Verotus keveni

Verotus keveni – mutta kenen?

Hallitus voivottelee suuria menoja ja uhkailee taas, että kevään aikana niistä pitää leikata. Meille jokaiselle lienee itsestään selvää, että kaikki menot ovat liian suuria jos ei ole tuloja. Hallitukselle, jolla on peräti jumalainen valta, moinen yksinkertaisuus on aivan liian vaikea asia ymmärrettäväksi muusta puhumattakaan. 

Viimeisen verotilaston (2011) mukaan, luonnollisten henkilöiden välittömien verojen veroprosentti aleni 21,9 prosentista 21,3 prosenttiin. Sen mukaan veromenetys olisi ollut 742 miljoonaa euroa. Mutta, kun tulot muuttuivat eri tavalla kaikissa seitsemässä tuloluokassa ja kun veroprosentitkin alenivat eri tavalla, niin myös todellinen verojen menetys voi olla keskiarvoon verraten joko pienempi tai suurempi.

Alimpaan, alle 35 000 euron, tuloluokkaan kuului 76,1 prosenttia tulonsaajista. Heillä suurin tulo oli 2 900 euroa kuukaudessa, mutta keskimääräinen vuositulo oli 1 395 euroa. Tässä tuloluokassa vero laski 15,9 prosentista 15,2 prosenttiin, 0,7 prosenttiyksikköä. Siksi veropotti pieneni 433,8 miljoonaa euroa. Vero laski veronmaksajaa kohden keskimäärin 124 euroa vuodessa, 10,33 euroa kuukaudessa. Tämä verohelpotusten vaikutus julkiselle taloudelle oli tuntuva, mutta pienituloisille veronmaksajalle vaatimaton.

Seuraavissa suurempien tulojen veroluokissa, joihin kuului 23,9 prosenttia tulonsaajista, verot laskivat kasvaen tasaisesti 1,1 prosenttiyksiköstä 4,0 prosenttiyksikköön. Niillä verosumma pieneni yhteensä 1 018,8 miljoonaa euroa. Niille, joiden tulot ylittivät 300 00 euroa, keskimäärin tulo oli 69 421 euroa kuukaudessa. Heidän veronsa laski 32,5 prosentista 28,5 prosenttiin. Se teki 2 775 euroa kuukaudessa. Se on kaksi kertaa alimman tuloluokan koko vuoden keskimääräinen bruttopalkka. Suurituloisten verohelpotusten vaikutus oli julkiselle taloudelle todella tuntuva, mutta sitä se oli suurituloisille veronmaksajillekin.

Mikäli haluttaisiin, niin yli 55 000 euron tuloista (7,5 % tulonsaajista) voitaisiin helposti saada 1,5–2,0 miljardia euroa lisää verotuloja ilman, että tulonsaajat joutuisivat minkäänlaiseen ahdinkoon. He voisivat edelleen elää herroiksi 5 100 - 4 900 euron kuukauden nettotuloilla.

Rahasta ei muutenkaan ole puutetta. Se on vain väärissä käsissä ja väärissä paikoissa. Vuonna 2011 kiinteää tuotantopääomaa oli 391,5 miljardia euroa. Vuodesta 1990 se on kasvanut 47,5 prosenttia. Suomalaisia pääomia oli ulkomailla vuoden 2011 lopussa 696,5 miljardia euroa. Vuodesta 1990 siinä oli kasvua 2 432,7 prosenttia. Vinoutuma syntyi EU:n sisämarkkinoiden ja globaalin vapaakaupan seurauksena eli siitä, kun tuotannon rajasuoja poistettiin, josta aiheutui hurja talouden rakennemuutos mm. se, että tuonti lähes kaksinkertaistui ja työllisyys romahti. Toisaalla sijoitetun pääoma tuotto kasvoi 15 prosentista 25 prosenttiin ja tuloerot kasvoivat huimaavasti.

Ulkomailla olevat pääomat ovat mukana maailman finanssipelissä, jossa koko ajan puhisee valtava katteeton kupla. Kun se lopulta ja todella repeää, silloin miljardit haituvat taivaan tuuliin.

Suurpääoman Kokoomus määrää hallituksessa politiikan suunnan ja vauhdin. Siksi se voivottelee suuria menoja ja uhkailee niiden leikkaamisella ja verojen korottamisella. Kuten nähdään, rahasta ei ole puutetta, mutta kun suurtuloisten pienen joukon pitää edelleen rikastua vauhdilla, niin heihin ei kosketa. Leikkaukset kohdistetaan vain sellaisiin menoihin ja veronkorotukset veroihin, jotka molemmat kurjistavat väestön pienituloista suurta enemmistöä.

Kai Kontturi