25.3.13

Yritysveroale


Hymy hyytyy

Jotkut saattavat ajatella, että pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministeri Jyrki Häkämies olivat aikoinaan sopineet tällaisesta miljardin lahjasta. Olihan se kova juttu, kun hallitus alensi yritysveroa – 24,5 prosentista 20 prosenttiin, muka kilpailukyvyn ja työpaikkojen lisäämiseksi. Näytti siltä, että siitä kaikelle kansalle kertoessaan Katainen-Urpilaisen hymyssä oli hyytymisen merkkejä. Ehkä tiesivät mitä olivat tekemässä. Taustalla on runsaasti muilta saatua kokemusta.  

Yritysveron alentaminen ei sellaisenaan ole mitenkään uusi idea. 1990-luvun alussa yritysvero alennettiin puoleen – 50 prosentista 25 prosenttiin. Sitäkin selitettiin kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisella. Kilpailukyky, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaankaan, ilman muuta parani, mutta työllisyys heikkeni ja työttömyys lisääntyi.

Virallisen uusitun työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 1990 tehtiin 4,3 miljardia työtuntia, mutta 1998 vain 3,8 miljardia tuntia. Työllisyys heikkeni 283 300 työvuodella yritysverojen ihan veret seisauttavasta alentamisesta huolimatta. Uusi tilastointimenetelmä eli työvoimatutkimus, täydensi työllisyystilastoja haamutunneilla. Kun ne poistetaan, niin todellinen työttömyys oli peräti 422 450 työvuotta suurempi kuin kahdeksan vuotta aikaisemmin.

Yritysveron alentaminen ei tuonut työpaikkoja eikä parantanut työllisyyttä. Kävi päinvastoin. Kaikki meni poskelle. Valtion ja kuntien tulot hupenivat vauhdilla. Siksi Paavo Lipposen I ja II hallitukset leikkasivat julkisia menoja, lähinnä sosiaaliturvasta sekä sairaan- ja terveydenhoidosta, lähes 70 miljardia markkaa. Nykyrahassa se on 1,2 miljardia euroa.

Katainen-Urpilainen selittävät, että maan tulevaisuuden ja kilpailukyvyn vuoksi sekä työpaikkojen luomiseksi yritysveroa on alennettava. He selittivät, että 960 miljoonan euron veronalennus ei ole lahja, sillä saadaan puolet takaisin, kun yritystukia leikataan 480 miljoonalla eurolla. Toinen 480 miljoonaa saadaan luonnollisen normaalista kasvusta, jota nyt sanotaan dynaamiseksi vaikutukseksi.

Yritystukien leikkaaminen voi olla mahdollinen, mutta sekin jää nähtäväksi. Tällä hetkellä tiedetään, että kansainvälinen tilanne on hankala ja vientitavaroiden kysyntä heikko. Siksi hallitus saattaakin yhtäkkiä huomata, että tukien leikkaaminen syö kilpailukykyä joten ei niitä voi leikata. Jos leikataan kilpailukyky ja tuottavuuden dynaamisuus kärsii.

Hallitus on ylimitoittanut talouskasvun. Hallitus ennustaa, että 2013–16 kasvu on keskimäärin 2 prosenttia vuodessa. Näin vaatimaton kasvu olisi syntynyt ilman yritysveroalennustakin. Tämä kasvu näyttäisi tuovan 2016 sen Katainen-Urpilaisen markkinoiman dynaamisen verotulon. Mutta kuten nähdään, talouskasvussa ei ole mitään dynaamisuutta. Kaiken kukkuraksi voi pelätä, että kasvu jää tätä pienemmäksi ja tavoite toteutuu vasta joskus tulevaisuudessa.

Mutta jos yritykset, pelätessään tukien menetyksiä, toimivat dynaamisesti, niin tuottavuus kasvaa keskimärin 2,4 prosenttia vuodessa. Silloin verouudistuksesta huolimatta hallituksen urakka kusee ja työllisyys heikkenee 20 000 työvuodella. Se taas merkitsee, että vastaavasti sosiaalimenot lisääntyvät ja verotulot supistuvat.

Näin hallitus on joutunut sumppuun, josta se ei pääse ulos. Ilman yritysverohelpotuksia kahden prosentin talouskasvulla verotulot olisivat 2016 kasvaneet noin 395 miljoonaa euroa. Mutta kun se antoi 960 miljoonan verohelpotukset, valtion veromenetys on 1 355 miljoonaa – 1,3 miljardia euroa.

Tulevaisuus yritysverohelpotuksen ja heikon talouskasvun vuoksi ei lupaa hyvää, vain verta ja kyyneleitä. Jos Jutta Urpilainen (sd) pysyy ministeriauton takapenkillä, hänen on tehtävä Lipposet (sd) ja leikattava valtion menoja Lipposta enemmän. Kestääkö tytön kantti, kun se jo nyt näyttää pahasti kuluneen. Hymystä on ilo kadonnut.
 
Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.