Rakennettiin
toiveiden tynnyri
Toistuvasti kuulee hämmästeltävän sitä,
miksi asiat menevät niin kuin menevät ja aina päin kiviseinää. Yleisin selitys
on, että syy ei ole meidän, kun maailmantalous yskii. Se ei näytä millään
tervehtyvän, vaikka sadat miljoonat veronmaksajat koko ajan antavat sille
veroillaan piristysruiskeita. Niinpä kapitalistit rikastuvat, kun kansa maksaa
sen riskit, tuhansien miljardien eurojen tappiot.
Suomenkin hallitus on kärrännyt
verorahojamme pankeille, että ne pelastuisivat riskiensä aiheuttamista
tappioista. Se on raakaa peliä, joka jatkuu... Jo aikoja sitten ennakoin, että
lamojen välit, syklit, olisivat viidentoista vuoden mittaisia, mutta nyt ne
näyttävät toistuvan viiden vuoden välein. Eikä nousukaudella enää saavuteta
aiempien vuosien työllisyyttä.
Työvoima ja työn tarjonta ovat
kehittyneet eri suuntiin. Vuodesta 1985 työikäisten määrä on kasvanut 7,4 %,
mutta tehty työ on vähentynyt 10,3 %. Luultavasti hallitus jo aavistaa, että EU:n
ja vapaakaupan oloissa parempaa ei ole tiedossa. Se aavistaa, että
tulevaisuudessa työllisyyden trendi osoittaa koko ajan alaspäin. Päästäkseen tästä
kurjuutta lisäävästä pälkähästä se on opetellut ulkoa muutamia asioita, joita
se toistaa toistamistaan.
Hallitus on opetellut hokemia, jotka se uskoo
toimivan ja uppoavat kansaan, äänestäjiin kuin häkä. Kuluneen kahden viimevuoden
aikana hokemia ovat työtä, työllisyyttä, työpaikkoja ja hyvinvointia. Ne
pannaan aina ja joka sopivaan ja sopimattomaan paikkaan. Katainen-Urpilaisen
hallitus, takoo kalloihimme turhia toiveita.
o o o
Lisäksi näyttää siltä, että Kokoomuksen pääministeri
Jyrki Katainen on tuonut
poliittiseen kielenkäyttöön myös uutta. Hallituksen aitiosta hän sormi pystyssä
selittää eduskunnalle ja sen kautta meille, että hallitus on reilu. Se toimii
reilusti. Tottahan se on, mutta vain kapitalisteille, joille hallitus on viimeksi
antanut reiluja lahjoja.
Reilua oli, että hallitus kertoi Suomen
osuuden Kreikan takauksista olevan 2,3 miljardia
euroa, jonka vakuudeksi se vaati Kreikalta panttia. Vakuusjärjestelyn
ehtona hallitus joutui antamaan kerralla yli
1,4 miljardia euroa eli koko osuutensa vakausmekanismin
alkupääomasta ja luopumaan rahoitusvakausvälineen
mahdollisista voitoista. Tiedon ja
taidon puutteen vuoksi Suomi joutui palkkaamaan avukseen yksityisen
asianajotoimiston. Sille maksettiin yli 0,6
miljardia euroa. Vakuussekoilu on maksanut 2,1 miljardia euroa, jonka ansiosta yksityiseltä liikepankilta saatiin
0,9 miljardin euron pantti, joka on yksityisen investointipankin sulkutilillä,
joka mahdollisesti tuottaa voittoa.
Näin järjen jättiläiset rakensivat
toiveiden tynnyrin!
Koko finanssikriisi johtuu siitä, että
riskiensä vuoksi liike- ja investointipankkeja uhkasi perikato. Siksi niihin
lapioitiin satoja miljardeja veronmaksajien rahaa. Vakuudet Suomi sai näiltä pankeilta
– ei Kreikalta – ja ne ovat pankissa, joka voi mennä konkurssiin ja vakuudet
haihtuvat taivaan tuuliin. Suomen Pankki ei voi mennä valtion pankkina
konkurssiin. Miksi vakuuksia ei otettu reilusti sen haltuun?
o o o
Demareiden valtionvarainministeri Jutta Urpilainen ei jää sanaleikeissä
Kataista huonommaksi. Omissa porukoissaan, ja meille, hän tarjoaa uutta teoriaa;
eettinen kapitalismi. Tässä Urpilainen ei unohtanut, että etiikka tarkoittaa
sääntöjä, jotka määrittelevät oikean ja väärän. Kapitalismissa luonnon lakien tapaan voiton tekeminen on
oikein, tappion väärin – siis eettinen kapitalismi on jo täällä!
Jos Jutta Urpilainen haluaa tosissaan muuttaa
kapitalismin etiikkaa, hänen on poistettava kapitalistien jatkuvasti kasvavien voittojen
tavoittelu. Kuinka se olisi mahdollista? Ilmeisesti vain niin, että
kapitalistinen tuotantovälineiden ja pääomien yksityinen omistus lakkautetaan. Tätä
Urpilainen tuskin tarkoittaa, kun hänen johdollaan junailtiin kapitalisteille
yritysveron alentamisella mukava miljardin potti riihikuivia euroja ilman
ehtoja.
Kapitalistien säkki on pohjaton. Siksi
hallituksen tuella jatkuvasti jauhetaan työurien pidentämisestä ja pidempää
eläkeikää. Mitä myöhemmin saat eläkkeen sitä pienemmäksi jää maksettavien
eläkkeiden määrä ja sitä suuremmaksi eläkevakuutusyhtiöiden pääomat, joilla ne pelaavat
rahamarkkinoilla kapitalistien ikiomaa rahapeliä.
Iät ja ajat vakuutusmatemaatikkojen
laskelmilla on väitetty, että väestö ikääntyy. Sitä varten on kerättävä
eläkerahastoja. 1990-luvun lopulla eläkevakuutusyhtiöt asettivat tavoitteen,
että vuoteen 2030 mennessä eläkerahastojen olisi oltava 152 miljardia euroa. Se
ja rapiat päälle on jo rahastoissa, 17 vuotta etuajassa. Siksi väestön
ikääntymisen vakuuttajaksi on valjastettu Tilastokeskus. Tämä on kova peliä.
Kaiken pitäisi olla kunnossa. Rahastot
ovat kasvaneet keskimäärin 7 miljardia vuodessa. Vuonna 2008 ne kuitenkin supistuivat
17 miljardia ja 2011 vielä 2 miljardia euroa lisää. Karkeasti laskien näyttää
siltä, että näinä kahtena vuotena kapitalistit saivat niistä
kasinopelivoittoina yli 30 miljardia euroa. Siksi rahastojen pitää kasvaa, että
aikojen jatkuvasti huonontuessa rahamarkkinoiden kasinopelissä riittää
jaettavaa!
o o o
Kapitalismi on vakavassa yleismaailmallisessa
kriisissä. Sen aikana poliitikot huolehtivat vain omistajien varallisuuden ja
voittojen turvaamisesta. Alkuvuoden aikana on kuultu suurimittaisista
YT-neuvotteluista. Lopputili on aina henkilökohtainen tragedia, joiden uhriksi
ovat joutuneet myös lukemattomat perheet.
Lopputilin saaneista enemmistö on muita
kuin ruumiillisen työn tekijöitä. He ovat usein hyvinkin korkeasti koulutettuja,
mutta vain palkkatyöläisiä – siis aina työläisiä. Heillä on kaikki
yhteiskunnallisen muutoksen voima.
Kai Kontturi