Miltä näyttää

Onko se sitä miltä näyttää?

Kapitalismia vaivaa jatkuvat ja ikuiset kriisit. Niistä on seurannut tavallisten palkkatyöläisten toimeentulon vaikeutuminen ja työn jatkuva väheneminen. Työn vähenemistä ei suurin surminkaan haluta tunnustaa, eikä tehdä siitä numeroa. Päinvastoin. Kaikin keinoin vakuutetaan, että työllisyys on ihan ok.

Aina heinäkuussa Tilastokeskus tekee vuoden ”tilinpäätöksen”. Tilinpidon taulukoiden mukaan viimevuonna kokonaistuotanto kasvoi edellisvuodesta 2,9 ja bruttokansantuote, bkt 2,7 prosenttia. Luvut ovat uudelleen käsiteltyjä. Edellisestä vuodesta leikattiin hurjat 1,3 prosenttia. Ilman sitä bkt kasvoi vain 1,4 prosenttia, eikä niin miltä näyttää.     

o o o    

EU:n käskystä meillä siirryttiin 1998 työvoimatutkimukseen. Sen ansiosta työmarkkinoille ilmestyi haamuja.  Uuden tilastoinnin ensimmäisen vuotena työllisyystilastoihin ilmestyi haamuja kuusi prosenttia. Joustavuutensa ansiosta viimevuonna haamuja oli yli kymmenen prosenttia ja työllisyys näytti todellisuutta paremmalta.

Tilastokeskuksen bkt:n mukaan viimevuonna työn tuottavuus parani vain 0,1 prosenttia, kun töitä tehtiin 4 217,6 miljoonaa tuntia. Luvussa on 390,1 miljoonaa haamujen tekemää tuntia. Sen ansiosta työttömyysaste jäi 9,5 prosenttiin.

Kun tuottavuuden kasvu on kapitalisteille suorastaan elinehto, niin poistamalla tuotannosta haamut työtunneiksi jää 3 826,9 miljoonaa tuntia. Sen perusteella työn tuottavuuden kasvuksi tulee 0,6 prosenttia. Nyt työttömyyteen haaskattiin 883,1 miljoonaa työtuntia, josta tulee työttömyysasteeksi 17,9 prosenttia.

Viimeisen verotilaston mukaan palkkaa sai 2 777 118 henkeä. Jos viimevuonna palkkaa saaneita oli saman verran, niin haamujen kanssa työvuoden pituus on 1 634 ja ilman haamuja 1 378 tuntia. Tämän matematiikan perusteella suomalaiset ovat laiskaa, suorastaan patalaiskaa porukkaa. Siltä näyttää, mutta totuus on toinen.

o o o

Jo edellisvuonna palkkaerot olivat kasvaneet suorastaan älyttömiin mittoihin. Kun kaikista palkkaa saaneista lähes miljoona yhdeksänsataatuhatta (66,7 %) sai keskimäärin 1 364 euroa kuukaudessa, niin neljätoistatuhattakolmesataa (0,5 %) sai lähes kymmenkertaisen palkan – keskimäärin 12 150 euroa kuukaudessa.

Tässä suhteessa tuskin mikään on muuttunut. Tilastokeskuksen mukaan viimevuonna palkkoja maksettiin noin 78,3 miljardia euroa. Siitä voidaan varovasti laskea, että yli 35 000 ansainneita oli hieman aikaisempaa vähemmän, noin 31,1 prosenttia kaikista palkansaajista. Loput 68,9 prosenttia sai palkkaa 1 423 euroa kuukaudessa. Mutta tässä piilee varsinainen työllisyyden ja toimeentulon juju, sillä myös tämä joukko jakaantuu kahtia – vakinaisiin ja pätkätyöläisiin. Vakinaisia oli 22,9 prosenttia kaikista palkansaajista. Heidän palkkansa oli 2 833 euroa kuukaudessa.

Vakinaiset tekivät täyden työvuoden, mutta miljoona kolmesataatuhatta (46,0 %) pätkätyöläistä, teki töitä vain osan vuotta – virallisesti 1230 työtuntia, mutta ilman haamuja 924 tuntia, joista tulee 5,8 täyttä työkuukautta. Virallisten tuntien mukaan heillä keskituntipalkka oli 7 euroa ja 4 senttiä, mutta todellisten tuntien mukaan 9 euroa ja 36 senttiä. Ihan riippumatta siitä montako työtuntia tekivät, joka tapauksessa heidän vuosipalkkana oli vain 8 658 euroa, keskimäärin 721 euroa vuoden jokaisena kuukautena.

o o o

Kansantaloudessa sijoitetun pääoman tuottoprosentti oli 90-luvun lopulle saakka 14–16 prosentin tasolla, niin 2001 se oli 27,4 prosenttia. Voitto oli kivunnut huikealla nopeudella uudelle huikealle tasolle. Sen jälkeen se laski muutaman vuoden kunnes 2007 saavutti uuden ennätyksen 28,6 prosenttia. Viimevuonna sijoitetun pääoman tuotto oli edelleen huikeat 26,8 prosenttia.

Katsottakoon asiaa miltä kantilta tahansa, niin EU, vapaakauppa ja euro osoittautuvat aina yksin omistajakapitalistien ikiomaksi projektiksi. Sen seurauksena työllisyys on heikentynyt ja ennen EU:ta ja vapaakauppaa tuntemattomasta pätkätyöstä on tullut arkipäivää. Samalla tuloerot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Pätkätyöt ja pienet palkkatulot ovat ensisijaisesti nuorimpien riesa, mutta siltä eivät välty muutkaan. Pätkätyöläistenkin on elettävä. Siksi onnekkaammat joutuvat heitä tavalla tai toisella avustamaan jos suinkin mahdollista. Kun yleinen palkkatason on heikko se vääjäämättä aiheuttaa avuttomuutta, turhautumista, tuskastumista, masennusta ja lopulta työkyvyttömyyttä.

o o o   

Valtionvarain ministeri Urpilaisen hallituksen solidaarisuusvero tarkoittaa, että yli satatuhatta ansainneiden ja vuoden 2010 mukaan keskimääräisestä 14 789 euron kuukausitulosta rokotetaan verona entisen 35 prosentin sijasta 36,5 prosenttia. Siten vero kasvaa 5 181 eurosta 5 398 euroon, jonka jälkeen käteen jää nettona 9 391 euroa kuukaudessa. Se on julmasti enemmän kuin pätkätyöläisten koko vuoden bruttotulo. Solidaarisuusvero ei siis ole lähimaillakaan sitä miltä sen halutaan näyttävän ja kuulostavan.

Kun tavallisten palkkaveroihin ei tehdä indeksitarkistuksia ja kun alv nousee kautta linjan, niin se todella tuntuu pienituloisten kukkarossa, mutta suurituloisten solidaarisuusvero on heille yks hailee. Tällaista on kokoomus-demari-vasemmistoliiton solidaarisuus!

Kapitalismia vaivaa jatkuvat ja ikuiset kriisit. Niistä seuraa tavallisten palkkatyöläisten jatkuva toimeentulon vaikeutuminen ja työn väheneminen. Lopettamalla Euroopan elättäminen, eroamalla EU:sta, eurosta ja vapaakaupasta, sekä suojaamalla kotimarkkinatuotanto ulkomaista halpatuontia vastaan saadaan ainakin tilapäinen helpotus.  

Kai Kontturi