Tarkoituksenmukaisuuskysymys
Parikymmentä vuotta sitten
meillä muuttui kaikki. Perustuslakia rikottiin härskisti. Vastauksena Helge Kaalikosken kysymykseen oikeuskanslerinvirasto
totesi 5.8.1997, että "sopimus Suomen
liittymisestä Euroopan unioniin poikkesi Suomen perustuslaista” on poliittinen
tarkoituksenmukaisuuskysymys.
Runsaat viisitoista
vuotta sitten perustuslaki on pantu kokonaan uusiksi. Heti ensimmäisessä
lauseessa sanotaan, että Suomi on täysivaltainen tasavalta, mutta kahdeksas
luku määrätään, että Suomessa Valtioneuvosto huolehtii EU:n päätösten
toimeenpanosta. Miten ihmeessä samaan aikaan voi valtiona olla täysivaltainen
ja alamainen? Onko sekin tarkoituksenmukaisuuskysymys.
Maaliskuun
puolivälissä Eduskunta päätti toimintansa ja lähti vaalihommiin. Eduskunta
päätettyä viimeiset valtiopäivät hallitus menetti samalla poliittiset
valtaoikeudet. Siksi pääministeri Alexander
Stubbin olisi pitänyt jättää presidentti Sauli Niinistölle hallituksen eronpyynnön. Siinä kohtaa presidentti
olisi pyytänyt hallitusta jatkamaan juoksevien asioiden hoitamista kunnes
vaalien jälkeen on saatu uusi hallitus.
Näin ei tehty ja
Stubbin hallitus jatkaa entiseen malliin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos on häpyä ja voimaa perustuslaki ei
ole mikään este. Se on vain tarkoituksenmukaisuuskysymys.
o o o
Menneinä vuosina,
kun hikipäässä taisteltiin ihmisten toimeentulon puolesta, siinä vähin erin muodostui
se, jota nykyisin sanotaan hyvinvointiyhteiskunnaksi. Se merkitsi meille
turvaverkkoa, jonka kutomisesta kaikki haluavat kunnian nekin, joiden oli
siihen osallistuttava vastentahtoisesti.
Hyvinvointiyhteiskunnan
rakentamisen alkamisesta on seitsemänkymmentä vuotta. Se kesti neljäkymmentäviisi
vuotta. Sen jälkeen poliittiset voimasuhteet muuttuivat ja oikeistolaiset
virtaukset vahvistuivat ja alkoivat turvaverkkojen, hyvinvointiyhteiskunnan
purkaminen.
Tulevista
eduskuntavaaleista huolimatta kaikki puhuvat vilpillisesti sopeuttamisesta ja
laativat kilvan leikkauslistoja. Vallalla on periferian hysteria. Suoranainen
raamatullisesti sillä vakuutetaan, että ei ole muuta mahdollisuutta. Se on kapitalisteille tarkoituksenmukaisuuskysymys.
Suomi on täynnä
älykkäitä, tietoisia ja osaavia ihmisiä. Jostain syystä he eivät halua tai
uskalla puuttua ja paljastaa menoleikkausten mielettömyyttä, josta koko kansa
ja ennen muita heikoimmat kärsivät. Ehkä älykkäiden ihmisten asioihin
puuttumattomuutta selittää yksinkertaisesti herran pelko ja kuolemanpelkoon verrattavaa
työttömyyden pelko. Äärimmäinen oikeistolaisuus on onnistunut tuhoamaan kansan
suurta enemmistöä puolustavan järjestäytyneen yhteiskunnallisen rohkeuden,
luokkatietoisuuden.
Aikanaan, kun
turvaverkkoja rakennettiin, älyköt ymmärsivät, että siihen on jokaisen
osallistuttava. Siksi aina vuoteen 1993 yritysten voitoista peritty vero oli 50 %. Vuonna 2013 Tilastokeskuksen
laskemasta yritysten voitosta, yritykset maksoivat veroa 20 %:n, vain 3,7
miljardia euroa. Entinen 50 % olisi ollut 9,2 miljardia, josta valtio olisi
saanut lisätuloa 5,5 miljardia euroa.
Yritysveron
prosenttia on laskettu rajusti. Sitä on perusteltu kilpailukyvyllä, mutta sen
kanssa verolla ei ole mitään tekemistä. Yritysverolla ei ole myöskään mitään tekemistä
yritysten voittojen määrän kanssa. Yritysvero vaikuttaa vasta, kun yrityksen voitot ovat jo syntyneet.
Jos tätä ei ymmärrä eikä väännetä rautalangasta, heille on helppo valehdella,
heitä on helppo jymäyttää. Kilpailukyvyn ja voiton yhdistäminen puheissa on tarkoituksenmukaisuuskysymys.
Myös henkilöiden
tuloissa on runsain mitoin joutilasta rahaa. Henkilöverotuksen kummallisuuksia
on eri tulolajien erilainen verotus. Kaikki tulot olisi laskettava yhteen ja
vero perittävä kokonaistuloista niin, että ne kasvaisivat tulojen mukaan,
progressiivisesti.
Vuonna 2013 tuloluokassa
1-34999 euroa keskimääräinen kuukauden nettotulo
oli 1 239 euroa, tuloluokassa 35000–54999 se oli 2 782 euroa. Näiden vero
voitaisiin pitää nykytasolla. Suurempien tulojen progressio pitäisi nousta
jyrkemmin niin, että tuloluokassa 55000–74999 keskimääräinen nettotulo olisi 3
462 euroa kuukaudessa (-424 e), seuraavassa 3 707 (-1408), sitten
4 181 (-2720) ja vielä 5 295 (-6074) sekä ylimmässä 14 676 euroa
(-35 453 e). Tällä progressiolla valtio saisi lisätuloa 7,2 miljardia euroa.
Rahaa on ja koko
ajan uutta voittoa tahkotaan pienelle joukolle, joka sijoittaa ne muille
maille!
Uudistuksen jälkeen alimmassa
tuloluokassa on 3 3478 601 tulonsaajaa, joiden tulot olisivat edelleen
vaatimattomat – nettona 1 239 euroa
kuukaudessa. Ylimmässä tuloluokassa oli vaivaiset 4 100 henkeä. Heillä
olisi edelleen todella suuret tulot – nettona 14 676 euroa kuukaudessa!
Palkka-, eläke-, pääoma-
ja muidenkin tulojen yhdistämien yhdeksi tuloksi ja veroprogression jyrkentäminen
rokottaisi vain suurituloisia – 8,6 % tulosaajista,
mutta hyödyttäisi 91,4 %
tulonsaajista ja lisäksi miljoonaa alaikäistä. Uudistus olisi
tarkoituksenmukaista.
o o o
Meillä on tapahtunut
peräti elämää suurempia yhteiskunnallisia muutoksia. Vasemmalla puolueet ovat
rämettyneet. Niiden johtajat ovat vajonneet kaulaansa myöden opportunismiin. Talouden
syvästä kriisistä ja pahenevasta työttömyydestä huolimatta kaikki tukevat julki
ja salaa rikkaiden rikastumista.
Suomessa ei ole
tarvetta julkisen talouden leikkauksiin. Se ei ole oikein eikä
tarkoituksenmukaista. Mielettömiä voittoja tahkoavat suuryritykset ja kaikki
todella suurtuloiset on vedettävä mukaan talkoisiin. Uuden eduskunnan tärkein tehtävä
on täydellinen verouudistus, joka koituisi koko Suomen, isänmaan hyväksi.
Palkkatyöläisten
luokkatietoisuus on ajettu unholaan. Kuitenkin vain palkkatyöläisten
yhteisvoimin kaikki voidaan muuttaa, kuten viimeksi jäänmurtajalakko osoitti.
Tukemalla toinen toistaan taloudellisesti ylivoimaisen työantajan oli annettava
periksi. Laajalla ja tarkoituksenmukaisella yhteistoiminnalla merimiehet saivat
voiton kotiin.
Siinä on meille –
sinulle ja minulle kokemusta nykyaikaan!
Kai Kontturi