27.4.13

Himanen


Mihin itsekunnioitus on kadonnut?

Luulisi, että jokainen itseään kunnioittava tiedemies suhtautuu kriittisesti lähdeaineistoonsa. Nyky-Suomessa kritiikittömyys ja itsekunnioituksen puute näyttää olevan maan tapa. Myös Pekka Himanen kuuluu kritiikittömien joukkoon. Hänelle näyttää kelpaavan politiikan tuottamat ainekset.

Sinisen kirjan alussa otsikon Hyvinvointivaltion kestävyysvajeen lukuja Suomessa hän esittää ikääntymisen lukujen yhdeksi tekijäksi. Jos Himanen olisi viitsinyt katsoa väestötilastoja, hän olisi joutunut ihmettelemään mihin perustuu Tilastokeskuksen 2012 ennuste, kun sen mukaan vuonna 2040 jokainen 1960–75 syntynyt olisi maassa ja elossa, ja 80 vuotta täyttäneitäkin olisi nykyiseen verraten kaksinkertainen määrä.

Tarkistuksen jälkeen hän olisi huomannut, että vanhushuoltosuhde 2:1 onkin lähes 5:1. Himanen olisi huomannut, että 2040 se on kevyempi kuin vuonna 2010. Samalla ikääntymisestä aiheutuvat hoito- ja hoivakulut, sekä vero ja eläkemaksupaineet ovat nykyistä pienemmät. Ikääntyminen ei aiheuta talouteen mitään erityisiä paineita eikä kestävyysvajetta, kun väestö ei ikäänny vaan nuorenee!

Mikäli Tilastokeskuksen hurja maahanmuuttoennuste toteutuu, vuonna 2011–40 maahan on tullut, noin 680 tuhatta työikäistä, joiden ansiosta 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä laskee nykyisestä 17,5 prosentista 13,0 prosenttiin. Väestörakenne ei aiheuta kestävyysvajetta.

Sinisessä kirjassa Himanen osoittaa ongelmaksi kaikkien tietämän hitaan talouskasvun, kun bruttokansantuote ja työn tuottavuus kasvaisivat suunnilleen samaa 1,5 prosentin tahtia vuodessa. Se tarkoittaisi, että vuoden 2030 bkt:n tuottamiseen tarvittaisiin noin 4,1 miljardia työtuntia, 2,3 miljoonaa henkilötyövuotta. Kun pöllön väestöennusteen mukaan työvoimaa on maahanmuuttajien kanssa tarjolla 5,5 miljardia työtuntia 3,1 miljoonaa henkeä, niin työttömyyteen haaskaantuu 1,4 miljardia työtuntia, 790 tuhatta työvuotta! Todellisuudessa tilanne on tätä merkittävästi huonompi, sillä tilastoihin on salakuljetettu runsain mitoin tekemättömiä haamutunteja. Siksi myös todellinen työn tuottavuus näyttää todellisuutta pienemmältä.

Tässä Himanen kuitenkin esittää, että talouskasvu voidaan tuplata tarttumalla voimakkaasti kolmeen talouskasvun lähteeseen; globaaliin verkostoitumiseen, informationaaliseen tuottavuuskasvuun ja panostamalla voimakkaasti hyvinvoiviin osaajiin, jotka pystyvät jatkuvasti oppimaan globaalissa arvoverkossa korkeamman lisäarvon työtehtäviä. Tämä on idioottimaisuutta, jolla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa – lukuun ottamatta Kataisen siitä antamaa rahakasta jatkotilausta.

Jos Himanen pitää kiinni 10 miljardin euron kestävyysvajeesta, niin ne tulevat yhtäältä valtion harjoittamasta yritysten, pääoma- ja suurien tulojen kevyestä verotuksesta sekä hurjista yritystukien jaosta ja toisaalta työn puutteesta; pitkäaikaistyöttömyydestä ja lähes 1,3 miljoonan pienipalkkaisen vaajatyöllisen pätkätöistä.

Himanen ei ole kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että ongelmien syynä on yritysten ainoa tehtävä. Niiden on tuotettava voittoa. Tämä ja Himasen hahmottelema tulevaisuuden kestävän kehityksen malli (arvokas elämä, kestävä hyvinvointi, kestävä ekologisuus, kestävä talous) ovat sen kanssa alituisessa, jopa jyrkässä ristiriidassa. Tässä ristiriidassa ylikansallisten ja kansallisten suuryritysten ja -pankkien taloudellinen mahti on jo niin suuri, että niiden omistajuuden suhteen poliittinen johtajuus toimii vain, jos ne tuottavat niille voittoa.

Tulevaisuuden ongelmia ei hoideta Himasen hölynpölyllä ja budjetin kestävyysvajeetkin hoidetaan, jos kansa sallii, vain matkimalla Lipposen hallitusta ja sen raakkaa leikkauspolitiikkaa. Talouden kasvavia ongelmia ei yksinkertaisesti voi ratkaista vapaakaupan oloissa. Siksi on hyödyllistä pohtia siitä luopumista. Vasta kun sen on toteutettu, voidaan miettiä todellista tulevaisuuden kestävää kehitystä.

Tänään itseään kunnioittavia tutkijoita on kovin vähän, josta järjettömän väestöennusteen yleinen, kaiken kattava hyväksyminen on räikeä esimerkki. Nykytiedon valossa Himasen Sininen kirja ja kestävän kasvun hanke ovat täysin tyhjänpäiväistä ja vakava uhka rehelliselle, tuottavalla tutkimukselle.

Kai Kontturi

6.4.13

Veroale


Työpaikkoja – vai pelkkää voittoa?

Meille on viikkomäärin tolkutettu, että eletään mielenkiintoisia aikoja. Kyprosta on mediassa pyöritelty ikään kuin koko maailma kaatuisi jos se menisi konkurssiin jos siis tapahtuisi ennen näkemätön juttu. Herrat kuvittelevat, että kaikki uskovat mahdollisiin valtioiden konkursseihin, vaikka jo hyvin tiedetään, että kysymys on suuren rahan finanssi- ja pankkikeinottelusta ja karille ajautuneiden yksityisten pankkien tappioiden sosialisoimisesta, maksamisesta julkisista varoista siis sinun ja minun verorahoista.

Suuren maailman keinottelu on monimutkaista puuhaa. Siellä liikkuu mielikuvitusrahaa, pelkkiä tietokonebittejä, viisitoista kertaa koko maailman bkt. Tietokoneitten syövereissä liikkuu hirvittävät määrät virtuaalirahaa, jolla ei ole sentinkään arvosta katetta tai takuuta. Siksi voi olla täysin varma, että finanssikriisit toistuvat eritavoin yhä nopeamassa tahdissa. Tätä peliä ei hallitse kukaan.

o o o

Suomen hallituksen muodostaa kuuden kolonnan konklaavi. Sen ytimenä on Jyrki Katainen Kokoomuksesta, jonka on kuvattu kypäräpäiseksi pulleaksi kapitalistipapiksi, Jutta Urpilainen Sosdem. puolueesta, joka luopui työväenaatteesta lähes sata vuotta sitten, Paavo Arhinmäki Vasemmistoliitosta, jossa kuvitellaan luokkataistelun loppuneen. Näistä oleellisesti riippuu kaikki se mitä hallitus tekee. Muut puolueet ovat apupuolueita.

Katainen-Urpilainen-Arhinmäki lahjoittivat kapitalisteille kasan euroja. Yritysveron alennus on miljardin euron lahja. Sen kapitalistit saavat joka herran vuosi joten lahjan koko kasvaa pilviin asti. Samalla pikkasen rukattiin osinkoveroa. Yritysveroalen rinnalla se muistuttaa lillukan varsia. Nyt meille selitetään, että näillä on talouteen dynaamisista vaikutuksista; saadaan aikaan talouskasvua, tehokkuutta ja ennen kaikkea työllisyyttä ja uusia työpaikkoja.

Hallituksen puheet ovat täyttä paskaa. Ensinnäkään kukaan ei ole asettanut yrityksille yhtään vaatimusta työpaikoista, eikä voi, kun niiden ainoa tehtävä on tuottaa voittoa. Kapitalistit saavat tehdä veroalemiljardeilla mitä lystäävät. Toiseksi talousasiantuntijatkaan eivät näe kuin olematonta kehitystä. EU:n ja globaalin talous rämpii jatkossakin lelluvalla suolla. Siksi hallitus huolehtii, että kapitalistit saavat joka tapauksessa huikeat voittonsa. Se otetaan taas kerran häpeilemättä sinulta ja minulta.

Kataisen-Urpilaisen-Arhimmäen pitäisi tietää ja muistaa, että 90-luvun alussa vapaakauppa ei lisännyt vientiä eikä työllisyyttä, mutta tuonnin kasvu lopetti kotimaista tuotantoa ja aiheutti työttömyyttä. Silloin Ahon hallitus teki muka työttömyyden torjumiseksi tosi jytkyn. Se alensi yritysveron 50 prosentista 25 prosenttiin. Viiden vuoden kuluttua oli menetty lisää 422 tuhatta työvuotta. Yritysveron alentamisesta huolimatta työttömyys kasvoi 620 tuhanteen työvuoteen.

Koskaan yritys-, pääoma- ja omaisuusverojen alennus ei ole lisännyt työtä. Sen pimittämiseksi muutettiin sekä tilastointia myös yhä useampi työpaikka osa-aikaiseksi pätkätyöksi. Nykyään pätkätöitä tekee 1,3 miljoonaa. Mitkään verojen alentamiset eivät paranna työllisyyttä, päinvastoin, vastaisuudessakin vain työttömyys ja leipäjonot pitenevät!  

o o o

Sehän tiedetään, että viennin kasvun työllisyysvaikutus on periaatteessa plusmerkkinen. Mutta ulkomaiseen kysyntään ei voi vaikuttaa yritysveroilla eikä palkoilla. Niillä ei asiallisesti ole mitään merkitystä, kun kaikki maat rukkaavat niitä tarpeen mukaan. EU:n sisä- ja ulkomarkkinoilla toimivat toiset tekijät. Ennen kuin tavarat ovat vaikkapa vain Euroopassa täältä pohjoisen periferiasta logistiikka – tavarain kuljetus, siirtely ja varastointi – maksavat maltaita. Sille emme voi mitään. Hallituksen väite, että menestystä syntyy, kun vero- ja palkkakustannukset saadaan alas. Sen on valhe, jonka hallitus hyvin tietää, tai ainakin pitäisi tietää, sillä niitä ei saada niin alas, että ne korvaisivat logistiikan kustannukset. 

Tuonnilla on helpompaa, mutta sen työllisyysvaikutus on yleensä miinusmerkkinen. Suuryritykset ovat rahdanneet meille yli- ja halpatuotantoa, jolla on tapettu suomalaiset tuottajat. Nyt kun se on hoidettu, hilataan hintoja ylöspäin. Mm. rahtien vuoksi hintataso on meillä EU:n korkein.  

Ennen EU:ta vienti ja tuonti olivat bkt:stä alle neljänneksen. Nyt ne ovat kaksinkertaiset. Ongelma on siinä, että ”halpatuonti” on syrjäyttänyt kotimaista tuotantoa ja aiheuttanut työttömyyttä.

o o o

Työllisyyden parantamisen kannalta meillä kapitalismin oloissa on kaksi mahdollisuutta. Ensiksi Venäjällä on meidän saman rautatieleveyden varrella ja lähietäisyydellä yli kymmenen miljoonan ja etäämmällä moninkertaiset markkinat. Niillä on viennille tilaa. Toiseksi protektionismi. Se on vain kotimaan tuotannon suojaamista ulkomaisia rosvoja vastaan.

Protektionismia on ahkerasti viljelty kirosanana oikealta vasemmalle. On väitetty, että se eristää maan muusta maailmasta, mutta nykyinen vapaakauppa on vasta parinkymmenen vuoden ikäinen. Vuoteen 1995 saakka kauppaa ohjattiin yhteisellä tullisopimuksella. Tulleilla, protektionismilla, valtiot suojautuivat jättiläismäisen suurpääoman, kaiken kattavaa sanelupolitiikkaa vastaan.   

Nyt vapaakaupan oloissa jättimäisen Suuri Raha sanelee finanssi- ja pankkipolitiikan, ne määräävät valtiot maksamaan tappionsa ja turvaamaan jättimäiset voittonsa sinun ja minun verorahoista. Se pakottaa valtiot julmiin tekoihin – kansojen elinehtojen kurjistamiseen. 

Tähän samaan kurjistamiseen liittyy myös kotoisen hallituksemme kehysriihen lukemattomien miljardien veronalennusten lahjoittaminen suurpääomalle – työpaikkoja niillä ei luoda. Siihen suurpääomaa ei velvoita mikään!   
 
Kai Kontturi