Historiaa väärentäen

Historian väärentäjät salaavat ja unohtavat

Neuvostoliitossa 1927, kun talonpojat vielä kyntivät peltonsa puuauroilla ja äestivät puusahroilla, hyväksyttiin ensimmäinen viisivuotis-suunnitelma. Siitä alkoi ennennäkemätön kehityksen ja menetyksen aika.  Kolmekymmentä vuotta myöhemmin lokakuussa 1957 juhlittiin työläisten ja talonpoikien vallankumouksen ja sosialismin saavutuksia lähettämällä ensimmäinen Sputnik avaruuteen – juhlittiin sosialismin ihmettä!  

Venäjän sosialistinen lokakuun 1917 vallankumous oli lähes veretön. Se vaati vain kahdentoista ihmisen hengen. Vasta sen jälkeen maassa käytiin verinen sisällissota, jossa nujerrettiin ulkovaltioiden interventioilla tukema porvariston ja kulakkien satojen tuhansien ihmisten hengen vaatinut julma vastarinta. Niiden vuoksi maassa oli huutava elintarvikepula. Siksi turvauduttiin sotakommunismiin – pakko-ottoihin. Se päättyi niin sanottuun uuteen talouspolitiikkaan (NEP). Sillä avattiin markkinoita yksityisille tuottajille. NEP hieman helpotti sotien köyhdyttämän ja alikehittyneen maan todella alkeellisen oloja.

Maan johtajana V. I. Lenin korosti, että sosialismi on yhtä kuin koko maan sähköistäminen. Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 J.V. Stalinista tuli Neuvostoliiton uusi johtaja. Siihen aikaan uusi nuori valtio oli alikehittynyt maatalousmaa, jossa pellot kynnettiin puuauroilla ja äestettiin risusahroilla. Uuden valtionjohtajan vastuullaan olivat puna-armeija, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, mutta myös koko köyhtyneen maan kansantalous, jonka teollisuus oli lähes olematon.    

Tänä aikana maassa riehuivat myös erilaiset poliittiset virtaukset ja käsitykset siitä mitä on tehtävä. Leninin, Stalinin ja puolueen suunnitelmallisen toiminnan vastaista linjaa edusti Trotski, jota tukivat Kamenev, Zinojev ja Buharin. Keskuskomitea kuitenkin asettui Stalinin kannalle. Siten vuonna 1927 hyväksyttiin ensimmäinen Stalinin johdolla laadittu viisivuotissuunnitelma. Alkoi kansantalouden, teollisuuden, maa- ja karjatalouden, neuvostotilojen ja kollektiivitalouksien valtava rakennustyö.

Vuonna 1927 yksityiset viljelijät, kulakit tuottivat myyntiin viljaa 130 miljoonaa ja kolhoosit 35 miljoonaa puutaa, mutta jo 1930 kollektiivitilat tuottivat viljaa myyntiin yli 400 miljoonaa puutaa.  Kehitys kulki jo vauhdilla. Niinpä kesäkuussa 1930 Stalin totesi, että olemme ”jo maatalousmaasta teollisuusmaaksi muuttumisen kynnyksellä”. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ansiosta vuosina 1930–33 teollisuustuotanto yli kaksinkertaistui. Pelloille ilmestyivät ensimmäiset traktorit, leikkuupuimurit, kuorma-autot ja kaikkia maatalouskoneita tuottavien tehtaiden rakentamista koko ajan joudutettiin. Samalla valtio perusti kone- ja traktoriasemia palvelemaan kolhooseja.

Puolueen edustajakokouksessa 1930 Stalin totesi, että Neuvostoliitto oli yleisesti 50–100 vuotta jäljessä kehittyneimmistä maista ja korosti, että ne on tavoitettava kymmenessä vuodessa ja niin myös tapahtui. Toinen viisivuotissuunnitelama hyväksyttiin 1932. Sen toteuttaminen vaati vain 4 vuotta ja 3 kuukautta. Suunnitelma aikana sähkön tuotantoon rakennettiin jättimäisiä voimalaitoksia, jotka turvasivat teollisuustuotannon kasvun. Teollisuus tuotti maataloudelle jo 456 tuhatta traktoria, 129 tuhatta leikkuupuimuria, 146 tuhatta kuorma-autoa. Maatalous oli jo siirtynyt uuteen aikaan. Puuaurat ja risusahrat oli korvattu koneilla. Vuosina 1927–37 kansantalous kasvoi 40 prosentin vuosivauhdilla. Vuonna 1937 teollisuustuotanto oli yli 800 prosenttia suurempi kuin vuonna1913.

Ihmiskunnan historia ei tunne yhtä nopeaa kehityksen aikakautta. Esimerkiksi Suomessa ei vielä 1950- luvullakaan osattu edes haaveilla leikkuupuimureista. Nopea kehitys Neuvostoliitossa ei olisi ollut mahdollista ilman oikeita tavoitteita, ilman elinolojen jatkuvaa parantumista. Siksi kansa osallistui työhön suurella innolla ja antaumuksella. Ilman sitä uuden yhteiskunnan rakentaminen ei olisi onnistunut. Innostus synnytti työn sankareiden, iskurityöläisten, stahanovilaisten ja putilovilaisten kansaliikkeet. Siksi suunnitelmat toteutettiin aina ennen määräaikaa.    

Samalla kaudella kapitalistinen maailma kärsi Yhdysvalloista alkaneesta syvästä lamasta. Osakekurssit romahtivat ja konkurssit olivat arkipäivää. Erityisen kurjassa asemassa olivat mustat ja kymmenet miljoonat työttömät. Koko kapitalistisessa maailmassa tuotanto laski, nälän ja köyhyyden vuoksi menehtyi miljoonia, miljoonia ihmisiä.

Saksassa suunnatonta kurjuutta, hyperinflaatiota hyväksikäyttäen ja juutalaisten omaisuutta varastaen, tuhoamalla työväenliikkeen fyysisesti ja sitä vastaan kohdistetuilla provokaatioilla sekä suuryritysten tuella Hitler nousi valtaan. Heti ensi töikseen (1932) Hitler ilmoitti Saksan tavoitteeksi uuden elintilan valtaamisen, Neuvostoliiton ja bolševismin hävittämisen. Juutalaisten tuhoaminen tuli ohjelmaan vasta myöhemmin.

Nyt sodan uhatessa Stalinin johtama Neuvostoliiton Kommunistinen puolue joutui kansantalouden kehittämisen rinnalla miettimään myös puolustusteollisuuden kehittämistä. Lykätäkseen sodan alkua ja saadakseen lisäaikaa Neuvostoliitto teki Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Lisäaikaa tuli, mutta olemattoman vähän, kun sotaa julistamatta Saksa valapattoisesti hyökkäsi Neuvostoliittoon jo juhannuksena 1941. Koko kapitalistinen maailma oli varma, että Neuvostoliitto ei kestä pitkään. Suomikin liittyi mukaan sotaan Saksan rinnalla. Meillä selitettiin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää ja että Neuvostoliitto on vain savijaloilla seisova jättiläinen. Se kaatuu nopeasti ja miehet pääsevät jo syksyllä sadonkorjuuseen.

Neuvostoliitto ja Stalin valtion johtajana joutuivat uuden ja mielettömän haasteen eteen. Maan talous, elintarvikkeiden, energian ja teollisuuden tuotanto olivat vielä keskeneräisiä – armeijasta ja sotateollisuudesta puhumattakaan. Siksi Saksa tehokkaan sotakoneen edessä Neuvostoliitto joutui perääntymään ja evakuoimaan (kuten karjalaiset Suomeen) kaikki läntiset alueensa mahdollinen kauas itään, Siperiaan. Sinne oli rakennettava uudelleen siviilituotanto ja luotava kokonaan uusi sotateollisuus. Urakka ylittää hurjimmatkin mielikuivat.

Nyt Neuvostoliiton oli järjestettävä myös armeija, joka pystyi taistelemaan seitsemäntuhannen kilometrin pituisella rintamalla, kykenisi pysäyttämään hyökkääjän ja lopulta kääntämään perääntymisen etenemiseksi. Menetetyt viljavat läntiset alueet oli saatava takaisin. Sota vaati paitsi mahtavan laivaston ja ilmavoimien materiaalisen rakentamisen myös niiden käytön oppimisen. Se vaati maavoimien varustamisen käsiaseilla, tykistöllä, panssarivaunuilla ja muulla moottoriajoneuvo- ja viestikalustolla. Se vaati vähenevällä miestyövoimalla naisilta suunnattomia ponnistuksia sekä siviilien että valtavan, kasvavan armeijan aseistamisen, vaatettamisen ja ruokkimisen. Mielettömien ponnistelujen jälkeen kaikki tämä onnistui.

Stalin kykeni motivoimaan puolueen keskuskomitean, puolueen ja koko kansan ponnistuksiin, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen. Stalin kykeni rakentamaan strategian, jonka hyväksyivät myös pääesikunta, armeijoiden komentajat ja rintamakomentajat, koko armeija sekä koko kotirintama. Lopulta armeija oli valmis vastahyökkäykseen Stalingradin, Moskovan ja Leningradin linjalla, johon Hitlerin johtaman Saksan armeija oli pysäytetty. Lopuksi neuvostoarmeija valtasi Berlinin ja pysäytti etenemisensä Elbellä. Natsi-Saksan ja sen liittolaisten fasistiset armeijat hävitettiin.

Se vaati uskomattoman suuret aineelliset uhraukset. Inhimilliset menetykset olivat suunnattomat, sillä jokaisesta perheestä joku menehtyi välittömästi saksalaisten toimesta, kaatui tai haavoittui sotilaana tai siviilinä. Kansan kärsimykset olivat mittaamattomat.

Yhdysvaltalainen Moskovassa koko sodan aikana lehtimiehenä toiminut Albert Axell toteaakin, että Neuvostoliitto (sosialismi) olisi hävinnyt sodan ilman Stalinia.  

1930-luvun kapitalistisen maailman syvä talouslama ja Neuvostoliiton samanaikainen huikea talouskasvu sekä sodassa varmaan häviöön tuomitusta selviäminen voittajana oli valtava pettymys kapitalismille. Sodan päätyttyä seitsemänkymmentä prosenttia Euroopan puoleisesta Neuvostoliitosta oli tuhottu maan tasalle. Stalinin johdolla aloitettiin Mustalta mereltä Stalingrad ja Leningrad sekä niistä länteen koko Euroopan puoleisen alueen kiivas jälleenrakennustyö. Se etenin vauhdilla.

Neuvostoliiton väkiluku vuonna 1919 oli 138 miljoonaa. Jos Stalin olisi aikanaan tapattanut miljoonia (väitetyt 55 miljoonaa) omaa kansalaista, se olisi merkinnyt väestöstä lähes joka toisen teloitusta. Väite on siis mieletön. Ja toisekseen, jäljelle jääneillä 83 miljoonalla, joista sota otti vielä 26 miljoonaa henkeä, Neuvostoliitto ei mitenkään olisi voinut voittaa natsi-Saksaa ja puhdistaa koko Eurooppa fasismista.

Kaikesta huolimatta tähän valhepropagandaan perustuu jatkuvasti toistettu hokema, että väkivalta kuului Neuvostoliiton luonteeseen. Väestötilastot kertovat, että Stalin kuollessa Neuvostoliiton väkiluku oli 159,2 miljoonaa, 21,2 miljoonaa suurempi kuin 1919. Kun sodassa menehtyi 26,2 miljoonaa, todellinen kasvu oli vähintään 47,2 miljoonaa, joka on keskimäärin 1,4 prosenttia vuodessa. Valtaosa kaatuneista oli hedelmällisessä iässä, mutta eivät ehtineet synnyttää jälkikasvua joten todellinen väestön kasvu olisi ilman sotaa ollut selvästi suurempi.

Samaan aikaan Suomessa vastaava väkiluvun kasvu oli 0,4 prosenttia vuodessa. Hidas kasvu selittyy maan väkivaltaisella luonteella ja poliittisilla vainoilla. Vasta Stalinin saneleman rauhansopimuksen ehtojen seurauksena Suomessa lopetettiin keskitysleirit ja vapautettiin poliittiset vangit sekä lopetettiin poliittiset vainot. Stalinin armosta suomalainen oikeisto pääsi vähällä. Neuvostoliitolle riittivät Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin lakkauttaminen, Valtiollisen poliisin (Valpo) uudelleen järjestely ja muutama olematon sotarikos- ja asekätkentätuomio sekä sotakorvaukset, jotka koituvat Suomelle onneksi, kun ne tekivät maasta monipuolisen teollisuusvaltion.    

Stalinin oli Neuvostoliiton johdossa 29 vuotta. Sinä aikana alikehittyneestä maasta Neuvostoliitto kasvoi koko maailman tunnustamaksi ja kiistattomaksi suurvallaksi ja selviytyi maailmasodasta voittajana. Siitä oli tullut taiteen, tieteen, tekniikan sekä talouden ja puolustuksen kiistaton suurvalta. Maailman historiaa koki sosialismin ihmeen. Kapitalismi on aina pitänyt sosialismia olemassaolonsa suurimmaksi uhaksi. Siksi Stalin ja sosialistisen rakennustyön suunnattomien saavutusten vuoksi oli unohdettava ja mustamaalattava.

Kun Josif Vissarionovits Stalinin kuoli 1953. Neuvostoliiton johtoon syntyi niin suuri aukko, että uusi johto tunsi itsensä riittämättömiksi sen täyttäjinä. Sen sijaan, että se olisi jatkanut kansantalouden ja väestön jatkuvan hyvinvoinnin kehittämisen, se valitsi toisen tien. Natsi-Saksasta saadusta voiton perusteella koko maailma variksenpoikasia myöden tiesi ja tunnusti Neuvostoliiton asevoimien voiman ja uudistumiskyvyn. Siitä huolimatta uusi puolueen ja valtion johto ryhtyi kapitalismin kanssa todella kalliiseen asevarustelukilpaan. Samaan aikaan vapauttaakseen alikehittyneet kolmannen maailman maat imperialismin ikeestä, Neuvostoliitto lahjoitti niille satoja ja taas satoja miljardeja dollareita, jotka valuivat velkojen maksuina kapitalistisille maille, kapitalisteille. Se oli lännelle odottamatonta kulta-aikaa.

Moisiin virheisiin Stalin ei olisi koskaan sortunut. Uusi johto, omaa erinomaisuutta korostaakseen, leimasi Stalinin saaman kunnioituksen palvonnaksi ja hänelle viaksi. Voimantunnossaan uusi johto ja Kommunistinen puolue tuomitsivat sen yksilöpalvontana. Sitä hyväksikäyttäen ja todellisuutta vääristellen sosialismin kiistattomat saavutukset salattiin ja unohdettiin. Uusi johto unohti yhteiskunnan ja kansan jatkuvasti kasvavien ja muuttuvien tarpeiden suunnitelmallisen kehittämisen. 

Myöhemmin Stalinista tehtiin uusi neuvostovastainen propaganda-ase. Stalin leimattiin tyranniksi ja hirmuhallitsijaksi. Niinpä tänään lähes kaikki oikealta vasemmalle ovat siinä väärässä käsityksessä, että väkivalta oli Neuvostoliitolle ominaista ja kuului sen luoteeseen. Historian totuudet on lakaistu maton alle.  

Lopulta Neuvostoliitto ja sosialismi ajettiin alas tarkan suunnitelman mukaisesti. Neuvostoparlamentti hajotettiin panssareilla ja tykeillä. Tässä vallankaappauksessa yli tuhat ihmistä menetti henkensä. Sen jälkeen entisten vauraiden neuvostotasavaltojen väestö on kapitalismiin siirtymisen myötä supistunut vauhdilla. Vuoden 1990 jälkeen väestön määrä on supistunut. Yksin Venäjällä se on supistunut noin 27 miljoonalla hengellä, lähes kuusitoista prosenttia.

Oikeistopropaganda on onnistunut niin täydellisesti, että lähes kaikki maailma kommunistisetkin puolueet ovat täysin kritiikittömästi unohtaneet ja nielleet Stalinista ja sosialismista maailmalle levitetyt väärät tiedot, vääristelyt ja valheet. Mutta – niin on ja tulee olemaan, että aikanaan historian tuomari oikaisee valheet ja tuomitsee väärentäjät häpeään!

Kai Kontturi

Lähteinä suomeksi mm. NKP historia (Petroskoi 1945 ja 1959) ja NKP:n XXII edustajakokouksen aineisto (Moskova 1961)