torstai 31. heinäkuuta 2014

USA ja maailma rikkaudet


Yhdysvallat ja idän rikkaudet

Maailmasta ei löydy toista maata, joka olisi saanut Yhdysvaltojen kaltaisen suorastaan jumallisen aseman. Kaikki sen tekemiset ovat suomalaisille paitsi ainoan mahdollinen myös ihmeellistä ja kaikkien onneksi, joka ansaitsee jokaisen jakamattoman ihailun. Ihailua ylläpidetään koko valtamedian voimalla. Se ylittää kaikki järjelliset mitat.

Viimeksi toimittaja Tuomas Niskakangas repi rajatonta ihailuaan Helsingin Sanomien (27.7.) talousosassa koko aukeaman laajuudella. Artikkelin valtavana kuvana oli valkopääkotka, jonka alla olevista raunioista työntyi esiin viisi raitapukuista voitonmerkkiä näyttävää kättä. Artikkelin otsikko oli ällistyttävä - ”USA:n talous nousi tuhkasta”! Mistä se nousi ja mihin, siitä ei ollut merkkiäkään. Koko juttu oli pelkkää höpinää, valhepropagandaa.

Yhdysvaltojen taloudesta on mahdotonta saada todellista tietoa. Iät ja ajat on tiedetty, että sen bruttokasantuotteen (bkt) laskemissa käytetään niin sanottua hedonista menetelmää. Sillä saadaan tulos näyttämään pelkällä mielikuvituksella todellisuutta paremmalta.

Monet taloustieteilijät ovat menetelmää arvostelleet ja todenneet, että bkt on aivan liikaa laskijoitten mieltymysten varassa. Pitkän aikavälin seurannan perusteella näyttääkin siltä, että hedoninen lisä on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kasvanut vauhdikkaasti 7 %:sta 22,3 %:iin. Kauden 2003–2012 viralliseksi vuoden keskimääräiseksi talouskasvuksi on saatu suorastaan huikea 4,0 %, kun todellisuus lienee enintään 2,5 %. Tähän ajanjaksoon mahtui vain yksi vuoden 2010 bkt:n 2,3 %:in lasku. Se ei tuhkannut mitään.

Vaikka Yhdysvalloissa pankkikeinottelijoilla on mennyt huonosti ja investointipankki Lehman Brothers kaatui ja vei mukanaan liudan pienempiä pankkeja, niin kansantalouden laskumiesten mukaan se ei näkynyt bkt:ssä kuin pikku nytkähdyksenä. Tietysti pankkikriisi oli kova paikka rahamarkkinoille ja miljoonille asuntovelallisille, mutta sekään ei tuhkannut taloutta kuten Niskakangas antaa ymmärtää.  

Jos viralliset luvut olisivat tosia, Yhdysvaltojen tuottavuuden olisi pitänyt kasvaa kovaa vauhtia ja kansakunnan vaurastua, mutta toisin on käynyt. Sillä on jo iät ajat ollut valtava kaksoisvaje. Vuonna 2012 valtionvelka oli 16 200 miljardia dollaria ja kauppatase on pysynyt koko ajan alijäämäisenä. Ulkomainen velka kasvaa 1 000 miljardin dollarin vuosivauhtia. Se on jo nyt niin suuri, että Yhdysvallat ei koskaan pysty maksamaan sitä takaisin.

Yhdysvaltojen talous on rapautunut jo kauan sitten. Se ei enää tuota mitään, muta pääomien omistajat voivat hyvin, sillä he rikastuvat ulkomaiden kustannuksella. Sen oma elinkeinorakenne on mennyt väärää suuntaan. Teollisuus on ulkoistettu pois maasta lähemmäs ostajia ja halpatyövoimaa. Teolliset työpaikat ovat kadonneet ja rakentaminen on hiipunut. Hieman pelkistäen työllisistä 77 sadasta tekee tuottamatonta työtä, pesee toinen toisensa paitoja. Tuottavaa työtä, tavaroita eli uusia arvoja tekee vain 23sadasta.

Ihannoitu palveluyhteiskunta, joksi Yhdysvaltoja sanotaan, on sellaisten ongelmien keskellä, että niitä ei toivoisi kenellekään. Kaikki johtuu maan rajusta elinkeinorakenteen muutoksesta. Sitä puolustellaan omalle kansalle, mutta myös koko maailmalle. Koko ajan korostetaan ja jatkuvasti toistetaan, että Yhdysvallat vain puolustavat omia kansallisia etujaan. Se jätetään sanomatta, että kaikki se tapahtuu muiden maiden ja kansojen kustannuksella.

Imperialismi on muiden rosvoamisista. Sillä kapitalistit rikastuvat. Millään muulla ei ole väliä. Siksi kurjuudesta on kasvanut yleisesti tunnettu rikollisuus, jonka vuoksi Yhdysvaltojen vankiloissa lojuu ihmiskunnan historian kaikkien aikojen suurimmat vankijoukot. Vankien säilöminen ja vartiointi mitä erilaisimmissa olosuhteissa on äärimmäisen julmaan, vuosia jatkuvaan eristykseen saakka, on yksi suuria palvelubisneksiä. Se on palveluyhteiskunnan tuotantoa, joka ei kuitenkaan tuota mitään, päinvastoin.

USA:n taloudessa tämä on vain raaka kuriositeetti. Suurkapitalistien mielenkiinnon hiipuminen omaa maataan kohtaan osoittaa muun muassa se, että maa on jäänyt jälkeen kehityksestä. Työn tuottavuus on vajonnut suohon. Kaudella 2003–2012 Suomessa tuottavuuden keskiarvo oli tasan 60,00 dollaria tunnissa, mutta Yhdysvalloissa se hedonisesta bkt:stä laskien 50,72 dollaria, 9,28 dollaria, 18,3 % pienempi. Kun bkt:stä vähennetään ilmiselvät hedoniset lisät, haamut, tuottavuus on 45,27 dollaria, 32,5 % suomalaista pienempi.

Mikäli Yhdysvallat olisivat Suomen tasolla työn tuotavuudessa, sillä olisi bkt:n laskutavasta riippuen 30–60 miljardia työtuntia vähemmän. Sen vuoksi nykyinen pätkätyöläisten määrä supistusi ja kokonaan työttömien määrä entisten lisäksi kasvaisi 41–77 miljoonaan ja työttömyysaste nousisi virallisesta 9,6 %:sta 24–44 %:iin. Jäljelle jääneistä 15 miljoonasta pätkätyöläistä jokainen olisi pienellä palkalla entiseen tapaan töissä vain 938 tuntia vuodessa. Kun tämä ei näytä todelta, on pakko uskoa älyttömään heikkoon tuottavuuteen, jonka juuret ovat kaukana 1990-luvulla.         

Yhdysvaltoja pidetään maailma rikkaimpana maana. Todellisuus on toinen, vaikka se vaatisi ihan oman tutkimuksensa. Se lienee selvää, että heillä ovat ehdottomasti maailman rikkaimmat ihmiset ja suvut. Heidän osuutensa väestöstä on yksi prosentti, mutta heidän osuus varallisuudesta on kaksi viidesosaa. Kolme prosenttia väestöstä omistaa noin kolme neljäsosaa yksityisestä varallisuudesta.

Suuromistajien osuus varallisuudesta on kasvanut jo niin suureksi, että emämaa ei enää tarjoa rikastumiseen, pääomien kasvattamiseen, riittäviä mahdollisuuksia, siksi heitä kiinnostavat koko muun maailman rikkaudet riippumatta siitä missä ne sijaitsevat. On sanomattakin selvää, että heitä kiinnostaa aivan erityisesti Venäjän suunnattomat öljy-, kaasu- ja kaiken kattavat muut, rajattomat mineraalirikkaudet. Ne olisi saatava toisiin käsiin – mutta miten? Tarvitaanko siihen imperialismin luonteeseen kuuluva sota?        
 
Yhdysvaltojen ihailua ylläpidetään maailmanlaajuisen valtamedian voimalla. Se ylittää kaikki järjelliset mitat ja sen imperialistinen sapelienkalistelu muodostaa päivä päivältä yhä vakavamman elämääkin suuremman uhan!

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.