Kokemuksia historiasta

Itä vai länsi – kas siinä kysymys

Nato on pienelle, mutta vaikutusvaltaiselle suomalaisten joukolle unelmien täyttymys. Nämä Natoon palavasti halajavat eivät tunne tai tietoisesti unohtavat Suomen historian.

Ruotsin valta kesti vuosisatoja aina vuoteen 1809. Se oli suomalaisille raskasta aikaa. Talonpojat joutuivat varustamaan Ruotsin kuninkaiden vuosisatoja käymiin sotiin valtavat määrät sekä jalkamiehiä että ratsumiehet ratsuineen ja varusteineen. Tämä läntinen alamaisuus tuli hirvittävän kalliiksi muutenkin köyhälle talonpoikaistolle.  Suurena joukkona yltiöpäiset ja sotaisat suomalaiset niittivät mainetta ja kunniaa, joista ”Hakkapeliitat” lienee tunnetuimmat.

Venäjän vallan aika kesti runsaat sata vuotta, vuoteen 1918. Suomelle se oli rauhan aikaa. Sitä pimitti vain lännestä tullut pieni niin sanottu Oolannin sota, nälkä- ja Nikolai II venäläistämisenvuodet. Suomalaisia ei otettu Ruotsin tapaan sotilaiksi Venäjän armeijaan, ei edes I maailmasodan aikana, joka vei miljoonien venäläisten hengen ja terveyden. Samaan aikaan suomalainen kartanoiden ja kirkkojen aatelinen väki ja porvaristo elivät itäisen alamaisuuden ja menestyksekkään vilkkaan itärajan takaisen kaupan aikaa.

Itsenäisyyden aikana Suomi kuitenkin kääntyi venäläisiä vastaan. II maailmasodassa Suomi liittoutui Saksan kanssa, kun Hitler antoi kapitalisteille turvatakuut ja lupauksen Suur-Suomesta. Sen perusteella Saksa toi maahan yli kaksisataatuhatta saksalaista sotilasta. Takuut kuitenkin haihtuivat taivaan tuuliin. Natsi-Saksan turvatakuut ja lupaukset suuruuden ajasta, tuli Suomelle todella kalliiksi. Tästä läntisestä kumppanuudesta Suomi maksoi todella kovan hinnan; satatuhatta kaatunutta nuorta miestä, moninkertainen määrä haavoittuneita ja invalideja, kymmeniä tuhansia leskiä ja moninkertainen määrä sotaorpoja ja lähes neljäsataatuhatta kotinsa menettänyttä evakkoa.

Sodan jälkeen alkoi uusi menestyksen kausi. Se perustui sotakorvauksiin, jotka vaativat Suomea monipuolistamaan teollisuutensa. Metsä- ja paperiteollisuuden rinnalle oli rakennettava ennen kaikkea monipuolinen metalliteollisuus. Sotakorvausten jälkeen Neuvostoliiton kanssa solmittiin kaksipuolinen kauppasopimus, jossa Suomi maksoi Neuvostoliitosta tuontinsa suomalaisilla tavaroilla. Tämä itäinen kumppanuus ja edullinen tavaravaihtosopimus takasivat suomalaisille työtä ja laaja-alaisen, monipuolisen osaamisen. Se teki Suomesta rikkaan. Erityisen rikkaiksi se teki suomalaiset kapitalistit, joilla on ollut varaa viedä maasta pääomia 600–700 miljardia euroa.

Nykyaikana erityisesti sen jälkeen, kun Neuvostoliitto hajotettiin, yleisen mielipiteen päätä on pyritty kääntämään ilman pienempääkään kritiikkiä länteen päin. Maanpuolustuksessa hankinnat on tehty yhteensopiviksi läntisten, ennen kaikkea Yhdysvaltojen ja Nato asejärjestelmien kanssa.

Päämäärätietoisesti selitetään, että meidän on saatava maanpuolustukselle turvatakuut, kun yksin olemme liian heikkoja. Harva uskaltaa tai kehtaa sanoa, että Naton antamat turvatakuut ovat suunnattu lännestä itää, sillä Nato on yksinomaan läntinen sotilasliitto, johon ei Venäjä kuulu. Ilman minkäänlaista sodanjulistusta ne ovat luonteensa mukaan ja väistämättä toistensa vastapuolia.      

Suomi on, halusimme tai ei, idän ja lännen välissä. Mikäli Suomi joskus liittyisi Natoon ja mikäli joskus Nato ja Venäjä ajautuisivat sotilaalliseen konfliktiin, silloin Suomi olisi Naton etulinja, joka kahden suuren välissä jauhettaisiin tuhkaksi. Se on ensimmäinen painava syy, jonka vuoksi Suomen on pysyttävä puolueettomana. Natoon palavasti halajavat eivät tunne tai tietoisesti unohtavat Suomen historian. Kaikki liittoutumiset lännen kanssa ovat olleet Suomelle ja suomalaisille syvästi vahingollisia. Sen sijaan kaikki tähänastinen sopuisuus idän kanssa on ollut Suomelle ja suomalaisille suunnattomaksi hyödyksi. Se on toinen painava syy, jonka vuoksi Suomen kannattaa ja on pysyttävä puolettomana.

Kaikki jo tietävät kokemuksestaan, että liittyminen Euroopan unioniin vei meiltä rajoittamattomat oikeudet säännellä tuontia ja vientiä sekä ylimmän budjetti-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan eli sanalla sanoen itsenäisyyden. Niillä vallan jäämillä, joita meillä vielä on, voimme tehdä merkittäviä päätöksiä mm. sen kumpi suunta on sodan ja rauhan – työn ja toimeentulon kannalta parempi itä vai länsi. Kumpi on kannattavampi?

Vallan jäämillä voimme vielä päättää onko läntisen EU:n maljassa vielä tilaa, vai onko kärsimysten malja jo kukkuroillaan. Voimme päättää historian kokemuksiin nojaten kumpi on hyödyllisempi kalliiksi tuleva sotaisa Nato ja länsi vai tuottava puolueeton rauha ja itä.

Kai Kontturi