8.10.12

Kunnista


Kunnissa turvattava laadukkaat lähipalvelut

Jo iankaikkisen vanhan tiedon mukaan kapitalistisen yhteiskunnan luonteeseen kuuluu pääomien omistajien toiseen ihmiseen, suureen enemmistöön, kohdistuva riisto. Siihen saumattomasti liittyvä häikäilemättömät suunnitelmalliset valheet, tilastot. Kapitalistien talouden vääristely on kehitetty suorastaan taiteeksi, joka on kritiikittä hyväksytty maailman tapa.

Esko Ahon hallituksen aikana laki kuntien kirjanpidosta merkitsi kuntien ja yritysten kirjanpitojen yhdenmukaistamista. Muutosta perusteltiin sillä, että niin yritysten ja kuntien tuotannoista saadaan vertailukelpoisia. Muutoksen ideoijat eivät ilmeisesti huomanneet kuntien toiminnan erikoisuutta eli sitä, että kuntien investoinnit tehdään vuosituloilla, mutta yritykset tekevät ne pääsääntöisesti velkarahalla. Tämä ero on oleellinen.

Yrityksissä investoinnit jäävät kirjanpitoon velan vastineeksi, vakuudeksi. Että yritykset voisivat maksaa velkansa, ne saavat tehdä vähintään investointinsa kulumista vastaavat poistot. Poistot ovat yritysten kuluja, jotka pienentävät verotettavaa tuloa, voittoa. Jos yritys maksaa investointinsa kokonaan vuosituloilla, ne ovat kuluja ja pienentävät yrityksen voittoja ja veroja. Näin investointi jää kokonaan poistettuna omaisuutena taseen ulkopuolisiin eriin, joista ei enää saa tehdä poistoja.    

Kuntien vanhan kirjanpitolain mukaan vuoden tuloilla maksetut investoinnit olivat kokonaan poistettuja ja kirjattiin taseen ulkopuolisiin eriin. Näin kunnille ei jäänyt poistettavaa omaisuutta, kun kaikki oli jo maksettu. Kun kunnilla ei ollut poistoja, niiden tuotantokustannukset olivat yrityksiin verraten ylivoimaisesti edullisemmat. Yrityksistä ei ollut kunnille kilpailijoiksi.

Siksi Esko Ahon hallitus antoi valtion kirjanpitolautakunnalle mahdottoman tehtävän - piti helpottaa yritysten kilpailuasemaa. Niinpä vastoin parempaa tietoaan lautakunta antoi kunnille ohjeet, että kaikki kuntien kiinteä omaisuus on kirjattava taseisiin ja niistä on tehtävä poistoja. Tähän operaatioon kului myös valtionosuuksien korvamerkintöjen lopettaminen ja supistaminen, joka jatkuu ja jatkuu.

Kunnat tekivät työtä käskettyä. Ainakin innokkaimmat panivat vielä paremmaksi. Hintaa, joka kiinteistöistä oli maksettu, nostettiin reippaasti. Esimerkiksi Helsingin kaupunki teki yhdentoista miljardin markan arvonkorotuksen. Sen jälkeen poistoja on laskettu aina uudelleen arvioidun uushankintahinnan mukaan. Vuoden 2005 jälkeen Helsingissä poistojen määrä jo poistetusta (!) omaisuudesta on kasvanut 255,7 miljoonaa euroa, 86,0 prosenttia. Tuona aikana tulot kasvoivat 61,7, menot 56,7, mutta investoinnit peräti 157,7 prosenttia.

Vuosina 2008–2011 kurjan talouden Vantaalla poistot kasvoivat neljässä vuodessa 70,3 miljardia euroa, 115,4 prosenttia, siis suurituloista Helsinkiä nopeammin.

Poistomenettely ja siitä seuraavat puheet ja sisäiset vuokrat ovat ällistyttäviä. Näillä jättimäisten valheiden perusteella propagandassa jatkuvasti toistetaan, että kalliiden ja kallistuvien seinien vuoksi toimintoja on pakko yhdistää. Sillä ei ole väliä, että kaupunkilaisten matkat palveluihin pitenevät ja mahdolliset lähipalvelut jäävät yksityisten yritysten bisnekseksi. Tästä on kysymys myös kuntauudistuksessa!

Näiden kirjanpitorikosten vuoksi valtuutettuja johdetaan harhaan. Esimerkiksi Helsingissä valtavasti kasvaneista poistoista huolimatta, tuloslaskelmat osoittavat, että kaudella 2007 – 2011 kaupungilla jäi toimintatulojen ja -menoja jälkeen vuosikatteeksi jäi 3 214,9 miljoonaa. Siitä vähennetään poistoja 2 268,5 ja lisätään satunaisia tuloja 516,2 miljoonaa ja lopuksi vähennetään rahastoihin siirtoja 170,0 joten tuloslaskelma osoittaa ylijäämää komeat 1 292,6 miljoonaa euroa, joka on 5,1 prosenttia vero- ja toimintatuloista. Hyvältä näyttää!

Totuus on kuitenkin toinen, sillä kirjanpitolain mukaan kaikkien vero-, toiminta- ja satunaisten tulojen sekä tuloslaskelmiin kirjaamattomien myyntivoittojen jälkeen tulot ovat 27 009,0, josta toimintamenojen 22 289,9 jälkeen tulos oli ylijäämäinen 4 719,1 miljoonaa euroa, joka on tuloista 17,5 prosenttia. Kun siitä käytettiin investointeihin 5 363,6 miljoonaa euroa, 19,9 prosenttia tuloista, niin tulos olikin alijäämäinen 644,5 miljoonaa euroa, 2,4 prosenttia. Taulukko 1.  

Viimeaikoina on paljon puhuttu Vantaa tavattomista talousvaikeuksista. Kuitenkin tuloslaskelmat vuosilta 2007 – 2011 osoittavat, että vero- ja toimintatulojen 7 969,8 ja toimintamenoja 7 255,0 jälkeen vuosikatteeksi jäi 714,8 miljoonaa, josta vähennetään poistoja 602,4 miljoonaa johon lisätään satunaisia tuloja 163,7 miljoonaa ja vähennetään siirrot rahastoihin 73,7 miljoonaa euroa. Näin tuloslaskelma osoittaa ylijäämää komeat 202,4 miljoonaa euroa, joka on 2,5 prosenttia vero- ja toimintatuloista. Se on tuntuva, vaikka onkin puolta pienempi kuin Helsingissä.

Todellisuudessa viiden vuoden tulos oli kaikkien vero-, toiminta- ja satunaisten tulojen sekä unohdettujen myyntivoittojen, toimintatulojen 8 666,1 miljoonaa ja toimintamenojen 7255,0 miljoonan jälkeen oli ylijäämää 1411,1 miljoonaa euroa 16,3 prosenttia tuloista. Kun siitä tehtiin investointeja 1449,6 miljoonaa euroa, 16,7 prosenttia, tuloksena oli alijäämä 38,5 miljoonaa euroa, 0,4 prosenttia.

Näissä, yleisen käsityksen mukaan ääripään esimerkeissä ja niiden välissäkin, ongelmat ovat samat. Tulojen ja toimintamenojen jälkeen kuntien vuositulos on aina ylijäämäinen, mutta väärennösten ja henkisen laiskuuden vuoksi valtuutetut eivät sitä tiedä, eikä omien etujensa vuoksi enemmistö edes välitä. Joka tapauksessa investointeihin voidaan käyttää vain oikea ylijäämä. Sitä suuremmista investoinneista syntyy velkaa.

Kuntien on tuotettava laadukasta lähipalvelua. Kun rahasta on tiukkaa, pitää leikata investoinneista. Jos investoineista leikkaaminen rapauttaa maan, vastuu on valtion, joka kaikkivoivana on jatkuvasti lisännyt kuntien vastuita ja supistanut valtion osuuksia sekä alentanut suurten tulojen verot puoleen!

Kunnallistaloudessa kuten yleensäkin kysymys on poliittisesta valinnasta, siitä mikä on ensisijaista. Nykyisiä, sosialidemokraateista ja vasemmistoliittolaisista huolimatta, valtuustoilla näyttää olevan tietoisesti tai tietämättömyyttään ensisijaisena toimintamenojen supistaminen ja toimintojen yksityistäminen investointien hyväksi. Kuntataloudessa lasten ja vanhusten hoidon, sekä sosiaaliturvan ja -palvelujen, koulujen, terveyden- ja sairaanhoidon on oltava aina ensisijaisina.

Mitä pienemmät ovat palvelujen kulut sitä suuremmat investoinnit, joiden kulissien taakse piilotetaan paheneva köyhyys, kurjuuden lisääntyminen.   

Talouden vääristelyn on kehitetty myös kunnissa sellaiseksi taiteeksi, että siitä on tullut yleisesti ja kritiikittä hyväksytty maan tapa. Sen oikaiseminen vaatii poliittista tahtoa.

Kai Kontturi 

Liite 1
Helsingin kaupunki, konserni 
Tilinpäätösten tuloslaskelmat 31.12.
1 Virallinen                2007-2011
miljoonaa euroa   Yhteensä     %    +/- %
Vero- ja toimintatuotot   25 504,8 100,0 50,0
Toimintakulut   -22 289,9 -87,4 46,6
Vuosikate     3 214,9 12,6 74,9
Poistot ja poistoero   -2 268,5 -8,9 86,6
Satunaiset tuotot ja kulut   516,2 2,0 -81,8
Tilikauden tulos   1 462,6 5,7 -21,5
Varausten ja rahastojen muutos -170,0 -0,7 -76,0
Tilikauden ylijäämä   1 292,6 5,1 -1,1
2 Todellinen                2007-2011
miljoonaa euroa   Yhteensä    %    +/- %
Vero- ja toimintatuotot   25 504,8 94,4 50,0
Satunaiset tuotot ja kulut 516,2 1,9 -81,8
Käyttöomaismyynti ja rah.osuudet 988,0 3,7 -69,9
Tulot yhteensä   27 009,0 100,0 30,4
Toimintakulut   -22 289,9 -82,5 46,6
Tilikauden tulos 4 719,1 17,5 -15,6
Investoinnit -5 363,6 -19,9 92,5
Tilikauden ylijäämä   -644,5 -2,4 -111,4
Lähteet: Helsingin tilinpäätökset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.