torstai 28. toukokuuta 2015

Kohti menneisyyttä


Vaivihkaa kohti synkkää menneisyyttä

Kolmekymmentäluvulla voitiin avoimesti puhua natseista, natsismista sekä fasisteista ja fasismista. Siihen aikaan kansat eivät tienneet mitä ne tarkoittavat. Kansoilla oli päällimmäisenä usko Hitlerin lupaamaan tuhatvuotiseen arjalaiseen ihannevaltakuntaan. Sen esteenä olivat vain juutalaiset ja slaavilaiset ali-ihmiset sekä kommunistit ja bolševismi. Ne oli hävitettävä.

Siihen Hitler ryhtyi natsiliittolaisineen tarmollaan. Se merkitsi sellaista ihmisten teurastusta, jota ihmiskunnan historia ei tuntenut. Nyt se tunnetaan, mutta siitä huolimatta näyttää siltä, että ihmiskunta ei ole oppinut mitään edes lähimenneisyydestään. Vaivihkaa käytännön teot vievät kohti synkkää menneisyyttä.

Saksalainen kenraali Adolf Heusinger kuului Hitlerin lähipiiriin. Hän oli suunnittelemassa mm. Puolan, Tanskan, Norjan ja Ranskan valloitusta. Heinäkuussa 1944 hän haavoittui Adolf Hitleriä vastaan tehdyssä pommi-iskussa. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi Länsi-Saksan armeijan Budeswehrin johdossa ja vuodesta 1961 Yhdysvaltojen johtaman NATOn yleisesikuntakomitean päällikkönä. Ansioistaan Adolf Heusinger hänet palkittiin natsi-Saksan ja Yhdysvaltojen korkeimmilla kunniamitaleilla.

Yhtenä natsina hän oli siis toivuttu ja sopiva sekä Hitlerin että USA:n hallinnoille. Mutta Heusinger ei ollut ainoa saksalainen natsi Yhdysvalloissa. Muista ehkä tunnetuin oli V2 raketin suunnittelija SS-majuri Werner von Braun, joka toisen maailmansodan jälkeen USAssa nimitettiin NASAn kuuraketin kehittelyn ja Apollo-avaruusohjelman johtoon. Presidentti Nixonin aikana von Braun siirrettiin NASAn päämajaan Washingtoniin.

Yhdysvalloille natsikumppanuus on tuttua aina 30-luvulta saakka. Syy on selvä, sillä natsismi ja natsismi ovat kapitalismin äärijärjestelmiä. Yhdysvalloissa niihin on suhtauduttu joustavasti aina maailman tilanteesta riippuen. Tänään se voi tukea natsismia varsin julkeasti, josta esimerkkinä on Ukraina.

Ukraina on maa, jossa toisen maailmansodan aikana Hitlerillä ja natsi-Saksalla oli suhteellisen vahvat kannattajajoukot. Ne muodostuivat pääosin omaisuutensa ja valtansa menettäneistä kulakeista sekä maanomistajaruhtinaista ja heidän virkamiessuvuista. Nämä joukkiot liittyivät innolla muun muassa kommunistien, juutalaisten, puolalaisten ja romaanien joukkomurhiin. Vaikka noista ajoista on kulunut 75 vuotta, niin edelleen elää vanha isäin henki.        

Ukraina on alkajaisiksi palauttanut toisen maailmansodanaikaisen ukrainalaisen natsijohtajan Stepan Banderan ja hänen natsijoukkojensa kunnian. Nyt Ukrainan presidentti Petro Poroshenko on allekirjoittanut lait, jotka kunnioittavat toisessa maailmansodassa puolalaisten ja juutalaisten joukkomurhia tehneitä ja niistä syytettyjä ukrainalaisia joukkoja. Samalla joukkomurhat lopettaneiden, fasismin kukistaneiden symbolien käyttäminen on kielletty.

Tämän Helsingin Sanomat julkaisi 18.5.2015 lehden B-osassa toisen sivun alanurkassa huomaamattomana seitsemän rivin uutisena. Fasismin laillistaminen ei enempää kiinnostanut, vaikka se olisi ansainnut tuomitsevan ja vähintään koko sivun jutun.

Toisessa uutisessa 24.5.2015 Helsingin Sanomat kertovat, että Ukrainan parlamentti on ilmoittanut lakkauttaneensa ihmisoikeussopimuksia. Parlamentti ilmoittaa, että kenelläkään ei ole oikeuta vapaasti liikkua maan sisällä eikä poistua maasta. Se on myös päättänyt, että ihmisten yksityisyyteen, perheeseen, kotiin ja kirjeenvaihtoon voidaan puuttua mielivaltaisesti. Uutinen oli kirjoitettu vaikeasti luettavaksi, mutta selkeäsi fasistisena sekin olisi vaatinut jyrkän tuomion.

Helsingin Sanomien 25.5.21012 uutisessa kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen ja yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuori eivät tuomitse Ukrainan niin sanottujen länsimaisten arvojen loukkauksia fasistisina. Sen sijaan he antavat huonosti peiteltyä tukeaan nyky-Ukrainan teoille. Heidän mielestään poikkeustilanteissa Suomessakin voitaisiin menetellä Ukrainan tapaan eikä siihen mitään lupia tarvita.

Samassa jutussa Helsingin Sanomat kertoi, että Ukrainan seuraavana askeleena on ilmoitus näistä toimistaan Euroopan neuvoston ja YK:n pääsihteerille. Uutisessa annetaan ymmärtää, että Ukrainan hakee tälle fasismilleen kansainvälistä hyväksymistä, että se näyttäisi ja täyttäisi ihmisten silmissä ja mielissä nykyajan laillisuuden vaatimukset.

Vaikuttaa siltä, että Ukrainan uusi politiikka saa ainakin EUn hyväksymisen. Sitä enteillee presidentti Petro Poroshenkon ja EU-komission puheenjohtajan Jean-Clauden Junkerin yhteinen ja iloinen halaaminen valtajulkisuuden loisteessa. 

Nyt kansat tietävät ainakin Euroopassa mitä natsismi ja fasismi tarkoittavat. Toinen maailmansota vaati yli kuudenkymmenen miljoonan ihmisen hengen. Heistä Euroopassa 53,4 miljoonaa, Kiina menetti 4,5 miljoonaa ja Japani 1,8 miljoonaa henkeä. Yhdysvallat menetti vain 0,35 miljoonaa henkeä ja kaikki Pohjois-Amerikan mantereen ulkopuolella.

Voisi kuvitella, että kun kolmekymmentäluvulla puhuttiin avoimesti natseista, natsismista sekä fasisteista ja fasismista, niin tänään se ei onnistu. Mutta amerikkalaiset eivät kokemuksestaan sitä tiedä, siksi heidän ajatushautomoissaan on helppo elvyttää fasismia muualla maailmassa.

Ukrainan natsiliikettä ja sen tekemää vallankaappausta Yhdysvallat rahoitti viidellä miljardilla dollarilla. Sillä synnytetään Eurooppaan laajenevaa sotahulluutta ja ennen kaikkea Venäjän rajoille jännitteitä, jotka tuovat USAn aseteollisuudelle uusia tilauksia ja niistä mielettömiä voittoja.      

Näyttää yhä selvemmin siltä, että Yhdysvaltojen ohjauksella vaivihkaa Euroopassa sen kovista kokemuksista huolimatta käytännön teot vievät kohti synkkää fasistista menneisyyttä.
 
Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.