Jutta siivosi
Jutta Urpilainen
on valtionvarainministerinä viimeisenä työnään siivonnut ministeriajan työpöytänsä.
Tänään (6.6) Yleisradion haastatellussa hän vakuutti seisovansa hallituksen
päätösten takana. Hän totesi muun muassa, että yritysveron alentamisen (yli 18
%) oli oikea päätös, kun kaikki hallituksen kuulemat asiantuntijatkin olivat sen
kannalla.
Heti päätöksen jälkeen Urpilainen vakuutti, että yhtäältä se
tuo maahan pääomia ja toisaalta sillä on dynaamisia vaikutuksia työllisyyden
paranemiseen. Tänään tilastot todistavat, että maasta on viety pääomia 20
miljardia euroa enemmän kuin niitä on tuotu maahan. Myös dynaamisesti
myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen ei ole ilmestynyt. Päinvastoin. Työllisyys
on koko ajan heikentynyt. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on räjähtänyt
käsiin. Samoin on käynyt nuorisotyöttömyyden Lauri Ihalaisen (sd) äänekkäästi
markkinoimasta nuorisotakuusta huolimatta.
Jutta Urpilainen paljasti haastattelussaan ilmeisesti ymmärtämättömyyttään
ja siten tahattomasti, että demareilta puuttuu kokonaan työväestölähtöinen rehellinen
taloustutkimus ja sitä myötä myös selvä oma talouspoliittinen linja. Siksi he
turvatuvat hallituksen kuulemiin asiantuntijoihin. Heillä ei ole omaa vaihtoehtoa.
Kuluneen fraasin mukaan se on elämää suurempi asia. Kun kauttaaltaan
ammattiyhdistysliikettä hallitsevat demarit, niin ilman vaihtoehtoista talouspolitiikkaa
he joutuvat alistumaan Eteläranta 10:ssä majailevaan Työantajien keskusliiton, EK:n
saneluun. Vaihtoehdottomien demareiden hallitessa työväenliikettä kerta
toisensa jälkeen syntyy vaatimattomia työehtosopimuksia ja nolla-tupoja.
Talouspoliittisen vaihtoehdon puuttuminen heijastuu kaikkeen
demareiden politiikkaan. Esimerkiksi ulkopolitiikassa ei ole omaa linjaa. Sen
on kiltisti alistunut lännen retoriikalle, josta kertoo omaa karua kieltään ulkomisteri
Erkki Tuomiojan (sd) esiintyminen Ukrainan
suhteen vaikkapa vain Kiovassa ja EU:ssa.
Näitä taustoja vasten voi odottaa, että uusi Demareiden puheenjohtaja
ja uusi valtionvarainministeri Antti Rinne
vankasta ammattiyhdistysliikkeen taustasta huolimatta on puun ja kuoren
välissä. Ilman selkeää vaihtoehtoa, hän mahdollisuutensa muuttaa jotain ihan
oikeasti ovat olemattomat. Mitä hän sanoo siivottuaan ministeriajan työpöytänsä,
se jää nähtäväksi.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.