Hymy
hyytyy
Jotkut
saattavat ajatella, että pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministeri
Jyrki Häkämies olivat aikoinaan sopineet tällaisesta miljardin lahjasta. Olihan
se kova juttu, kun hallitus alensi yritysveroa – 24,5 prosentista 20 prosenttiin,
muka kilpailukyvyn ja työpaikkojen lisäämiseksi. Näytti siltä, että siitä
kaikelle kansalle kertoessaan Katainen-Urpilaisen hymyssä oli hyytymisen
merkkejä. Ehkä tiesivät mitä olivat tekemässä. Taustalla on runsaasti muilta
saatua kokemusta.
Yritysveron
alentaminen ei sellaisenaan ole mitenkään uusi idea. 1990-luvun alussa
yritysvero alennettiin puoleen – 50 prosentista 25 prosenttiin. Sitäkin
selitettiin kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisella. Kilpailukyky, mitä
sillä kulloinkin tarkoitetaankaan, ilman muuta parani, mutta työllisyys
heikkeni ja työttömyys lisääntyi.
Virallisen
uusitun työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 1990 tehtiin 4,3 miljardia työtuntia,
mutta 1998 vain 3,8 miljardia tuntia. Työllisyys heikkeni 283 300
työvuodella yritysverojen ihan veret seisauttavasta alentamisesta huolimatta. Uusi
tilastointimenetelmä eli työvoimatutkimus, täydensi työllisyystilastoja
haamutunneilla. Kun ne poistetaan, niin todellinen työttömyys oli peräti 422
450 työvuotta suurempi kuin kahdeksan vuotta aikaisemmin.
Yritysveron
alentaminen ei tuonut työpaikkoja eikä parantanut työllisyyttä. Kävi päinvastoin.
Kaikki meni poskelle. Valtion ja kuntien tulot hupenivat vauhdilla. Siksi Paavo
Lipposen I ja II hallitukset leikkasivat julkisia menoja, lähinnä
sosiaaliturvasta sekä sairaan- ja terveydenhoidosta, lähes 70 miljardia
markkaa. Nykyrahassa se on 1,2 miljardia euroa.
Katainen-Urpilainen
selittävät, että maan tulevaisuuden ja kilpailukyvyn vuoksi sekä työpaikkojen
luomiseksi yritysveroa on alennettava. He selittivät, että 960 miljoonan euron veronalennus
ei ole lahja, sillä saadaan puolet takaisin, kun yritystukia leikataan 480
miljoonalla eurolla. Toinen 480 miljoonaa saadaan luonnollisen normaalista
kasvusta, jota nyt sanotaan dynaamiseksi vaikutukseksi.
Yritystukien
leikkaaminen voi olla mahdollinen, mutta sekin jää nähtäväksi. Tällä hetkellä
tiedetään, että kansainvälinen tilanne on hankala ja vientitavaroiden kysyntä
heikko. Siksi hallitus saattaakin yhtäkkiä huomata, että tukien leikkaaminen
syö kilpailukykyä joten ei niitä voi leikata. Jos leikataan kilpailukyky ja
tuottavuuden dynaamisuus kärsii.
Hallitus
on ylimitoittanut talouskasvun. Hallitus ennustaa, että 2013–16 kasvu on
keskimäärin 2 prosenttia vuodessa. Näin vaatimaton kasvu olisi syntynyt ilman
yritysveroalennustakin. Tämä kasvu näyttäisi tuovan 2016 sen Katainen-Urpilaisen
markkinoiman dynaamisen verotulon. Mutta kuten nähdään, talouskasvussa ei ole
mitään dynaamisuutta. Kaiken kukkuraksi voi pelätä, että kasvu jää tätä
pienemmäksi ja tavoite toteutuu vasta joskus tulevaisuudessa.
Mutta
jos yritykset, pelätessään tukien menetyksiä, toimivat dynaamisesti, niin
tuottavuus kasvaa keskimärin 2,4 prosenttia vuodessa. Silloin verouudistuksesta
huolimatta hallituksen urakka kusee ja työllisyys heikkenee 20 000 työvuodella.
Se taas merkitsee, että vastaavasti sosiaalimenot lisääntyvät ja verotulot
supistuvat.
Näin
hallitus on joutunut sumppuun, josta se ei pääse ulos. Ilman
yritysverohelpotuksia kahden prosentin talouskasvulla verotulot olisivat 2016
kasvaneet noin 395 miljoonaa euroa. Mutta kun se antoi 960 miljoonan verohelpotukset,
valtion veromenetys on 1 355 miljoonaa – 1,3 miljardia euroa.
Tulevaisuus
yritysverohelpotuksen ja heikon talouskasvun vuoksi ei lupaa hyvää, vain verta
ja kyyneleitä. Jos Jutta Urpilainen (sd) pysyy ministeriauton takapenkillä,
hänen on tehtävä Lipposet (sd) ja leikattava valtion menoja Lipposta enemmän. Kestääkö
tytön kantti, kun se jo nyt näyttää pahasti kuluneen. Hymystä on ilo
kadonnut.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.