sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Sortokauteen


Pysähtyneisyyden ajasta sortokauteen

Kautta aikojen tavalla tai toisella on puhuttu kilpailukyvystä. Erityisesti Sipilän hallituksen aikana on tuputettu korkeita yksikkötyökustannuksia. Sipilän jälkeen erilaiset ekonomistit ovat puolestaan selittäneet, että Suomen jälkeenjääneisyys onkin seitsemäntoista prosenttia, ellei peräti enemmän.  

Teollisuuden henkilökulut ovat vajaat viisitoista prosenttia joten kilpailukykyä ei saavuteta, vaikka henkilökuluja ei olisi senttiäkään. Kukaan ei oikein tiedä mitä se kilpailukyky mahtaa olla. Kun vika ei ole henkilökuluissa, palkoissa ja sivukuluissa, se on jossain muulla. Täällä maailman laidalla laajan vesistöjen rikkoman maan kuljetus- ja varastointikulut, logistiikkakulut ovat vertaansa vailla.

Vuoden 1990 jälkeen suomalaiset, lukuun ottamatta pientä suurituloisten kapitalistien joukkoa, ovat olleet melkoisessa puristuksessa. Jyrki Kataisen (kok) noustua pääministeriksi kurjistaminen on muuttunut pienituloisten sortamiseksesi, jota Juha Sipilän (kesk), Aleksander Stubbin (kok) ja Timo Soinin (ps) äärioikeistolainen hallitus on jatkanut entistä julmemmalla tavalla.

Porvarihallitukset vain höpisevät työpaikkojen luomisesta, mutta eivät ole tehneet ainuttakaan todellista elettä työllisyyden parantamiseksi tai tuloerojen pienentämiseksi. Päinvastoin. Kaikki toimet laidasta laitaan vain tuhoavat. Jopa kirjallisuuden Finlandia palkinnon saanut Laura Lindstedt totesi, että nyt katsotaan kuka suomalaista saa elää.

Viimeinen verotilasto koskee vuoden 2014 tuloja ja veroja. Kun pienimmät tulot lasketaan yhteen, saadaan pienimmäksi tuloluokaksi alle 35 000 euroa. Verohallituksen toisessa on 35 000–59 999, kolmannessa 55 000–74 999 jne. siten, että ylimmässä tuloluokassa on 300 000 ja sitä suuremmat tulot ilman ylärajaa. Näin saadaan seitsemän tuloluokkaa.      

 Kaikista tuloista (siis kaikki palkat, eläkkeet, sotu, pääomatulot jne.) alle 35 000 euroa saaneiden kokonaispotti supistui 778 miljoonaa euroa, 1,3 %. Saajien keskitulo oli 1 405 euroa, joka on 58 euroa, 4,0 % edellisvuotta vähemmän. Tähän tuloluokkaan sisältyvä palkkasumma pieneni 1,14 miljardia euroa, 4,2 %. Palkka oli keskimääräin 1 324 euroa, joka on 31 euroa, 2,3 % vähemmän kuukaudessa kuin edellisvuonna.

Tästä alimmasta tuloluokasta löytyvät ne, joiden on pakko seistä pitkissä leipäjonoissa. Näissä jonoissa konkretisoituu se raakuus, joilla kansaa suunnitelmallisesti sorretaan. Satoi tai paistoi ja paukkuvista pakkasista välittämättä satojen metrien jonoissa ihmiset odottavat ruokakassia, edes pientä helpotusta arjen kurjuuteen.

Ylemmissä tuloluokissa tulojen kokonaismäärät kasvoivat sitä enemmän mitä korkeammasta tuloluokasta on kyse. Luokassa 35 000-54 999 euroa summa kasvoi 0,4 %, mutta 299 999–300 000 euron luokassa kasvua oli peräti 15,4 %. Vain korkeimman yli 300 000 euroa saaneiden tulon kasvu oli hieman pienempi, 9,9 %, joka on sellaisenaan todella hurja. Hidastumisen syy lienee selvä. Pääomatulot vietiin veroparatiiseihin!

Tulojen veroaste oli 22,4 %. Siinä oli kasvua 0,6 prosenttiyksikköä, 2,7 %. Seitsemästä tuloluokasta alimmassa veroaste kasvoi 1,4, seuraavassa 1,4 ja sitten 1,1 %. Kahdessa seuraavassa siis korkeassa tuloluokassa veroaste laski 0,3 ja 2,7 %. Korkeimman veroluokan verotus kasvoi 3,7 % siksi, että kevyesti verotettujen pääomatulojen vienti veroparatiiseihin siirsi verotuksen painopistettä raskaammin verotettujen palkkatulojen suuntaan. Siitä huolimatta suurten tulojen verotus on älyttömän alhainen.

Kaikista tulonsaajista 9,0 % sai tuloja vähintään 4 583 euroa, keskimäärin 7 543 euroa kuukaudessa. Siitä maksettiin veroa 2 352 euroa, 31,2 % joten kuukauden nettotuloksi jäi 5 191 euroa. Tässä joukossa on pienen pieni 5 652 ihmisen joukko todella suurituloisia. Heillä keskimääräinen kuukausitulo oli pääomatulojen veroparatiiseihin viennin jälkeenkin 59 101 euroa. Siitä he maksoivat veroa vaatimattomat 19 444 euroa, 32,9 % joten kuukauden nettotuloa oli 39 657 euroa. Se on 2,4 kertaa enemmän kuin 3,4 miljoonan hengen keskimääräinen vuoden bruttotulo.

Kuten sanottu tässä ovat vain suurituloisten näkyvät tulot. Kukaan ei tiedä kuinka paljon on piilotettu veroparatiiseihin. On vielä korostettava, että tässä yhdeksän prosentin tulonsaajien joukossa ovat ne, jotka omistavat kansantaloudessa määräävät pääomat, ne, joita yhteiskunnan kaikki instanssit palvovat ja palvelevat.  

Loput 91,0 % tulonsaajista sai tuloja enintään 4 583 euroa, keskimäärin 1 839 euroa kuukaudessa. Tästä tulosta meni veroihin 345 euroa, 18,8 % joten nettotuloksi jäi 1 494 euroa. Näillä tuloilla Suomen kansan oli elettävä.

Sen jälkeen, kun Suomi liitettiin EU:n vapaakauppaan, ovat kapitalistit paasanneet kilpailukyvystä. Niinpä nyt hoetaan jostain ihmeen tuottavuushypystä, jota ilman Suomessa kaikki muuttuu tuhkaksi. Sipilän hallitus vaatii, että jokaisen, kaikkein vähäisimmänkin, on osallistuttava näihin muka maan pelastustalkoisiin. Sipilän hallitus vaatii, ettei yritysten alhaisiin veroihin ja jättivoittoihin ei saa koskea. Myös kapitalistien mielettömän pienet tuloverot ja veronkierto pitää jättää rauhaan. Niihinkään ei saa koskea.

Hallituksen vaatima yhteiskuntasopimus on vaatimus ay-liikkeen antautumisesta ja palkkatyöläisten vuosikymmenten aika käytyjen (lakko-) taistelujen tulosten mitätöimisestä, kurjistamisesta kapitalistien voittojen maksimoimiseksi.  

Hallitus on jo päättänyt heikentää koulutusta ja yliopistojen opetusta ja tutkimusta uskomattomalla tavalla sosiaaliturvasta ja sosiaalipalveluista puhumattakaan. Sanalla sanoen nykyinen hallitus leikkaa, ajaa alas ja tuhoaa kaiken mahdollisen. Sen tueksi ajatushautomot ovat keksineet termit; ei ole muuta mahdollisuutta, palkkojen paikalliset sopimiset ja yleiset palkkojen joustot. Niiden kaikkien tavoite on selvä - palkat alas!

Oikeistolaiset hallitukset eivät ole esittäneet ainuttakaan asiaa tai keinoa, jolla Suomi voisi irtaantua nollakasvusta, pysähtyneisyydestä ja jättityöttömyydestä. Ne eivät ole haaskanneet ajatustakaan sille, kuinka kansan ostovoimaa ja kulutuskysyntää lisätään ja raha liikkuisi että työllisyys paranisi. Päinvastoin. Pysähtyneisyyden ajasta kokoomus- ja yleensä porvarillisvetoiset hallitukset vievät maan ”uudistuksilla” uuteen sortokauteen – silloin katsotaan ihan Amerikan malliin kuka saa rikastumistaan rikastua ja kuka saa elää.       
 
Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.