Kunnissa
turvattava laadukkaat lähipalvelut
Jo iankaikkisen vanhan tiedon mukaan
kapitalistisen yhteiskunnan luonteeseen kuuluu pääomien omistajien toiseen
ihmiseen, suureen enemmistöön, kohdistuva riisto. Siihen saumattomasti liittyvä
häikäilemättömät suunnitelmalliset valheet, tilastot. Kapitalistien talouden
vääristely on kehitetty suorastaan taiteeksi, joka on kritiikittä hyväksytty
maailman tapa.
Esko Ahon hallituksen aikana laki
kuntien kirjanpidosta merkitsi kuntien ja yritysten kirjanpitojen
yhdenmukaistamista. Muutosta perusteltiin sillä, että niin yritysten ja kuntien
tuotannoista saadaan vertailukelpoisia. Muutoksen ideoijat eivät ilmeisesti huomanneet
kuntien toiminnan erikoisuutta eli sitä, että kuntien investoinnit tehdään
vuosituloilla, mutta yritykset tekevät ne pääsääntöisesti velkarahalla. Tämä
ero on oleellinen.
Yrityksissä investoinnit jäävät
kirjanpitoon velan vastineeksi, vakuudeksi. Että yritykset voisivat maksaa
velkansa, ne saavat tehdä vähintään investointinsa kulumista vastaavat poistot.
Poistot ovat yritysten kuluja, jotka pienentävät verotettavaa tuloa, voittoa. Jos
yritys maksaa investointinsa kokonaan vuosituloilla, ne ovat kuluja ja
pienentävät yrityksen voittoja ja veroja. Näin investointi jää kokonaan
poistettuna omaisuutena taseen ulkopuolisiin eriin, joista ei enää saa tehdä
poistoja.
Kuntien vanhan kirjanpitolain mukaan
vuoden tuloilla maksetut investoinnit olivat kokonaan poistettuja ja kirjattiin
taseen ulkopuolisiin eriin. Näin kunnille ei jäänyt poistettavaa omaisuutta,
kun kaikki oli jo maksettu. Kun kunnilla ei ollut poistoja, niiden
tuotantokustannukset olivat yrityksiin verraten ylivoimaisesti edullisemmat.
Yrityksistä ei ollut kunnille kilpailijoiksi.
Siksi Esko Ahon hallitus antoi valtion
kirjanpitolautakunnalle mahdottoman tehtävän - piti helpottaa yritysten
kilpailuasemaa. Niinpä vastoin parempaa tietoaan lautakunta antoi kunnille
ohjeet, että kaikki kuntien kiinteä omaisuus on kirjattava taseisiin ja niistä
on tehtävä poistoja. Tähän operaatioon kului myös valtionosuuksien korvamerkintöjen lopettaminen ja
supistaminen, joka jatkuu ja jatkuu.
Kunnat tekivät työtä käskettyä. Ainakin innokkaimmat
panivat vielä paremmaksi. Hintaa, joka kiinteistöistä oli maksettu, nostettiin
reippaasti. Esimerkiksi Helsingin kaupunki teki yhdentoista miljardin markan
arvonkorotuksen. Sen jälkeen poistoja on laskettu aina uudelleen arvioidun
uushankintahinnan mukaan. Vuoden 2005 jälkeen Helsingissä poistojen määrä jo
poistetusta (!) omaisuudesta on kasvanut 255,7 miljoonaa euroa, 86,0 prosenttia.
Tuona aikana tulot kasvoivat 61,7, menot 56,7, mutta investoinnit peräti 157,7
prosenttia.
Vuosina 2008–2011 kurjan talouden
Vantaalla poistot kasvoivat neljässä vuodessa 70,3 miljardia euroa, 115,4
prosenttia, siis suurituloista Helsinkiä nopeammin.
Poistomenettely ja siitä seuraavat
puheet ja sisäiset vuokrat ovat ällistyttäviä. Näillä jättimäisten valheiden perusteella
propagandassa jatkuvasti toistetaan, että kalliiden ja kallistuvien seinien
vuoksi toimintoja on pakko yhdistää. Sillä ei ole väliä, että kaupunkilaisten
matkat palveluihin pitenevät ja mahdolliset lähipalvelut jäävät yksityisten
yritysten bisnekseksi. Tästä on kysymys myös kuntauudistuksessa!
Näiden kirjanpitorikosten vuoksi
valtuutettuja johdetaan harhaan. Esimerkiksi Helsingissä valtavasti kasvaneista
poistoista huolimatta, tuloslaskelmat osoittavat, että kaudella 2007 – 2011
kaupungilla jäi toimintatulojen ja -menoja
jälkeen vuosikatteeksi jäi 3 214,9 miljoonaa. Siitä vähennetään poistoja 2 268,5
ja lisätään satunaisia tuloja 516,2 miljoonaa ja lopuksi vähennetään rahastoihin
siirtoja 170,0 joten tuloslaskelma osoittaa ylijäämää komeat 1 292,6 miljoonaa euroa, joka on 5,1 prosenttia vero-
ja toimintatuloista. Hyvältä näyttää!
Totuus on kuitenkin toinen, sillä kirjanpitolain
mukaan kaikkien vero-, toiminta- ja satunaisten tulojen sekä tuloslaskelmiin
kirjaamattomien myyntivoittojen jälkeen
tulot ovat 27 009,0, josta toimintamenojen 22 289,9 jälkeen tulos oli ylijäämäinen 4 719,1 miljoonaa euroa, joka
on tuloista 17,5 prosenttia. Kun siitä käytettiin investointeihin 5 363,6 miljoonaa euroa, 19,9 prosenttia tuloista,
niin tulos olikin alijäämäinen 644,5
miljoonaa euroa, 2,4 prosenttia. Taulukko
1.
Viimeaikoina on paljon puhuttu Vantaa tavattomista
talousvaikeuksista. Kuitenkin tuloslaskelmat vuosilta 2007 – 2011 osoittavat,
että vero- ja toimintatulojen 7 969,8 ja toimintamenoja 7 255,0 jälkeen
vuosikatteeksi jäi 714,8 miljoonaa, josta vähennetään poistoja 602,4 miljoonaa johon
lisätään satunaisia tuloja 163,7 miljoonaa ja vähennetään siirrot rahastoihin
73,7 miljoonaa euroa. Näin tuloslaskelma osoittaa ylijäämää komeat 202,4 miljoonaa euroa, joka on 2,5 prosenttia
vero- ja toimintatuloista. Se on tuntuva, vaikka onkin puolta pienempi kuin
Helsingissä.
Todellisuudessa viiden vuoden tulos oli
kaikkien vero-, toiminta- ja satunaisten tulojen sekä unohdettujen myyntivoittojen, toimintatulojen 8 666,1
miljoonaa ja toimintamenojen 7255,0 miljoonan jälkeen oli ylijäämää 1411,1 miljoonaa euroa 16,3 prosenttia tuloista. Kun siitä
tehtiin investointeja 1449,6 miljoonaa euroa, 16,7 prosenttia, tuloksena oli alijäämä 38,5 miljoonaa euroa, 0,4
prosenttia.
Näissä, yleisen käsityksen mukaan
ääripään esimerkeissä ja niiden välissäkin, ongelmat ovat samat. Tulojen ja
toimintamenojen jälkeen kuntien vuositulos on
aina ylijäämäinen, mutta väärennösten ja henkisen laiskuuden vuoksi valtuutetut
eivät sitä tiedä, eikä omien etujensa vuoksi enemmistö edes välitä. Joka
tapauksessa investointeihin voidaan käyttää vain oikea ylijäämä. Sitä
suuremmista investoinneista syntyy velkaa.
Kuntien on tuotettava laadukasta
lähipalvelua. Kun rahasta on tiukkaa, pitää leikata investoinneista. Jos
investoineista leikkaaminen rapauttaa maan, vastuu on valtion, joka
kaikkivoivana on jatkuvasti lisännyt kuntien vastuita ja supistanut valtion
osuuksia sekä alentanut suurten tulojen verot puoleen!
Kunnallistaloudessa kuten yleensäkin
kysymys on poliittisesta valinnasta, siitä mikä on ensisijaista. Nykyisiä,
sosialidemokraateista ja vasemmistoliittolaisista huolimatta, valtuustoilla näyttää
olevan tietoisesti tai tietämättömyyttään ensisijaisena toimintamenojen
supistaminen ja toimintojen yksityistäminen investointien hyväksi. Kuntataloudessa
lasten ja vanhusten hoidon, sekä sosiaaliturvan ja -palvelujen, koulujen,
terveyden- ja sairaanhoidon on oltava aina ensisijaisina.
Mitä pienemmät ovat palvelujen kulut
sitä suuremmat investoinnit, joiden kulissien taakse piilotetaan paheneva
köyhyys, kurjuuden lisääntyminen.
Talouden vääristelyn on kehitetty myös
kunnissa sellaiseksi taiteeksi, että siitä on tullut yleisesti ja kritiikittä
hyväksytty maan tapa. Sen oikaiseminen vaatii poliittista tahtoa.
Kai Kontturi
Liite 1 | |||||||||||
Helsingin kaupunki, konserni | |||||||||||
Tilinpäätösten tuloslaskelmat 31.12. | |||||||||||
1 Virallinen | 2007-2011 | ||||||||||
miljoonaa euroa | Yhteensä | % | +/- % | ||||||||
Vero- ja toimintatuotot | 25 504,8 | 100,0 | 50,0 | ||||||||
Toimintakulut | -22 289,9 | -87,4 | 46,6 | ||||||||
Vuosikate | 3 214,9 | 12,6 | 74,9 | ||||||||
Poistot ja poistoero | -2 268,5 | -8,9 | 86,6 | ||||||||
Satunaiset tuotot ja kulut | 516,2 | 2,0 | -81,8 | ||||||||
Tilikauden tulos | 1 462,6 | 5,7 | -21,5 | ||||||||
Varausten ja rahastojen muutos | -170,0 | -0,7 | -76,0 | ||||||||
Tilikauden ylijäämä | 1 292,6 | 5,1 | -1,1 | ||||||||
2 Todellinen | 2007-2011 | ||||||||||
miljoonaa euroa | Yhteensä | % | +/- % | ||||||||
Vero- ja toimintatuotot | 25 504,8 | 94,4 | 50,0 | ||||||||
Satunaiset tuotot ja kulut | 516,2 | 1,9 | -81,8 | ||||||||
Käyttöomaismyynti ja rah.osuudet | 988,0 | 3,7 | -69,9 | ||||||||
Tulot yhteensä | 27 009,0 | 100,0 | 30,4 | ||||||||
Toimintakulut | -22 289,9 | -82,5 | 46,6 | ||||||||
Tilikauden tulos | 4 719,1 | 17,5 | -15,6 | ||||||||
Investoinnit | -5 363,6 | -19,9 | 92,5 | ||||||||
Tilikauden ylijäämä | -644,5 | -2,4 | -111,4 | ||||||||
Lähteet: Helsingin tilinpäätökset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.