Verohelpotuksia

Päivitetty 27.9.2015

MALLIMAANA SUOMI VOISI NÄYTTÄÄ ESIMERKKIÄ

Viimeisen viidentoista vuoden aikana yritykset ovat saaneet erilaisia vero- ja maksuhelpotuksia yhteensä 7,2 miljardia euroa. Myös suurituloisten henkilöiden pääomatulojen verotus on tavattoman kevyt. Todella suurituloisten verohelpotuksiksi voidaan laskea 6,0 miljardia euroa. Nämä vero- ja maksuhelpotukset eivät ole vaikuttaneet talouteen myönteisesti, sillä samaan aikaan työttömien määrä on kasvanut 340 tuhannella. Siksi verohelpotukset olisi purettava ja epäkohdat korjattava.

Ennen vuotta 1991 erilaisten yritystukien, avointen ja piilotukien yhteismäärä (ilman maatalous- ja pankkitukia) liikkui vuosittain viiden miljardin euron molemmin puolin. Se on ajanoloon muuttunut itsestään selvyydeksi, ikään kuin asiaankuuluvaksi oikeudeksi. Niin näyttää käyvän myös sen jälkeen annettujen uusien tukien. Seurauksista piittaamatta kansan kustannuksella jatketaan rikkaiden ansiotonta rikastumista.

Kaudella 1991- 2013 yritysveroa on muutettu kuusi kertaa, 50 prosentista 24,5 prosenttiin. Julkisen talouden menetys on ollut huikea, esimerkiksi vuonna 2013 oli 4,9 miljardia euroa. Yritysveroa on alennettu ensinnäkin siksi, että se on kasvattanut nettovoittoa ja siksi yritys oli helpompi myydä ulkomaalaisille. Toiseksi siksi, että omistajien on jatkossakin saatava mahdollisimman suuret voitot riippumatta siitä maksetaanko ne suomalaisille tai ulkomaalaisille.

Yritysveroasteen alentamisen lisäksi yrityksiltä on poistettu kela-maksu, josta Kelan (valtion) menetys on noin 0,8 miljardia euroa. Samassa rytäkässä poistettiin myös varallisuusvero, josta valtio menetti noin 0,2 miljardia euroa. Se oli puhdasta voittoa kapitalistien taskuihin.

Näiden jälkeen pääministeri Jyrki Kataisen hallitus sanoi synnyttävänsä työpaikkoja alentamalla yritysveron 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Silloin selitettiin naamat punaisena, että yritysveron 960 miljoonan euron alennus piristää kansantaloutta. Valtionvarainministeri Jutta Urpilainen selitti, että sillä on myös työllisyyteen dynaaminen vaikutus.

Nyt nähdään, että kaikki kävi aivan toisin. Vaikka veronalennus oli (2013) ennakoitua suurempi, 1 288 miljoonaa euroa, talous ei piristynyt. Viimevuonna tuotanto oli pienempi kuin vuonna 2011, eikä työllisyydessä ei ole näkynyt mitään myönteistä, päinvastoin. Vaikka viimevuonna yritysvero laski, työttömien määrä kuitenkin kasvoi 20 prosenttia. Sammalla yritysten verolahjat kasvoivat vuositasolla yhteensä 7,2 miljardiin euroon.

Yritystukien lisääminen pahentaa julkisen talouden tilannetta. Tuet ovat kasvaneet sellaisiin mittoihin, että hädänalainen julkinen talous voisi periä niitä takaisin täysin aiheettomina. Mutta ei, tehdään vanhaan tapaan. Sotu maksuista vähennetään 1,72 prosenttiyksikköä. Vuoden 2014 palkkojen perusteella yritysten sotumaksu piennee yli 330 miljoonaa euroa. Lisäksi tulee Sipilän kaavailemat 3,3 %:in palkanalennukset 2,71 miljardia euroa.

Pääministeri Sipilä sanoo, että se on tuottavuusloikka, joka vauhdittaa vientiä. Sipilän loikkaa voi verrata vuoden 2014 kokonaistuotantoon, josta se on vain 0,6 %. Tuotantoon se ei vaikuta sitä eikä tätä. Sillä EU:ssa ja läntisessä vapaakaupassa Suomen talous on periferiassa ja sementoitu hitaan kasvun alueeksi.

Näin kaudella 1990- 2016 lahjat, voitot, kapitalisteille, nousevat 10,2 miljardiin euroon. Eikä sekään riitä, sillä vain itse Piru tietää mitä vielä tulee, kun nyt jo puhutaan tavoitteesta 5+5+5 siis 15 %:sta.

Yritysveron alennuksilla ja kela-maksun poistamisella ei ole ollut mitään vaikutusta työllisyyteen. Päinvastoin. Sen salaamiseksi vuonna 1998 työllisyyden/työttömyyden tilastointi muutettiin Työvoimatutkimukseksi. Se on pelkkä kyselytutkimus. Sen tuloksia voidaan sovitella kulloistenkin tarpeiden mukaan. Siksi työllisyystilastoihin on ilmestynyt valtava määrä haamutunteja ja haamu työllisiä. Todellisia uusia työpaikkoja ei ole syntynyt. On käynyt päinvastoin. Työ on koko ajan vähentynyt, vaikka työikäisten määrä on kasvanut 130 tuhannella.

Vuonna 1990 työttömiä oli 199 000. Sen jälkeen työtuntien (haamutunnit poistettu) määrä on vähentynyt 561,5 miljoonaa tuntia. Joten työttömien määrä kasvoi 318 100 työvuodella. Näin viimevuoden työttömyys oli 517 000 työvuotta, 18,3 prosenttia.

Tilastoista voisi päätellä, että yritysveron alentaminen vain lisää työttömyyttä. Täytyy olla todella melkoinen luupää, jos uskoo yritysten sotumaksujen, palkkojen alentamisen, sairauspäivien ja lomien leikkaamisen parantavan työllisyyttä. Hyvällä syyllä voi odottaa täysin päinvastaista, työttömyyden kasvua.  

Yritystuet ovat tuottaneet yrityksissä suuria voittoja. Ne on jaettu omistajille, yksityisille kapitalisteille. Niistä suuri osa menee ulkomaisille, mutta myös suomalaisten omistajien voitot valuvat sijoituksina ulkomaille. Niitä ei juurikaan investoida Suomeen. Siksi on perusteltua edellyttää, että jättimäiset tulot verotetaan tavalla, joka hyödyttää julkista taloutta eikä kasvata valtion budjetin alijäämää.

Yritysten voitot näkyvät myös suurituloisten henkilöiden järjettömän suurina tuloina. Kaikista tulonsaajista 96,6 prosenttia ansaitsi vähemmän kuin 6 250 euroa, keskimäärin vain 2025 euroa kuukaudessa. Loput 3,4 prosenttia tulonsaajista ansaitsivat sitä enemmän ilman ylärajaa. Heillä on varsin vaatimaton verokuorma. Suurin syy on pääomatulojen kevyt vero, tasavero. Kaiken lisäksi ne ovat tuloja, joita ei ole edes työllä hankittu.

Jos tämän pienen porukan kaikki tulot verotettaisiin samalla tavoin kuin palkkatuloja ja valtion nykyistä progressiota jyrkennettäisiin niin, että ylimmän tuloluokan käteen jäisi nettona 14 700 euroa kuukaudessa. Uudistus toisi yhteiskunnalle lisää verotuloja noin 6,0 miljardia euroa. Se olisi edelleen 7,3 kertaa enemmän tulonsaajien 96,6 prosentilla.

Yritysten ja yksityishenkilöiden vero- ja maksuhelpotukset ovat vaikuttaneet talouteen kielteisesti, kun työttömien määrä on lähes kaksinkertaistunut. Siksi ne on haitallisina ja aiheettomina purettava ja epäkohdat korjattava. Vaikka niin tehtäisiin, se vähentäisi julkisen talouden leikkaustarpeet, mutta vallitsevaa työttömyyden aiheuttamaan kurjuutta se ei korjaisi.

Suomelle ja koko Euroopalle ainoa mahdollisuus on, että EU ja euro puretaan ja irtaudutaan suurpääoman projektista, vapaakaupasta. Tarkoituksenmukaisella rajasuojalla, tulleilla, voidaan turvata mahdollisimman hyvä omavaraisuus ja työllisyys. Tässä eurooppalaisena mallimaana Suomi voisi näyttää esimerkkiä. Se voisi olla myös ensimmäinen askel tiellä tuotanto- ja finanssipääoman yksityisen omistuksen lakkauttamiseen.

Kai Kontturi