteen läpinäkyvyyttä ja olisi kuntalaisten etu.  

Kai Kontturi