Edessä vaaran vuodet

Edessä vaaran vuodet

EU-Suomen talous on kuin työllisyysjuna, joka menee alamäkeä ja josta koko ajan väkeä putoaa radanvarteen, vaikka matkustajat yrittävät irvishampain pysyä mukana. Tänään näyttää siltä, että viidessäkymmenessä vuodessa työvoimasta on pudonnut radanvarteen puolet ja työttömyysaste kivunnut 50 prosentin paikkeille. Ongelman on, että globaalin talouden juna tutisee ja tärisee, kun kiskojen alta perustukset koko ajan pettävät.  

Suomalaisia yrityksiä on myyty ulkomaille viimeisimmän Suomen Pankin tilaston mukaan 338,5 miljardilla eurolla. Siinä ovat joukkolainat ja rahamarkkinapaperit, jotka monin eri tavoin sivuavat yrityskauppoja. Vuonna 2012 Suomessa toimi ulkomaisia tytäryrityksiä 3003 kpl, jotka työllistivät 234 000 henkeä (Tilastokeskus 28.11.2013). Lisäksi toukokuun lopussa pörssissä noteerattujen ulkomaalaisten omistamia osakkeita oli 76,5 miljardia euroa, 45,1 prosenttia kaikista osakkeiden markkina-arvosta (Suomen Pankki 13.6.2014).    

Lisäksi suomalaiset ovat ulkomaille velkaa lainoina, talletuksina, kauppaluottoina sekä johdannaisia yhteensä 275,6 miljardia euroa. Tämä osa sisältää myös valtion ja kuntien ottamat lainat. Koko ulkomailta tuodun pääoman määrä, velka, oli yhteensä 614,1 miljardia euroa.  

Ulkomaisia yrityksiä suomalaiset ovat ostaneet 366,3 miljardilla eurolla, 27,2 miljardia myytyjä enemmän. Suomalaisia tytäryrityksiä toimi ulkomailla 4883 kpl, jotka työllistivät 570 000 henkeä (Tilastokeskus 17.4.2014). Se on enemmän kuin ulkomaalaiset yritykset työllistivät Suomessa. Suomalaiset omistavat myös ulkomaisia osakkeita 121,3 miljardia euroa. 

Suomalaiset ovat vieneet myös erilaisia muita pääomia ulkomaille 266,3 miljardia euroa, joten koko ulkomaalaisten velka harvoille suomalaisille on 632,6 miljardia euroa. Näin suomalaiset ovat vieneet 18,5 miljardia enemmän kuin ulkomaalaiset ovat tuoneet Suomeen. Saatavia on siis enemmän kuin velkaa. Se näyttää hyvältä – puusta katsoen.

Tässä on syytä korostaa, että kymmenessä vuodessa Suomen eläkerahastot kasvoivat 77,9 miljardia euroa, 88,3 prosenttia. 31.3.2014 eläkerahastoja oli yhteensä mielettömät 165,5 miljardia euroa, joista ulkomaille oli viety 116,1 miljardia euroa, 70,2 prosenttia. Näitä jokaisen suomalaisen rahoja eläkevakuutusyhtiöt eivät ole sijoittaneet Suomeen vaan ripotelleet ne moniin eri maihin ja erilaisiin sijoituskohteisiin. Riskin suuruutta kukaan ei uskalla edes ajatella.    

Ulkomaisten emoyhtiöiden tuotannon kasvaessa yli kysynnän, tavarat jäävät varastoihin. Se tulee kalliiksi ja syö voittoja. Siksi emoyhtiö leikkaa tuotantoa vastaamaan kysyntää. On johdonmukaista, että ensimmäisenä lakkautetaan emoyhtiöiden ydintoimintaa haittaavat pienemmän ja periferiassa (mm. Suomessa) toimivat tytäryhtiöt. 

Leikkausten ja alasajon helppoudesta Suomessa on kokemusta, kun 90-luvun alussa rajat aukaistiin ulkomaankaupalle. Lyhyessä ajassa lopetettiin 20 000 yritystä ja tehtiin 30 000 konkurssia. Niiden tuotanto korvattiin tuonnilla. Suurten emoyritysten mahtavat resurssit, kasvattaa tuotantoa helposti kysyntää nopeammin. Välttääkseen liiketuotannon, tytäryhtiö on helppo poistaa tuotantoketjusta. Tätä varaa ei kukaan halua myöntää. Se on synkkä varjo Suomen talouden yllä.

Pörssiyhtiöt eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia. Päinvastoin. Niiden on kaikin keinoin tehtävä omistajilleen voittoa, jopa kaikkea uhmaavaa enimmäisvoittoa. Nykymaailmassa pörssiyhtiöissä määräävät osakkeet ovat suursijoittajien omistuksessa. Yleensä muutamat suursijoittajat omistavat 5-15 prosenttia yritysten osakemäärästä ns. osakepaketit, jotka yhtiökokouksissa muodostavat päätösvaltaisen enemmistön. Heillä on määräysvalta.

Pörssiyhtiöissä (yleensä suomalaisilla) pienomistajilla on puheoikeus, mutta ei päätösvaltaa. He voivat elää toivossa, että saisivat osinkoja ja että osakkeiden markkina-arvot kasvaisivat. Maailman rahoitusmarkkinoita kuitenkin vaanii epävakaus. Rahamarkkinakriisit ovat arvaamattomia ja niiden seuraukset ulottuvat kaikkialle. Viimeisimmästä 2008 lievästä kriisistä Suomessa ei ole toivuttu vieläkään, eikä juuri kummempaa ole näköpiirissä.

Maailman rahamarkkinat ovat todella epävakaat. Vuonna 2009 maailma bruttokansantuote oli 57 937 miljardia dollaria. Rahamarkkinoilla oli perinteisiä luottoja ja käyttötilejä 26 072 miljardia dollaria ja kuvitteellista virtuaalirahaa eli riskirahana johdannaisia ja arvopapereita 721 895 miljardia US dollaria (BIS, IMF ja Taloussanomat). Virtuaaliraha on termiineinä, optioina, futuureina ja swappeina. Lisäksi on erilaisia osake-, korko- ja raaka-ainejohdannaisia. Ilman reaalivakuutta ne muodostavat valtavan ilmakuplan.

Näillä satojen tuhansien miljardien rahamarkkinoilla piilee mielettömät houkutukset tehdä rahalla rahaa, mahdottomasta mahdollisen. Jos suursijoittajien hallitsemassa tavaratuotannossa syntyy vaikeuksia, he saattava siirtää tuotannosta pääomiaan johdannaismarkkinoille. Siitä, seuraa pörssikurssien laskua, jota korjataan joukkomittaisilla irtisanomisilla. Kaikesta huolimatta tämänkaltaiset purkaukset ovat olleet vielä vaatimattomia. Virtuaalirahan muodostama kupla odottaa vielä todellista purkautumista, puhkeamista.

Rahamarkkinat ovat paisuneet mielikuvituksen rajat ylittäviin mittoihin, joita ei kukaan hallitse. Siksi niissä piilee vaaratekijöitä. Yhdysvallat on voinut rauhassa rikastua pitkälle yli kaksisataa vuotta. Sen pääomat ovat valtavat ja kasvaakseen ne ovat levittäytyneet kaikkialle maailmaan. Niitä turvatakseen se miehittää 123 maata yli 700 sotilastukikohdalla. Niitä tukee mahtava sotalaivasto lentotukialuksineen ja sukellusveneineen, jotka purjehtivat kaikilla maailman merillä.

Se ei kuitenkaan riitä. Alueelliset ja paikalliset sodat sekä levottomuudet eri puolilla maailmaa ovat hajota ja hallitse politiikkaa, joka osaltaan turvaa ylivalan säilymisen. Yhdysvaltojen hegemonia kasvattaa vastarintaa muissa suurissa maissa. Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia, Kiina ja Venäjä ovat jo päättäneet rakentaa uuden dollarista riippumattoman rahoitusjärjestelmän. Se heikentää dollarin asemaa ja aiheuttaa arvaamattomia vaaroja nykyiselle dollaripohjaiselle rahoitusjärjestelmälle. Se aiheuttaa vaaroja rahamarkkinoiden suursijoittajille ja siten myös Suomen kansantaloudelle.      

 

Johdannaisiin perustuvat virtuaaliset rahamarkkinat purkautuvat jonain kauniin päivänä. Koska se tapahtuu, sitä eivät edes ennustajaeukot uskalla sanoa. Se ei tapahdu huomenna, vaikka vähäistä purkautumista tapahtuu yhä useammin. Kriisien toistumiset ovat lyhentyneet ja kestot pidentyneet. Globaalissa, vapaakaupan maailmassa, kaikki liittyy kaikkeen.

Suomen kansantalouden – työllisyyden ja työttömyyden kannalta pääomien vienti ja tuonti osoittavat, että suomalaiset kapitalistit ovat täysin haluttomia sijoittamaan Suomeen ja että kaikilla keskeisillä aloilla yritysten päätös- ja määräysvalta on ulkomaalaisten hallussa. Kun vielä julkinen ylin lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivaltava ovat valuneet ulkomaille, EU:lle, voi ujostelematta sanoa, että talous ei ole terveellä, vankalla pohjalla ja työllisyyden junasta työvoimaa putoaa koko ajan radan varteen. Suomalaisilla on edessä todelliset vaaran vuodet.

Kai Kontturi