Ei kiitosta – ei kunniaa
Valtakunnan pää-äänenkannattaja on kuluneiden viimeisten
vuosien aikana kokenut kovia. Vaikka Erkot olivat mustia porvareita, he
kuitenkin pitivät huolta lehden toimituksellisesta tasosta ja siitä, että ihan
kaikki jutut eivät päässeet julkisuuteen. Nyt kaikki on toisin. Millään ei ole
enää mitään väliä. Julkisuuteen päästetään mitä tahansa juttua, vaikka niiltä
puuttuisi jokainen järjen ja totuuden hivenkin. Puhumattakaan jutuista, jotka
vaativat syvempää tietämystä ja historian tuntemusta.
Tommi Uschanovin ”Suuri
kaalihuijaus: Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä” julkaisu on
saanut nimen Yhdysvalloissa vuosikymmenien ajan säilyneestä kaalia koskevasta
valheesta. Nyt Uschanov itse syyllistyy yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä
sikiäviin valheisiin.
Hesari oli ostanut vapaalta toimittajalta nimeltä Tommi
Uschanov (s. 1975) jutun, jonka lehti oli sijoittanut (6.4.14) hyvälle ja
näkyvälle paikalle. Jutussa Neuvostoliitto iskettiin taas kerran ja joka
suhteessa littanaksi. Hän sanoo, ettei ole koskaan käynyt Neuvostoliitossa,
eikä ole tehnyt mielikään käydä. Uschanov ei huomannut, että Neuvostoliitto
hajotettiin hänen ollessa 20 vuotias, joten sinne hän ei olisi voinut matkustaa
vaikka kuinka olisi tehnyt mieli.
Nimi Uschanov viittaa slaavilaiseen syntyperään. Toimittaja ei
nuorena miehenä tiedä, että Hitlerin noustua Saksassa valtaan, hän ilmoitti
ensitöikseen päämääräksi kommunistien, bolschevismuksen, slaavilaisten
ali-ihmisten hävittämisen. Myöhemmin listalle tulivat myös juutalaiset. Toisin
siinä kävi. Neuvostoliitto hävitti Hitlerin natsismin ja fasismin. Se säästi slaavilaiset
ja lopetti juutalaisten tuhoamisen ja pelasti Uschanovit ja Zyskowiczit. Siitä ei
ole kiitosta ja kunniaa herunut.
Uschanov sanoo,
että kansantuotteesta, jolla hän tarkoittaa bkt:tä, länsimaissa palkkojen osuus
oli 60 prosentti, mutta Neuvostoliitossa vain 37–38 prosenttia. Mistä ihmeen
turkin hihasta hän on saanut moiset luvut? Neuvostoliitossa ei laskettu bkt:tä,
vaan koko tuotanto. Tuotannon 100 rahasta 37 prosenttia palkkoja on enemmän
kuin bkt:n 48 rahasta 60 prosenttia. Näin NL palkkasumma on 35 prosenttia
suurempi kuin länsimaiden palkka. Vaikka vaikealta tuntuu, niin näin se meni.
Länsimaiden ongelma on bkt. Se saadaan, kun tuotannosta
noidutaan olemattomiin suurin osa eli vähennetään niin sanottu välituote, lisätään
tuotevero ja lopuksi vähennetään tuotetukipalkkiot. Virallisten selitysten
mukaan ne ovat syntyneet kolmansissa yrityksissä. Missä nuo kolmannet yritykset
ovat, sitä kukaan ei tiedä. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää, että ne ovat taivaan
lahja siis pelkkää hölynpölyä.
Uschanovin luvuilla ja lukujen vaihtelulla ei ole muutenkaan
mitään tekemistä Karl Marxin kanssa. Marxin mukaan tuotannon alussa tavaravarastoissa
on tietty määrä omistajien ikiomaa pysyvää pääomaa, joka vuoden aikana kulutetaan,
tuotannossa uusitaan ja yleensä se myös kasvaa. Kun tuotannosta vähennetään, pysyvä
pääoma jäljelle jää vuoden työnarvo. Siinä on työläiselle maksettu palkka ja
lisäarvo. Vertaamalla lisäarvoa palkkaan saadaan prosentti, joka on lisäarvon
suhdeluku ja kun vielä lisäarvoa verrataan tavaravarastoissa ja tuotannon
välineissä yhteensä olevaan pääomaan, saadaan voiton suhdeluku.
Lisäarvo on siis osa työtä, josta ei ole maksettu palkkaa ja
jonka kapitalistit pistävät taskuihinsa. Siten lisäarvon suhdeluku on riiston
mitta. Kapitalistinen järjestelmän perustuu lisäarvon, voiton kasvattamiseen. Neuvostoliitossa
järjestelmä perustui tuotannon välineiden yhteisomistukseen ja sosiaaliseen
tulonjakoon, jatkuvasti halpenevien elinkustannusten tuottamiseen. Siten palkka
oli vain osa ansioista, kun ainakin yhtä suuri osa tuli palveluista ja hyödykkeiden
alenevista hinnoista.
Tähän liittyen
kannatta huomata sekin, että Neuvostoliitto maksoi kolmansien, alikehittyneiden
maiden mielettömät velat länsimaille. Neuvostoliitto uskoi ainutlaatuisten,
kirjaimellisesti jokaista perhettä koskettaneiden julmien sotakokemustensa
vuoksi, että kolmansien maiden velattomuus antaa niille vapaat kädet tukea YK:ssa
kestävän rauhan politiikkaa. Se myös toimi, mutta samalla näillä velkojen
maksuilla Neuvostoliitolta sadat miljardit dollarit valuivat suoraan
kapitalistien pusseihin.
Uschanov sanoi, että hän ei koskaan käynyt Neuvostoliitossa
eikä hänen edes tehnyt mielikään käydä. Sen sijaan minä kävin siellä kymmeniä
keroja ja asuinkin lähes peri vuotta. Omakohtaisesti saatoin todeta, että työttömyydestä
ollut tietoakaan ja ihmisillä oli aina rutkasti rahaa. Sille ei vain aina
löytynyt käyttöä.
Neuvostoliitossa
panostettiin kaudella 1927–53 raskaaseen teollisuuteen ja
elintarviketuotantoon. Vain siten se saattoi nousta äärimmäisen köyhyydestä ja takapajuisesta
maatalousmaasta kehittyneeksi teollisuusmaaksi. Tämän kauden – 30-luvun 400
prosentin talouskasvu ja 2. maailmansodan mielettömien tuhojen (70 % Euroopan-puoleisesta
maasta) korjaukset – valtavat saavutukset ovat kaikkien halullisten nähtävissä.
Moista kehitystä ei ihmiskunnan historiassa ole ennen eikä jälkeenkään nähty.
Ongelmat alkoivat vasta 1956. Neuvostoliitto jatkoi jo
toimivan raskaan teollisuuden linjalla. Peittääkseen avuttomuutensa Stalin
tuomittiin rikollisesta yksilöpalvonnan hyväksymisestä. Se katkaisi neuvostokansojen
henkisen selkärangan, sillä kansa omasta kokemuksestaan tiesi Stalinin ansiot
rauhan ja sodan aikana. Samalla kansanmotivointi muuttui vaikeaksi. Puolue
menetti suuren osan uskottavuuttaan. Luottamuksen palauttamiseksi 1961 se
julisti, että maa siirtyy kommunismiin vuoteen 1980 mennessä. Kansa ei pitänyt
julistusta uskottavana.
Uudet johtajat eivät nähneet, että 50-luvun puolivälissä oli
jo saavutettu aika, jossa tuotannossa kulutushyödykkeille ja kansan mielikuvitukselle
olisi pitänyt antaa tilaa. Niinpä kulutustavaroiden monipuolisuudessa
kapitalistiset maat pääsivät niskanpäälle. Ajan kuluessa neuvostokansat olivat
ilmeisen halukkaita muuttamaan tuotannon rakennetta, perestroikaan. Siinä ei
olut mitään vikaa, mutta neuvostojohtajan Mihail Gorbatshovin kuljeskelut cowboyhattu
päässä näyttelijäpresidentti Ronald Reaganin kanssa ympäri Yhdysvaltoja sai ihmeitä
aikaan.
Vuonna 1987
julkaistiin Gorbatshovin viisiosainen kirjasarja 1967–87 pidetyistä puheista
ja julkaistuista artikkeleista. Jokaisen kirjan motto oli ”Kaikkien maiden
proletaarit liittykää yhteen”. Vuonna 1988 julkaistiin Gorbatshovin kirja ”Rakenneuudistus
ja uusi ajattelu”. Aiempien kirjojen motto oli haihtunut taivaan tuuliin. Heti kirjan
alussa Gorbatshov kertoo lukijalle, että kirja ei ole tieteellinen esitys,
sillä se suosii uutta ajattelua.
Tämä sopi erinomaisesti Gorbatshovin aiemmin
käyttöönottamaan glasnostiin – julkisuuteen ja avoimuuteen. Uusi ajattelu johti
julkiseen historian väärentämiseen ja kiinalaiseen tapaan, joka antaa kaikkien
kukkien kukkia. Se loi mahdollisuuden suunnitella ja toteuttaa yhteisomistuksen
jakamisen jokaiselle ikiomaksi omaisuudeksi – talonkeina, arvopapereina, joiden
yhteinen arvo vastasi koko kansallisen omaisuuden arvoa. Yksityistäminen oli
aloitettu.
Tässä vaiheessa
Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina sopivat eroamisesta Neuvostoliitosta. Siitä
alkoi Neuvostoliiton hajottaminen, joka sinetöitiin tuhoamalla neuvostoparlamentti
tykeillä. Sen uhrien määrä oli satakertaa suurempi kuin vuoden 1917
valankumouksen uhriluku. Nyt myös talongit arvopapereina menetti arvonsa käynnistetyn
tuhansien prosenttien hyperinflaatiolla. Se oli yhtäältä kulta-aikaa
keinottelijoille sekä kansainväliselle pankkimaailmalle ja toisaalta neuvostokansojen
hurja syöksy kurjuuteen. Ensimmäisen kerran vuoden 1920 jälkeen ja lyhyessä
ajassa entisten neuvostotasavaltojen väestömäärä supistui 15–20 prosenttia. Nyt
Venäjällä Gorbatshovia vaaditaan oikeuteen maanpetoksesta, rikoksesta, joka ei
vanhene.
Neuvostoliitossa, ellei peräti rajojen ulkopuolella, kymmenessä
vuodessa laadittiin ja toteutettiin suunnitelma, joka käänsi historian pyörää
taaksepäin ja tuli kalliiksi kaikille neuvostokansalaisille. Tietokirjailijana
Tommi Uschanovin olisi pitänyt huomata, että Neuvostoliiton parjaus perustuu samaan
tapaan kuin Yhdysvaltalaisen kaalihuijaus eli vuosikymmeniä jatkuneeseen valheellisiin
huhuihin. Hän kuitenkin tyytyy huhuihin,
kun nykymaailmassa millään ei ole enää mitään väliä.
Kai Kontturi