Riistetystä luokasta – luokaksi itseään varten
Luokkasotaa on käyty myös kansainvälisellä mielipidetasolla
jakamalla väkeä luokkiin sotkemalla siihen koulutuksen, sivistystason, ammatin
ja ties mitä kaikkea, joista on saatu jonkinlainen yhteiskunnallinen
sosioekonominen kartta. Niistä sitten väännetään väen väkisin jopa yksitoista
luokkaa. Tällä temppuilulla halutaan väittää, että luokat ovat historiaa.
Jotkut akateemiset viisastelijat ovat sitä mieltä, että luokat ovat kuolleet.
Siihen mm. akatemiatutkija Jani Erola yhtyy, kun yhä harvempi on riippumaton
työtuloista eikä turvattomuus enää jakaannu luokka-asemittain. Tämä meno on
todella hurjaa.
Helsingin Sanomat teki viime kevään luokkakyselyyn. Siinä
oli valmiita kysymyksiä, joita olivat laatimassa mm. toimittaja Saska
Saarikoski ja professori Jani Erola. Kysymyksiin vastaamalla ihmiset itse pääosin
itse lajittelivat itsensä kuuteen ennenkuulumattomaan luokkaan; eliitti,
asiantuntijat, kipuajat, duunarit, leipätyöläiset ja vähäosaiset.
Tässä siis toimii kuvitelma, että ihmiset voivat itse
määritellä luokka-asemansa. Jo kaksisataa vuotta on tiedetty, että luokka-asema
määräytyy konkreettisten tekijöiden perustella ihmisen tahdosta riippumatta.
Siksi kapitalistinen yhteiskunta jakaantuu kahteen pääluokkaan kapitalisteihin
ja työväenluokkaan, joiden välissä on joitakin jakautuvia erikoisryhmiä. Vuoden
2011 alussa Suomessa pääomaa sijoitettiin tuotantoon 596,1 miljardia euroa. Vaikka
julkinen sektori omisti siitä osan, määräävän osan omistivat kapitalistit.
Luokka-asema riippuukin ensisijaisesti
siitä mikä on kunkin suhde pääomaan, tuotannon välineisiin eli onko niiden omistaja
vai palkattu käyttäjä.
Nykyaika on tietojen salailun ja väärentämisen kulta-aikaa.
Siksi on erittäin vaikea saada tietoa siitä kuinka paljon kukin omistaa tuotantopääomaa.
Mutta kun tulot ovat suorassa suhteessa pääomaan – mitä suurempi omaisuus sitä
suuremmat tulot – ovat verottajan tiedot tuloista hyvä osoittaja omistuksesta.
Kapitalistit
Vuonna 2012 tuotannossa syntyneestä lisäarvosta nettopääoma
kasvoi 3 % prosenttia. Se on pääosin yksityisten kapitalistien omaisuuden
kasvua, joka näkyy (ainakin pitäisi näkyä) yritysten pääomassa, mutta se ei
omistajien tuloissa. Kansantalouden tilinpito korreloimaton bkt on alle puolet
kokonaistuotannosta. Se ei kerro mitään lisäarvosta, jonka selvittäminen vaatii
korreloivat tuloslaskelman koko kokonaistuotannosta. Tätä ei haluta
viralliseen tilastojärjestelmään joten se jää yksityisten vastuulle.
Pääomatulonsaajista 5 % (2,8 % kaikista tulonsaajista) sai
pääomatuloa keskimäärin 2 948 euroa kuukaudessa, jolla olisi tullut toimeen ilma
muita tuloja. Kapitalistien kovan ytimen muodostaa 0,1 % pääomatulonsaajista.
Heillä pääoma- ja siihen verrattavia tuloja oli keskimäärin 40 070 euroa kuukaudessa.
Suurkapitalisteja oli kaikista palkkaa saaneista 4,6 % (2,7 % tulonsaajista). He
nostivat itselleen palkkaa keskimäärin 19 015 euroa kuukaudessa. Sen jälkeen
3 681 henkeä, 0,1 % tulonsaajista, ansaitsi keskimäärin 59 085 euroa kuukaudessa.
Toisin katsoen kovan ytimen kanssa kaikista tulonsaajista todellisia
kapitalisteja oli vain 3,2 %. He saivat tuloja keskimäärin 10 534 euroa henkeä
kohti kuukaudessa. Näiden lisäksi on vielä 4,9 % suurituloisia, joiden
keskitulo on 5 403 euro kuukaudessa. Nämä yhteensä 8,1 % tulonsaajista muodostaa
kapitalismin laajemman ytimen, he
saivat tuloja keskimäärin 7 519 euroa kuukaudessa. Heillä on koko pääoman käyttöön
määräävä asema. He päättävät kuinka pääomaa käytetään. He päättävät kuinka kansantalouden
tuotantoa pyöritetään enimmäisvoittojen saamiseksi – paljonko ja minkälaista työtä
tarjotaan.
Väliryhmät
Kapitalistien ja työväenluokan välissä on ryhmä, jonka
muodostavat akateeminen, taiteellinen, median, armeijan, poliisin,
vankilalaitoksen ja ammattiyhdistysten eliitti. Pääluokkien välissä ovat myös
maatalous- ja pienyrittäjät, joiden tuotantopääomat ovat suhteellisen pienet
sekä taiteentekijät. Suuri osa väliryhmistä on tuottavien työläisten kaltaisia
palkkatyöläisiä. Väliryhmä on jakautuva, sillä osa voi nousta kapitalistiksi ja
osa muuttuu pelkäksi työläiseksi.
Väliryhmät ovat kapitalistien kaltaisia. He ovat
kapitalistien kannalta poliittisesti ja taloudellisesti luotettavia. Sen vuoksi
heille on annettu paljon vaikutus- ja päätösvaltaa. Heidän tulonsa (2012) ovat keskimäärin 4 031
euroa, jossa on pääomatuloja keskimäärin 275 euroa kuukaudessa. Tästä johtuen,
eläkeläisiä lukuun ottamatta, ja vaikutusvallastaan huolimatta he ovat
riippuvaisia palkkatulosta. Siksi ja koulutuksensa seurauksena sekä säilyttääkseen
asemansa he ovat täysin kapitalistien kaltaisia ja toimivat sen mukaan. Väliryhmiin kuuluu 10,0 % tulosaajista
joten heitä on enemmän kuin omistajakapitalisteja, mutta päätösvallassa pääoman
omistajalla on aina viimeinen sana.
Työväenluokka
Työväenluokka on nykyään suurempi kuin koskaan. Poliittisilla
päätöksillä pääomien keskittyminen on saanut vauhtia. Se on hävittänyt suuren
määrän yrittäjiä. Veikko Vennamo totesi aikanaan, että Suomessa noudatetaan
talonpojan tappolinjaa. Tähän mennessä (2012) heistä on hävinnyt kolme
neljännestä. Nämä yhteensä ovat kasvattaneet työläisten määrää useilla
sadoillatuhansilla.
Oleellista on se, että työläisten ammatit ovat muuttuneet.
Vanhoja ammatteja on kokonaan hävinnyt tai muuten automaation ja pääomien keskittymisen
seurauksena kadonnut. Suomessa erityisesti vapaakaupan seurauksena tapahtunut
pääomien keskittyminen on vähentänyt tavaratuotannon ja yleensä ruumiillisen
työn työpaikkoja. Sen ja automaation tarpeiden vuoksi on syntynyt uusia
ammatteja. Suomen talous on muuttunut palveluyhteiskunnan suuntaan, kun
kulutustavaroiden tuonti ulkomailta on kaksinkertaistunut ja kotimainen
tuotanto on vastaavasti supistunut.
Kaikkien muutosten tuloksena työväenluokka on kasvanut.
Tänään se on suurempi kuin koskaan. Jokainen, joka on palkkatyöstä riippuvainen,
on koulutuksesta, ammatista, työpaikasta jne. työläinen halusi sitä tai ei. Sillä
ei ole merkitystä vaatiiko työ akateemisen koulutuksen tai onko se muuta
siistiä toimistotyötä.
Työväenluokkaan
kuuluvat ainakin kaikki tuotantopääomaa omistamattomat ja alle 40 000 euroa
vuodessa palkkaa ja eläkettä saaneita oli kaikista
tulonsaajista 81,8 %. He ansaitsivat vuonna 2012 keskimäärin 1 607
euroa kuukaudessa.
Sama tulonjaon mukaan palkkaa saaneista työväenluokkaan kuului 81,7 %. He saivat palkkaa keskimäärin
1 701 euroa kuukaudessa. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan 30:ssä
duunarien ammateissa säännöllisen työajan kuukausipalkka oli keskimäärin
3 005 euroa. Vastaavasti 30:ssä akateemisen koulutuksen vaativassa ammateissa
palkka oli keskimäärin 2 904 euroa kuukaudessa. Duunarien palkka oli 3,5
prosenttia suurempi.
Kapitalismin ristiriidat
Kaksisataa vuotta on tiedetty, että kapitalisti on
kapitalistin pahin vihollinen. Kautta koko kapitalismin historian kapitalistien
välisessä kilpailussa voittajakapitalisti kasvaa ja häviäjä kuihtuu pois
kapitalistina. Siksi jokainen kapitalisti tekee kaikkensa voittaakseen kilpailussa.
Tässä kapitalistien välisessä kilpailussa ensimmäinen häviäjä on kuitenkin palkkatyöntekijä,
sillä jokaisen kapitalistin on saatava työläisistä koko ajan kasvavan hyödyn.
Siksi palkan osuus työn arvosta jatkuvasti supistuu.
Se, joka tässä työläisten kasvavan hyödyn tavoittelussa
onnistuu parhaiten voittaa ja hävinnyt poistuu kapitalistien joukosta. Tätä
kapitalistit eivät voi välttää. Siksi heistä jokainen kehittää tapoja, joilla
hyöty olisi mahdollisimman suuri. Kaikki puheet kilpailukyvystä, tehokkuudesta
ja tuottavuuden parantamisesta tarkoittavat sitä, että työtunnissa on saatava
aikaa entistä enemmän ja entistä halvemmalla. Siitä johtuu, että työvoima,
palkkatyöläiset, ovat jatkuvasti kovenevan riiston kohteena.
Kun 100 palkansaajaa, työntekijää, parantaa työn
tuottavuutta 10 prosenttia, niin sen jälkeen saman määrän tuottamiseen tarvitaan
enää 90 työntekijää joten 10 palkansaajaa saa lopputilin. Lisäksi lopputilien
pelossa palkansaajat tinkivät palkka- ja muista eduistaan. Tämä rotaatio,
ruletti pyörii kapitalistisessa taloudessa niin yksityisellä kuin julkisellakin
sektorilla. Se on ihmisestä riippumaton kapitalistisen järjestelmän laki, jolle
ei voi mitään. Siksi kapitalistien ja työläisten edut ovat sovittamattomassa
ristiriidassa.
Yhteenveto
Kapitalistisen yhteiskunnan ristiriitoja yritetään kaikin
keinoin salata. Selitetään, että yhteiskunta on luokaton tai luokkia on milloin
kymmenen, milloin kuusi, mutta aina niiden edut ovat yhdensuuntaiset, ei
ristiriitaiset. Nyt vuonna 2014 koetellaan asiantuntijoiden huumorintajua, kun
valtionhallinnon johdolla luterilaisen kirkon arkkipiispaa ja ortodoksisen kirkon
metropoliittaa valjastetaan saarnaamaan kansalle eettistä markkinataloutta.
Hätä on siis suuri. Valtionvarainministeri sanookin, että talousjärjestelmä on
rikki!
Kapitalistisen järjestelmän talousongelmat sekä
kapitalistien ja työläisten väliset ristiriidat ovat niin suuret, että
kapitalistit ja sen järjestelmän ylläpitäjät näkevät painaisunia. He pelkäävät,
että palkkatyöläiset jonain päivänä huomaavat pääluokkien syntyvän
täydellisestä riippuvuudesta joko pääomasta tai palkkatyöstä. He pelkäävät,
että ihmiset huomaavat luokka-aseman määräytyvän objektiivisesti riippumatta
siitä kuuluuko hänen ammattinsa toimihenkilöihin tai ruumiillisen
työntekijöihin.
Luokkajako 2012:
Työväenluokka
3 735 284 henkeä 81,8 %
tulo keskimäärin 1 607 euroa kuukaudessa
Väliryhmät 457 071 henkeä 10,0 % tulo keskimäärin 4 031 euroa kuukaudessa
Kapitalistit 371 654 henkeä 8,1 % tulo keskimäärin 7 519 euroa kuukaudessa
Lähde: Verohallitus
Luokka-asema on ihmisen tahdosta riippumaton, siksi
kapitalistit pelkäävät, että palkkatyöläiset jonain päivänä oivaltavat, että
hajallaan he ovat koulutuksesta ja ammatista riippumatta häikäilemättä
riistetty luokka, mutta yhdessä he voivat muuttua riistetystä luokasta luokaksi
itseään varten.
Kai Kontturi