Aika
mennyt ei koskaan palaa
Kesä on ollut sään puolesta todella
lämmin, mutta poliittisesti suorastaan kuuma. Poliittista lämpömittarin asteita
ovat nostattaneet etupäässä demarit. Kokoomuslaiset ovat hyvänä kakkosena. Mutta
kokoomuslaiset yhdessä työantajien kanssa ovat ylivoimaisia. He ohjaavat ja
asettavat sanat demareiden suuhun. Tästä ohjailusta saavat osansa muutkin
hallituspuolueet eikä tuloksena ole kurjuutta kummempaa.
Valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen
uraputkea voidaan pitää suorastaan huimaavana. Se on ilman muuta vaatinut kovaa
toverilobbausta. Siitä ovat kärsineet taloustieteen opinnot, vasemmiston
aatemaailman omaksuminen, työväenluokan tarpeiden sisäistämisestä puhumattakaan.
Niinpä oikeisto juoksuttaa VM ministeriä mielensä mukaan.
Tästä juoksutuksesta saatiin loistava
näyttö elokuun alussa ministeriön budjettivalmistelujen aikana. Eräänä päivänä
Urpilainen astui lehdistö eteen ja julisti, että olemme menettäneet seitsemän
vuotta. Ilmeisesti tietämättään hänellä oli ketunhäntä kainalossa. Ilmeisesti hän
ei tiennyt, että noina vuosina julkisen
kulutuksen kasvu on pysäytetty lähes kokonaan. Myös investoinnit ovat jäissä ja
kauppatase käännetty miinukselle, josta vain viennin supistuminen johtui
ulkomaista, kaikki muu oli omia aikaansaannoksia.
o o o
Valtionvarainministerinä Jutta
Urpilaisen (sd) pitää tietää mitä viimeisen seitsemän vuoden aikana on oikeasti
tapahtunut. Kokonaistuotanto kasvoi 30 ja työn tuottavuus 38 prosenttia. Siksi työ
väheni 6 prosenttia, 154 tuhatta työvuoden työpaikkaa. Pätkätyöläisten määrä on
pysynyt noin 1,3 miljoonassa, mutta heillä palkallinen työvuosi lyheni 14
prosenttia.
Ennakkotietojen mukaan palkkasumma näyttää
kasvaneen samaan aikaan 32 prosenttia, mutta koko kasvu on valunut vakinaisten,
ennen kaikkea korkeapalkkaisten pussiin. Voitot ovat kasvaneet 66 prosenttia. Kapitalistien
voitot ja yritysmyynnit aiheuttivat epäisänmaallisuuden hyökyaallon, kun seitsemässä
vuodessa pääomia vietiin maasta yhteensä 432 miljardia euroa. Samaan aikaan
valtion vuosibudjetit olivat yhteensä 327 miljardia euroa.
Kun Katainen ja Urpilainen puhuvat
kansalle isänmaallisuudesta, heillä on väärä osoite. Siitä pitää ihan huutaa
aivan toiseen suuntaan, sinne missä kuurot rikkaat epäisänmaalliset riistäjät
lymyävät.
Junaillessaan yrityksille komeaa verolahjaa
Katainen-Urpilainen vakuuttivat, että sillä on monia dynaamisia, positiivisia
vaikutuksia työllisyyteen. Nyt on toinen ääni kellossa. Rakenteelliset
”uudistukset tulevat kirpaisemaa jokaista”, mutta ennen muuta niitä, jotka
joutuvat elämään kädestä suuhun. Kaiken tämän paskan Jutta Urpilainen kruunaa
sanomalla, että ”aika mennyt ei koskaan enää palaa” – kurjuus lisääntyy!
Suomessa on puuhasteltu sen hyväksi, että
Suomi olisi Yhdysvaltojen tapaan palveluyhteiskunta. Tässä ollaan todella
pitkällä. Tämän hallituksen aikana Yhdysvallat on jo saavutettu – Suomellakin
on nyt karmea kaksoisvaje, kun
valtion budjetti ja kauppatase ovat vajaita.
Vtt:n ylijohtaja Juhana Vartiainen (sd)
sanoo syvällä rintaäänellä, että ”Ei palkansaajille voi mitään lahjoja
tarjota.”, suomalaisten palkkojen on oltava kilpailukykyisiä ulkomaisten
marjanpoimijoiden kanssa. Pätkätyöläisten määrä on jo pitkää pysynyt 1,3
miljoonassa. Se on lähes puolet työvoimasta. Heidän työtuntien määrä oli
viimevuonna 863 tuntia, josta vuosipalkaksi tuli keskimäärin 9 605 euroa.
Se on 141 euroa pienempi kuin seitsemän vuotta aiemmin. He ovat jo
marjanpoimijoita!
Nyt ylijohtaja Vartiainen tavoittelee
sitä, että myös vakinaisen kokopäivätyön palkkojen on alennuttava
pätkätyöläisten palkkojen tapaan. Porvarilliseen taloustieteen vuoksi hän ei
osaa, viitsi tai halua kertoa, kuinka suuri on työnarvo. Kapitalisteille olisi katastrofi
tunnustaa, että työtunnin arvosta 59,00 euroa tavalliset palkansaajat pitävät
18,12 euroa ja armosta lahjoittavat pois 40,88 euroa. Jos Vartiainen tämän
tietäisi, hän sanoisi: ”Ei kapitalisteille voi mitään lahjoja tarjota.”.
Hesarissa Jutta Urpilaisella oli 15.8 artikkeli,
jossa hän yritti näytellä viisasta. Siinä hän esitteli talouspoliittiset pilarit. Niissä ei ollut päätä ei
häntää. Heti hänen perään 16.8 samalla paikalla Juhana Vartiainen esitteli ikioman
talouspoliittisen teorian. Sen
mukaan hallituksen on pitkitettävä lamaa
niin kauan, että työläiset ovat kypsiä hyväksymään kurjaa kurjemmatkin
palkkasopimukset.
o o o
Hallitukselle joku on kertonut, että
aika entinen ei koskaan enää palaa. Siinä totuuden siemen, sillä vapaakaupan,
euron ja EU:n oloissa mennään koko ajan väärään suuntaan. Työttömyys lisääntyy
vääjäämättä. Sitä ei oikeiston johtamilla kotikonsteille muuksi muuteta. Kaiken
maailman sote-, kunta- ja muut rakenneuudistukset vain pahentavat tilannetta.
Kaikki ennusteet viittaavat siihen, että
2040 mennessä entistä nopeammin toistuvien lamakausien seurauksena tuotanto
kasva keskimäärin vain 1,0–1,5 prosenttia vuodessa. Siitä voi laskea, että oikeat
työpaikat vähenevät 270 000 työvuodella olemattoman tuottavuuden vuoksi, mutta
vähänkin parempi tuottavuus nopeasti tuplaa työn vähenemisen.
Suomen sijainnin ja olosuhteiden vuoksi logistiikka on kohtuuton. Se
tuhoaa kilpailukyvyn. Mutta sitäkin pahempaa on ylikansallisten suuryritysten ylituotanto. Sillä tuhotaan pienten
maiden kaikki kilpailumahdollisuudet. Siksi EU on hajotettava, siitä on
erottava ja rakennettava tuotannolle rajasuoja.
Kun kapitalismi on umpikujassa, niin olisiko
jo aika miettiä sille vaihtoehtoa – se riippuu meistä, sinusta ja minusta!
Kai Kontturi