30.10.15

Nato vai Venäjä


NATO VAI VENÄJÄ

Suomessa tehdään varsin määrätietoista työtä. Aina kun puhutaan lännestä tai Natosta, puheessa on järkkymättömän positiivinen lataus. Toisaalta Venäjä saa puheissa aina jonkun kielteisen ilmaisun. Lännen Nato ja Venäjän vastakkainasettelu voi tuntua mystiikalta, mutta sen syy on raadollinen. Yhdysvaltoja himottavat Venäjän suunnattomat peräti rajattomat luonnonrikkaudet.

Euroopassa on kovien kokemusten jälkeen ymmärretty, että Venäjälle pääsee helpommin passilla kuin pyssyllä. Sen sijaan Yhdysvalloissa sitä ei vielä ymmärretä. Siksi sen tuottama propaganda, jota ei nähdä propagandana, saa yhä hurjempaa sisältöä.

Perin hämmentävältä tuntuu Hitlerin ja Natsi-Saksan viimeaikainen julkisuus. Sen historialliset hirmuteot ja petomaiset kansanmurhat on pikkuhiljaa arkipäiväistetty. Vähin erin tällä tiellä mennään yhä pidemmälle. Esimerkkinä käyvät julkilausutut ajatukset, jotka ohjaavat natsien loputtoman kiehtovaan epämääräiseen salamyhkäisyyteen ja Himlerin kiinnostavaan pyrkimykseen löytää Graalian malja (HS Nyt 30.10).

Vastakkainasettelussa Venäjästä halutaan väen väkisin ilmestyskirjan peto, jota vastaan pitää kaikin tavoin varustautua ja viimekädessä turvautua ylimalliseen Natoon. Sitä varten ja varustautumisen tueksi tehdään tavan takaa gallupeja, joilla ylläpidetään myönteistä Nato keskustelua. Viimeinen tehtiin lokakuun puolenvälin jälkeen.   

Ylen teettämän tutkimuksen mukaan Natoon liittymisestä niiden määrä, jotka eivät osanneet sanoa kantaansa, on sadasta lisääntynyt seitsemällä, 43,8 %, kun kannattajien määrä vähentyi neljällä, 15,4 % ja liittymistä vastustavien määrä väheni kolmella, 5,2 %. Tästä selittäjät sanovat, että Naton jäsenyyttä vastustaa enää joka toinen. Kannattajien riemuksi tutkimuksen tuloksia luetaan kuin piru raamattua.

Toisaalla jotkut kummajaiset vaativat Nato-jäsenyyttä, kun se tuo investointeja. Jos siinä olisi edes vähän päätä ja häntää, niin silloin Nato-maiden talouksilla menisi todella lujaa, mutta eipä mene. Kaikki jäsenmaat kituvat ja työttömyys lisääntyy.

Nykyään sanotaan selvästi, että Nato on sotilasliitto eikä puolustusliitto. Muutos saattaa näyttää mitättömälle, mutta sitä se ei ole. Se on radikaali. Nyt se pitää sisällään myös mahdollisuuden tehdä sotilaallisia operaatioita, joka aina sisältää hyökkäyksen mahdollisuuden. Siksi Nato panostaa voimakkaasti sotavoimansa kasvattamiseen ja laajentumiseen Venäjän rajoilla.

Nato edellyttää, että jäsenmaiden on käytettävä sotilasmenoihin 3 % bruttokanantuotteesta. Siihen ei ole vielä päästy, mutta pyrkimys on kova. Neuvostoliiton ja Varsovanliiton hajoamisen jälkeen Naton sotilasmenot ovat kaksinkertaistuneet.   

Vuonna 2012 Naton sotilasmenot olivat huikeat 1 023,3 miljardia dollaria eli 940 miljardia euroa. Nato-maiden väkiluku oli 906 miljoonaa, joten jokainen jäsenvaltion asukas vauvasta vaariin maksaa Naton kassaan 1 129 dollaria, 1 037 euroa vuodessa.

Vuonna 2016 Suomi käyttää armeijan rahoittamiseen 2,8 miljardia euroa, 531 euroa per asukas. Siinä on edellisestä vuodesta kasvua 8,5 %, vaikka kansantalous kituu ja työttömyys lisääntyy. Natossa keskimääräisen panoksen perusteella Suomen sotilasmenot olisi nostettava vähintään 5,6 miljardiin euroon. Sekään ei olisi riittävä, kun se ei täytä Naton 3 %:in tavoitetta.

Venäjästä halutaan ihan väen väkisin tehdä uhka. Kokemuksesta tiedämme, että sitä se ei ole. Venäjä on antanut Suomelle itsenäisyyden kahteen kertaan. Ensin 1917 ja toistamiseen 1944, kun Suomi liittoutui sen kanssa ja ajoi Saksan kahdensadantuhannen miehen sotavoimat pois maasta. Jos Suomi uudistaisi liittolaisuuden Venäjän kanssa, se olisi kaikissa suhteissa molemmille, mutta ennen muuta Suomelle hyödyllistä. Siitä meillä on yksin sodanjälkeiseltä ajalta pitkä 45 vuoden kokemus – silloin Suomi vaurastui!
 
Kai Kontturi

27.10.15

Helsingin budjetti


Helsinki osallistuu alasajon talkoisiin


Muistin virkistämiseksi kannatta korostaa, että kun Suomi aloitti valmistelut liittymisestä Euroopan unioniin, se merkitsi maan alasajon alkua. EU:n ennakkoehtoina oli ensin sallittava pääomien vapaa liikkuminen yli rajojen. Sen jälkeen toiseksi oli sallittava tavaroiden ja palvelusten vapaa liikkuminen.

Pääomaliikkeet vapautettiin 1980-luvun lopulla. Nyt pankit halusivat näyttää suurilta. Siksi ne kasvattivat taseittaan ottamalla ulkomailta valtavat määrät lainarahaa. Sitä ne antoivat kaikille tarvitseville pk-yrityksille, mutta myös lähes jokaiselle halukkaalle yksityishenkilölle.

1990-luvun alussa toteutettiin tavaroiden vapaa liikkuminen. Se muutti kaiken. Lyhyessä ajassa ulkomaisen tuonnin osuus bkt:stä kasvoi 28 %. Tuonnin kasvu oli mahdollista kansainvälisten suuryritysten lyhytaikaisen halpatuonnin vuoksi. Sillä tehtiin markkinavaltauksia. Halpatuonti oli pääasiallinen syy 50 000 pk-yrityksen toiminnan loppumiseen ja työttömyyden jyrkkään kasvuun.

EU-jäsenyyden ensimmäinen kova isku koettiin siis jo paljon ennen varsinaista sen jäseneksi liittymistä, joka tapahtui 90-luvun puolivälissä. Sen katkerasti muistavat mm. ne, jotka velkaisina jäivät kahden asunnon loukkoon.

Ennakkoehtojen toteuttamisesta on kulunut yli neljännesvuosisata. Tänä aikana tuotantoa on ajettu alas ja maasta viety pääomia 750 miljardia euroa (14 valtion vuosibudjettia!). Sillä on entisen 199 työttömyysvuoden lisäksi vähennetty työtä 255 tuhatta työvuotta. Samaan aikaan työikäisten määrä on kasvanut 130 tuhannella. Tätä kurjuutta on peitelty erilasilla pätkä- ja silpputöillä ja tilastonikkarit työvoimatutkimuksella ja väestöennusteilla. Väestön harhautus on nyt maan tapa.

Niinpä hallitus katsoo, että Suomella on runsaasti varaa leikkaa eläkeläisiltä ja koulutuksesta ja työntekijöiden oikeuksista. Röyhkeästi hallitus kutsuu meitä jokaista mukaan omalta osaltaan leikkaustalkoisiin, että maa pelastuisi. Hallitus kutsuu jokaista myös tavaroiden ja palvelusten kysynnän alasajon talkoisiin. Se luottaa kansan sokeuteen ja nöyryyteen.  

Maailma talousfoorumin mukaan Suomi on maailman paras inhimillisen pääoman suhteen, toiseksi paras innovatiivisuudessa ja kilpailukyky on Euroopan kolmanneksi paras. Siksi neljännesvuosisata sitten aloitettu alasajo voi jatkua. Suomalaisilla on vielä pitkä matka maailman keskikastiin!

Suomessa siis toteutetaan EU:n ja vapaakaupan linjauksia pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajotalkoissa. Sen kiinteänä osana on kapitalistien rikastumisestaan huolehtiminen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Niinpä uutisia uusista irtisanomisista, potkuista, kerrotaan lähes päivittäin.

Valtio myy omaisuuttaan yleensä pilkkahintaan suoraan tai pörssin kautta. Viimeisiä esimerkkejä on ongelmajätelaitos EKOKEM, jota pannaan kovalla kiireellä pörssikuntoon. Uskomattomin ja mielikuvituksen rajat ylittävä suunnitelma on Metsähallituksen hakkuubisneksen yhtiöittäminen. Herrat EU:ssa ja Suomessa ovat huoanneet, että se tuottaa vuosittain pitkälle yli 100 miljoonaa riihikuivaa euroa valtion kassaan. Herrat haluavat ne ajanoloon omiin taskuihinsa.  

Helsinki antaa yksityistämisestä oman esimerkkinsä. Se on muuttanut (2014) mm. satamat ja energialaitoksen osakeyhtiöiksi. Harhauttavana lohdutuksena selitetään, että kaupunki omistaa näiden yhtiöiden jokaisen osakkeen. Lopputulos on kuitenkin se, että kaupunki menettää lähes kaikki niistä saatavat tulot ja aikanaan ne yksityistetään kokonaan kapitalistien voitoksi.  

Helsingin kaupunki osoittaa uskollisuutta kapitalisteille myymällä bussiyhtiönsä yksityisille selvään alehintaan. Se on uskollisuutta myös EU:lle, vapaakaupalle ja vapaalle kilpailulle, jota hallitsevat mahtavilla resursseillaan kansainväliset suuryritykset.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok) julkisti oman budjettiehdotuksensa vuodelle 2016. Se on todella kylmäävää luettavaa. Tänä vuonna (tulot miinus toimintakulut) kaupungin tulos supistuu yhtiöittämisen seurauksena 725,9 miljoonasta eurosta 447,4 miljoonaan euroon. Siitä maksetaan investointeja 573,2 miljoonaa. Näin edellisen vuoden (2013) ylijäämä 177,4 miljoonaa muuttuu 125,8 miljoonan euron alijäämäksi. Vuositulos heikkenee vuodessa 303,2 miljoonaa euroa!

Viimevuoden alijäämä, kuten aiemmatkin, johtui investoinneista, joita ei sopeutettu vastamaan tulojen romahtamiseen. Nyt näyttää siltä, että budjettiesityksen perusteella samaan sama meno jatkuu, vaikka kaikki tähänastiset alijäämät ovat seurausta liiallisista investoinneista.

Kaupunginjohtajan budjetissa on tulojen kasvua (2,6 %) ja toimintakulujen leikkauksia (0,2 %). Kaikki kuitenkin tietävät, että maan talous kituu – työtunnit vähenevät ja työttömyys lisääntyy joten kaupungin sosiaaliset velvollisuudet kasvavat, menot eivät.

Budjettiehdotus on tosi syvältä. Se piilottelee todellisuutta. Toimintakuluja leikataan kasvavan väkiluvun perusteella 6 951 eurosta 6 855 euroon, 97 eurolla (1,4 %) asukasta kohden. Siis tuntuvasti enemmän kuin kokonaissummista päätellen näyttää. Se on suorastaan julmaa, kun nykyisetkin rahat ovat riittämättömät.

Sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatustoimi koskettavat jokaista kuntalaista. Euromääräisesti näitä kuluja supistetaan 2,9 miljoonaa euroa (0,1 %), väkilukuun suhteutettuna leikkaus on rajumpi.  Asukasta kohden leikkaus on viimevuoteen verraten 54 euroa (1,3 %). Opetusviraston määrärahoja leikataan 7,3 miljoonaa euroa (1,1 %), mutta asukasta kohden se on 24,70 euroa (2,2 %).  

Luultavasti kaikki tietävät, että nämä toimeentuloon, terveyteen ja koulutukseen vaikuttavat rahat ovat jo ennestäänkin riittämättömät. Kun yleinen taloustilanne edelleen ja jatkuvasti huononee, näitä jokaiselle kaupunkilaiselle tärkeitä määrärahoja pitäisi lisätä, ei vähentää. Siihen olisi hyvinkin varaa toisenlaisella budjetoinnilla.

Budjettiehdotuksessa sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatustoimen ja opetusviraston määrärahoja vähennetään yhteensä 10,2 miljoonaa ja investointien (578,4 milj.e) määrärahaa lisätään 107,1 miljoonaa euroa. Kaupunkilaisten kannalta tilanne on sietämätön, varsinkin, kun kaupunki velkaantuu vain mahtipontisten investointien vuoksi. Siksi investoinneista voi helposti siirtää osan elintärkeisiin, mutta kituviin sosiaali- ja opetustoimeen.  

EU kansainvälisen suurpääoman projektina huolehtii parhaansa mukaan kapitalistien omaisuuden säilymisestä ja kasvattamisesta. Lopulta se kuitenkin johtaa kapitalistienkin määrän vähenemiseen pääomien kasautuessa entistä harvempien käsiin. Suomen liittymisestä Euroopan unioniin seurasi johdonmukaisesti, suorastaan lainvoimaisesti niin sanotun hyvinvointivaltion alasajo, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tähän peliin on sitoutunut myös Helsingin kaupunki.
 
Kai Kontturi

15.10.15

Herrat nauraa

Päivitetty 16.10.2015

JA HERRAT NAURAA

Jo sataviisikymmentä vuotta sitten tutkijoiden älyköt huomasivat, että kapitalisti on kapitalistin pahin vihollinen. Sanoivat, että se on luonnonlain tavoin järjestelmässä. Kapitalistien yritysten välinen kilpailu on kilpailua työn tuotavuudella. Se, jonka työn tuottavuus kasvaa nopeimmin, tienaa myös muita paremmin. Hitaammat jäävät jalkoihin, ajautuvat kilpailukyvyn puutteessa kasvaviin ongelmiin ja lyttyyn tallattuina katoavat markkinoilta. Siksi kapitalisti on kapitalistin pahin vihollinen.

Pääministeri Juha Sipilän lestadiolaista sielua rasittaa kapitalistien kurjuus. Siksi hän aloitti heti talouspakan sekoittamisen. Kunnon porvarin tapaan hän puhuu puuta heinää, vetää ja väärentää lukuja kuin turkin hihasta ja aina päätyy kauhistelemaan talouden kurjuutta. Mutta ei hätää, Sipilä on toivoa täynnä. Hän uskoo, että kansa homeesta huolimatta tyytyy entistä kapeampaan leipään, eikä hyvässä talkoohengessä turhia marise.

Vuoden 1992 jälkeen yritysten saamat vero- ja maksuhelpotukset ovat jo nyt vuosittain 7 miljardia euroa. Nyt Sipilä haluaa antaa lisää. Kapitalistien kärsimyksen lievittämiseksi Sipilä haluaa lisätä tuottavuutta 5 % leikkaamalla jokaisen työtunnin palkoista ja yritysten sotumaksuista, 82 senttiä. Siitä kertyisi vuosittain vähintään 3 miljardia euroa entisten lahjojen lisäksi.

Tällaiselle ansiottomalle tulolle herrat nauraa. Ovat onnesta lääpällään, kun kansa ei ole oppinut mitään ja Sipilän nukkehallitus voi jatkaa raakaa köyhimpien kuppaamista. Ansiottomilla tukiaisilla kapitalisteja on hyvitetty vapaakaupan tuhojen seurauksilta. Samalla ne ovat vieneet halun huolehtia yritysten kilpailukyvystä. 1980-luvulla työn tuottavuus oli keskimäärin 5,1 %, mutta sen jälkeen, kun vero- ja maksuhelpotukset alkoivat oikeasti tuntua, kasvu alkoi tasaisesti hidastua. 2010-luvulla se näyttäisi olevan enää 1,2 %.

Viime vuonna työn tuottavuus oli 104,33 euroa tunnissa. Jos Sipilän hallitus olisi toiminut, kuten globaalissa maailmassa kunnon kapitalistin pitää toimia, yrityksille olisi asetettu vaatimus, että työn tuottavuutta on parannettava tai aiemmat vero- ja maksuhelpotukset perutaan. Parhaimmillaan tulot olisivat kasvaneet 5 % tunnissa 5,22 euroa, yhteensä 19,5 miljardia euroa.   

Yrityksille työn tuottavuuden parantaminen vaatii investointeja tekniikkaan ja yhä parempaa työn järjestelyä. Että työn tuottavuus olisi kasvanut, olisi pitänyt panostaa myös vientiponnisteluihin ja kotimaiseen kysyntään. Politiikka olisi pitänyt kääntää päälaelleen.

Elämä globaalissa maailmassa on työlästä ja epävarmaakin ja siksi kapitalisteille on helpompaa Sipilän, Stubbin ja Soinin johdolla tyhjentää valtion, kuntien ja kansan kukkarot. Se ei kuitenkaan lopeta yritysten kilpailua työn tuotavuudella, vaikka se olisi laimeaakin. Siksi kapitalisti on edelleen kapitalistin pahin vihollinen, joista suurimmat ovat ulkomailla. Kapitalistien välisessä sodassa kansat ovat aina suurimat häviäjät, todelliset kärsijät ja herrat nauravat.
 
Kai Kontturi

7.10.15

Kävelevä katastrofi


Sipilä – ei ole rohkea johtaja vaan kävelevä katastrofi

Hallituksen yhteiskuntasopimus kaatui, kun sillä olisi kupattu vain palkkatyöläisiä ja kun sen kurjuus olisi kaadettu ay-liikkeen niskaan, ei hallituksen. Nyt hallitus suunnittelee kostoa, jolla työntekijät menettävät ja työantajat saavat enemmän.

Hallitus tietää takuuvarmasti, että tähänastinen niin sanottu kolmikanta on aina toiminut maltillisten ja nollatupojen vuoksi yritysten kilpailukyvyn tukemiseksi. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä, sillä sopimuksissa on aina ollut sekä työnantajien EK:n että ay-liikkeen nimet. Siksi ne ovat toimineet ja turvanneet maassa työrauhan.   

Miksi Sipilän hallitus nyt, ilman mitään näkyvää tai tiedossa olevaa syytä, alkaa potkia yli aisan. Siinä luulisi olevan ihmettelemistä itse kullekin. EK ja Sipilä ovat tulleet hartaudessaan yhteiseen uskoon, että ay- ja koko työväenliike on niin heikoissa kantimissa, ettei siitä tarvitse välittää. Nyt on mehevä aika tehdä kunnon tulonsiirto kansalta kapitalisteille.

o o o

Sipilän ja sitä mukaan hallituksen puheissa on vaadittu yksikkötyökustannusten alentamista viidellä prosentilla. Ne parantaisivat kilpailukykyä ja toisi lisää työpaikkoja. Se, joka viitsii muistella menneitä huomaa, että vuoden 1992 jälkeen tätä virttä on veisattu niin ahkerasti, että siitä on tullut pelkkä uneen tuudittava mantra.

Hokemisen ytimenä on väite sadastatuhannesta uudesta työpaikasta, joskus pienemmästä joskus suuremmasta. Aina on jätetty sanomatta, montako työpaikkaa samaan aikaan katoaa, katoaako 150 vai 200 tuhatta. Kukaan ei ole koskaan sitoutuneet uusien työpaikkojen luomiseen, puhumattakaan sitoutumisesta työpaikkojen nettolisäykseen. On vain tarjottu uskonkappaleita.

Viimeisen 20 vuoden aika yritykset ovat saaneet hallituksilta vero- ja maksuhelpotuksina miljardin toisensa perään ja aina saatesanoilla; näin turvataan työllisyys ja saadaan uusia työpaikkoja. Toisin on kuitenkin käynyt, työttömyys on lisääntynyt 340 tuhannella.

Siitä huolimatta sama peli jatkuu. Nyt hallitus puhuu 110 tuhannesta uudesta työpaikasta, joka edellyttää 5 %:in tuottavuushyppyä. Hallitus sanoo, että viennin kannalta tuottavuutta pitää nostaa alentamalla yksikkötyökustannuksia. Hallituksen kaavaili, että vähennetään palkkoja ja sotuja julkiselta puolelta 1,4 ja yksityiseltä 3,2 miljardia, yhteensä 4,6 miljardia euroa.   

Meille on tyrkytetty kuvaa, että tuottavuus tarkoittaa työn tuottavuutta, mutta hallitus tai ainakin Sipilälle se tarkoittaa yrityksille puhdasta ansiotonta voittoa.

Voiton tavoittelun vuoksi Sipilä ei asettanut työnantajille minkäänlaisia vaatimuksia, vaikka heidän vastuunsa tuottavuudesta on 85,1 %, 105,5 miljardia euroa. Kuitenkin 5 % olisi 5,3 miljardia euroa. Siinä olisi pitänyt yllyttää kapitalistit oikeaan kilpailuun, jossa yritykset voisivat itse päättää alentavatko ne kulujaan viisi vai kymmenen prosenttia.

Mutta maailman markkinat ovat jo täynnä joten vienti ei vedä, kysyntä puuttuu. Siksi Sipilä juonii ja vaatii väärin perustein työkustannuksia alas. Hän haluaa, että hallitus ottaa vastuun kapitalistien voitoista, olkoon tilanne mikä hyvänsä. Sitä Sipilä ei uskalla tunnustaa.

Kapitalistisen järjestelmä rakentuu yksityisistä yrityksistä, jotka kilpailevat keskenään. Kilpailussa jokainen yritys pyrkii alentamaan yksikkökustannuksiaan. Se on yritysten elinehto. Yritys, joka jää kilpailussa jälkeen häviää markkinoilta. Voittajat jatkavat. Näin kapitalisi toimii joten hallitus vain tyrkyttää kapitalisteille enimmäisvoittoja.

Lisäksi globaaleilla vapaakaupan markkinoilla suurilla mailla ja yrityksillä on suuret resurssit, pääomat. Niillä ne voivat itse hankkia tai ostaa tehokuutta, johon pienillä ei ole mahdollisuuksia. Tässä pelissä suomalaiset suuretkin yritykset ovat pieniä. Vapaakauppa on suurten ylikansallisten pääomien ja yritysten projekti, jolla pienet nujerretaan.        

o o o

Maailmassa ihmisten työ ja ostovoima koko ajan vähenee, mutta samaan aikaan ylikansallinen suurtuotanto työntää markkinoille lisää tavaraa. Vuoteen 1990 verraten Suomen varastoissa oli 2014 liikaa tavaraa 130 miljardia euroa. Ne ovat tyhjän panttina ja pilaantumassa, kun kysyntä puuttuu meillä ja maailmalla.

Hallituksen suunnitelma ei ollut läpihuutojuttu. Nyt on pöydällä hallituksen vaatimus palkkojen 2,7 miljardin leikkauksesta ja yksityisten yritysten sotumaksujen 0,3 miljardin euron leikkauksesta. SAK:n vastaehdotus on, että palkkoja leikattaisiin 2,0 miljardia ja sotumaksujen 0,3 miljardia euroa. Näin kapitalistien voitoksi tulisi ay-liikkeen lahjana vähintään 2,3 miljardia euroa.

Tämän perusteella pääministeri Juha Sipilä ei ole rohkea johtaja vaan kansantalouden kävelevä katastrofi, jota SAK tukee. Tilanne on mieletön, sillä World Economic Forumin mukaan Suomi on maailman kilpailukykyvertailussa EU-maista Saksan ja Hollannin jälkeen kolmanneksi paras.  

Vaikka yhteiskuntasopimus kaatui, sitä kuitenkin aletaan toteuttaa ay-liikkeen tuella. Takki on käännetty ja suuri mielenosoitus meni hukkaan. Hallitus saa kostonsa. Palkkoja ja sivukuluja leikataan tavalla tai toisella kuten insinööri-miljardööri pääministeri Juha Sipilä siipiveikkoineen vaativat. Nopeus jää nähtäväksi.

Oli miten tahansa, meillä on pelastava vaihtoehto. Työläisten on vain näytettävä ay-liikkeelle ja kapitalisteille sekä poliittiselle eliitille kaapinpaikka. Ensiksi; kun yritysten verohelpotukset ja suurituloisten alimittaiset verot eivät ole tuoneet työpaikkoja, helpotukset on peruttava ja pääomien virtaaminen pois maasta on estettävä. Toiseksi; on erottava EU:sta, eurosta ja Suuren Rahan projektista, vapaakaupasta – ja Suomi pelastuu!
 
Kai Kontturi

2.10.15

Väärät perusteet


Valtionvarainministeriö väärentää, hallitus markkinoi ja – kansa maksaa!

Valtionvarainministeriö VM on taloudellisessa katsauksessa, syksy 2015 sivulla 16 ennustanut kuluvan ja kahden seuraavan vuoden bkt:n kasvuksi vuonna 2015 on 0,2 %, joka on 205,6 miljardia, vuona 2016 on 1,3 % joka on 208,3 miljardia ja 2017 on 1,4 % joka on 211,0 miljardia euroa. Näistä luvuista katsauksessa julkaistiin vain prosentit.

Samassa katsauksessa ja samalla sivulla on myös euromääräiset luvut; 2015 on 206 miljardia 0,5 %, 2016 on 212,0 miljardia 2,9 % ja 2017 on 218,0 miljardia 2,8 %. Näistä ei julkaistu prosentteja, pelkästään ja vain euromäärät.

Näin saatiin syntymään mielenkiintoinen pelkkä kuvitelma, jota on vaikea havaita kuvitelmaksi. Vertailu kuitenkin kiistatta osoittaa, että euromäärissä oleva kasvu on oleellisesti suurempi kuin voidaan odottaa. Lienee selvää, että kyse ei ole sattumasta.

Euromäärien mukaan vuosien 2016 ja 2017 bkt:n loppusummat ovat parhaimmistakin odotuksista kasvaneet 3,7 ja 7,0 miljardia euroa. Niissä on (palkoja 40,1 % plus niiden sotumaksuja 26,1 %) vuonna 2016 yhteensä 1,89 miljardia, jotka ovat aiheetta kasvattaneet yksikkötyökustannuksia. Vastaava summa vuonna 2017 on 3,56 miljardia euroa, joka samoin perusteettomasti kasvattaa yksikkötyökustannuksia.

Näin ollen Suomella ei ole mitään kilpailukyky- tai yksikkötyökustannusten ongelmaa!

Tässä on tehty tietoisesti vilppiä, jota on lähes mahdotonta uskoa todeksi. Numerot ovat kuitenkin lahjomattomia. On helppo huomata, että henkilökulujen kolmen miljardin euron leikkaaminen on puhdasoppinen tulonsiirto yritysten hyväksi.

Sitä, mistä VM:n virkamiehet ovat saaneet moisen toimeksiannon, ei ole kovin vaikea kuvitella.  Oli miten tahansa tässä täyttyvät väärennöksen ja petoksen tunnusmerkit. Tässä on toteutumassa ennennäkemättömän röyhkeä yksikkötyökustannusten väärentämistä seuraava tulonsiirto.

Kai Kontturi
 
PS. Vuosina 2015–2016 Maailman kilpailukyky luettelossa EU-maista Suomen edellä ovat vain Saksa ja Alankomaat.