Historian väärentäjät
salaavat ja unohtavat
Neuvostoliitossa
1927, kun talonpojat vielä kyntivät peltonsa puuauroilla ja äestivät
puusahroilla, hyväksyttiin ensimmäinen viisivuotis-suunnitelma. Siitä alkoi
ennennäkemätön kehityksen ja menetyksen aika. Kolmekymmentä
vuotta myöhemmin lokakuussa 1957 juhlittiin työläisten ja talonpoikien vallankumouksen
ja sosialismin saavutuksia lähettämällä ensimmäinen Sputnik avaruuteen – juhlittiin
sosialismin ihmettä!
Venäjän sosialistinen lokakuun 1917 vallankumous oli lähes veretön. Se
vaati vain kahdentoista ihmisen hengen. Vasta sen jälkeen maassa käytiin verinen
sisällissota, jossa nujerrettiin ulkovaltioiden interventioilla tukema
porvariston ja kulakkien satojen tuhansien ihmisten hengen vaatinut julma vastarinta.
Niiden vuoksi maassa oli huutava elintarvikepula. Siksi turvauduttiin sotakommunismiin
– pakko-ottoihin. Se päättyi niin sanottuun uuteen talouspolitiikkaan (NEP).
Sillä avattiin markkinoita yksityisille tuottajille. NEP hieman helpotti sotien
köyhdyttämän ja alikehittyneen maan todella alkeellisen oloja.
Maan johtajana V. I. Lenin korosti, että sosialismi on yhtä kuin koko
maan sähköistäminen. Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 J.V. Stalinista tuli
Neuvostoliiton uusi johtaja. Siihen aikaan uusi nuori valtio oli alikehittynyt
maatalousmaa, jossa pellot kynnettiin puuauroilla ja äestettiin risusahroilla.
Uuden valtionjohtajan vastuullaan olivat puna-armeija, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus,
mutta myös koko köyhtyneen maan kansantalous, jonka teollisuus oli lähes
olematon.
Tänä aikana maassa riehuivat myös erilaiset poliittiset virtaukset ja
käsitykset siitä mitä on tehtävä. Leninin, Stalinin ja puolueen suunnitelmallisen
toiminnan vastaista linjaa edusti Trotski, jota tukivat Kamenev, Zinojev ja
Buharin. Keskuskomitea kuitenkin asettui Stalinin kannalle. Siten vuonna 1927
hyväksyttiin ensimmäinen Stalinin johdolla laadittu viisivuotissuunnitelma. Alkoi
kansantalouden, teollisuuden, maa- ja karjatalouden, neuvostotilojen ja
kollektiivitalouksien valtava rakennustyö.
Vuonna 1927 yksityiset viljelijät, kulakit tuottivat myyntiin viljaa
130 miljoonaa ja kolhoosit 35 miljoonaa puutaa, mutta jo 1930 kollektiivitilat
tuottivat viljaa myyntiin yli 400 miljoonaa puutaa. Kehitys kulki jo vauhdilla. Niinpä kesäkuussa
1930 Stalin totesi, että olemme ”jo maatalousmaasta teollisuusmaaksi
muuttumisen kynnyksellä”. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ansiosta vuosina 1930–33
teollisuustuotanto yli kaksinkertaistui. Pelloille ilmestyivät ensimmäiset
traktorit, leikkuupuimurit, kuorma-autot ja kaikkia maatalouskoneita tuottavien
tehtaiden rakentamista koko ajan joudutettiin. Samalla valtio perusti kone- ja
traktoriasemia palvelemaan kolhooseja.
Puolueen edustajakokouksessa 1930 Stalin totesi, että Neuvostoliitto
oli yleisesti 50–100 vuotta jäljessä kehittyneimmistä maista ja korosti, että
ne on tavoitettava kymmenessä vuodessa ja niin myös tapahtui. Toinen
viisivuotissuunnitelama hyväksyttiin 1932. Sen toteuttaminen vaati vain 4
vuotta ja 3 kuukautta. Suunnitelma aikana sähkön tuotantoon rakennettiin
jättimäisiä voimalaitoksia, jotka turvasivat teollisuustuotannon kasvun.
Teollisuus tuotti maataloudelle jo 456 tuhatta traktoria, 129 tuhatta
leikkuupuimuria, 146 tuhatta kuorma-autoa. Maatalous oli jo siirtynyt uuteen
aikaan. Puuaurat ja risusahrat oli korvattu koneilla. Vuosina 1927–37 kansantalous
kasvoi 40 prosentin vuosivauhdilla. Vuonna 1937 teollisuustuotanto oli yli 800
prosenttia suurempi kuin vuonna1913.
Ihmiskunnan historia ei tunne yhtä nopeaa kehityksen aikakautta. Esimerkiksi
Suomessa ei vielä 1950- luvullakaan osattu edes haaveilla leikkuupuimureista.
Nopea kehitys Neuvostoliitossa ei olisi ollut mahdollista ilman oikeita
tavoitteita, ilman elinolojen jatkuvaa parantumista. Siksi kansa osallistui
työhön suurella innolla ja antaumuksella. Ilman sitä uuden yhteiskunnan
rakentaminen ei olisi onnistunut. Innostus synnytti työn sankareiden,
iskurityöläisten, stahanovilaisten ja putilovilaisten kansaliikkeet. Siksi
suunnitelmat toteutettiin aina ennen määräaikaa.
Samalla kaudella kapitalistinen maailma kärsi Yhdysvalloista alkaneesta
syvästä lamasta. Osakekurssit romahtivat ja konkurssit olivat arkipäivää. Erityisen
kurjassa asemassa olivat mustat ja kymmenet miljoonat työttömät. Koko
kapitalistisessa maailmassa tuotanto laski, nälän ja köyhyyden vuoksi menehtyi miljoonia,
miljoonia ihmisiä.
Saksassa suunnatonta kurjuutta, hyperinflaatiota hyväksikäyttäen ja
juutalaisten omaisuutta varastaen, tuhoamalla työväenliikkeen fyysisesti ja
sitä vastaan kohdistetuilla provokaatioilla sekä suuryritysten tuella Hitler nousi
valtaan. Heti ensi töikseen (1932) Hitler ilmoitti Saksan tavoitteeksi uuden
elintilan valtaamisen, Neuvostoliiton ja bolševismin hävittämisen. Juutalaisten
tuhoaminen tuli ohjelmaan vasta myöhemmin.
Nyt sodan uhatessa Stalinin johtama Neuvostoliiton Kommunistinen puolue
joutui kansantalouden kehittämisen rinnalla miettimään myös puolustusteollisuuden
kehittämistä. Lykätäkseen sodan alkua ja saadakseen lisäaikaa Neuvostoliitto
teki Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Lisäaikaa tuli, mutta olemattoman
vähän, kun sotaa julistamatta Saksa valapattoisesti hyökkäsi Neuvostoliittoon
jo juhannuksena 1941. Koko kapitalistinen maailma oli varma, että
Neuvostoliitto ei kestä pitkään. Suomikin liittyi mukaan sotaan Saksan
rinnalla. Meillä selitettiin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää ja
että Neuvostoliitto on vain savijaloilla seisova jättiläinen. Se kaatuu
nopeasti ja miehet pääsevät jo syksyllä sadonkorjuuseen.
Neuvostoliitto ja Stalin valtion johtajana joutuivat uuden ja
mielettömän haasteen eteen. Maan talous, elintarvikkeiden, energian ja
teollisuuden tuotanto olivat vielä keskeneräisiä – armeijasta ja
sotateollisuudesta puhumattakaan. Siksi Saksa tehokkaan sotakoneen edessä Neuvostoliitto
joutui perääntymään ja evakuoimaan (kuten karjalaiset Suomeen) kaikki läntiset alueensa mahdollinen kauas
itään, Siperiaan. Sinne oli rakennettava uudelleen siviilituotanto ja luotava kokonaan
uusi sotateollisuus. Urakka ylittää hurjimmatkin mielikuivat.
Nyt Neuvostoliiton oli järjestettävä myös armeija, joka pystyi taistelemaan
seitsemäntuhannen kilometrin pituisella rintamalla, kykenisi pysäyttämään
hyökkääjän ja lopulta kääntämään perääntymisen etenemiseksi. Menetetyt viljavat
läntiset alueet oli saatava takaisin. Sota vaati paitsi mahtavan laivaston ja
ilmavoimien materiaalisen rakentamisen myös niiden käytön oppimisen. Se vaati
maavoimien varustamisen käsiaseilla, tykistöllä, panssarivaunuilla ja muulla
moottoriajoneuvo- ja viestikalustolla. Se vaati vähenevällä miestyövoimalla naisilta
suunnattomia ponnistuksia sekä siviilien että valtavan, kasvavan armeijan aseistamisen,
vaatettamisen ja ruokkimisen. Mielettömien ponnistelujen jälkeen kaikki tämä
onnistui.
Stalin kykeni motivoimaan puolueen keskuskomitean, puolueen ja koko
kansan ponnistuksiin, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen. Stalin kykeni
rakentamaan strategian, jonka hyväksyivät myös pääesikunta, armeijoiden
komentajat ja rintamakomentajat, koko armeija sekä koko kotirintama. Lopulta
armeija oli valmis vastahyökkäykseen Stalingradin, Moskovan ja Leningradin
linjalla, johon Hitlerin johtaman Saksan armeija oli pysäytetty. Lopuksi neuvostoarmeija
valtasi Berlinin ja pysäytti etenemisensä Elbellä. Natsi-Saksan ja sen
liittolaisten fasistiset armeijat hävitettiin.
Se vaati uskomattoman suuret aineelliset uhraukset. Inhimilliset
menetykset olivat suunnattomat, sillä jokaisesta perheestä joku menehtyi
välittömästi saksalaisten toimesta, kaatui tai haavoittui sotilaana tai
siviilinä. Kansan kärsimykset olivat mittaamattomat.
Yhdysvaltalainen Moskovassa koko sodan aikana lehtimiehenä toiminut
Albert Axell toteaakin, että Neuvostoliitto (sosialismi) olisi hävinnyt sodan
ilman Stalinia.
1930-luvun kapitalistisen maailman syvä talouslama ja Neuvostoliiton
samanaikainen huikea talouskasvu sekä sodassa varmaan häviöön tuomitusta
selviäminen voittajana oli valtava pettymys kapitalismille. Sodan päätyttyä
seitsemänkymmentä prosenttia Euroopan puoleisesta Neuvostoliitosta oli tuhottu
maan tasalle. Stalinin johdolla aloitettiin Mustalta mereltä Stalingrad ja
Leningrad sekä niistä länteen koko Euroopan puoleisen alueen kiivas jälleenrakennustyö.
Se etenin vauhdilla.
Neuvostoliiton väkiluku vuonna 1919 oli 138 miljoonaa. Jos Stalin olisi
aikanaan tapattanut miljoonia (väitetyt 55 miljoonaa) omaa kansalaista, se
olisi merkinnyt väestöstä lähes joka toisen teloitusta. Väite on siis mieletön.
Ja toisekseen, jäljelle jääneillä 83 miljoonalla, joista sota otti vielä 26 miljoonaa
henkeä, Neuvostoliitto ei mitenkään olisi voinut voittaa natsi-Saksaa ja
puhdistaa koko Eurooppa fasismista.
Kaikesta huolimatta tähän valhepropagandaan perustuu jatkuvasti
toistettu hokema, että väkivalta kuului Neuvostoliiton luonteeseen.
Väestötilastot kertovat, että Stalin kuollessa Neuvostoliiton väkiluku oli 159,2
miljoonaa, 21,2 miljoonaa suurempi kuin 1919. Kun sodassa menehtyi 26,2 miljoonaa,
todellinen kasvu oli vähintään 47,2 miljoonaa, joka on keskimäärin 1,4
prosenttia vuodessa. Valtaosa kaatuneista oli hedelmällisessä iässä, mutta
eivät ehtineet synnyttää jälkikasvua joten todellinen väestön kasvu olisi ilman
sotaa ollut selvästi suurempi.
Samaan aikaan Suomessa vastaava väkiluvun kasvu oli 0,4 prosenttia
vuodessa. Hidas kasvu selittyy maan väkivaltaisella luonteella ja poliittisilla
vainoilla. Vasta Stalinin saneleman rauhansopimuksen ehtojen seurauksena
Suomessa lopetettiin keskitysleirit ja vapautettiin poliittiset vangit sekä
lopetettiin poliittiset vainot. Stalinin armosta suomalainen oikeisto pääsi
vähällä. Neuvostoliitolle riittivät Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin
lakkauttaminen, Valtiollisen poliisin (Valpo) uudelleen järjestely ja muutama
olematon sotarikos- ja asekätkentätuomio sekä sotakorvaukset, jotka koituvat
Suomelle onneksi, kun ne tekivät maasta monipuolisen teollisuusvaltion.
Stalinin oli Neuvostoliiton johdossa 29 vuotta. Sinä aikana
alikehittyneestä maasta Neuvostoliitto kasvoi koko maailman tunnustamaksi ja
kiistattomaksi suurvallaksi ja selviytyi maailmasodasta voittajana. Siitä oli
tullut taiteen, tieteen, tekniikan sekä talouden ja puolustuksen kiistaton suurvalta.
Maailman historiaa koki sosialismin ihmeen. Kapitalismi on aina pitänyt
sosialismia olemassaolonsa suurimmaksi uhaksi. Siksi Stalin ja sosialistisen
rakennustyön suunnattomien saavutusten vuoksi oli unohdettava ja mustamaalattava.
Kun Josif Vissarionovits Stalinin kuoli 1953.
Neuvostoliiton johtoon syntyi niin suuri aukko, että uusi johto tunsi itsensä
riittämättömiksi sen täyttäjinä. Sen sijaan, että se olisi jatkanut kansantalouden
ja väestön jatkuvan hyvinvoinnin kehittämisen, se valitsi toisen tien. Natsi-Saksasta
saadusta voiton perusteella koko maailma variksenpoikasia myöden tiesi ja
tunnusti Neuvostoliiton asevoimien voiman ja uudistumiskyvyn. Siitä huolimatta
uusi puolueen ja valtion johto ryhtyi kapitalismin kanssa todella kalliiseen asevarustelukilpaan.
Samaan aikaan vapauttaakseen alikehittyneet kolmannen maailman maat
imperialismin ikeestä, Neuvostoliitto lahjoitti niille satoja ja taas satoja
miljardeja dollareita, jotka valuivat velkojen maksuina kapitalistisille maille,
kapitalisteille. Se oli lännelle
odottamatonta kulta-aikaa.
Moisiin virheisiin Stalin ei
olisi koskaan sortunut. Uusi johto, omaa erinomaisuutta korostaakseen, leimasi Stalinin
saaman kunnioituksen palvonnaksi ja hänelle viaksi. Voimantunnossaan uusi johto
ja Kommunistinen puolue tuomitsivat sen yksilöpalvontana. Sitä hyväksikäyttäen
ja todellisuutta vääristellen sosialismin kiistattomat saavutukset salattiin ja
unohdettiin. Uusi johto unohti yhteiskunnan ja kansan jatkuvasti kasvavien ja
muuttuvien tarpeiden suunnitelmallisen kehittämisen.
Myöhemmin Stalinista tehtiin
uusi neuvostovastainen propaganda-ase. Stalin leimattiin tyranniksi ja
hirmuhallitsijaksi. Niinpä tänään lähes kaikki oikealta vasemmalle ovat siinä väärässä
käsityksessä, että väkivalta oli Neuvostoliitolle ominaista ja kuului sen
luoteeseen. Historian totuudet on lakaistu maton alle.
Lopulta Neuvostoliitto ja sosialismi
ajettiin alas tarkan suunnitelman mukaisesti. Neuvostoparlamentti hajotettiin
panssareilla ja tykeillä. Tässä vallankaappauksessa yli tuhat ihmistä menetti
henkensä. Sen jälkeen entisten vauraiden neuvostotasavaltojen väestö on kapitalismiin
siirtymisen myötä supistunut vauhdilla. Vuoden 1990 jälkeen väestön määrä on
supistunut. Yksin Venäjällä se on supistunut noin 27 miljoonalla hengellä,
lähes kuusitoista prosenttia.
Oikeistopropaganda on
onnistunut niin täydellisesti, että lähes kaikki maailma kommunistisetkin puolueet
ovat täysin kritiikittömästi unohtaneet ja nielleet Stalinista ja sosialismista
maailmalle levitetyt väärät tiedot, vääristelyt ja valheet. Mutta – niin on ja
tulee olemaan, että aikanaan historian tuomari oikaisee valheet ja tuomitsee
väärentäjät häpeään!
Kai Kontturi
Lähteinä suomeksi mm. NKP historia (Petroskoi 1945 ja 1959) ja NKP:n XXII edustajakokouksen aineisto (Moskova 1961)