30.3.14

Kokemuksia historiasta


Itä vai länsi – kas siinä kysymys


Nato on pienelle, mutta vaikutusvaltaiselle suomalaisten joukolle unelmien täyttymys. Nämä Natoon palavasti halajavat eivät tunne tai tietoisesti unohtavat Suomen historian.

Ruotsin valta kesti vuosisatoja aina vuoteen 1809. Se oli suomalaisille raskasta aikaa. Talonpojat joutuivat varustamaan Ruotsin kuninkaiden vuosisatoja käymiin sotiin valtavat määrät sekä jalkamiehiä että ratsumiehet ratsuineen ja varusteineen. Tämä läntinen alamaisuus tuli hirvittävän kalliiksi muutenkin köyhälle talonpoikaistolle.  Suurena joukkona yltiöpäiset ja sotaisat suomalaiset niittivät mainetta ja kunniaa, joista ”Hakkapeliitat” lienee tunnetuimmat.

Venäjän vallan aika kesti runsaat sata vuotta, vuoteen 1918. Suomelle se oli rauhan aikaa. Sitä pimitti vain lännestä tullut pieni niin sanottu Oolannin sota, nälkä- ja Nikolai II venäläistämisenvuodet. Suomalaisia ei otettu Ruotsin tapaan sotilaiksi Venäjän armeijaan, ei edes I maailmasodan aikana, joka vei miljoonien venäläisten hengen ja terveyden. Samaan aikaan suomalainen kartanoiden ja kirkkojen aatelinen väki ja porvaristo elivät itäisen alamaisuuden ja menestyksekkään vilkkaan itärajan takaisen kaupan aikaa.

Itsenäisyyden aikana Suomi kuitenkin kääntyi venäläisiä vastaan. II maailmasodassa Suomi liittoutui Saksan kanssa, kun Hitler antoi kapitalisteille turvatakuut ja lupauksen Suur-Suomesta. Sen perusteella Saksa toi maahan yli kaksisataatuhatta saksalaista sotilasta. Takuut kuitenkin haihtuivat taivaan tuuliin. Natsi-Saksan turvatakuut ja lupaukset suuruuden ajasta, tuli Suomelle todella kalliiksi. Tästä läntisestä kumppanuudesta Suomi maksoi todella kovan hinnan; satatuhatta kaatunutta nuorta miestä, moninkertainen määrä haavoittuneita ja invalideja, kymmeniä tuhansia leskiä ja moninkertainen määrä sotaorpoja ja lähes neljäsataatuhatta kotinsa menettänyttä evakkoa.

Sodan jälkeen alkoi uusi menestyksen kausi. Se perustui sotakorvauksiin, jotka vaativat Suomea monipuolistamaan teollisuutensa. Metsä- ja paperiteollisuuden rinnalle oli rakennettava ennen kaikkea monipuolinen metalliteollisuus. Sotakorvausten jälkeen Neuvostoliiton kanssa solmittiin kaksipuolinen kauppasopimus, jossa Suomi maksoi Neuvostoliitosta tuontinsa suomalaisilla tavaroilla. Tämä itäinen kumppanuus ja edullinen tavaravaihtosopimus takasivat suomalaisille työtä ja laaja-alaisen, monipuolisen osaamisen. Se teki Suomesta rikkaan. Erityisen rikkaiksi se teki suomalaiset kapitalistit, joilla on ollut varaa viedä maasta pääomia 600–700 miljardia euroa.

Nykyaikana erityisesti sen jälkeen, kun Neuvostoliitto hajotettiin, yleisen mielipiteen päätä on pyritty kääntämään ilman pienempääkään kritiikkiä länteen päin. Maanpuolustuksessa hankinnat on tehty yhteensopiviksi läntisten, ennen kaikkea Yhdysvaltojen ja Nato asejärjestelmien kanssa.

Päämäärätietoisesti selitetään, että meidän on saatava maanpuolustukselle turvatakuut, kun yksin olemme liian heikkoja. Harva uskaltaa tai kehtaa sanoa, että Naton antamat turvatakuut ovat suunnattu lännestä itää, sillä Nato on yksinomaan läntinen sotilasliitto, johon ei Venäjä kuulu. Ilman minkäänlaista sodanjulistusta ne ovat luonteensa mukaan ja väistämättä toistensa vastapuolia.      

Suomi on, halusimme tai ei, idän ja lännen välissä. Mikäli Suomi joskus liittyisi Natoon ja mikäli joskus Nato ja Venäjä ajautuisivat sotilaalliseen konfliktiin, silloin Suomi olisi Naton etulinja, joka kahden suuren välissä jauhettaisiin tuhkaksi. Se on ensimmäinen painava syy, jonka vuoksi Suomen on pysyttävä puolueettomana. Natoon palavasti halajavat eivät tunne tai tietoisesti unohtavat Suomen historian. Kaikki liittoutumiset lännen kanssa ovat olleet Suomelle ja suomalaisille syvästi vahingollisia. Sen sijaan kaikki tähänastinen sopuisuus idän kanssa on ollut Suomelle ja suomalaisille suunnattomaksi hyödyksi. Se on toinen painava syy, jonka vuoksi Suomen kannattaa ja on pysyttävä puolettomana.

Kaikki jo tietävät kokemuksestaan, että liittyminen Euroopan unioniin vei meiltä rajoittamattomat oikeudet säännellä tuontia ja vientiä sekä ylimmän budjetti-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan eli sanalla sanoen itsenäisyyden. Niillä vallan jäämillä, joita meillä vielä on, voimme tehdä merkittäviä päätöksiä mm. sen kumpi suunta on sodan ja rauhan – työn ja toimeentulon kannalta parempi itä vai länsi. Kumpi on kannattavampi?

Vallan jäämillä voimme vielä päättää onko läntisen EU:n maljassa vielä tilaa, vai onko kärsimysten malja jo kukkuroillaan. Voimme päättää historian kokemuksiin nojaten kumpi on hyödyllisempi kalliiksi tuleva sotaisa Nato ja länsi vai tuottava puolueeton rauha ja itä.

Kai Kontturi

 

24.3.14

21 miljardia


Ennuste; 1 069 572 suomalaista elää kuolemattomuuden kuplassa!

Hallituksen budjetin kehysriihessä suunnitellaan kuinka taitetaan jatkuva 7-10 miljardin jatkuva vuosittainen velkaantuminen. Hallitus miettii ja suunnittelee miten jatketaan jo tehtyjen viiden miljardin menojen leikkauksia ja verojen korotuksia, että aiemmat suurpääoman yritys- ja tuloverojen verohelpotukset saataisiin korvattua.

Lisäksi on kestävyysvaje. Sillä tarkoitetaan väestön ikääntymistä syntyvää menojen kasvua. Sitä selitetään sillä, että nyt on jokaista 65 vuotiasta kohden 3,8 työikäistä, mutta vuonna 2040 on enää 2,2 työikäistä. Vanhuksia on siis elätettävä oleellisesti pienemmällä työikäisten joukolla. Kun se ei ole mahdollista, syntyy kestävyysvaje. EU-komission mukaan se on 11 miljardia euroa. Luku on vedetty turkin hihasta. Sitä mieltä ovat myös VATT:in tutkijat Jan Klavus ja Jenni Pääkkönen ottamatta kantaa itse täysin mahdottomaan väestöennusteeseen.

Suuret ikäluokat ovat vuonna 2040 pääosin mananmajoilla, joten sen perusteella voidaan laskea, että työikäisiä onkin 4,4 eläkeikäistä kohden ja mikäli maahanmuutto toteutuu hurjimpien toiveiden mukaan työikäisten luku kasvaa 5,3 eläkeikäistä kohden. Näin ollen elättäjiä olisi paljon nykyistä enemmän.

Kestävyysvaje perustuu Tilastokeskuksen ennusteeseen, jonka mukaan vuonna 2040 eläkeikäisiä (65–110 v) olisi 1 566 511.  Siinä yli 80 vuotiaita olisi 496 939 eli kaksi kertaa nykyistä enemmän. Ja edelleen. Kaudella 1961–75 syntyi 1 069 572 lasta, joista jokaisen pitää silloin olla maassa ja elossa. Heidän jokaisen pitäisi elää 79 vuotta kuolemattomuuden kuplassa!

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 oli 1901–1945 syntyneistä maassa ja elossa 25,3 % ja vuonna 2040 olisi 1931–1975 syntyneistä maassa elossa 43,7 %, mutta jo vuonna 2070 olisi 1961–2005 syntyneistä elossa ja maassa melkein kaksi kolmesta, 59,3 %. Silloin eläkeikäisistä alle ja yli 80 vuotiaita on lähes yhtä paljon.  

Ennusteen mukaan vuoden 1960 jälkeen syntyneistä yksikään sielu ei siis muuta pois maasta eikä kuole ennen 80 ikävuotta. Tämän idioottimaisuuden nimiin kaikki täysijärkisetkin vannovat. He eivät tiedä tai edes halua tietää, että kestävyysvajeen ja budjetin alijäämän hoitamisen nimissä – menoja leikkaamalla ja veroja korottamalla – tavoitteena on 21 miljardin euron siirto kapitalisteille. Kapitalistien säkki on pohjaton. Se on suuren rahan pitkän ajan suunnitelma, jonka EU-komissio ja Kokoomus-demarivetoinen Katainen-Urpilaisen hallitus toteuttaa siitä riippumatta, ymmärtävätkö he sitä itsekään varsinkin jos ja kun halut ja resurssit puuttuvat.  

Kai Kontturi    

16.3.14

Huono omatunto


Vaivaako pelko vai huono omantunto?

Poliittisessa propagandassa on huikeaa se, että sitä voi tehdä kuka tahansa siitä riippumatta onko kulloinkin puheena olevasta asiasta perillä vai ei. Luottamalla politiikan nikkareihin, jotka yleensä suoltavat pajunköyttä, kääntyy ajatuksissaan ja teoissaankin helposti itseään vastaan.

Virkamiestasolla Veli Sundbäck oli EU:n liittymisen pääneuvottelija sekä virkamies, joka 1994 vei ihan juoksujalkaa liittymishakemuksen, ilmoituksen, että yli budjetti-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta luovutetaan Brysseliin. Suomessa hakemus hyväksyttiin perustuslain vastaisesti, mutta myös EU rikkoi oman peruskirjansa määräyksiä. Suomi on asiallisesti (de facto), mutta ei laillisesti (de jure).

Tämän laittomuuden pääneuvottelija Veli Sundbäck, samoin kuin toinen syntipukki silloinen pääministeri Esko Aho, palkittiin EU ansioista Nokian huikeapalkkaisilla viroilla. Muita syntisiä on hellitty muuten vaan.

Nyt ja ilmeisesti pelon tai huonon omantunnon vuoksi Veli Sundbäck kirjoitti Helsingin Sanomissa (1.3.14), että Suomen kannatti liittyä EU:n, sillä ”Taloudellinen hyvinvointimme edellyttää pääsyä suurille eurooppalaisille markkinoille.”. Tätä väitettä hän ei sanallakaan edes yritä todistaa. Hän unohtaa tietoisesti, että Suomi on aina vienyt tuotteitaan Eurooppaan. Liittyminen vain poisti tullit ja paransi vain tilapäisesti vientiteollisuuden kannattavuutta.

Samalla Sundbäck tietoisesti unohtaa, että liittyminen vapautti myös tuonnin, joka lyhyessä ajassa kaksinkertaistui. Sen seurauksena Suomesta lopetettiin eri tavoin 50 000 yritystä. Tehtyjen työtuntien ja niistä saatujen palkkojen määrä romahti. EU:ssa ei koskaan saavuteta entistä työn, työtuntien määrää. Päinvastoin. Työ vähenee koko ajan, vaikka työikäisiä on lähes 200 000 enemmän kuin 20 vuotta aikaisemmin.

EU aiheuttaa 10 miljardin euron kestävyysvajeen. EU:n syyllisyys salataan väittämällä, että vaje johtuu väestö ikääntymisestä. Väite perustuu ennusteeseen, jonka mukaan 1961–75 syntyneestä miljoonasta lapsesta jokainen on maassa ja elossa vuonna 2040. Tässä viranomaiset ja poliitikot luottavat tahtoen tai tahtomattaan natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Göbbelsin todella suurenmoiseen ajatukseen; mitä suurempi valhe sitä uskottavampi!        

Maamme sijainnille ja laajuudelle, pitkille matkoille, emme voi mitään. EU:n suurilla markkinoilla mahtava kilpailukykymme kuihtuu poikkeuksellisen pitkiin ja kallisiin logistisiin kustannuksiin, rahtikustannuksiin mm. erityisesti muista poikkeaviin suuriin merirahtikustannuksiin. EU:n oloissa maan sisäiset ja kansainväliset logistiset kustannukset ovat elämää suurempi ongelma. On vähintään Nobel-palkinnon arvoista jos joku keksii yksin sen, miten rahtikustannukset Suomesta Saksaan saadaan yhtä pieniksi kuin Tanskasta Saksaan.   

Poliittisessa valhepropagandassa luodaan uskoa valoisaan tulevaisuuteen, vaikka hyvin tiedetään, että työ koko ajan ja vääjäämättä vähenee, kun tuotanto kasvaa työn tuotavuutta hitaammin. Sen voi estää eroamalla EU:sta ja vapaakaupasta. Sen jälkeen on mahdollista asettaa rajasuoja ulkomaisten suuryritysten ylituotannon tuontia vastaan. Se mahdollistaisi kotimarkkinatuotannon nostamisen vähintään entiselle hyvän omavaraisuuden tasolle. Se mahdollistaisi jatkuvasti vähenevän työn kääntymisen kasvu-uralle, työttömyyden alenevalle uralle.  

Kai Kontturi                                             

13.3.14

Tuomioja Kiovassa


Viel’ elää isäin henki

Demarien johtajat ovat lähes sata vuotta ymmärtäneet, tukeneet ja hyväksyneet oikeistolaisuuden fasismia ja natsismia myöden. Jo 1917, kun Suomessa oikeistolaisella vallankaappauksella hajotettiin työväenenemmistöinen eduskunta, demarijohto söi Forssan kokouksen eväät.

Väinö Tannerin (1881–1966) johdolla luokkasodan jälkeen demarit johdatettiin valkoisen Suomen huomaan. Se edesauttoi tuhansien työläisten ja talonpoikien teloitukset sekä lukemattomien sulkemisen vankiloihin. Väinö Tanner oli eri ministeriöiden ministerinä maaliskuusta 1937 elokuuhun 1944. Ministerinä hän oli hyväksymässä kumppanuuden Hitler natsien kanssa ja sotaretket savijaloilla seisovan neuvostojättiläisen kaatamiseksi.

Aarre Simonen (1913–1977) oli demarien nimittämänä sisäministerinä elokuusta 1948 huhtikuuhun 1950. Arabian tehtailla oli lakko 1948. Lakoa hajottamaan, fasistien mallin mukaan, Simonen lähetti ratsupoliisit. Siitä hän sai kunnianimen Sapeli-Simonen. Seuraavana vuonna oli Kemin Oy:n lakko, jonka lopettamiseksi ja jälleen fasistien mallin mukaan Simonen lähetti poliisit, jotka tappoivat kaksi työläistä Feliks Pietilän ja Anni Alina Kontiokankaan.

Erkki Tuomioja (1946-) on demarien ulkoministeri kesäkuusta 2011. Hän pitää loukkaavana mm. Venäjän ulkoministerin väitettä, että Kiovassa olisi tapahtunut fasistien vallankaappaus. Häntä ei vähääkään häiritse se, että Ruotsin uusnatsit ovat lähettäneet miehiään palkkasotilaiksi Kiovaan monien muiden maiden palkkasotilaiden avuksi. Tuomiojaa ei näytä vähään häiritsevän se, että julkisuudessa tiedetään vallankaappaajat palkkasotilaineen ovat polttopulloillaan sytyttäneet lukuisia tulipaloja ja tappaneet sekä mielenosoittajia että poliiseja. 

Erkki Tuomiojan puheissa kaikuu menneisyyden sävel, jossa elää isäin henki.

Kai Kontturi