Yhdysvallat ja idän rikkaudet
Maailmasta ei löydy toista maata, joka olisi saanut Yhdysvaltojen
kaltaisen suorastaan jumallisen aseman. Kaikki sen tekemiset ovat suomalaisille
paitsi ainoan mahdollinen myös ihmeellistä ja kaikkien onneksi, joka ansaitsee
jokaisen jakamattoman ihailun. Ihailua ylläpidetään koko valtamedian voimalla.
Se ylittää kaikki järjelliset mitat.
Viimeksi toimittaja Tuomas Niskakangas repi rajatonta
ihailuaan Helsingin Sanomien (27.7.) talousosassa koko aukeaman laajuudella.
Artikkelin valtavana kuvana oli valkopääkotka, jonka alla olevista raunioista
työntyi esiin viisi raitapukuista voitonmerkkiä näyttävää kättä. Artikkelin
otsikko oli ällistyttävä - ”USA:n talous nousi tuhkasta”! Mistä se nousi ja mihin,
siitä ei ollut merkkiäkään. Koko juttu oli pelkkää höpinää, valhepropagandaa.
Yhdysvaltojen taloudesta on mahdotonta saada todellista
tietoa. Iät ja ajat on tiedetty, että sen bruttokasantuotteen (bkt) laskemissa
käytetään niin sanottua hedonista menetelmää. Sillä saadaan tulos näyttämään pelkällä
mielikuvituksella todellisuutta paremmalta.
Monet taloustieteilijät ovat menetelmää arvostelleet ja
todenneet, että bkt on aivan liikaa laskijoitten mieltymysten varassa. Pitkän
aikavälin seurannan perusteella näyttääkin siltä, että hedoninen lisä on
viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kasvanut vauhdikkaasti 7 %:sta 22,3 %:iin.
Kauden 2003–2012 viralliseksi vuoden keskimääräiseksi talouskasvuksi on saatu
suorastaan huikea 4,0 %, kun todellisuus lienee enintään 2,5 %. Tähän
ajanjaksoon mahtui vain yksi vuoden 2010 bkt:n 2,3 %:in lasku. Se ei tuhkannut
mitään.
Vaikka Yhdysvalloissa pankkikeinottelijoilla on mennyt
huonosti ja investointipankki Lehman Brothers kaatui ja vei mukanaan liudan
pienempiä pankkeja, niin kansantalouden laskumiesten mukaan se ei näkynyt
bkt:ssä kuin pikku nytkähdyksenä. Tietysti pankkikriisi oli kova paikka
rahamarkkinoille ja miljoonille asuntovelallisille, mutta sekään ei tuhkannut
taloutta kuten Niskakangas antaa ymmärtää.
Jos viralliset luvut olisivat tosia, Yhdysvaltojen
tuottavuuden olisi pitänyt kasvaa kovaa vauhtia ja kansakunnan vaurastua, mutta
toisin on käynyt. Sillä on jo iät ajat ollut valtava kaksoisvaje. Vuonna 2012 valtionvelka
oli 16 200 miljardia dollaria ja kauppatase on pysynyt koko ajan
alijäämäisenä. Ulkomainen velka kasvaa 1 000 miljardin dollarin
vuosivauhtia. Se on jo nyt niin suuri, että Yhdysvallat ei koskaan pysty maksamaan
sitä takaisin.
Yhdysvaltojen talous on rapautunut jo kauan sitten. Se ei enää
tuota mitään, muta pääomien omistajat voivat hyvin, sillä he rikastuvat ulkomaiden
kustannuksella. Sen oma elinkeinorakenne on mennyt väärää suuntaan. Teollisuus
on ulkoistettu pois maasta lähemmäs ostajia ja halpatyövoimaa. Teolliset
työpaikat ovat kadonneet ja rakentaminen on hiipunut. Hieman pelkistäen työllisistä
77 sadasta tekee tuottamatonta työtä, pesee toinen toisensa paitoja. Tuottavaa työtä,
tavaroita eli uusia arvoja tekee vain 23sadasta.
Ihannoitu palveluyhteiskunta, joksi Yhdysvaltoja sanotaan,
on sellaisten ongelmien keskellä, että niitä ei toivoisi kenellekään. Kaikki
johtuu maan rajusta elinkeinorakenteen muutoksesta. Sitä puolustellaan omalle
kansalle, mutta myös koko maailmalle. Koko ajan korostetaan ja jatkuvasti toistetaan,
että Yhdysvallat vain puolustavat omia kansallisia etujaan. Se jätetään
sanomatta, että kaikki se tapahtuu muiden maiden ja kansojen kustannuksella.
Imperialismi on muiden rosvoamisista. Sillä kapitalistit
rikastuvat. Millään muulla ei ole väliä. Siksi kurjuudesta on kasvanut yleisesti
tunnettu rikollisuus, jonka vuoksi Yhdysvaltojen vankiloissa lojuu ihmiskunnan
historian kaikkien aikojen suurimmat vankijoukot. Vankien säilöminen ja
vartiointi mitä erilaisimmissa olosuhteissa on äärimmäisen julmaan, vuosia
jatkuvaan eristykseen saakka, on yksi suuria palvelubisneksiä. Se on palveluyhteiskunnan
tuotantoa, joka ei kuitenkaan tuota mitään, päinvastoin.
USA:n taloudessa tämä on vain raaka kuriositeetti. Suurkapitalistien
mielenkiinnon hiipuminen omaa maataan kohtaan osoittaa muun muassa se, että maa
on jäänyt jälkeen kehityksestä. Työn tuottavuus on vajonnut suohon. Kaudella
2003–2012 Suomessa tuottavuuden keskiarvo oli tasan 60,00 dollaria tunnissa,
mutta Yhdysvalloissa se hedonisesta bkt:stä laskien 50,72 dollaria, 9,28
dollaria, 18,3 % pienempi. Kun bkt:stä vähennetään ilmiselvät hedoniset lisät, haamut,
tuottavuus on 45,27 dollaria, 32,5 % suomalaista pienempi.
Mikäli Yhdysvallat olisivat Suomen tasolla työn
tuotavuudessa, sillä olisi bkt:n laskutavasta riippuen 30–60 miljardia
työtuntia vähemmän. Sen vuoksi nykyinen pätkätyöläisten määrä supistusi ja kokonaan
työttömien määrä entisten lisäksi kasvaisi 41–77 miljoonaan ja työttömyysaste nousisi
virallisesta 9,6 %:sta 24–44 %:iin. Jäljelle jääneistä 15 miljoonasta
pätkätyöläistä jokainen olisi pienellä palkalla entiseen tapaan töissä vain 938
tuntia vuodessa. Kun tämä ei näytä todelta, on pakko uskoa älyttömään heikkoon tuottavuuteen,
jonka juuret ovat kaukana 1990-luvulla.
Yhdysvaltoja pidetään maailma rikkaimpana maana. Todellisuus
on toinen, vaikka se vaatisi ihan oman tutkimuksensa. Se lienee selvää, että
heillä ovat ehdottomasti maailman rikkaimmat ihmiset ja suvut. Heidän osuutensa
väestöstä on yksi prosentti, mutta heidän osuus varallisuudesta on kaksi
viidesosaa. Kolme prosenttia väestöstä omistaa noin kolme neljäsosaa
yksityisestä varallisuudesta.
Suuromistajien osuus varallisuudesta on kasvanut jo niin
suureksi, että emämaa ei enää tarjoa rikastumiseen, pääomien kasvattamiseen,
riittäviä mahdollisuuksia, siksi heitä kiinnostavat koko muun maailman
rikkaudet riippumatta siitä missä ne sijaitsevat. On sanomattakin selvää, että
heitä kiinnostaa aivan erityisesti Venäjän suunnattomat öljy-, kaasu- ja kaiken
kattavat muut, rajattomat mineraalirikkaudet. Ne olisi saatava toisiin käsiin –
mutta miten? Tarvitaanko siihen imperialismin luonteeseen kuuluva sota?
Yhdysvaltojen ihailua ylläpidetään maailmanlaajuisen
valtamedian voimalla. Se ylittää kaikki järjelliset mitat ja sen imperialistinen
sapelienkalistelu muodostaa päivä päivältä yhä vakavamman elämääkin suuremman
uhan!
Kai Kontturi