Verta ja kyyneliä

VERTA, HIKEÄ JA KYYNELEITÄ

No niin, nyt uusi valtionvarainministeri Antti Rinne (sd) antoi eduskunnalle talousarvioesityksen. Sopuisana ministerinä hän teki sen mitä kunnon porvarilta voi odottaa eli toteutti myös uuden pääministerin Aleksander Stubbin (kok) lupauksen – verta, hikeä ja kyyneleitä.

Antti Rinteellä ei ole kansanedustajan valtakirjaa, mandaattia, mutta ei sitä ole myöskään Aleksander Stubbilla eikä puolustusministeri Carl Haglundilla. Siitä huolimatta he junailivat Suomen ja Venäjän vastakkain ja irti hyvän naapuruuden linjasta.

o o o

Suomella menee huonosti. Sen syyt ovat 80-luvulla, kun presidentti Mauno Koivisto (sd) käänsi suunnan kohti Euroopan unionia. Hän tunsi EU:n liittymisen ennakkoehdot; pääomien, tavaroiden, palvelusten ja työvoiman vapaa liikkuminen.

Koivisto nimitti Harri Holkerin (kok) hallituksen. Sen tehtävä oli pääomien vapauttaminen. Siksi suomalaiset pankit kasvattivat kilvan rahavarojaan mm. ottamalla valtavat määrät ulkomaista velkarahaa. Sitä jaettiin kaikille halullisille. Hyvässä tulevaisuudenuskossa yritykset ja kansa velkaantui ja syntyivät kahden asunnon loukot.

Seuraavaksi Koivisto nimitti Esko Ahon (kesk) hallituksen. Sen tehtävänä oli vapauttaa tavaroiden ja palvelusten vapaa liikkuminen. Tuloksena oli halpatuonnin räjähdysmäinen kasvu. Sen kanssa suomalaiset yritykset eivät pystyneet kilpailemaan. Velkaisia yrityksiä kaatui 50 000. Kilpailukyvyn nimissä saneerattiin ja työ loppui, työttömyys räjähti käsiin.

Kaatuneiden yritysten ja työttömien velat jäivät maksamatta. Syntyi pankkikriisi, joka lamaannutti koko maan. Suomi täytti EU:n ennakkoehdot ja sukelsi mustaan aukkoon. Siltä ei ole päästy pois, eikä päästä.

Aiemmin 80-luvulla tuotanto kasvoi 50,5 %, 90-luvulla 34,7 %, 2000-luvulla 21,2 %. Nyt näyttää siltä, että 2010-luvulla kasvu vajoaa alle 10 %:in. Kukaan ei perustellusti uskalla ennustaa parempia aikoja. Vakavasti otettava ennusteet osoittavat työn koko ajan vähenevän, eikä siinä auta mitkään tilastotemput. Vain politiikan tyhjänpuhujat voivat yhteiskuntarauhan turvaamiseksi heittää huulta ja väittää kasvun olevan edessä.

Vapaakauppa aiheutti jättityöttömyyden. Suomi on syrjäinen ja pitkien etäisyyksien maa, mutta maailman kilpailukykyisimpiä. Vapaakaupan oloissa se ei riitä. Sillä valtavien rahtikustannusten vuoksi hinta nousee ja kilpailukyky haihtuu taivaan tuuliin. Tarvitaan rajasuoja.

o o o

Tuotannon ja tuottavuuden kehitysennusteet viittaavat siihen, että 2050 paikkeilla tarjolla olevista työtunneista käytetään puolet. Toinen puoli kuluu palkattomaan kynsien pureskeluun. Siksi puheet työurien pidentämisestä ja eläkkeelle pääsyn siirtäminen myöhemmäksi tuntuvat kummallisilta – varsinkin, kun ennuste väestön ikääntymisestä on törkeä valhe.

Jo vuonna 2005 voimaantulleen eläkelakien muutoksella eläkkeet ajettiin surkeuden suohon. Teoriassa sen voi pelkistää parilla esimerkillä.

Jos hyvin ansaitseva työntekijä tienaa nykyrahassa koko työuransa (18–63 v) ajan joka vuosi 36 000 euroa (3 000 e/kk) tulee siitä yhteensä 1 620 000 euroa. Silloin eläkettä kertyy yhteensä 35 vuotta 1,5 % - 661 500 euroa ja 10 vuodesta 1,9 % - 68 400 euroa. Näin eläkekertymäksi tulee 729 900 euroa. Kun se jaetaan työuran (45 vuotta) 540 kuukaudella, on eläke 2 145 e/kk, 25 316 e/v ennen elinaikakertoimen ja verojen vähennystä.

Palkansaajista pätkätyöläisiä on jo iankaiken ollut yli 40 %. Heillä keskimääräinen vuosiansio on jäänyt 8 000–9 000 euron tasolle. Jatkuvan työn puutteen vuoksi työuran aikainen palkkasumma saattaa hyvässä lykyssä jäädä edellisestä puoleen ja koko työuran ajalta 810 000 euroon, silloin vastaavan kaavan mukaan olisi eläke 1 073 e/kk ennen elinaikakertoimen ja verojen vähennystä.

Hyvin ansaitsevan pakoista kerääntyy rahastoon nykyisen eläkemaksun mukaan 392 000 euroa. Sääntöjen mukaan sen pitää kasvaa korkoa korolle 4 % vuodessa, joten 45 vuoden kuluttua rahasto on kasvanut 862 488 euroon. Jos hän on eläkkeellä 20 vuotta, rahastosta kuluu eläkkeeseen 506 311 euroa – 356 177 euroa jää netoksi. Jälkimmäisessä esimerkkitapauksessa luvut ovat puolta pienemmät. Lisäksi, ennen eläkeikään menehtyneen eläkerahat jäävät vakuutusyhtiölle.

Järjestelmä on huono eläkeläisille, mutta ilman uudistustakin vakuutusyhtiöille valtaisa rahasampo. Kaudella 1991–13 niiden varat kasvoivat 151,1 miljardia euroa, 803,7 %. Uudistuksen jälkeen vain kasvu kiihtyy!

Uudistuksen tarpeellisuuden perusteluissa on kolme tietoista väärennöstä. Väestöennuste, jossa kaudella 1961–75 syntyneistä 1 069 572 kukaan ei kuole, eikä muuta pois maasta. Elinajanodote on siitä johdettu pelkkä kuvitelma.  Kestävyysvaje on valtiontalouden, ei eläkejärjestelmän ongelma.

Eläkeuudistus muuttaa järjestelmän eläkeläisille entistä huonommaksi ja vakuutusyhtiöille entistä paremmaksi, se on huikea tulonsiirto. Eläkkeiden taso jotenkuten säilyy, mutta se vaatii 4-5 työvuotta lisää. Uudistus varmistaa, että eläkevakuutusyhtiöt voivat, kuten Hesari (27.9) asian ilmaisee, sijoittaa enemmän (!) kapitalistien osakkeisiin, kun ne kestävät tuottojen heilahtelua eli pörssikeinottelun tappioita.    

o o o

Tiedon puuttuessa pääministeri Aleksander Stubbin on luvannut (HS 19.8.14) kansalle verta, hikeä ja kyyneleitä. Hän pitää lupauksensa – kulkee sutena veristä Golgatantietä kääriytyneenä lampaan taljaan ja muut seuraavat kuin lampaat kiltisti perässä.

Eduskuntapuolueilla ei ole mitään käsitystä eikä aikomustakaan nostaa maa surkeuden suosta ja kulkea toista tietä. Mikäli puolueet ymmärtäisivät, että kapitalismin oloissa ainoa mahdollisuus selvitä edes jotenkuten on erottava EU:sta, vapaakaupasta ja saatava oman rahan. Se on pienemmän riesan tie.

Kai Kontturi