NATO VAI VENÄJÄ
Suomessa tehdään varsin
määrätietoista työtä. Aina kun puhutaan lännestä tai Natosta, puheessa on järkkymättömän
positiivinen lataus. Toisaalta Venäjä saa puheissa aina jonkun kielteisen
ilmaisun. Lännen Nato ja Venäjän vastakkainasettelu voi tuntua mystiikalta,
mutta sen syy on raadollinen. Yhdysvaltoja himottavat Venäjän suunnattomat
peräti rajattomat luonnonrikkaudet.
Euroopassa on kovien
kokemusten jälkeen ymmärretty, että Venäjälle pääsee helpommin passilla kuin
pyssyllä. Sen sijaan Yhdysvalloissa sitä ei vielä ymmärretä. Siksi sen tuottama
propaganda, jota ei nähdä propagandana, saa yhä hurjempaa sisältöä.
Perin hämmentävältä
tuntuu Hitlerin ja Natsi-Saksan viimeaikainen julkisuus. Sen historialliset hirmuteot
ja petomaiset kansanmurhat on pikkuhiljaa arkipäiväistetty. Vähin erin tällä
tiellä mennään yhä pidemmälle. Esimerkkinä käyvät julkilausutut ajatukset, jotka
ohjaavat natsien loputtoman kiehtovaan
epämääräiseen salamyhkäisyyteen ja Himlerin kiinnostavaan
pyrkimykseen löytää Graalian malja (HS Nyt 30.10).
Vastakkainasettelussa
Venäjästä halutaan väen väkisin ilmestyskirjan peto, jota vastaan pitää kaikin tavoin
varustautua ja viimekädessä turvautua ylimalliseen Natoon. Sitä varten ja varustautumisen
tueksi tehdään tavan takaa gallupeja, joilla ylläpidetään myönteistä Nato keskustelua.
Viimeinen tehtiin lokakuun puolenvälin jälkeen.
Ylen teettämän tutkimuksen
mukaan Natoon liittymisestä niiden määrä, jotka eivät osanneet sanoa kantaansa,
on sadasta lisääntynyt seitsemällä, 43,8 %, kun kannattajien
määrä vähentyi neljällä, 15,4 % ja liittymistä vastustavien määrä väheni kolmella, 5,2 %. Tästä selittäjät
sanovat, että Naton jäsenyyttä vastustaa enää joka toinen. Kannattajien
riemuksi tutkimuksen tuloksia luetaan kuin piru raamattua.
Toisaalla jotkut
kummajaiset vaativat Nato-jäsenyyttä, kun se tuo investointeja. Jos siinä olisi
edes vähän päätä ja häntää, niin silloin Nato-maiden talouksilla menisi todella
lujaa, mutta eipä mene. Kaikki jäsenmaat kituvat ja työttömyys lisääntyy.
Nykyään sanotaan
selvästi, että Nato on sotilasliitto eikä puolustusliitto. Muutos saattaa
näyttää mitättömälle, mutta sitä se ei ole. Se on radikaali. Nyt se pitää
sisällään myös mahdollisuuden tehdä sotilaallisia operaatioita, joka aina
sisältää hyökkäyksen mahdollisuuden. Siksi Nato panostaa voimakkaasti sotavoimansa
kasvattamiseen ja laajentumiseen Venäjän rajoilla.
Nato edellyttää,
että jäsenmaiden on käytettävä sotilasmenoihin 3 % bruttokanantuotteesta. Siihen
ei ole vielä päästy, mutta pyrkimys on kova. Neuvostoliiton ja Varsovanliiton hajoamisen jälkeen
Naton sotilasmenot ovat kaksinkertaistuneet.
Vuonna 2012 Naton
sotilasmenot olivat huikeat 1 023,3 miljardia dollaria eli 940 miljardia euroa.
Nato-maiden väkiluku oli 906 miljoonaa, joten jokainen jäsenvaltion asukas
vauvasta vaariin maksaa Naton kassaan 1 129 dollaria, 1 037 euroa
vuodessa.
Vuonna 2016 Suomi
käyttää armeijan rahoittamiseen 2,8 miljardia euroa, 531 euroa per asukas. Siinä
on edellisestä vuodesta kasvua 8,5 %, vaikka kansantalous kituu ja työttömyys
lisääntyy. Natossa keskimääräisen panoksen perusteella Suomen sotilasmenot olisi
nostettava vähintään 5,6 miljardiin euroon. Sekään ei olisi riittävä, kun se ei
täytä Naton 3 %:in tavoitetta.
Venäjästä halutaan
ihan väen väkisin tehdä uhka. Kokemuksesta tiedämme, että sitä se ei ole. Venäjä
on antanut Suomelle itsenäisyyden kahteen kertaan. Ensin 1917 ja toistamiseen
1944, kun Suomi liittoutui sen kanssa ja ajoi Saksan kahdensadantuhannen miehen
sotavoimat pois maasta. Jos Suomi uudistaisi liittolaisuuden Venäjän kanssa, se
olisi kaikissa suhteissa molemmille, mutta ennen muuta Suomelle hyödyllistä.
Siitä meillä on yksin sodanjälkeiseltä ajalta pitkä 45 vuoden kokemus – silloin
Suomi vaurastui!
Kai Kontturi