12.10.12

Pätkätöitä



RAAKAA PELIÄ

Maailmassa vain ani harva asia on sitä miltä näyttää. Maailman tapoja ohjaa rahamiesten himo tehdä rahalla ja rahaa konstilla millä hyvänsä. Siihen hommaan on valjastettu myös vaikuttavimmat poliitikot, joiden puheet ja teot ovat jatkuvasti ristiriidassa vaalilupausten kanssa. 

Jokunen viikko sitten yritysjätti Metso ilmoitti antavansa 75 miljoonaa euroa lisäosinkoja ja samaan hengenvetoon se sanoi heittävänsä ulos talosta, työttömyysjonoon 630 duunaria. Siitä nousi jonkinlainen äläkkä, kun se ei ollut kovin tyylikästä. Se seurauksena Metso ilmoitti lisäosingot. Nyt iloitaan, kun yritys näin kantaa tyylikkäästi yhteiskuntavastuunsa.

Metso perui lisäosingot, ei potkuja. Metsolla oli irtonaista ylimääräistä rahaa, josta se halusi päästä eroon. Kun osinko osoittautui tyylittömäksi, Metso olisi voinut jakaa ne tyylikkäästi 125 000 euroa jokaiselle potkut saavalle. Siinä olisi ollut yhteiskuntavastuuta ja tyyliä, eikä yksikään ammattiliitto olisi pannut vastaan.

o o o          

Jutta Urpilainen on julkistanut valtion ensivuoden budjetin. Siinä on alijäämää, joka ei johdu suurista menoista vaan pienistä tuloista, kun suurituloisten verotus on olematon ja verokiertomahdollisuudet valtaisat.

Myös yritys- ja pääomien verotus vain puolet siitä, mitä ne olivat 90-luvun alussa. Veron alentaminen perusteltiin työllisyydellä, mutta näin vähän töitä kuin nykyaikana, ei Suomessa ole ollut miesmuistiin.       

Tilastokeskuksen tietojen mukaan viimevuonna pätkätöitä tehneiden määrä oli 1 340 980 henkeä, 49,3 prosenttia palkansaajista. Keskituntipalkka heillä oli 10,90 euroa. Vuoden aikana he tekivät töitä 980 tuntia. Muiden tulojen puuttuessa he saivat vuositulona keskimäärin 10 677 euroa.

Yli 35 000 euron vuosipalkat näyttää nousseen 7,7 prosenttia. Suurten tulojen yläpäässä on 1,2 prosenttia tulonsaajista. Heille kertyi palkka- ja pääomatuloista vuositulona 189 900 euroa, joka on 15 825 euroa kuukaudessa. Se on noin 48 prosenttia enemmän kuin pätkätyöläisten koko vuoden työtulo.

Raakaa peliä!

o o o       

Poliittiset pelurit, todelle ruokoton hallitus, aikoo rokottaa heikoimpia kovalla kädellä nostamalla mm. arvonlisäveroa heikentämällä palveluja. Sen hyvitykseksi suurituloisille säädetään muka solidaarisuusvero. Yli 100 000 euroa ansaitsevien tilapäinen vero nousee 1,5 prosenttiyksikköä.

Viimeisen verotilaston mukaan em. 1,2 prosenttia tulonsaajista sai tuloja keskimäärin 14 789 euroa kuukaudessa. Siitä he maksoivat veroa 35 prosenttia. Nyt hallitus nostaa sen tilapäisesti 36,5 prosenttiin. Se tuo valtion kassaan 137 616 euroa lisätuloa. Vero leikkaa kuukausitulosta 217 euroa, jonka jälkeen käteen jää 14 572 euroa. Tällaista solidaarisuutta!   

Jos hallitus olisi halunnut olla oikeasti solidaarinen, se olisi pitänyt 3,5 miljoonan tulonsaajan alle 35 000 euron vuositulojen verot ennallaan. Jos vain sitä suuremmat tuloverot olisi muutettu ihan oikeasti progressiiviseksi niin, että tuloveroaste olisi noussut 22 prosentista 27,5 prosenttiin. Se olisi tuonut valtion kassaan lisää 6,3 miljardia euroa. Siinä olisi ollut solidaarisuutta.

Kun nyt oikeasti solidaarinen verouudistus jätettiin tekemättä, niin 22 prosenttia tulosaajista sai valtiolta solidaarisuuden osoituksena 6,3 miljardin euron lahjan. Että näin!

o o o 

Kokoomus ja demarit haluavat kuntauudistusta. Hallitus asetti aikanaan sitä varten työtyhmän ja määritteli sen tehtävät. Vuoden alussa ryhmä esitti, että maahan riittää 70 kuntaa. Nyt kaikki hallituspuolueet huutavat kurkkutorvi suorana, ettei kukaan ole sellaista esittänyt, vaikka tavoite on asetettu. Tänään sille halutaan vain aikalisää.

Kuntauudistus on todella syvältä, ihan hanurista, kun sillä lähipalvelut halutaan yhdistää suurkunnissa suuriksi huippuyksiköiksi, että hyvinvointiyhteiskunta muka säilyisi. Keskustapuolueen puheenjohtaja Sipilällä on samaan tähtäävä toinen idea. Kuntia ei yhdistetä joten ne voisivat edelleen hoitaa päivähoidon, peruskoulun, kirjastot, liikuntatoimen ja infrastruktuurin. Sen sijaan perus- ja erikoissairaanhoito sekä sosiaalipalvelut siirrettäisiin maakuntien järjestettäväksi. Maakuntia on 13 joten Keskustapuolue veisi ojasta allikkoon.

Kummassakaan ei ole mitään väliä ihmisillä. Kokoomuksen, demarien ja Keskustapuolueen mielestä kysymys on siitä, että terveyden-, sairaanhoidon ja sosiaalipalveluita tarvitseville ei ole mitään merkitystä saako rollaattorikansa palvelut yhden vai sadan kilometrin päästä. Nämä puolueet pelaavat ihmisten terveydellä kovaa – järkyttävää peliä.

o o o

Viimepäivinä on kilpailtu siitä onko yksityinen vai julkinen koulutus taloudellisempaa. Yksityinen on todistettu edullisemmaksi, kun kiinteistökuluja ei lasketa mukaan. Voi olla – mutta, kun ne otetaan mukaan, niin julkinen on aina edullisempaa. Esimerkiksi Helsingissä terveystoimelta, terveyden- ja sairaanhoidolta perityt poistot ja sisäiset vuokrat nostavat niiden hintaa 48,8 miljoonaa euroa vain näennäisesti. Sillä tässä on kyse vain pölvästimäisestä pelkän paperin kierrätyksestä, kun sama summa kirjataan menona ja tulona joten tulos on nolla. Kuntien vuokrilla parannetaan keinotekoisesti yksityisten heikkoa kilpailukykyä.

Maailmassa vain ani harva asia on sitä miltä näyttää. Maailman tapoja ohjaa rahamiesten kaiken ylittävä himo tehdä rahaa, jopa rahalla rahaa ja konstilla millä hyvänsä. Syksyn alkajaisiksi on kiljuttu myös Suomen jyrkästä kilpailukyvyn heikentymisestä. Väitetään, että teollisuuden muka korkeat palkat tuhoavat viennin.

Eurokriisin hoidossa kriisimailta vaaditaan julkisten menojen, eläkkeiden ja palkkojen leikkaamisen sekä viennin edistämiseksi kilpailukyvyn tuntuvaa parantamista. Sama vaatimus elää kaikkialla ja kaikissa maissa joten – kilpaileeko kapitalistinen maailma työläisensä hengiltä?

Kai Kontturi

8.10.12

Kunnista


Kunnissa turvattava laadukkaat lähipalvelut

Jo iankaikkisen vanhan tiedon mukaan kapitalistisen yhteiskunnan luonteeseen kuuluu pääomien omistajien toiseen ihmiseen, suureen enemmistöön, kohdistuva riisto. Siihen saumattomasti liittyvä häikäilemättömät suunnitelmalliset valheet, tilastot. Kapitalistien talouden vääristely on kehitetty suorastaan taiteeksi, joka on kritiikittä hyväksytty maailman tapa.

Esko Ahon hallituksen aikana laki kuntien kirjanpidosta merkitsi kuntien ja yritysten kirjanpitojen yhdenmukaistamista. Muutosta perusteltiin sillä, että niin yritysten ja kuntien tuotannoista saadaan vertailukelpoisia. Muutoksen ideoijat eivät ilmeisesti huomanneet kuntien toiminnan erikoisuutta eli sitä, että kuntien investoinnit tehdään vuosituloilla, mutta yritykset tekevät ne pääsääntöisesti velkarahalla. Tämä ero on oleellinen.

Yrityksissä investoinnit jäävät kirjanpitoon velan vastineeksi, vakuudeksi. Että yritykset voisivat maksaa velkansa, ne saavat tehdä vähintään investointinsa kulumista vastaavat poistot. Poistot ovat yritysten kuluja, jotka pienentävät verotettavaa tuloa, voittoa. Jos yritys maksaa investointinsa kokonaan vuosituloilla, ne ovat kuluja ja pienentävät yrityksen voittoja ja veroja. Näin investointi jää kokonaan poistettuna omaisuutena taseen ulkopuolisiin eriin, joista ei enää saa tehdä poistoja.    

Kuntien vanhan kirjanpitolain mukaan vuoden tuloilla maksetut investoinnit olivat kokonaan poistettuja ja kirjattiin taseen ulkopuolisiin eriin. Näin kunnille ei jäänyt poistettavaa omaisuutta, kun kaikki oli jo maksettu. Kun kunnilla ei ollut poistoja, niiden tuotantokustannukset olivat yrityksiin verraten ylivoimaisesti edullisemmat. Yrityksistä ei ollut kunnille kilpailijoiksi.

Siksi Esko Ahon hallitus antoi valtion kirjanpitolautakunnalle mahdottoman tehtävän - piti helpottaa yritysten kilpailuasemaa. Niinpä vastoin parempaa tietoaan lautakunta antoi kunnille ohjeet, että kaikki kuntien kiinteä omaisuus on kirjattava taseisiin ja niistä on tehtävä poistoja. Tähän operaatioon kului myös valtionosuuksien korvamerkintöjen lopettaminen ja supistaminen, joka jatkuu ja jatkuu.

Kunnat tekivät työtä käskettyä. Ainakin innokkaimmat panivat vielä paremmaksi. Hintaa, joka kiinteistöistä oli maksettu, nostettiin reippaasti. Esimerkiksi Helsingin kaupunki teki yhdentoista miljardin markan arvonkorotuksen. Sen jälkeen poistoja on laskettu aina uudelleen arvioidun uushankintahinnan mukaan. Vuoden 2005 jälkeen Helsingissä poistojen määrä jo poistetusta (!) omaisuudesta on kasvanut 255,7 miljoonaa euroa, 86,0 prosenttia. Tuona aikana tulot kasvoivat 61,7, menot 56,7, mutta investoinnit peräti 157,7 prosenttia.

Vuosina 2008–2011 kurjan talouden Vantaalla poistot kasvoivat neljässä vuodessa 70,3 miljardia euroa, 115,4 prosenttia, siis suurituloista Helsinkiä nopeammin.

Poistomenettely ja siitä seuraavat puheet ja sisäiset vuokrat ovat ällistyttäviä. Näillä jättimäisten valheiden perusteella propagandassa jatkuvasti toistetaan, että kalliiden ja kallistuvien seinien vuoksi toimintoja on pakko yhdistää. Sillä ei ole väliä, että kaupunkilaisten matkat palveluihin pitenevät ja mahdolliset lähipalvelut jäävät yksityisten yritysten bisnekseksi. Tästä on kysymys myös kuntauudistuksessa!

Näiden kirjanpitorikosten vuoksi valtuutettuja johdetaan harhaan. Esimerkiksi Helsingissä valtavasti kasvaneista poistoista huolimatta, tuloslaskelmat osoittavat, että kaudella 2007 – 2011 kaupungilla jäi toimintatulojen ja -menoja jälkeen vuosikatteeksi jäi 3 214,9 miljoonaa. Siitä vähennetään poistoja 2 268,5 ja lisätään satunaisia tuloja 516,2 miljoonaa ja lopuksi vähennetään rahastoihin siirtoja 170,0 joten tuloslaskelma osoittaa ylijäämää komeat 1 292,6 miljoonaa euroa, joka on 5,1 prosenttia vero- ja toimintatuloista. Hyvältä näyttää!

Totuus on kuitenkin toinen, sillä kirjanpitolain mukaan kaikkien vero-, toiminta- ja satunaisten tulojen sekä tuloslaskelmiin kirjaamattomien myyntivoittojen jälkeen tulot ovat 27 009,0, josta toimintamenojen 22 289,9 jälkeen tulos oli ylijäämäinen 4 719,1 miljoonaa euroa, joka on tuloista 17,5 prosenttia. Kun siitä käytettiin investointeihin 5 363,6 miljoonaa euroa, 19,9 prosenttia tuloista, niin tulos olikin alijäämäinen 644,5 miljoonaa euroa, 2,4 prosenttia. Taulukko 1.  

Viimeaikoina on paljon puhuttu Vantaa tavattomista talousvaikeuksista. Kuitenkin tuloslaskelmat vuosilta 2007 – 2011 osoittavat, että vero- ja toimintatulojen 7 969,8 ja toimintamenoja 7 255,0 jälkeen vuosikatteeksi jäi 714,8 miljoonaa, josta vähennetään poistoja 602,4 miljoonaa johon lisätään satunaisia tuloja 163,7 miljoonaa ja vähennetään siirrot rahastoihin 73,7 miljoonaa euroa. Näin tuloslaskelma osoittaa ylijäämää komeat 202,4 miljoonaa euroa, joka on 2,5 prosenttia vero- ja toimintatuloista. Se on tuntuva, vaikka onkin puolta pienempi kuin Helsingissä.

Todellisuudessa viiden vuoden tulos oli kaikkien vero-, toiminta- ja satunaisten tulojen sekä unohdettujen myyntivoittojen, toimintatulojen 8 666,1 miljoonaa ja toimintamenojen 7255,0 miljoonan jälkeen oli ylijäämää 1411,1 miljoonaa euroa 16,3 prosenttia tuloista. Kun siitä tehtiin investointeja 1449,6 miljoonaa euroa, 16,7 prosenttia, tuloksena oli alijäämä 38,5 miljoonaa euroa, 0,4 prosenttia.

Näissä, yleisen käsityksen mukaan ääripään esimerkeissä ja niiden välissäkin, ongelmat ovat samat. Tulojen ja toimintamenojen jälkeen kuntien vuositulos on aina ylijäämäinen, mutta väärennösten ja henkisen laiskuuden vuoksi valtuutetut eivät sitä tiedä, eikä omien etujensa vuoksi enemmistö edes välitä. Joka tapauksessa investointeihin voidaan käyttää vain oikea ylijäämä. Sitä suuremmista investoinneista syntyy velkaa.

Kuntien on tuotettava laadukasta lähipalvelua. Kun rahasta on tiukkaa, pitää leikata investoinneista. Jos investoineista leikkaaminen rapauttaa maan, vastuu on valtion, joka kaikkivoivana on jatkuvasti lisännyt kuntien vastuita ja supistanut valtion osuuksia sekä alentanut suurten tulojen verot puoleen!

Kunnallistaloudessa kuten yleensäkin kysymys on poliittisesta valinnasta, siitä mikä on ensisijaista. Nykyisiä, sosialidemokraateista ja vasemmistoliittolaisista huolimatta, valtuustoilla näyttää olevan tietoisesti tai tietämättömyyttään ensisijaisena toimintamenojen supistaminen ja toimintojen yksityistäminen investointien hyväksi. Kuntataloudessa lasten ja vanhusten hoidon, sekä sosiaaliturvan ja -palvelujen, koulujen, terveyden- ja sairaanhoidon on oltava aina ensisijaisina.

Mitä pienemmät ovat palvelujen kulut sitä suuremmat investoinnit, joiden kulissien taakse piilotetaan paheneva köyhyys, kurjuuden lisääntyminen.   

Talouden vääristelyn on kehitetty myös kunnissa sellaiseksi taiteeksi, että siitä on tullut yleisesti ja kritiikittä hyväksytty maan tapa. Sen oikaiseminen vaatii poliittista tahtoa.

Kai Kontturi 

Liite 1
Helsingin kaupunki, konserni 
Tilinpäätösten tuloslaskelmat 31.12.
1 Virallinen                2007-2011
miljoonaa euroa   Yhteensä     %    +/- %
Vero- ja toimintatuotot   25 504,8 100,0 50,0
Toimintakulut   -22 289,9 -87,4 46,6
Vuosikate     3 214,9 12,6 74,9
Poistot ja poistoero   -2 268,5 -8,9 86,6
Satunaiset tuotot ja kulut   516,2 2,0 -81,8
Tilikauden tulos   1 462,6 5,7 -21,5
Varausten ja rahastojen muutos -170,0 -0,7 -76,0
Tilikauden ylijäämä   1 292,6 5,1 -1,1
2 Todellinen                2007-2011
miljoonaa euroa   Yhteensä    %    +/- %
Vero- ja toimintatuotot   25 504,8 94,4 50,0
Satunaiset tuotot ja kulut 516,2 1,9 -81,8
Käyttöomaismyynti ja rah.osuudet 988,0 3,7 -69,9
Tulot yhteensä   27 009,0 100,0 30,4
Toimintakulut   -22 289,9 -82,5 46,6
Tilikauden tulos 4 719,1 17,5 -15,6
Investoinnit -5 363,6 -19,9 92,5
Tilikauden ylijäämä   -644,5 -2,4 -111,4
Lähteet: Helsingin tilinpäätökset

6.10.12

Emävalhe

Emävalhe – väestöennuste!

Tilastokeskus teki sen taas. Se väittää uusimmassa (28.9.12) väestöennusteessaan, että Suomessa kaudella 1976 -90 syntyneistä kukaan ei muuta pois maasta, eikä kuole. Onko se mahdollista? Voiko Suomi olla tulevaisuuden moinen ihmemaan?

Ennusteen mukaan vuonna 2055 kaudella 1976- 1990 syntyneestä 959 991 lapsesta jokainen on maassa ja elossa. Lisäksi 80 ja sitä vanhempia olisi 687 342, joka on 272,5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2010 verraten. Suuret ikäluokat ovat silloin jo manan majoilla. Lisäksi ikääntyneitä maahanmuuttajia tulisi maahan seuraavan 45 vuoden aikana 50 000. Näillä eväillä ennuste saa yli 64 vuotiaiden määräksi valtavan 1 697 333!

Kuitenkin vuonna 2055, syntyvyyden, maasta ja maahan muuton, kuolleisuuden sekä eliniän pidentymisen perusteella, 65 vuotta täyttäneiden määrä on parhaimmillaankin vain 912 552. Ero viralliseen ennusteeseen on huikeat 784 781 henkeä. Tällainen raaka liioittelu tästä päivästä hamaan tulevaisuuteen asti on Tilastokeskuksen ennusteen henki ja sisältö.

Näyttää selvältä, että Tilastokeskus olisi tehnyt tilaustyön eläkevakuutusyhtiöille, joista hyötyy vain suurpääoma. Tämän pohtiminen on kokonaan oman messun arvoinen. 

Kai Kontturi