Kilpailukykyä

MIHIN MENET HYVINVOINTI SUOMI?
 

Hallitus on äärimmäisen huolestunut tuottavuudesta. Siitä puhuessaan hallituksella menevät puurot ja vellit sekaisin. Puolinakaan aikoina ei saa selvää mitä se tuottavuudella tarkoittaa. Joskus vaikuttaa siltä, että se puhuu samaan hengenvetoon sekä pääoman että työn tuottavuudesta. No nyt on selvinnyt, että hallitus ei puhu kummastakaan, se puhuu vain henkilökulujen supistamisesta, joka on vain mannaa yritysten voittojen laariin.

Kapitalismissa työn tuottavuus on kuitenkin yritystenvälisen ja myös kilpailun ydin. Siihen hallituksen suunnitelmilla ei ole vaikutusta, sillä se vaikuttaa kaikkiin yrityksiin samalla lailla. Viime vuonna (2014) kokonaistuotanto oli 388,7 miljardia euroa. Kun virallisista tunneista poistetaan haamutunnit jää 3 725,6 miljoonaa tuntia. Siten työn tuottavuus oli 104,33 euroa tunnissa.

Työn tuottavuudessa oli palkkoja keskimäärin 22,07 euroa ja sotumaksuja 5,14 euroa työtunnissa. Lisäksi työn tuottavuudessa oli aineita 66,72 euron arvosta ja yritysten voittoja 10,40 euroa tunnissa.

Palkat jakaantuvat pääasiassa kahtia; 88 % kaikista palkan saajista sai keskimäärin 18,03 euroa ja sotumaksut 4,68 euroa, sekä suurpalkkoihin, joiden tuntipalkka oli keskimäärin 44,63 euroa ja sotumaksut 11,69 euroa tunnissa. Sipilän tuottavuusloikka tarkoittaa, että pienten keskipalkka alenisi 17,44 euroon (-0,59 e, 3,3 %) ja sotu 4,60 euroon (-0,08 e, 1,72 %) tunnissa. Suurpalkat alenisivat 43,16 euroon (-1,47 e, 3,3 %) ja sotumaksut 11,69 euroon tunnissa (-0,20 e, 1,72 %).  

Nyt keskipalkka olisi 21,24 euroa (-0,83 euroa, 3,8 %) ja sotumaksut 5,06 (-0,09 e, 1,72 %), aineiden osuus 66,72 eurossa, mutta yritysten voitto kasvaisi 11,31 euroon (+0,91 e, 8,8 %).

Työn tuottavuudessa tapahtuisi merkittävä rakennemuutos. Pienimistä palkoista leikattaisiin 1,86 miljardia, suurista 0,83 miljardia ja Kela menettäisi 0,37 miljardia euroa. Nämä yhteensä 3,06 miljardi siirtyisivät yrityksille ansiottomana voittona. Itse työn tuottavuus ei parane senttiäkään, mutta pienipalkkaisten ostovoima heikkenee runsaalla 2,7 miljardilla eurolla.

Näin toteutuisi Sipilän 5,02 %, kolmen miljardin tuottavuushyppy. Tässä piilee kuitenkin vaara, että suurten palkkojen leikkaukset jätetään tavalla tai toisella rauhaan. Sitä enteilevät puheet alakohtaisista joustavista ratkaisuista. Jos niin käy, silloin leikkaukset kohdistuisivat pienempiin palkkoihin ja leikkaukset kasvaisivat niiden 3,3 %:in 4,8 %:iin. Aika näyttää.  

Mediassa on jo kuultu, että rakenteelliset uudistukset jatkuvat. Tavoitteena on saada hyppyyn lisää 5+5 %. Mitä tämä jumalaton SSS-miesten pyhä kolminaisuus, lestadiolainen pääministeri, God bless valtionvarainministeri ja katolinen ulkoministeri, siis hallituksen ydin vielä keksii sekin jää nähtäväksi.

Työn tuottavuuden parantamiseen yrityksillä ei ole kuin kaksi keinoa; parempi tekniikka ja parempi työn organisointi eli korkeampi työn voimaperäisyys. Vain niillä voidaan parantaa työn tuottavuutta ja alentaa yksikkötyökustannuksia sekä lisätä voittoja. Palkkatyöläisten kannalta työn voimaperäisyys tarkoittaa aina kovempaa työtahtia, riisto, jota kukaan ei vapaaehtoisesti hyväksy.

Kunkin yrityksen elinehto on työn tuottavuus. Sen suuruus ei ole vakio. Päinvastoin, se muuttuu koko ajan. Kunkin tuotannon alan parhaan yrityksen korkein tuottavuus on se mitta, johon muiden on pakko pyrkiä. Yritys, jonka työn tuottavuuden kasvu pysähtyy, se näivettyy ja loputa kuolee pois. Tämä on kapitalistisen järjestelmän luonnon voimainen ihmisistä riippumaton laki.

Tämän rinnalla kansallisvaltioiden tuottavuudella on toinenkin uhka. Se on ylikansallisten globaalien suuryritysten ylivoimaiset resurssit, joilla ne raivaavat pois jaloista pienet ja heikot tai imaisevat ne itseensä. Suomalaiset suuretkin yritykset ovat kansainvälisesti pieniä ja siten jatkuvasti vaarassa kaatua tai ajautua pois maasta vieraisiin käsiin. Tästä meillä on jo runsain mitoin kokemusta.

Pääministeri Sipilän kuten hallituksen yleensä on turha kuvitella, että tuotanto olisi työn tuottavuuden ansiosta mihinkään kasvanut. Olisi käynyt aivan toisin. Syy on selvä. Kysyntää ei ole maailmalla eikä kotimaassa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että niiden suhteen ei kannata odottaa ihmeitä. Päinvastoin, ostovoiman puutteesta johtuva ylitarjonta on suomalaisten, eurooppalaisten ja koko maailman riesa.

Tänään näyttää jo selvältä, että vuoden 2008 tuotannon määrä saavutetaan vasta vuosien 2019- 2020 tienoilla. Seuraavaa lamaa tai vähintään taantumaa odottaa viimeistään vuosien 2024- 2025 paikkeilla. Vaikuttaa siltä, että lamojen väliaika, sykli, lyhenisi muutamalla vuodella. Mutta kuinka syviä tulevat lamat tai taantumat ovat, sitä ei osaa ennustaa itse pirukaan. Voi tehdä vain varovaisia arvauksia. Se tulevaisuuden näköaloissa tuntuu suhteellisen varmalta, että työ vähenee koko ajan.

1980-luvulla tuotannon määrä kasvoi keskimäärin 5,0 % vuodessa, 90-luvulla 3,5, 2000-luvulla 2,1 % siihen tuskin koskaan enää päästään sillä 2010-luvulla jäädään olemattomaan 0,4 %:iin. Vapaakaupan ja yritysten välisen kilpailun seurauksena työn tuottavuus on aina ollut tuotannon kasvua nopeampaa. Niin tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Siksi työ vähenee. Ennusteiden mukaan näyttää siltä vuonna 2050 olisi käytössä 5 026 miljoonaa työtuntia. Hitaan kasvun seurauksena kuitenkin tehtäisiin enää 2 644 miljoonaa työtuntia, joten käyttämättä jäisi runsaat 47 %. Siinä on todellinen työttömyysprosentti. 

Globaalissa taloudessa mikään ei ole varmaa. Kansantalouksien suurin uhka ovat maailmanlaajuiset todelliset harvojen omistukseen keskittyneet ja keskittyvät pääomat. Omistuksen keskittymistä hidastaa globaalin tuotannon ja kysynnän välinen ristiriita. Ne kulkevat eri suuntiin. Se on seurausta toisesta ristiriidasta; kun työn tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin, työtä tarvitaan koko ajan vähemmän, työttömyys lisääntyy ja ostovoima heikkenee.  

Tässä kehityksessä palkkatyöläisillä on eniten pelissä. Näköpiirissä ei ole mitään sellaista, joka voisi muuttaa talouden kehityssuunnan. Tuotannon hidas kasvu ja lamat tai taantumat toistuvat vääjäämättä. Niiden yksi varma syy on ylituotanto, varastojen liikakasvu, joka puretaan tuotantoa supistamalla ja työvoimaa vähentämällä. Työn tuotuottavuuden hitaastakin kasvusta huolimatta työn tarve vähenee ainakin seuraavat 30- 40 vuotta.

Työtunnit olivat suurimmillaan 1990. Sen jälkeen tuli raju romahdus, jonka jälkeen alkoi runsaan kymmenen vuotta kestänyt kasvu, mutta se ei saavuttanut romahdusta edeltänyttä määrää, vaikka työikäisten määrä on kasvanut 128,7 tuhannella. Vuonna 2007 kasvu pysähtyi ja kääntyi jälleen laskuun. Mikäli ennusteen trendi toteutuu, silloin kasvua on jatkunut 60 vuotta koko Neuvostoliiton hajottamisen ja Suomen EU:n liittymisen kiihkeimmän valmistelun ajan.

On jo korkea aika kysyä; mihin menet lottovoitto-suomi?  

Viimeisten vuosikymmenten ajan työväenliike on kokenut monta petosta, valtavan ja pitkän hartaan mediavyörytyksen, joiden seurauksena palkkatyöläiset ovat oppineet pitämään kapitalistien valheita totuutena. Porvariston propaganda on toiminut ja työväenliikkeen poliittinen kannatus on tänään pienempi kuin se on koskaan ollut koko itsenäisyyden aikana. Palkkatyölästen on herättävä. Heillä on ainoa voima, jolla on mahdollista katkaista työttömyyden kasvun ja kurjuuden lisääntymisen trendi.

Hallitus sanoo olevansa huolestunut tulevaisuudesta ja tuottavuudesta. Se ei kuitenkaan näe eikä haluakaan nähdä, että globaalisti vapaat markkinat ovat maailman suurten pääomakeskittymien ja blogien tuhoisaa kilpailua, joka johtaa ne umpikujaan. Se voi johtaa kolmannen helvetin irtipääsyyn.

Pahimpien vahinkojen välttämiseksi Suomen on heti ja ensimmäiseksi erottava vapaakaupasta ja EU:sta, on päästävä suurten blogien ulkopuolelle. Suomen talous ja koko kansa on turvattava tarkoituksenmukaisella rajasuojalla. Itse asiassa jokaisen kannattaa asettaa kysymys siitä, mihin lähes kaiken omistavia ja kaikesta määrääviä kapitalisteja tarvitaan?  

Kai Kontturi

Verohelpotuksia

Päivitetty 27.9.2015

MALLIMAANA SUOMI VOISI NÄYTTÄÄ ESIMERKKIÄ

Viimeisen viidentoista vuoden aikana yritykset ovat saaneet erilaisia vero- ja maksuhelpotuksia yhteensä 7,2 miljardia euroa. Myös suurituloisten henkilöiden pääomatulojen verotus on tavattoman kevyt. Todella suurituloisten verohelpotuksiksi voidaan laskea 6,0 miljardia euroa. Nämä vero- ja maksuhelpotukset eivät ole vaikuttaneet talouteen myönteisesti, sillä samaan aikaan työttömien määrä on kasvanut 340 tuhannella. Siksi verohelpotukset olisi purettava ja epäkohdat korjattava.

Ennen vuotta 1991 erilaisten yritystukien, avointen ja piilotukien yhteismäärä (ilman maatalous- ja pankkitukia) liikkui vuosittain viiden miljardin euron molemmin puolin. Se on ajanoloon muuttunut itsestään selvyydeksi, ikään kuin asiaankuuluvaksi oikeudeksi. Niin näyttää käyvän myös sen jälkeen annettujen uusien tukien. Seurauksista piittaamatta kansan kustannuksella jatketaan rikkaiden ansiotonta rikastumista.

Kaudella 1991- 2013 yritysveroa on muutettu kuusi kertaa, 50 prosentista 24,5 prosenttiin. Julkisen talouden menetys on ollut huikea, esimerkiksi vuonna 2013 oli 4,9 miljardia euroa. Yritysveroa on alennettu ensinnäkin siksi, että se on kasvattanut nettovoittoa ja siksi yritys oli helpompi myydä ulkomaalaisille. Toiseksi siksi, että omistajien on jatkossakin saatava mahdollisimman suuret voitot riippumatta siitä maksetaanko ne suomalaisille tai ulkomaalaisille.

Yritysveroasteen alentamisen lisäksi yrityksiltä on poistettu kela-maksu, josta Kelan (valtion) menetys on noin 0,8 miljardia euroa. Samassa rytäkässä poistettiin myös varallisuusvero, josta valtio menetti noin 0,2 miljardia euroa. Se oli puhdasta voittoa kapitalistien taskuihin.

Näiden jälkeen pääministeri Jyrki Kataisen hallitus sanoi synnyttävänsä työpaikkoja alentamalla yritysveron 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Silloin selitettiin naamat punaisena, että yritysveron 960 miljoonan euron alennus piristää kansantaloutta. Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen selitti, että sillä on myös työllisyyteen dynaaminen vaikutus.

Nyt nähdään, että kaikki kävi aivan toisin. Vaikka veronalennus oli (2013) ennakoitua suurempi, 1 288 miljoonaa euroa, talous ei piristynyt. Viimevuonna tuotanto oli pienempi kuin vuonna 2011, eikä työllisyydessä ei ole näkynyt mitään myönteistä, päinvastoin. Vaikka viimevuonna yritysvero laski, työttömien määrä kuitenkin kasvoi 20 prosenttia. Sammalla yritysten verolahjat kasvoivat vuositasolla yhteensä 7,2 miljardiin euroon.

Yritystukien lisääminen pahentaa julkisen talouden tilannetta. Tuet ovat kasvaneet sellaisiin mittoihin, että hädänalainen julkinen talous voisi periä niitä takaisin täysin aiheettomina. Mutta ei, tehdään vanhaan tapaan. Sotu maksuista vähennetään 1,72 prosenttiyksikköä. Vuoden 2014 palkkojen perusteella yritysten sotumaksu piennee yli 330 miljoonaa euroa. Lisäksi tulee Sipilän kaavailemat 3,3 %:in palkanalennukset 2,71 miljardia euroa.

Pääministeri Sipilä sanoo, että se on tuottavuusloikka, joka vauhdittaa vientiä. Sipilän loikkaa voi verrata vuoden 2014 kokonaistuotantoon, josta se on vain 0,6 %. Tuotantoon se ei vaikuta sitä eikä tätä. Sillä EU:ssa ja läntisessä vapaakaupassa Suomen talous on periferiassa ja sementoitu hitaan kasvun alueeksi.

Näin kaudella 1990- 2016 lahjat, voitot, kapitalisteille, nousevat 10,2 miljardiin euroon. Eikä sekään riitä, sillä vain itse Piru tietää mitä vielä tulee, kun nyt jo puhutaan tavoitteesta 5+5+5 siis 15 %:sta.

Yritysveron alennuksilla ja kela-maksun poistamisella ei ole ollut mitään vaikutusta työllisyyteen. Päinvastoin. Sen salaamiseksi vuonna 1998 työllisyyden/työttömyyden tilastointi muutettiin Työvoimatutkimukseksi. Se on pelkkä kyselytutkimus. Sen tuloksia voidaan sovitella kulloistenkin tarpeiden mukaan. Siksi työllisyystilastoihin on ilmestynyt valtava määrä haamutunteja ja haamu työllisiä. Todellisia uusia työpaikkoja ei ole syntynyt. On käynyt päinvastoin. Työ on koko ajan vähentynyt, vaikka työikäisten määrä on kasvanut 130 tuhannella.

Vuonna 1990 työttömiä oli 199 000. Sen jälkeen työtuntien (haamutunnit poistettu) määrä on vähentynyt 561,5 miljoonaa tuntia. Joten työttömien määrä kasvoi 318 100 työvuodella. Näin viimevuoden työttömyys oli 517 000 työvuotta, 18,3 prosenttia.

Tilastoista voisi päätellä, että yritysveron alentaminen vain lisää työttömyyttä. Täytyy olla todella melkoinen luupää, jos uskoo yritysten sotumaksujen, palkkojen alentamisen, sairauspäivien ja lomien leikkaamisen parantavan työllisyyttä. Hyvällä syyllä voi odottaa täysin päinvastaista, työttömyyden kasvua.  

Yritystuet ovat tuottaneet yrityksissä suuria voittoja. Ne on jaettu omistajille, yksityisille kapitalisteille. Niistä suuri osa menee ulkomaisille, mutta myös suomalaisten omistajien voitot valuvat sijoituksina ulkomaille. Niitä ei juurikaan investoida Suomeen. Siksi on perusteltua edellyttää, että jättimäiset tulot verotetaan tavalla, joka hyödyttää julkista taloutta eikä kasvata valtion budjetin alijäämää.

Yritysten voitot näkyvät myös suurituloisten henkilöiden järjettömän suurina tuloina. Kaikista tulonsaajista 96,6 prosenttia ansaitsi vähemmän kuin 6 250 euroa, keskimäärin vain 2025 euroa kuukaudessa. Loput 3,4 prosenttia tulonsaajista ansaitsivat sitä enemmän ilman ylärajaa. Heillä on varsin vaatimaton verokuorma. Suurin syy on pääomatulojen kevyt vero, tasavero. Kaiken lisäksi ne ovat tuloja, joita ei ole edes työllä hankittu.

Jos tämän pienen porukan kaikki tulot verotettaisiin samalla tavoin kuin palkkatuloja ja valtion nykyistä progressiota jyrkennettäisiin niin, että ylimmän tuloluokan käteen jäisi nettona 14 700 euroa kuukaudessa. Uudistus toisi yhteiskunnalle lisää verotuloja noin 6,0 miljardia euroa. Se olisi edelleen 7,3 kertaa enemmän tulonsaajien 96,6 prosentilla.

Yritysten ja yksityishenkilöiden vero- ja maksuhelpotukset ovat vaikuttaneet talouteen kielteisesti, kun työttömien määrä on lähes kaksinkertaistunut. Siksi ne on haitallisina ja aiheettomina purettava ja epäkohdat korjattava. Vaikka niin tehtäisiin, se vähentäisi julkisen talouden leikkaustarpeet, mutta vallitsevaa työttömyyden aiheuttamaan kurjuutta se ei korjaisi.

Suomelle ja koko Euroopalle ainoa mahdollisuus on, että EU ja euro puretaan ja irtaudutaan suurpääoman projektista, vapaakaupasta. Tarkoituksenmukaisella rajasuojalla, tulleilla, voidaan turvata mahdollisimman hyvä omavaraisuus ja työllisyys. Tässä eurooppalaisena mallimaana Suomi voisi näyttää esimerkkiä. Se voisi olla myös ensimmäinen askel tiellä tuotanto- ja finanssipääoman yksityisen omistuksen lakkauttamiseen.

Kai Kontturi

Pakolaisvirtaa

VALHEIDEN VANKI

Pakolaisvirtaan ei ole loppua ilman ratkaisua Syyrian sotaan kirjoitti 9.9.2015 Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan. Kuitenkin artikkelissa sivulla A 23 on kaavio. Kaavion perusteella pelkästään elokuussa Irakista tuli 1 891 pakolaista, Somaliasta 339, Afganista 204, Albaniasta 160 näistä yhteensä 2 594. Sen sijaan 8 kuukauden aikana Syyriasta on tullut vain 164 pakolaista.

Näyttää selvältä, että HS pääkirjoittajien tiedot ovat peräisin USA:n trollitehtaista, jotka halveksivat jokaista totuuden jyvääkin. Heille valheet ovat kaikki kaikessa. Siitä USA antoi vuonna 2003 huikeasti loistavan esimerkin YK:ssa, kun valmistelivat Husseinin tappamista, arabisosialismin ilmaisen terveyden huollon ja koulutuksen lopettamista.

Siinä sodassa tapettiin yli miljoona irakilaista ja maasta pakeni yksin Syyriaan 1,5 miljoonaa.

Lännen kansainvälinen yhteisö, EU/NATO, hoiti Muammar Gaddafin tappamisen ja lopettivat Libyassa ilmaisen terveyden huollon ja koulutuksen. Kukaan ei vielä tiedä sen uhrien ja pakolaisten lopullista määrää. Se kasvaa koko ajan.

USA:n tärkeät liittolaiset Arabimaiden yksinvaltaiset öljyruhtinaat, julmat despootit, rahoittavat säätiöidensä kautta Syyrian terroristijärjestö Isisiä. Lännen kansainvälisen yhteisön toiveiden mukaan terroristijärjestö Isis yrittää tappaa vapailla vaaleilla valitun presidentin Bashar al-Assadin. Samalla se lopettaisi viimeisen arabisosialistisen valtion, joka tarjoaa kansalleen ilmaisen terveydenhuollon ja koulutuksen. Miljoonat ovat paenneet kodeistaan pääasiassa lähialueille.  Tämänkään sodan uhrien lopullista määrää ei vielä tiedetä. Sekin kasvaa koko ajan.

Lännen kansainvälinen yhteisö ja läntinen media ovat USA:n kaiken kattavien valheiden vankina. US-aseiden pitää käydä kaupaksi. Sen seurauksena tappaminen jatkuu ja pakolaisvirrat kasvavat.

Kai Kontturi

USA sotii ulkomailla

Mitä maailmassa tapahtuu – mihin olemme menossa?

Yhdysvaltojen poliittinen kaiken kattava valhepropaganda koskettaa jokaista EU-maan kansalaista. Suomessa viattomalta näyttävän propagandan levitys on erityisen laajaa. Itse asiassa sille ei ole edes kilpailijoita. Siksi se on uponnut niin syvälle suomalaisten sielunmaisemaan, että sen valheet ovat muuttuneet ainoaksi totuudeksi.

Yhdysvaltojen talous on pitkää ajautunut kohti umpikujaa. Maa on kärsinyt vakavasta talouden kaksoisvajeesta, kun kauppatase ja julkinen talous ovat alijäämäisiä. Julkinen talous velkaantuu huimaa vauhtia, vaikka se on jo nyt niin suuri, ettei Yhdysvallat koskaan makseta sitä takaisin. Itse asiassa sillä on enää yksi voittoja tuotava teollisuushaara, aseteollisuus. Sitä se on aina vaalinut suurella innolla. Aiemmin siihen riittivät pienet paikalliset sodat, mutta ajan kuluessa ne eivät enää riitä. Aseille on saatava käyttöä, niitä on kulutettava, että uusille riittää tilauksia.

Aseteollisuuden tarpeet ovat johtaneet mielettömiin julmuuksiin Lähi-idässä, mutta myös vaatimuksiin uusien pelonpesäkkeiden synnyttämiseen. Peittääkseen omaa raakalaismaisuuttaan Yhdysvaltojen ajatushautomot ovat kehittäneet luomansa terrorismin rinnalle uusia uhkakuvia. Yksin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Yhdysvaltojen sotapolitiikka, vieraiden maiden rikkauksien anastaminen, on jättänyt jälkeensä mustaa historiaa.

Yhdysvallat ovat määrätietoisesti luoneet itselleen ja itsestään valheellisen kuvan ainoana maailman suurvaltana, jonka hallussa on kaikki maailma parhaat tiedot ja taidot, korkein moraali ja etiikka. Sen perusteella se katsoo oikeaksi vaatia, että kaikkien maiden on noudatettava sen tahtoa.

Maat jotka eivät siihen alistu, niiden hallinto on vaihdettava sille suopeaan hallintoon. Tätä tarkoitusta varten sillä on iankaiken ollut lukuisia vahvoja näkymättömiä toimijoita ja näkyvänä konkreettisesti toimiva nyrkki CIA. Jos sen epäsuora eikä suorakaan toiminta ole riittänyt, silloin on turvauduttu armeijaan ja NATOon.

Erityisesti viimeisin vuosikymmenin myös sen yksityisarmeijat ulkomailla ovat saaneet niille sopivia tehtäviä. Myös pimeässä ja kieroteitse tapahtunut terroristiverkostojen luominen, ylläpito ja aseistus ovat tehneet omaa menetystarinaansa arabimaailmassa. Yksityiset ajatushautomot ja mainostoimistot ovat nousseet arvoon arvaamattomaan terrorismin huollossa ja eri maiden vallanvaihdon edistämisessä.

Eurooppaa rasittaa valtava arabimaissa syntynyt pakolaistulva ikään kuin Eurooppa olisi yksin vastuussa pakolaisuuden synnystä, syistä, jotka ovat tulosta Yhdysvaltojen sotatoimista. Tässä on muutama lyhyt ja yleisesti tunnettu kuvaus, muistiinpalautus, Yhdysvaltojen lähimenneisyyden sodista Lähi-idässä ja Euroopassa.   

Afganistan. 1980-luvulta saakka Yhdysvallat tavoittelivat Afganistanin Neuvostoliiton tukeman sosialistihallinnon kaatamista. Sitä varten Yhdysvallat kehitti oman strategian. Se toteutettiin Pakistanin, Arabiemiraattien ja Saudi-Arabian toimesta ja tuella. Vallankaappausta varten järjestettiin ja aseistettiin Talibanien ja Al-Qaidan terroristiverkostot. Ajan kuluessa ne pystyvätkin kaatamaan vaaleilla valitun sosialistihallituksen. Talibanit ottivat vallan vuonna 1996.

Talibanien hallinto osoittautui pian äärimmäisen julmaksi, joka pani toimeen ainakin viisitoista siviilien joukkomurhaa. Maailma levisi vahva mielipide Talebaanien raakalaismaisen hallintoa vastaan. Siitä huolimatta Yhdysvallat suhtautui siihen myönteisesti ja antoi toukokuussa 2001 Afganistanille 43 miljoonaa dollaria lisäapua maan tilanteen paranemisen vuoksi!

11 päivänä syyskuuta 2001 alkoi uusi vaihe. Kuten monet asiantuntijatahot ovat todistaneet, Yhdysvalat räjäyttivät New Yorkissa kolme WTC rakennusta, joista kaksoistornit oli rakennettu kestämään pahimmatkin luonnonmullistukset. Niihin (autopiloteilla?) ohjatut kaksi lentokonetta aiheuttivat tulipalon vain ylemmissä kerroksissa. Ne eivät voineet nostaa rakennuksiin vajaassa kahdessa tunnissa yli tuhannen asteen kuumuutta, jonka metallirakenteiden sulaminen ja sementin muuttuminen pölyksi vaativat. Ylimpien kerrosten alapuolella ei paloja ollut nähtävissä. Kolmannen rakennuksen sortumiseen ei ollut mitään syytä.

Sattuma tai ei, nyt Afganistanissa harjoitettu julmuus osoittautui taivaanlahjaksi. Sen talibaaneja oli helppo nimittää terroristeiksi, jotka hyökkäsivät Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvallat sai kaipaamansa uuden pearl haborin. Väite terrorismista toimi moitteettomasti. Talebanit oli syöstävä vallasta. Siksi jo lokakuussa 2001 Yhdysvallat aloitti sotatoimet Afganistanissa. Alkoi terrorismin vastainen sota. Afganistanin pakolaisten ja sodan uhrien oikeaa määrää ei tiedä kukaan.  

Irak. Irakissa Saddam Hussein oli alun alkaen Yhdysvaltojen luomus Irania vastaa. Hussein ei kuitenkaan pysynyt Yhdysvaltojen komennossa. Saddam Husseinin takana oli arabisosialistinen Baath-puolue.  Husseinin presidenttikaudella Irakiin luotiin öljytuloilla arabimaiden paras ja kansalle ilmainen terveydenhuolto sekä ilmainen koulutus. Lukutaitokampanjastaan Irak sai UNESCOn palkinnon.

Näin Irakista ja Saddam Husseinista oli vähin eri kehittynyt moni tavoin Yhdysvalloille ja sen läheisten liittolaisten arabimaiden öljysheikkien arabisosialistinen painajainen. Kun kaiken lisäksi Saddam Husseinin aikana Irakissa, yhtenä harvoista arabimaista, suojeltiin myös kristittyjä. Siksi Saddam Husseinista oli päästävä eroon.

2 päivänä maaliskuuta 2003 Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin jopa YK:ssa esitettyjen joukkotuho- ja ydinaseiden syiden perusteella. Joukkotuhoaseita ei löydetty ja väitteet niiden olemassaolosta osoittautuivat valheiksi, mutta Saddam Hussein kuitenkin tapettiin kolme vuotta myöhemmin.

Yhdysvallat tuhosivat ja raunioittivat pommituksillaan maan. 2-3 miljoona irakilaista on paennut kodeistaan ja 1,5-2 miljoonaa irakilaista tapettiin. Köyhdytetyn uraanin uhreja ilmestyy jatkuvasti ja epämuodostuneina syntyneiden lasten määrä hipoo taivaita.

Irakissa on edelleen vähintään 50 000 Yhdysvaltojen sotilasta, jotka takaavat heille ja abimaiden kuten Arabiemiraattien ja Saudi-Arabian julmille despooteille myönteisen politiikan. Lisäksi Irakissa yksityisiä aseellisia joukkoja, vartiointiyrityksiä.  

Syyria. Arabisosialistinen Baath-puolue on ollut suurin puolue vuodesta 1970. Syyrian presidentiksi valittiin vuonna 2000 vuonna 1965 syntynyt Bashar al-Assad ja viimeksi vuonna 2014. Suomessa Kekkonen valittiin kerta toisensa jälkeen joten presidenttiys venyi 25 vuoden, loppuiän mittaiseksi. Siihen Bashar al-Assadilla on vielä matkaa.

Syyriassa on koko väestölle ilmainen terveydenhuolto ja ilmainen koulutus ja Syyrian suuret pankit ovat valtion omistamia. Ne ovat vaarallisia Yhdysvalloille ja arabimaailman julmille despooteille. Niissä on sosialistinen haju, josta on päästävä eroon.  

Syyria on geopoliittisesti tärkeä alue, sillä se on estänyt Yhdysvaltoja ja Israelia ottamaan haltuunsa Iran ja koko Lähi-itä. Yhdysvallat julisti jo 2004, että Syyria kuuluu ”pahan akseliin”. Yhdysvallat julisti Syyrian kauppasaartoon, johon liittyi myös Suomi. 

Vuonna 2007 Israel ilmaiskun atomivoimalaitoksen työmaalle, jonka Yhdysvallat sanoi olevan ydinaselaitoksen. Vuonna 2008 Yhdysvaltojen CIA teki oman iskunsa Syyriaan.

Syyria otti suojiinsa myös 1,5 miljoonaa Irakin sotapakolaista ja 0,5 miljoonaa palestiinalaista pakolaista. Irakin tapaan myös Syyriassa suojeltiin kristittyjä.

Vuoden 2011 alkupuolella alkoivat Syyrian valtiojärjestyksen ja presidentti Bashar al-Assad kaatamisyritykset. Vuonna 2012 Syyriassa pidettiin parlamenttivaalit, joissa oli ehdokkaita 7 195 henkeä. Vuonna 2014 järjestettiin presidentinvaalit, joissa äänestysprosentti oli 73. Bashar al-Assad sai kaikista äänistä 88,7 prosenttia. Äänestysprosentti olisi Suomessa hyvä. Näin sotivien kapinallisten täytyy olla maahan muuttaneita ääri-islamistien hyvin aseistettuja palkkasotilaita.

Yhdysvallat ja Israel organisoivat 2011 alkaneet mielenosoitukset, jotka suunnitelmallisesti ääri-islamistien terroristit muuttivat väkivaltaisiksi Al-Assadin hallinnon kaatamiseksi. Terroristeilla oli käytössä hyvä aseistus aina raskaista konekivääreistä kranaatinheittimiin ja ilmatorjuntaohjuksiin saakka. Syyrian laillisen hallituksen ja terroristien välinen kahakointi on muuttunut täysivaltaiseksi sisällissodaksi. Näyttää selvältä, että näitä ääri-islamististen terroristien sotimista rahoittavat arabien öljysheikit, joilla on näitä tarkoituksia varten erityinen säätiö.  

Syyrian sodan uhrien todellista määrää ei kukaan tiedä. Arvioiden mukaan 22,9 miljoonan väestöstä sota on riistänyt hengen noin 0,3–0,5 miljoonalta ihmiseltä. Maan sisällä on ainakin 4 miljoonaa pakolaista ja maasta paennut 2-3 miljoonaa syyrialaista. Suomen entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoo, että presidentti Bashar al-Assad "poistuu tavalla tai toisella, lentokoneella tai jalat edellä". Tuomiojan lausuma vieraan maan presidentistä on suorataan ennenkuulumaton.

Libya. Syyskuussa 1969 pieni joukko Gaddafin johtamia upseereja syrjäytti kuningas Idris I:n. Gaddaf nimitti järjestelmäänsä islamilaiseksi sosialismiksi. Se oli arabinationalismia eli hyvinvointivaltio ja suora demokratia, joiden ytimen hän kirjoitti niin sanottuun Vihreään kirjaan. Gaddafi islamilaisessa sosialismissa pienet yritykset voivat toimia vapaasti, mutta suuret piti olla valtion hallinnassa. Koko väestön hyvinvointi, terveydenhuolto, koulutus ja vapaus olivat Gaddafin politiikan perustana.

Yhdysvaltojen ja muiden kapitalististen maiden hajurauhasissa Libya haisi sosialismille, joka piti saada pois häiritsemästä ja vaarantamasta läntistä yhteiskuntarauhaa. Siksi Gaddafi hallintoineen oli raivattava pois.

1980-luvulla Libyan väitetään osallistuneen kansainvälisen terrorismin tukemiseen. Vuonna 1981 Yhdysvallat ampui alas kaksi Libyan hävittäjää ja viisi vuotta myöhemmin se pommitti Tripolia ja Bengasia. Gaddafia säilyi kuitenkin hengissä vastoin Yhdysvaltojen tavoitteita ja odotuksia. Vuonna 1986 Länsi-Berliinin eräässä diskossa räjähti pommi, joka surmasi amerikkalaisia sotilaita. Niinpä Libyaa syytettiin ilman todistuksen häivää pommin räjäyttämisestä.

Yhdysvaltojen ja Libyan välit viilenivät lopullisesti vuonna 1988, kun Pan Amin lento Lontoosta New Yorkiin räjähti Skotlannissa. Taas Libya tuomittiin syylliseksi ilma todisteita. Lännen propaganda ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta.

17. helmikuuta 2011 alkoi Libyan lännen masinoima aseellinen konflikti Gaddafia kannattavien joukkojen ja kapinallisten välillä. Libyan öljy piti saada lännen haltuun. Kyseessä oli Naton tukema kaappaus. Siihen osallistui länsimaisia Nato-joukkoja, jotka pommittivat Libyaa mereltä ja ilmasta.

Kapinalliset surmasivat Gaddafin 20. lokakuuta 2011 ja julistivat sodan päättyneeksi 23. lokakuuta.

Tänään tiedämme, että sisällissota jatkuu edelleen, kun aiempi yhteiskunnan suoma turva on päättynyt. Välimerellä on tullut Libyasta paenneiden valtava hautausmaa, mutta pakolaisvirta ja inhimillinen kärsimys jatkuvat. Kukaan ei tiedä kuinka monta uhria Yhdysvaltojen johtama NATO liittolaisineen ovat saaneet aikaan Libyan arabisosialismin kaatamisen seurauksena.

Jugoslavia. Kaudella 1989–2000 Jugoslavian presidenttinä oli Slobodan Milosevic. Hän samoin kuin hänen poliittisesti aktiivinen vaimonsa olivat vahvasti sosialisteja. Milosevic vaati yhtenäistä ja itsenäistä Jugoslaviaa siksi Slobodan Milosevic oli rasite sekä Yhdysvalloille että EU:lle. Hänestä oli päästävä eroon. Ensin Jugoslavia oli hajotettava.

Aluksi maa jaettiin omatoimisesti kolmeen autonomisen osaan. Samaan aikaan lännen toimiessa kätilönä synnytettiin albaanien terroristiliike Kosovon vapautusarmeija, jonka riveihin Yhdysvallat lähetti sille uskollisia albaanitaistelijoita. Liike suoritti monia joukkomurhia. Se oli vahvimmillaan 1997–98, mutta siitä huolimatta sotilaallisesti heikko.

Vuonna 1999 Nato vaati Jugoslavialta joukkojensa vapaata liikkumisoikeutta koko Jugoslavian alueella. Siihen Jugoslavia ei suostunut. Siksi Euroopassa ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeisen sodan aloitti Yhdysvallat pommittamalla kolme kuukautta uppiniskaista Jugoslaviaa.

Yhdysvallat synnyttivät julmat etniset vastakkainasettelut. Ne ovat vaatineet kymmenientuhansien ihmisten hengen.

Nyt kaikki Jugoslavian hirveyksistä syytettiin sosialisteja ja ennen muuta Slobodan Milosevicia. Hänet vangittiin ja toimitettiin Haagin sotarikostuomioistuimeen. Näin Slobodan Milosevicin raivattiin pois tieltä. Hän kuoli vankilassa muka korkean verenpaineeseen vuonna 2006.

Ukraina. Ukrainassa on vallinnut poliittinen erimielisyys maan suunnasta. Yhtäällä selvänä enemmistönä oli itäsuuntaus ja toisaalla kansalliskiihkoinen länsisuuntaus. Tilanne kulminoitui siihen, että Kiovassa rauhalliset mielenosoitukset muutettiin sala-ampujien voimalla mellakoinniksi.

Yhdysvaltojen tavoitteet Ukrainassa, kuten muuallakin liittyivät sen ja NATO maiden kiihkeään haluun päästä sotajoukkoineen mahdollisimman lähelle kaikki mahdolliset mineraalit omistavan Venäjän rajoja. Tässä kuten kaikissa sodanvalmisteluissa ja sodissa on aina ollut kyse rikkauksien uudelleenjaosta.   

Niiden taustalla toimivat sekä salaa että julkisesti yhdysvaltalaiset politiikan huiput. Yhdysvalloilla oli keskeinen rooli vallankaappauksessa, johon se sijoitti 5 miljardia dollaria. Kaappauksella syrjäytettiin vaaleilla valittu presidentti ja lopetettiin laillisen parlamentin toimintamahdollisuudet.

Vallankaappausta johtivat Yhdysvaltojen entinen varapresidentti Dick Cheneyin ja CIA johtajan John Brennanin. Heitä tukivat Yhdysvaltojen Mustallamerellä (!) purjehtineet sotalaivat. Ilman Yhdysvaltoja kaappaus ei olisi onnistunut eikä äärikansallinen oikeisto olisi pystynyt järjestämään yksityisarmeijoitaan.

Vallankaappauksen jälkeen Ukraina on alkajaisiksi palauttanut toisen maailmansodanaikaisen natsijohtajan ukrainalaisen Stepan Banderan ja hänen natsijoukkojensa kunnian. Toukokuussa2015 Ukrainan presidentti Petro Poroshenko on allekirjoittanut lait, joilla määrätään kunnioittamaan toisessa maailmansodassa puolalaisten ja juutalaisten joukkomurhia tehneitä ja niistä syytettyjä ukrainalaisia fasistisia joukkoja. Samalla joukkomurhat lopettaneiden ja fasismin kukistaneiden symbolien käyttäminen on kielletty.

Ukrainan nykyinen parlamentti, jonka valintaan itäisten maakuntien osallistuminen estettiin, on lakkauttanut joukon ihmisoikeussopimuksia. Parlamentti ilmoittaa, että kenelläkään ei ole oikeuta liikkua vapaasti maan sisällä eikä poistua maasta. Se on päättänyt, että ihmisten yksityisyyteen, perheeseen, kotiin ja kirjeenvaihtoon voidaan puuttua mielivaltaisesti. Toimenpiteet ovat selkeäsi fasistisia.  

Näistä vähääkään välittämättä Yhdysvaltojen ajatushautomot ovat kehittäneet Venäjästä pedon, joka on uhka koko maailman turvallisuudelle. Siinä on käytetty keppihevosena Ukrainan venäläisen Krimin siirtyminen kansanäänestyksen jälkeen osaksi Venäjää. Syynä on pidetty myös Itä-Ukrainan venäläisten tavoitetta itsemääräämisoikeuteen, jolla he voisivat suojautuvat Ukrainan äärikansallisia yksityisarmeijoita vastaan.

Venäjän petomaisuutta yritetään osoittaa syyttämällä sitä Malesia Airlinesin matkustajakoneen MH17 alasampumisesta. Syytöksille yritetään antaa voimaa tutkimuskomission erikoisilla ”ehkä” lausunnoilla. Ketään ei häiritse se, että tutkimuskomission jäsenenä on myös Ukraina, vaikka sen syyllisyydestä on näyttöä muita enemmän. Komission jäsenenä se voi salata kaikki omat tekonsa ja kääntää kaiken muiden aikaansaannoksiksi.  

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Yhdysvallat ampui alas Persianlahdella Iran Airin lento 655 matkustajakoneen heinäkuussa 1988. Lokakuussa 2001 Ukraina ampui alas Mustanmeren yllä venäläisen TU-154 matkustajakoneen. Kummalekaan niistä ei koitunut mitään seurauksia, mutta molemmille karttui kokemusta.   

Lopuksi. Venäläisillä ja ukrainalaisilla on paljon todellista ja kovia kokemuksia sodista ja niiden aiheuttamasta hävityksestä ja tuskasta. Siksi lienee selvää, että kumpikaan kansa ei varmasti halua sotaa. Venäläisiä ja ukrainalaisia kuitenkin erottaa se, että 2. maailmansodassa neuvostoliittolaisista vain ukrainalaisia ja Baltian maiden kansalaisia liittyi joko suoraan tai omina yksikköinään osaksi Natsi-Saksan armeijaa juutalaisia, venäläisiä, yleensäkin neuvostokansalaisia ja neuvostoarmeijaa vastaan.

Noita Natsi-Saksaan liittyneitä kannusti äärimmäinen kansallismielisyys. Yhdysvallat, joka on kansojen sulatusuuni, on koko historiansa ajan ylläpitänyt harhaista amerikkalaista unelmaa, joka ajan kuluessa on muutettu suuruudenhulluksi kansalliskiihkoksi. Jos aikanaan saksalaisten mieliin taottiin jumalallinen hokema ”Saksa, Saksa yli kaiken!”, niin nyt ”Jumala siunaa Amerikkaa” on kaikkivoivaisuudessaan samaa kansalliskiihkoa, jota elätetään käsi sydämellä.   

Poliittisella kaikkialle ulottuvalla ja kaiken kattavalla valhepropagandalla Yhdysvallat haluaa peittää sen, että 2. maailmansodan jälkeen se on tappanut yksin Vietnamissa 3-5 ja Irakissa 1-1,5 miljoonaa ihmistä. Se ei halua kertoa, että sen erikoisjoukot operoivat 134 maassa julki ja salaa. Olemassa olonsa 237 vuoden aikana se on käynyt muilla mantereilla 240 sotaa. Sen petollinen ”amerikkalaisen unelman” levitys on tehokasta. Itse asiassa sille ei ole edes kilpailijoita. Siksi sen valhepropaganda on uponnut niin syvälle ihmisten sieluihin, että se näyttää totuudelta.

Yhdysvallat on kapitalistien oligarkia, joka hallitsee rikkauksiensa turvin. Historia on kuitenkin opettanut, että kapitalismissa heikompi häviää aina. Se tekee maailmasta jopa vaarallisen.  

 

Kai Kontturi