6.6.14

Demarit


Jutta siivosi

Jutta Urpilainen on valtionvarainministerinä viimeisenä työnään siivonnut ministeriajan työpöytänsä. Tänään (6.6) Yleisradion haastatellussa hän vakuutti seisovansa hallituksen päätösten takana. Hän totesi muun muassa, että yritysveron alentamisen (yli 18 %) oli oikea päätös, kun kaikki hallituksen kuulemat asiantuntijatkin olivat sen kannalla.

Heti päätöksen jälkeen Urpilainen vakuutti, että yhtäältä se tuo maahan pääomia ja toisaalta sillä on dynaamisia vaikutuksia työllisyyden paranemiseen. Tänään tilastot todistavat, että maasta on viety pääomia 20 miljardia euroa enemmän kuin niitä on tuotu maahan. Myös dynaamisesti myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen ei ole ilmestynyt. Päinvastoin. Työllisyys on koko ajan heikentynyt. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on räjähtänyt käsiin. Samoin on käynyt nuorisotyöttömyyden Lauri Ihalaisen (sd) äänekkäästi markkinoimasta nuorisotakuusta huolimatta.

Jutta Urpilainen paljasti haastattelussaan ilmeisesti ymmärtämättömyyttään ja siten tahattomasti, että demareilta puuttuu kokonaan työväestölähtöinen rehellinen taloustutkimus ja sitä myötä myös selvä oma talouspoliittinen linja. Siksi he turvatuvat hallituksen kuulemiin asiantuntijoihin. Heillä ei ole omaa vaihtoehtoa.

Kuluneen fraasin mukaan se on elämää suurempi asia. Kun kauttaaltaan ammattiyhdistysliikettä hallitsevat demarit, niin ilman vaihtoehtoista talouspolitiikkaa he joutuvat alistumaan Eteläranta 10:ssä majailevaan Työantajien keskusliiton, EK:n saneluun. Vaihtoehdottomien demareiden hallitessa työväenliikettä kerta toisensa jälkeen syntyy vaatimattomia työehtosopimuksia ja nolla-tupoja.

Talouspoliittisen vaihtoehdon puuttuminen heijastuu kaikkeen demareiden politiikkaan. Esimerkiksi ulkopolitiikassa ei ole omaa linjaa. Sen on kiltisti alistunut lännen retoriikalle, josta kertoo omaa karua kieltään ulkomisteri Erkki Tuomiojan (sd) esiintyminen Ukrainan suhteen vaikkapa vain Kiovassa ja EU:ssa.

Näitä taustoja vasten voi odottaa, että uusi Demareiden puheenjohtaja ja uusi valtionvarainministeri Antti Rinne vankasta ammattiyhdistysliikkeen taustasta huolimatta on puun ja kuoren välissä. Ilman selkeää vaihtoehtoa, hän mahdollisuutensa muuttaa jotain ihan oikeasti ovat olemattomat. Mitä hän sanoo siivottuaan ministeriajan työpöytänsä, se jää nähtäväksi.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.