sunnuntai 2. elokuuta 2015

Yhteiskuntasopimus


Yhteiskuntasopimuksella pannaan ay-liike kahleisiin

Entinen Suomen itsenäisyysrahaston, Sitran yliasiamies ja sittemmin yhteiskuntasuhteista vastaavana Nokian johtaja Esko Aho paljasti (HS 18.7) Kepun todelliset karvat. Pääministerinä häntä sanottiin yhteiskuntasopimuksen ja työreformin isäksi. Niiden perimmäinen tavoite oli panna ay-liikkeelle pallo jalkaan.

Esko Aho pitää edelleen noita sopimuksia välttämättöminä ja edistyksellisinä. Mutta hän epäilee, että vanhoilliset pistävät hantiin ja varsinkin ammattiyhdistysliike, joka on kaikkein vanhoillisin. Ay-liike kun uskoo siihen, että sen tehtävä on varjella saavutettuja etuja. Aho on siis huomannut, että ay-liike on jäänyt vanhoihin poteroihin, joista se ei uskalla nousta vaatimaan palkkatyöläisille nykyistä parempia työolosuhteita ja parempia palkkoja.

Esko Aho oli pääministeri 1991–95. Lisäksi kaikkien on hyvä muistaa ja tietää, että Esko Ahon hallitus poisti vienti- ja tuontitullit. Se toteutti tavaroiden ja palvelusten vapaan liikkumisen yli eurooppalaisten rajojen. Näillä määrätietoisella puuhillan Ahon hallitus aiheutti tuonnin mielettömän kasvun, yritysten alasajon ja valtavan työttömyyden sekä pankkikriisin.  

Esko Ahon hallitus alensi 1992 yritysten verokannan 50 prosentista 36 prosenttiin. Ahon hallituksen aloittaessa meillä tehtiin noin 4,3 miljardia työtuntia, mutta lopussa enää 3,5 miljardia tuntia. Neljässä vuodessa menetettiin 50 000 pk-yritystä ja 800 miljoonaa työtuntia, 453 000 työvuotta.  

Keskustapuolueella on siis vankat näytöt mihin he pystyvät. He löivät Suomen talouteen sellaisen Eskon puumerkin, että vieläkään työtunneissa ei ole saavutettu Ahon hallituksen edeltävää tasoa, vaikka työikäisten määrä on kasvanut 134 500 hengellä. Ahon jälkeen Demareiden Lipponen ei suinkaan aikonut korjata edellisen jälkiä sen sijaan aloitti valtavat julkisten menojen leikkaukset.    

Kokoomus ja Keskustapuolue ovat nykymaailmassa täysin samanlaisia. Näkyvänä erona on se, että Kokoomus saa ohjeensa suoraan pääoman bunkkerista, Elinkeinoelämän keskusliitolta (EK). Maatalouden muututtua pääomavaltaiseksi yritystoiminnaksi Keskustapuolue saa EK ohjeet kiertoteitse MTK:n Pellervon kautta.

Eduskunnassa ja hallituksessa Kokoomuksella ja Keskustalla on vaalituloksesta riippuen erilaisia apupuolueita. Pahimmillaan tilanne on silloin, kun nekin ovat vakaasti oikeistolaisia kuten nykyisen Sipilä-Stubb-Soini pyhässä kolminaisuudessa.  

 o o o      

Kautta maailman sivu EK ja Kokoomus ovat tyytyneet ensisijaisesti työantajakapitalistien suoraan käskyvaltaan yrityksissä. Tilanne muuttui kinkkisemmäksi, kun toteutettiin pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuminen, mutta toisaalta myös helpommaksi, kun työväenliikkeen voima onnistuttiin ajamaan maan rakoon.

Tilanne muuttui, kun suomalaiset myivät yritykset ulkomaalaisille ja tilalle tuli ylikansallinen kasvoton suurpääoma. Suomalaisten kapitalistien käsiin jäi 600 miljardia euroa, joita ei sijoitettu Suomeen vaan ulkomaille. Näin maailmalle ilmoitettiin, ettei Suomeen kannata investoida eikä investoida. Nyt kaikesta huolimatta yhteiskuntasopimuksen kahleilla yritetään turvata kapitalistien mahtavat voitot.

Parhaat näkijät tiesivät, että EU:ssa ja vapaakaupan aikana kaikki on toisin. Siksi Esko Ahoa opastettiin rakentamaan yhteiskuntasopimus. Silloin se ei onnistunut.

Sipilän Keskusta-kokoomus vetoinen äärioikeistolaiseksi profiloituva hallitus kuvittelee, että vaalitulos antaa mahdollisuuden ihan mihin vaan. Siksi sekin haluaa yhteiskuntasopimusta. Mutta nyt hallitus vaatii sitä kiristämällä; joko pidennetään vuosityöaikaa sadalla tunnilla ilma vastaavaa palkankorotusta tai leikataan julkisia menoja 1,5 miljardilla eurolla!

Itse asiassa kyseessä ei ole tuottavuuden parantaminen. Kyse on pelkästä työläisten nöyryytyksestä, sillä työajan pidentäminen ei lisää tuottavuutta. Siinä käy tasan päinvastoin. Mikäli talousviisaiden ennusteet onnistuvat ja miksi eivät onnistuisi, niin vuonna 2017 kokonaistuotannon määrä on 367,7 miljardia euroa. Sekin on selvää, että kahtena seuraavana vuotena työn tuottavuuden kasvu jää 1,4 prosentin tasolle.

Näin ollen, kun kokonaistuotanto jaetaan 101,60 euron työtunnin tuottavuudella, tiedetään että tuotantoon tarvitaan 3 618,7 miljoonaa työtuntia. Että viiden prosentin tuottavuushyppy saataisiin aikaan, silloin tuottavuus olisi 106,68 euroa, eikä tuotantoon enää tarvittaisi kuin 3 446,8 miljoonaa tuntia. Työ vähenisi 171,9 miljoonalla tunnilla ja henkilökulut supistuisivat 4,7 miljardia euroa. Se olisi voittoa kapitalistien taskuihin.             
 
Viimevuonna tosisuurten johtajien palkat kasvoivat 8,3 %, mutta palkkatyöläisillä enintään 1,5 % (HS 25.7). Hesarin mukaan johtajien palkat kasvoivat siis 5 kertaa enemmän. Niinkö? Kun johtajien palkat nousivat 6 580 euroa, mutta palkkatyöläisillä 50 euroa kuukaudessa, niin peruskoulun laskuopin mukaan johtajien palkat nousivat 132 kertaa enemmän kuin palkkatyöläisillä.

Tämän voittoja ja suurituloisten tuloja kasvattavan kehityksen puolesta hallitus tekee kaikki mahdolliset temput. Siksi se haluaa ja kiristämällä vaatii ay-liikkeen kahleisiin, ettei se eikä kukaan muukaan häiritse sen raakaa peliä, jonka laskut me sinä ja minä joudumme maksamaan.

o o o

Ay-liike pannaan valitsemaan sadantuhannen uuden työttömän ja puolentoista miljardin lisäleikkausten välillä. Hallitus harjoittaa röyhkeää ja tosi raakaa peliä. Kuinka lopulta käy, jää nähtäväksi.

Vihdoin olisi tajuttava, tiedettävä ja ymmärrettävä, että ilman palkkatyöläisiä johtajat eivätkä muutkaan kapitalisti saa miljardeja, miljoonia eivät edes sentinhyrrää. Mikään ei ole mitään ilman työtä. Oikeiston on tajuttava, että kaiken maailman yhteiskuntasopimukset ja työreformit kannattaa unohtaa. Oikeiston on jo korkea aika nähdä, että se ajaa ahneuksissaan maan umpikujaan, jossa viimeistään yhteiskuntarauha järkkyy.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.