Itä vai länsi – kas siinä kysymys
Nato on pienelle,
mutta vaikutusvaltaiselle suomalaisten joukolle unelmien täyttymys. Nämä Natoon
palavasti halajavat eivät tunne tai tietoisesti unohtavat Suomen historian.
Ruotsin valta kesti vuosisatoja aina vuoteen 1809. Se oli suomalaisille
raskasta aikaa. Talonpojat joutuivat varustamaan Ruotsin kuninkaiden vuosisatoja
käymiin sotiin valtavat määrät sekä jalkamiehiä että ratsumiehet ratsuineen ja
varusteineen. Tämä läntinen
alamaisuus tuli hirvittävän kalliiksi muutenkin köyhälle
talonpoikaistolle. Suurena joukkona
yltiöpäiset ja sotaisat suomalaiset niittivät mainetta ja kunniaa, joista ”Hakkapeliitat”
lienee tunnetuimmat.
Venäjän vallan aika kesti runsaat sata vuotta, vuoteen
1918. Suomelle se oli rauhan aikaa. Sitä pimitti vain lännestä tullut pieni niin sanottu Oolannin sota, nälkä- ja Nikolai II
venäläistämisenvuodet. Suomalaisia ei otettu Ruotsin tapaan sotilaiksi Venäjän
armeijaan, ei edes I maailmasodan aikana, joka vei miljoonien venäläisten
hengen ja terveyden. Samaan aikaan suomalainen kartanoiden ja kirkkojen
aatelinen väki ja porvaristo elivät itäisen
alamaisuuden ja menestyksekkään vilkkaan itärajan takaisen kaupan aikaa.
Itsenäisyyden aikana Suomi kuitenkin kääntyi venäläisiä
vastaan. II maailmasodassa Suomi liittoutui Saksan kanssa, kun Hitler antoi kapitalisteille
turvatakuut ja lupauksen Suur-Suomesta. Sen perusteella Saksa toi maahan yli
kaksisataatuhatta saksalaista sotilasta. Takuut kuitenkin haihtuivat taivaan
tuuliin. Natsi-Saksan turvatakuut ja lupaukset suuruuden ajasta, tuli Suomelle
todella kalliiksi. Tästä läntisestä
kumppanuudesta Suomi maksoi todella kovan hinnan; satatuhatta kaatunutta nuorta
miestä, moninkertainen määrä haavoittuneita ja invalideja, kymmeniä tuhansia leskiä
ja moninkertainen määrä sotaorpoja ja lähes neljäsataatuhatta kotinsa
menettänyttä evakkoa.
Sodan jälkeen alkoi uusi menestyksen kausi. Se perustui
sotakorvauksiin, jotka vaativat Suomea monipuolistamaan teollisuutensa. Metsä-
ja paperiteollisuuden rinnalle oli rakennettava ennen kaikkea monipuolinen
metalliteollisuus. Sotakorvausten jälkeen Neuvostoliiton kanssa solmittiin
kaksipuolinen kauppasopimus, jossa Suomi maksoi Neuvostoliitosta tuontinsa
suomalaisilla tavaroilla. Tämä itäinen
kumppanuus ja edullinen tavaravaihtosopimus takasivat suomalaisille työtä ja
laaja-alaisen, monipuolisen osaamisen. Se teki Suomesta rikkaan. Erityisen
rikkaiksi se teki suomalaiset kapitalistit, joilla on ollut varaa viedä maasta
pääomia 600–700 miljardia euroa.
Nykyaikana erityisesti sen jälkeen, kun Neuvostoliitto hajotettiin, yleisen
mielipiteen päätä on pyritty kääntämään ilman pienempääkään kritiikkiä länteen
päin. Maanpuolustuksessa hankinnat on tehty yhteensopiviksi läntisten, ennen
kaikkea Yhdysvaltojen ja Nato asejärjestelmien kanssa.
Päämäärätietoisesti
selitetään, että meidän on saatava maanpuolustukselle turvatakuut, kun yksin
olemme liian heikkoja. Harva uskaltaa tai kehtaa sanoa, että Naton antamat
turvatakuut ovat suunnattu lännestä itää, sillä Nato on yksinomaan läntinen
sotilasliitto, johon ei Venäjä kuulu. Ilman minkäänlaista sodanjulistusta ne
ovat luonteensa mukaan ja väistämättä toistensa vastapuolia.
Suomi on, halusimme
tai ei, idän ja lännen välissä. Mikäli Suomi joskus liittyisi Natoon ja mikäli
joskus Nato ja Venäjä ajautuisivat sotilaalliseen konfliktiin, silloin Suomi
olisi Naton etulinja, joka kahden suuren välissä jauhettaisiin tuhkaksi. Se on
ensimmäinen painava syy, jonka vuoksi Suomen on pysyttävä puolueettomana. Natoon
palavasti halajavat eivät tunne tai tietoisesti unohtavat Suomen historian. Kaikki
liittoutumiset lännen kanssa
ovat olleet Suomelle ja suomalaisille syvästi vahingollisia. Sen sijaan kaikki
tähänastinen sopuisuus idän kanssa
on ollut Suomelle ja suomalaisille suunnattomaksi hyödyksi. Se on toinen
painava syy, jonka vuoksi Suomen kannattaa ja on pysyttävä puolettomana.
Kaikki jo tietävät
kokemuksestaan, että liittyminen Euroopan unioniin vei meiltä rajoittamattomat
oikeudet säännellä tuontia ja vientiä sekä ylimmän budjetti-, lainsäädäntö- ja
tuomiovallan eli sanalla sanoen itsenäisyyden. Niillä vallan jäämillä, joita
meillä vielä on, voimme tehdä merkittäviä päätöksiä mm. sen kumpi suunta on
sodan ja rauhan – työn ja toimeentulon kannalta parempi itä vai länsi. Kumpi on
kannattavampi?
Vallan jäämillä voimme
vielä päättää onko läntisen EU:n maljassa vielä tilaa, vai onko kärsimysten
malja jo kukkuroillaan. Voimme päättää historian
kokemuksiin nojaten kumpi on hyödyllisempi kalliiksi tuleva sotaisa Nato ja
länsi vai tuottava puolueeton
rauha ja itä.
Kai Kontturi