MIHIN MENET HYVINVOINTI
SUOMI?
Hallitus on äärimmäisen
huolestunut tuottavuudesta. Siitä puhuessaan hallituksella menevät puurot ja
vellit sekaisin. Puolinakaan aikoina ei saa selvää mitä se tuottavuudella
tarkoittaa. Joskus vaikuttaa siltä, että se puhuu samaan hengenvetoon sekä
pääoman että työn tuottavuudesta. No nyt on selvinnyt, että hallitus ei puhu
kummastakaan, se puhuu vain henkilökulujen supistamisesta, joka on vain mannaa
yritysten voittojen laariin.
Kapitalismissa työn
tuottavuus on kuitenkin yritystenvälisen ja myös kilpailun ydin. Siihen
hallituksen suunnitelmilla ei ole vaikutusta, sillä se vaikuttaa kaikkiin
yrityksiin samalla lailla. Viime vuonna (2014) kokonaistuotanto oli 388,7
miljardia euroa. Kun virallisista tunneista poistetaan haamutunnit jää
3 725,6 miljoonaa tuntia. Siten työn tuottavuus oli 104,33 euroa tunnissa.
Työn tuottavuudessa oli palkkoja
keskimäärin 22,07 euroa ja
sotumaksuja 5,14 euroa työtunnissa. Lisäksi
työn tuottavuudessa oli aineita 66,72
euron arvosta ja yritysten voittoja 10,40
euroa tunnissa.
Palkat jakaantuvat pääasiassa
kahtia; 88 % kaikista palkan saajista sai keskimäärin 18,03 euroa ja sotumaksut
4,68 euroa, sekä suurpalkkoihin, joiden tuntipalkka oli keskimäärin 44,63 euroa
ja sotumaksut 11,69 euroa tunnissa. Sipilän tuottavuusloikka tarkoittaa, että pienten
keskipalkka alenisi 17,44 euroon (-0,59 e, 3,3 %) ja sotu 4,60 euroon (-0,08 e,
1,72 %) tunnissa. Suurpalkat alenisivat 43,16 euroon (-1,47 e, 3,3 %) ja
sotumaksut 11,69 euroon tunnissa (-0,20 e, 1,72 %).
Nyt keskipalkka olisi 21,24 euroa (-0,83 euroa, 3,8 %) ja
sotumaksut 5,06 (-0,09 e, 1,72 %), aineiden
osuus 66,72 eurossa, mutta yritysten
voitto kasvaisi 11,31 euroon (+0,91
e, 8,8 %).
Työn tuottavuudessa tapahtuisi
merkittävä rakennemuutos. Pienimistä palkoista leikattaisiin 1,86 miljardia,
suurista 0,83 miljardia ja Kela menettäisi 0,37 miljardia euroa. Nämä yhteensä 3,06
miljardi siirtyisivät yrityksille ansiottomana voittona. Itse työn tuottavuus ei
parane senttiäkään, mutta pienipalkkaisten ostovoima heikkenee runsaalla 2,7
miljardilla eurolla.
Näin toteutuisi Sipilän 5,02
%, kolmen miljardin tuottavuushyppy. Tässä piilee kuitenkin vaara, että suurten
palkkojen leikkaukset jätetään tavalla tai toisella rauhaan. Sitä enteilevät
puheet alakohtaisista joustavista ratkaisuista. Jos niin käy, silloin leikkaukset
kohdistuisivat pienempiin palkkoihin ja leikkaukset kasvaisivat niiden 3,3 %:in
4,8 %:iin. Aika näyttää.
Mediassa on jo kuultu, että
rakenteelliset uudistukset jatkuvat. Tavoitteena on saada hyppyyn lisää 5+5 %.
Mitä tämä jumalaton SSS-miesten pyhä kolminaisuus, lestadiolainen
pääministeri, God bless valtionvarainministeri ja katolinen ulkoministeri, siis
hallituksen ydin vielä keksii sekin jää nähtäväksi.
Työn tuottavuuden
parantamiseen yrityksillä ei ole kuin kaksi keinoa; parempi tekniikka ja parempi
työn organisointi eli korkeampi työn voimaperäisyys. Vain niillä voidaan parantaa
työn tuottavuutta ja alentaa yksikkötyökustannuksia sekä lisätä voittoja. Palkkatyöläisten
kannalta työn voimaperäisyys tarkoittaa aina kovempaa työtahtia, riisto, jota
kukaan ei vapaaehtoisesti hyväksy.
Kunkin yrityksen elinehto on
työn tuottavuus. Sen suuruus ei ole vakio. Päinvastoin, se muuttuu koko ajan. Kunkin
tuotannon alan parhaan yrityksen korkein tuottavuus on se mitta, johon muiden
on pakko pyrkiä. Yritys, jonka työn tuottavuuden kasvu pysähtyy, se näivettyy
ja loputa kuolee pois. Tämä on kapitalistisen järjestelmän luonnon voimainen ihmisistä
riippumaton laki.
Tämän rinnalla
kansallisvaltioiden tuottavuudella on toinenkin uhka. Se on ylikansallisten globaalien
suuryritysten ylivoimaiset resurssit, joilla ne raivaavat pois jaloista pienet
ja heikot tai imaisevat ne itseensä. Suomalaiset suuretkin yritykset ovat
kansainvälisesti pieniä ja siten jatkuvasti vaarassa kaatua tai ajautua pois
maasta vieraisiin käsiin. Tästä meillä on jo runsain mitoin kokemusta.
Pääministeri Sipilän kuten
hallituksen yleensä on turha kuvitella, että tuotanto olisi työn tuottavuuden
ansiosta mihinkään kasvanut. Olisi käynyt aivan toisin. Syy on selvä. Kysyntää ei
ole maailmalla eikä kotimaassa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että niiden
suhteen ei kannata odottaa ihmeitä. Päinvastoin, ostovoiman puutteesta johtuva ylitarjonta
on suomalaisten, eurooppalaisten ja koko maailman riesa.
Tänään näyttää jo selvältä,
että vuoden 2008 tuotannon määrä saavutetaan vasta vuosien 2019- 2020
tienoilla. Seuraavaa lamaa tai vähintään taantumaa odottaa viimeistään vuosien
2024- 2025 paikkeilla. Vaikuttaa siltä, että lamojen väliaika, sykli, lyhenisi
muutamalla vuodella. Mutta kuinka syviä tulevat lamat tai taantumat ovat, sitä
ei osaa ennustaa itse pirukaan. Voi tehdä vain varovaisia arvauksia. Se tulevaisuuden
näköaloissa tuntuu suhteellisen varmalta, että työ vähenee koko ajan.
1980-luvulla tuotannon määrä
kasvoi keskimäärin 5,0 % vuodessa, 90-luvulla 3,5, 2000-luvulla 2,1 % siihen
tuskin koskaan enää päästään sillä 2010-luvulla jäädään olemattomaan 0,4 %:iin.
Vapaakaupan ja yritysten välisen kilpailun seurauksena työn tuottavuus on aina
ollut tuotannon kasvua nopeampaa. Niin tulee olemaan myös tulevaisuudessa.
Siksi työ vähenee. Ennusteiden mukaan näyttää siltä vuonna 2050 olisi käytössä
5 026 miljoonaa työtuntia. Hitaan kasvun seurauksena kuitenkin tehtäisiin enää
2 644 miljoonaa työtuntia, joten käyttämättä jäisi runsaat 47 %. Siinä on
todellinen työttömyysprosentti.
Globaalissa taloudessa mikään
ei ole varmaa. Kansantalouksien suurin uhka ovat maailmanlaajuiset todelliset
harvojen omistukseen keskittyneet ja keskittyvät pääomat. Omistuksen keskittymistä
hidastaa globaalin tuotannon ja kysynnän välinen ristiriita. Ne kulkevat eri
suuntiin. Se on seurausta toisesta ristiriidasta; kun työn tuottavuus kasvaa
tuotantoa nopeammin, työtä tarvitaan koko ajan vähemmän, työttömyys lisääntyy
ja ostovoima heikkenee.
Tässä kehityksessä
palkkatyöläisillä on eniten pelissä. Näköpiirissä ei ole mitään sellaista, joka
voisi muuttaa talouden kehityssuunnan. Tuotannon hidas kasvu ja lamat tai
taantumat toistuvat vääjäämättä. Niiden yksi varma syy on ylituotanto, varastojen
liikakasvu, joka puretaan tuotantoa supistamalla ja työvoimaa vähentämällä. Työn
tuotuottavuuden hitaastakin kasvusta huolimatta työn tarve vähenee ainakin
seuraavat 30- 40 vuotta.
Työtunnit olivat
suurimmillaan 1990. Sen jälkeen tuli raju romahdus, jonka jälkeen alkoi runsaan
kymmenen vuotta kestänyt kasvu, mutta se ei saavuttanut romahdusta edeltänyttä
määrää, vaikka työikäisten määrä on kasvanut 128,7 tuhannella. Vuonna 2007
kasvu pysähtyi ja kääntyi jälleen laskuun. Mikäli ennusteen trendi toteutuu,
silloin kasvua on jatkunut 60 vuotta koko Neuvostoliiton hajottamisen ja Suomen
EU:n liittymisen kiihkeimmän valmistelun ajan.
On jo korkea aika kysyä; mihin
menet lottovoitto-suomi?
Viimeisten vuosikymmenten
ajan työväenliike on kokenut monta petosta, valtavan ja pitkän hartaan
mediavyörytyksen, joiden seurauksena palkkatyöläiset ovat oppineet pitämään kapitalistien
valheita totuutena. Porvariston propaganda on toiminut ja työväenliikkeen poliittinen
kannatus on tänään pienempi kuin se on koskaan ollut koko itsenäisyyden aikana.
Palkkatyölästen on herättävä. Heillä on ainoa voima, jolla on mahdollista
katkaista työttömyyden kasvun ja kurjuuden lisääntymisen trendi.
Hallitus sanoo olevansa huolestunut
tulevaisuudesta ja tuottavuudesta. Se ei kuitenkaan näe eikä haluakaan nähdä,
että globaalisti vapaat markkinat ovat maailman suurten pääomakeskittymien ja
blogien tuhoisaa kilpailua, joka johtaa ne umpikujaan. Se voi johtaa kolmannen
helvetin irtipääsyyn.
Pahimpien vahinkojen
välttämiseksi Suomen on heti ja ensimmäiseksi erottava vapaakaupasta ja EU:sta,
on päästävä suurten blogien ulkopuolelle. Suomen talous ja koko kansa on
turvattava tarkoituksenmukaisella rajasuojalla. Itse asiassa jokaisen kannattaa
asettaa kysymys siitä, mihin lähes kaiken omistavia ja kaikesta määrääviä
kapitalisteja tarvitaan?
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.