Puolueettomuuden
aika on ohi
Luultavasti
kaikki suomalaiset, politiikkoja lukuun ottamatta, muistavat presidentti Juho Kusti Paasikiven (kok) toteamuksen, että maamme turvallisuuspolitiikka
selviää katsomalla karttaa – geopolitiikalle emme voi mitään. Siksi idän ja
lännen välissä olemme puolueettomia.
Nyt kaikki on toisin. Puheenjohtaja Timo Soinin (ps) johdolla ulkoasiainvaliokunta
ilmoittaa, että puolueettomuuden aika on ohi. Sillä sen on pakko tunnustaa,
ettei sotilaallinen liittoutumattomuus ole enää mahdollista. Turvallisuuspoliittisessa
selonteossa sanotaan, että verkostautumalla olemme liittoutuneet EU:n ja sen Natomaiden
kanssa sekä sotimalla Natokumppanina eri puolilla maailmaa. Olemme
liittoutuneet myös Nato yhteensopiviin asejärjestelmiin. Suomi on liitetty käsistä
ja jaloista länsiliittoutuman ja Yhdysvaltojen sotiin.
Kaikki tämän hyväksyjät vievät Suomea
Naton jäseneksi, vaikka kansan enemmistö on edelleen sitä vastaan. Poliitikot
sanovat, että viimeistään Ruotsin perässä on hakeuduttava Naton täysjäseneksi!
Kukaan ei ole kuullut, että
hallituksessa eikä missään ole pohdittu sitä julmaa totuutta, että Naton
johtaja Yhdysvallat on 60-luvulta lähtien aloittanut eri puolilla maailmaa
ainakin kaksikymmentä sotaa Vietnamista Euroopan kautta Lähi-itään ja Afrikkaan.
Niissä on kuollut kymmeniä miljoonia – paitsi sotilaita, ennen kaikkea naisia,
lapsia ja vanhuksia. Yhdysvallat parhaillaan miehittää 132 maata, joissa sillä on
702 sotilastukikohtaa.
Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana Yhdysvaltojen
käyttäytyminen maailmalla on ollut julmaa sotaleikkiä. Se on tehnyt siitä
velkaisen ja väestön enemmistö elää kurjasti työn puutteen, työttömyyden,
sosiaaliturvan, terveyden- ja sairaanhoidon puutteiden vuoksi. Samaan aikaan sotateollisuuden
omistavat kapitalistit ovat rikastuneet ja rikastuvat. Yhdysvaltojen
sotilasmenot ovat 2 444 dollaria, kun Venäjällä on 314 dollaria ja
Kiinalla vain 56 dollaria asukasta kohden.
Sen sotaleikit ovat osoittaneet
hämmästyttävää ylimielisyyttä. Peräti presidentti Barack Obaman mahtikäskyllä erikoisjoukot menivät toiselle puolelle
maapalloa tappamaan yhden miehen, Osaman
bin Ladenin. Operaatio toteutettiin kellon tarkkuudella ja televisioitiin suorana
Valkoiseen taloon presidentin ihailtavaksi. Eikä siinä kaikki, sillä tuo
pöyristyttävä tv-näytelmä levitettiin myös meidän nähtäväksi.
Koko turvallisuuspoliittinen selonteko
perustuu Yhdysvaltojen ja Venäjän vastakkain asettelulle. Sille on taloudelliset
perusteet. Venäjällä on mahtavat maa-alueet ja niiden suunnattomat mineraalirikkaudet.
On selvää, että Yhdysvaltojen, maailman suurimmat kapitalistit ja heidän hallussaan
oleva sotilasmahti, näkevät unia noiden rikkauksien omistuksesta.
Siksi Yhdysvallat on rakentaa verkkoa,
johon voisi Venäjän karhun pyydystää. Tämän verkon punomiseen pieni Suomikin on
sotkeutunut.
Suomessa historian opetukset ja
geopolitiikka on unohdettu. Voi olla, että poliitikot uskovat taruun
torjuntavoitosta. Voi olla, että he eivät ole edes kuulleet siitä kuinka Suomen
herrat löivät päänsä Karjalan mäntyyn ja satatuhatta miestä kaatui turhaan. Näissä
on kasvualustaa puolueettomuudesta luopumiselle, menneen ajan katkeruudelle
sekä äärioikeiston aivojen sopukoissa muhivalle revanssille – Karjala
takaisiin!
Mutta, miltä Suomi näyttäisi jos Naton
sijasta tehtäisiin kumppanuus-sopimus Venäjän kanssa? Ainakin se olisi luonut
vankan turvallisuuden. Se olisi taannut myös luottamuksen, josta luontevasti
olisi syntynyt nykyistä laajempi taloudellinen, lähinaapureiden yhteistoiminta.
Viidenkymmenen vuoden kokemus todistaa,
että hyvät suhteet – jopa sosialistisen! – naapurin kanssa ovat parasta
turvallisuutta. Lisäksi ne olivat työllisyyden ja talouden kannalta tuottoisaa
aikaa. Suomesta tehtiin rikas hyvinvointivaltio.
EU:ssa suuret maat kurjistavat
pienempiään. Niillä on kuvitelma, että siten he pelastavat nahkansa ja rikkaat
rikastuvat. Mutta kun työttömyys lisääntyy koko ajan ja kansan kurjistuminen
pahenee, niin monissa aivoissa muhii ajatus, että Nato pikku sotineen pelastaa.
Todellisuudessa kaikki tämä vain pehmentää
maaperää, joka helpottaa kapitalismin haudankaivajien työtä. Kapitalismilla on
vielä mahdollisuus pidentää elinaikaansa. Se edellyttää, että erotaan EU:sta, luodaan
rajasuoja pk-yrityksille ylikansallisia suuryrityksiä, pankkeja ja
vakuutusyhtiöitä vastaan. Suomelle se antaisi mahdollisuuden tehdä Venäjän
kanssa kumppanuussopimuksen. Se toisi turvallisuustakeet ja kaupallisen suosituimmuusaseman
todella suuren rajanaapurin. Suomen asema Euroopan periferiana muuttuisi
vahvuudeksi valtavilla idän markkinoilla.
Puolustusliitosta Nato on muutettu
sotilasliitoksi. Yhä selvemmin näyttää siltä, että nyt Nato akselivaltojensa
voimin rakentaa idän ja lännen vastakkainasettelua, joissa aiemmin voimat on
punnittu suursodissa. Jos sotilaallisen liittoutumattomuuden aika ei ole enää
mahdollista, on haetettava sellainen liittolainen, että koettu historia ei toista
itseään.
Kai Kontturi